Vuosi 2013

Bloggausmotivaatio on ollut hukassa, mutta uusi vuosi ja uudet kujeet koputtelevat ovella, mikä puolestaan innostuttaa taas kirjoittelemaankin!

Vuosi 2013 pähkinänkuoressa on varsin kirjava, mutta täytyyhän se jotenkin niputtaa. Samalla tulee käännettyä katseet uuteen vuoteen!

Elviira kesällä agikisoissa

Agilityssa yksi kirja sulkeutuu, kun Elviira jättää kisakentät. Viimeiseksi niitiksi koituivat omat kotikisat, joissa yksikään hyppy ei säästynyt. Joko Elviira kielsi (juoksi kokonaan esteen ohi, mitä ei siis tee koskaan), tiputti riman tai arpoi hyppyä, minkä vuoksi hyllytettiin viimeinen rata ja jätetään se homma sikseen. Elviiran huippuhetkeksi jäi nousu 3-luokkaan. Kokonaan ei voida agilitya lopettaa, sillä Elviira elää ja hengittää agilitya, mutta treeneistäkin tehdään fyysisesti helpompia. Yhden kirjan sulkeuduttua toinenkin saattaa avautua ja onhan Venla jo aloittanutkin agilityn treenaamisen. En pidä sen kanssa turhaa kiirettä, vaan paneudun alkeisopetuksen uusiin saloihin ja pohjatyön tärkeyteen. Aloitamme kisaamisen jos ja kun sen aika koittaa.

Tokossa kauhulla odottamani ensimmäinen koe saatiin Elvin kanssa alta pois tänä vuonna. Ja vaikka sielläkään ei terrierin kanssa vältytty vauhdilta ja vaaratilanteilta (lajista huolimatta), saatiin III-tulos eli kehdataan toistekin yrittämään. Vähemmän paineistumista palkattomissa treeneissä, niin hyvä tulee. Venlan kanssa perusasento, seuraaminen ja noudon harjoittelu on hyvällä mallilla, ensi vuonna otetaan himpun vakavammin ja aloitetaan ALOn liikkeiden opettelu.

Rallykisoissa

Rally-tokossa ollaan kohtalaisen hyvin kisailtu Elvin kanssa, yhteensä 12 kisaa tämän vuoden huhtikuusta lähtien. Hienoja ja vähemmän hienoja suorituksia ja monen monta sijoitusta ja mukavia palkintoja ollaan kotiin tuotu näistä kisoista. Tavoittelemme vielä RTK3-tunnuksen ennen rally-tokon virallistumista ja jatkamme virallistumisen jälkeen suoraan mestariluokasta. Venlan kanssa ollaan käyty täysin harjoittelematta korkkaamassa ALO-luokka (häiriö- ja ympäristötreeninä) ja napattukin molemmista kisoista tulokset. Ei haeta enää kolmatta ALO-tulosta, vaan odotellaan rauhassa virallistuminen ja aloitellaan alusta. Häiriön suhteen Ven on kyllä paljon helpompi koira kuin Elviira. Töitä tehdessä, Venla ei kirjaimellisesti näe eikä kuule yhtään mitään muuta. Ja vaikka kuulisikin, ei minun tarvitse pelätä, että a) se lähtisi yhtään mihinkään, b) lähtiessään ei tulisi kutsusta takaisin tai c) tekisi kenellekään yhtään mitään.

Pekossa eli pelastuskoiratoiminnassa ollaan Venlan kanssa täysillä mukana. Ipana loistaa kyvyillään treenistä toiseen ja kehittyy hurjaa vauhtia. Kunhan saadaan treenikaverit ymmärtämään, että Vennistäkin tehdään työkoiraa, vaikka se onkin kevyesti jengin söpöin jäsen, saadaan vielä suurempia harppauksia eteenpäin ja kohti tavoitteita. Pitkän tähtäimen tavoitteet Venlalla ovatkin ehdottomasti pekossa, kyllä tästä koirasta tehdään vielä hälykoira ennemmin tai myöhemmin.

Venla mätsärissä

Näyttelyissä ei Elviiraa nähdä, mutta Venla pääsee näihinkin kehiin pyörähtelemään ensi vuoden aikana. Helmikuussa Jyväskylä KV ja huhtikuussa Lahti KV kutsuvat ihmettelemään. Vielä pohditaan, josko ennen KV-kehiä käytäisiin helmikuun alussa pyörähtämässä yhdessä ryhmänäyttelyssä ihan vain treenin vuoksi. Westien (näyttely)trimmaus onkin saanut ihan uutta ulottuvuutta, kun on koira, jolla on turkkia, jota trimmata ja muotoilla. Saas nähdä, minkälaisen vastaanoton parsoninpoikanen westiekehissä saakaan.

Elvin kutinakohta selässä

Terveyden puolesta ollaan Elvin kanssa samassa jamassa eli selässä on kutinapaikka, joka tulee ja menee. Ruoka on pysynyt pitkään samana ja tulee pysymäänkin, sillä pienetkin muutokset heittelevät voinnin huonompaan suuntaan. Rangan suhteen jatketaan kuntoutusta ja koitetaan saada toimintakyky säilymään tai jopa paranemaan päin tämän asian suhteen. Venla puolestaan 11 kk ikäisenä alkoi oireilla nuolemalla tassujaan. Raakaravinto-eliminaatiodieetillä todettiin, ettei Vennin ruoansulatus kestä kasviksia (eikä maha vedä pelkkää lihaa ja luuta), joten viikko-pari sitten aloitettiin Hill'sin z/d-kuivamuonalla eliminaatiodieetti. Tassut ovat siis tehohoidossa ja muuten koira ihoineen on vallan mainiossa kunnossa. Toivotaan, että saadaan ruokavaliolla pikkuwestien kutinat kuntoon.

Kiitos tästä vuodesta!

Ja leppoisaa uutta vuotta 2014!

Mitä tänään syötäisiin?

Ja näin ollaan taas westien kanssa tilanteessa, jossa ruoka on pääasia. Elviira syö Murremixin raakapakastetta (kanakasvismix) höystettynä Muschin pakastetulla kasvissoseella ja nameina Hauhaun kanafileet ja homma toimii. Venla on syönyt nappulaa, mutta alettuaan pureksimaan tassujaan halusin vaihtaa raakaruoalle (sekä allergiaepäilyn vuoksi, että ruokinnan helppouden, kun molemmat syövät tasa-arvoista ruokaa, ei tule Elvillekään tarvetta varastaa nappuloita). Nyt kuitenkin Venlan herkkismaha on alkanut sanoa sopimuksensa irti raakaruokinnan suhteen oireilemalla närästyksellä, oksentelulla ja suolistotulehduksilla. Oletettavasti Venlan ruokavalio on raakaruokinnalla liian kasvispitoista (ja vähentämällä kasvisten määrää puolestaan liian lihapitoista tuon mahalle), tarvittaisiin siis lisäkuitua, mutta allergiaepäilyjen vuoksi ei viljoja. Nyt ollaankin siis jälleen palattu takaisin nappulaan, tällä kertaa Hill'sin z/d-hypoallergeeniseen ruokaan ja aloitetaan eliminaatiodieetti tällä ruoalla uudestaan. Sitten jääkin murheeksi taas Elviiran varastelu, mikä tietysti on pienempi paha kuin Venlan huono olo. Paitsi sitten, kun Elvi saa oireita kuivamuonasta.

Hyvää ruokahalua!