Rakennusetsintää

Todentotta koettiin taas uusia juttuja Venlan kanssa pelastuskoiratreeneissä, kun vuorossa oli ensimmäistä kertaa meidän urallamme rakennusetsintää. Meillä molemmilla oli melkoisen pitkä (ainakin pariviikkoinen) tauko pekosta takana ja se kyllä näkyi. Venla lähti vauhdilla töihin, myyränmetsästystöihin!

Meillä oli kolme rakennusta etsittävänä, vanha asuintalo, talli/lato ja saunarakennus. Venla lähti vauhdilla töihin ladolle, joka oli rakennuksista keskimmäisin ja päästin sen sisälle. Työmotivaatio oli kohdallaan, mutta Venni jäljesti myyränjälkiä, ei etsinyt ihmistä. Suljettiin ovi ja jäätiin siis itse sisäpuolelle. Ven kolusi koko ladon läpi, kiipeili kaikkien heiluvien tavarapinojen päälle ja ryömi ihmeellisissä koloissa (vailla mitään epävarmuutta mistään!). Jäljesti varsin jälkitarkasti jotain pienpetoa maalimiehen jalan vierestä, reagoimatta maalimieheen. Touhuttuaan jonkin aikaa myyränjälkien perässä Venla tuli tuijottamaan, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu, miksei me liikuta minnekään (ja ei täältä löydy myyriä!). Pyysin uudestaan menemään töihin, jolloin Venla säntäsi heti maalimiehen luokse. En tiedä siis löytyikö maalimies ilmavainulla vai muistilla, kyllähän Venlan nimittäin oli huomattava maalimies myyrää jäljestäessään.

No tämän palkkauksen jälkeen Ven oli mukana taas ihmistenetsinnässä. Säntäsi suoraan ladolta saunarakennukselle eli lähdettiin sitten sitä tutkimaan. Reippaasti ja pelottomasti ensimmäisenä sisään kaikista ovista ja heti tutkimaan jokainen nurkka. Tämä maalimies löytyi nopeasti ja kivuttomasti.

Päästiin nopeasti aution asuinrakennuksen kimppuun ja sinne Venla lähti taas samalla vauhdilla. Availin ovia Vennille eri huoneisiin ja se teki töitä, haisteli ja tutki jokaisen nurkan. Maalimies oli piilossa yhdessä kiinteässä kaapissa, jossa ovi oli raollaan. Ihmisen haju leijaili vastakkaiselle seinälle, josta Venla yrittikin kaikin voimin etsiä ihmistä. Kovalla innolla ja hyvällä sykkeellä Ven laukkasi pitkin huonetta, mutta ei saanut millään paikannettua ihmistä. Lopulta maalimies avasi kaapinovea lisää, jolloin Venla meni tutkimaan kaapin sisällön ja hieman hämmästyen jopa huomasi ihmisen.

Venlan kanssa täytyy ehdottomasti aloittaa ilmaisun liittäminen etsintään. Sillä nyt haukku toimii ja Venla haukkuu vieraita häntä heiluen hyvin mielellään, mutta etsinnän yhteydessä maalimieskäytös on epävarmaa. Venla ei ole siis varma, että pitäisikö sen nyt tehdä jotain vai mitä tässä tapahtuu, varsinkin kun kaikki maalimiehet käyttäytyvät (ohjeista huolimatta) eri tavoin ja monesti hyvin epäselvästi.

Hyvät treenit Venlan osalta, vaikka en ollutkaan maalimiehiin järin tyytyväinen!

Rally-tokoa sittenkin

Päädyin viime hetkellä sittenkin lähtemään Jyväskylään rally-tokokisoihin Elviiran kanssa. Tästä hylätystä suorituksesta saatiin muistoksi parhaiten kuvattu rallyvideo ikinä. Elviira paineistuu jo toisella kyltillä ja sitten koittaakin loppuradan rauhoitella itseään (läähättää, rapsuttaa, haukottelee, tarjoaa maahanmenoa, paikallaan seisomista, puolenvaihtoa..).

Linkki videoon!

Nyt ei enää yritetä ratkaista paineistumista, vaan se on ratkaistava. Oma liike on pidettävä vauhdikkaana, vaikka Elvi jää taakse. Tehtäviä ei uusita, vaan otetaan virhepisteet väärinsuoritetuista tehtävistä. Kehutaan vain aiheesta ja hyväksytään epämääräisesti suoritetut tehtävät, jos vauhti/innokkuus vain pysyy yllä.

Tällä hetkellä on melkein mahdoton arvioida, johtuuko tämä nyt huonoista kokemuksista, joita valitettavasti kisoissa ollaan saatu (tai Elvi on saanut), kotioloista, treeneistä vai mistä. Ja kun sitä ei tiedetä, joudutaan puuttumaan vain oireisiin, ei saada ratkaistua syytä. Mutta toivon, että yllämainittujen asioiden ansiosta saisin syynkin selville, kun näen, miten Elviira käyttäytyy ja muuttuuko sen käytös mihinkään suuntaan.

Onni on, että kevät tulee aikaisin tänä vuonna eli päästään nostattamaan Elvin itseluottamusta ja itsenäisyyttä mejällä. Ensimmäisiin kokeisiinkin yritetään päästä ilmoittautumaan jo parin viikon päästä. Tämän kesän tavoite on selvä, vähintään voittajaluokkaan ennen syksyä ja hirvikärpäsiä :)

Jyväskylä jää välistä

Peruin Venlan osallistumisen Jyväskylä KV näyttelyyn. Tassujen hiivakierre on taas pahentunut. Liekö syynä märkyys ja loska vai eikö se ollutkaan paranemaan päin, mutta nyt keskitytään kaikin voimin saamaan nuo tassut kuntoon ja oireettomiksi. Ja Elviirankin kanssa jätetään siitä hyvästä Jyväskylän reissu väliin tällä kerralla ja suunnataan seuraavaksi Karjaalle valloittamaan VOI-luokkaa.

Harmittaa kokonaisuudessaan reissun peruuntuminen, mutta ennen kaikkea näyttely, sillä Venla ei nyt saakaan sitä junnuluokan tulostaan, minkä olisin sille halunnut. Onneksi junnun ja avoimen välillä on vielä nuorten luokka, ei tuon kropan (ja turkin) kanssa vielä aikuisten westieiden keskelle olisi mitään asiaa. Vaikka näyttäähän pikku-Venni mahtavalta westieltä Elviiran rinnalla :)

Super-Venla supermölleissä

Sunnuntain kunniaksi käytiin YLÖKK:n supermöllikisoissa Venlan kanssa. Nämä olivat siis toiset kisat ikinä ja mikä onnistuminen! Venla ei ole koskaan ikinä milloinkaan mennyt 20 esteen rataa, mutta niin se vain loppumetreille asti jaksoi keskittyä. Suoraan opettelu on selvästi tuottanut tulosta, vaikka vieläkään en pysty luottamaan, että Venla noita esteitä napsii (kuten ei mutkissa napsikaan). Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen. Venla kävi pariin kertaan ihmettelemässä häiriötä eli tuomaria ja kentän laidalla ollutta koiraa, mutta tuli reippaasti pois. Työinto säilyi ihan loppumetreille asti. Ohjausepätarkkuutta paljonkin, kun joudun varmistelemaan ihmeellisiä paikkoja, mutta hei, huimasti ollaan menty eteenpäinkin. Hyvä Vennipenni!

Paljon on taas ehditty

Paljon on taas ehditty tehdä, ei niinkään raportoida!

Agilityn saralla Vennipennin kanssa ollaan tehty pari pikkutreeniä naapurihallilla. Treenin aiheena ollut suoraan eteneminen. Venla osaa siis kyllä edetä suoraan, ei siitä huolta, mutta suorat hypyt tuottavat ongelmia, kun Ven ei tiedä pitäisikö ne hypätä vai juosta ohjaajan puolelta ohi. Ja tämä puolestaan juontaa juurensa siihen, että aloitettiin hyppyjen treenaaminen vinoilla hypyillä ja suorien hyppyjen opettelu jäi huomiotta. Viime kerralla hallilla tehtiin suoraa, jossa kaksi hyppyä, suora putki ja yksi hyppy peräkkäin pitkänä suorana. Aloitettiin kahden hypyn päästä ja Venlan pään päälle syttyi aivan selvästi lamppu kahden ensimmäisen hypyn välissä ja vaihde loksahti silmään. Sitten kun saadaan vielä opeteltua sitäkin, että agilityrata on etenemistä ja ohjaukseen taipumista sopivassa kauhun tasapainossa, ollaan jo pitkällä.

Pelastuskoirailun saralla ollaan oltu parissa tottistreenissä eli treenattu erilaisia tottelevaisuusasioita. Venla tahtoo olla kovinkin häiriöherkkä muiden koirien läsnäollessa, mutta eipä se mikään ihme ole, hyvin vähän nimittäin ollaan ylipäätään tottisteltu ja vielä vähemmän muiden koirien kanssa. Seuraaminen vaatii töitä keston ja käännösten muodossa. Katsekontakti on valtavan hyvä ja perusasentokin on erinomainen, vaikkakin vaatii vielä ohjausavun. Odottelu/hengailu/paikallaolo vaatii todella paljon töitä. Istuessaan pysyy paremmin kuin maate tai seisten, vaikkei siinäkään ihan vakavasti puhuen pysy hyvin. Vilkas, levoton ja loputonta toimintaa vaativa koirahan tuo on aina ollut ja tulee olemaan, nyt olisi vain syytä ottaa asiakseen pitkäjänteisesti ja vaativammin sitä intoa opetella hallitsemaan. Luoksetulo on kohtalainen, joskus jopa hyvä. Vapaana ollessaan Venlan luoksetulo on kärsinyt huimasti, karannut viikon aikana kolmasti niin, että olen saanut lähteä perään ja sittenkään en ole ollut varma, että kääntyykö takaisin vai ei. Ehdoton harjoittelut ja muistuttelun paikka. Tokomaisen luoksetulon tilanne on yleensä kohtuullinen, sillä Venla tulee, mutta into ei ole omasta mielestäni riittävä. Joskus jopa saattaa tulla nenä maassa luokse, mikä on tietysti ehdoton ei, mutta kertoo siitä, että Ven ei ole ihan varma, mitä siltä vaadin.

Ollaan tottistreenien lisäksi päästy myös tekemään haku- ja ilmaisutreeniä. Ilmaisussa viime treeneissä Venlan pään päällä syttyi taas se kuuluisa lamppu, kun Venla lähti ukolle vauhdilla, sai onnellisuuskohtauksen "jeee, vieras ihminen, ihana, ihana, ihana", mutta sitten keksikin, että niin, sen ruokapurkinhan sai haukkumalla. Nyt sieltä tulee jo ihan kohtuullista ääntäkin, ei juuri lainkaan äänetöntä louskutusta. Hyvä Ven!

Hakutreeniä tai pikemminkin jälkitreeniä päästiin tekemään hälyharjoituksessa, jossa siis treenattiin hälytystilannetta. Se oli kaikkinensa opettavainen treeni minulle, mutta Venlakin pääsi töihin, kun lähdettiin auttamaan toista partiota. Venla nosti hienosti jäljen tieltä (okei, lumihangessa osasin itsekin sen nostaa ;) ) ja lähti jäljestämään. Näin jo jonkin matkan päästä, että jäljen vieressä olevalla isohkolla kivellä oli reppu, mutta halusin nähdä, mitä Venla siitä tuumaa vai tuumaako mitään. Ei olla treenattu yhtään esineiden etsintää ja koska reppu oli niin korkealla, oletin, että Venla jatkaa ihmisen jäljestämistä eteenpäin. Yllätyksekseni Venla pysähtyikin kiven luokse ja kiipesi sille tutkimaan reppua. Siis aivan törkeän superkoira. Hienosti löydetty! Saatiinkin siitä sitten lupa lopettaa etsintä ja Venla oli vallan ylpeä pikkukoira löydöstään ja saamistaan kehuista.

Rallykoira-Elviiran kanssa ollaan treenattu kuumeisesti Janakkalan rallykisoja varten. Käytösruudussa pysyminen ja oikealla seuraaminen ovat tuottaneet eniten ongelmia, mutta viime treeneistä jäi erityisen hyvä mieli käytösruudusta. Sellainen, että kyllä me selvitään. Eilen se suuri kisapäivä sitten koitti ja Elvi oli kyllä aivan mahtava. Ei haukun haukkua tai ylikierroksilla käymistä hallissa, vaan todella mahtavan hienoa westiekäytöstä :) Elvi jopa odotti nätisti, kun kävin rataantutustumassa ja oli koko ajan ihan hiljaa! Vaude. Startattiin siis ensimmäisenä ja oltiinkin lähtöportin tuntumassa valmiina odottelemassa käytösruudun nollakoiraa, kunnes se nimenomainen yhtäkkiä hyökähtikin ohi ja rähähti Elville. Ja paketti oli valmis, Elvi heti puolustuskannalla, eikä halunnut samaan kehään ollenkaan. Parhaansa mukaan teki, vaikka pakotin lähelle uhkaavaa koiraa, lopputuloksena hylätty, sillä Elvi rähähti kahdesti käytösruudun nollakoiralle.

En syytä Elviä yhtään, sillä E teki aivan hullun hyvin töitä (saatiin ekstrakehut käytösruudustakin!!). Harmittelen vain sitä, etten tajunnut itse, että sieltä tulee rähinää siltä toiselta koiralta. Pohditaan ja mietitään, mitä sitten tehdään, mutta tavoitteena edelleen nousta ennen virallistumista mestariluokkaan. Täytynee tehdä nyt ratatreeniä häiriökoirakoilla varustettuna, että saadaan Elville luottamusta siihen, ettei kukaan tee sille radalla mitään.

Ja kaiken tämän harrastamisen lisäksi ollaan nautittu jäällä lenkkeilystä oikein urakalla. Yksin tai laumassa, jalan tai hiihtäen. Mukavaa on ollut!

Venla ja Venlan uusin ystävä Tiki-australiankarjakoira

Taas se tanssii

Vietin itse päivän talkoillen ja tuijotellen JANKK:n koiratanssikisoja ja täytyy sanoa, että yksi esitys oli kyllä aivan täysin ylitse muiden. Aivan ihastuttava norwichinterrieri teki hullun hyvin töitä ja onnistui monissa vaikeissa tempuissa ja kaikki liikkeet oli ketjutettu sulavasti toisiinsa. Kokonaisuus oli aivan mahtava. Vieläkin hymyilyttää, kun muistelen tuota esitystä :)

Siitä päästäänkin melko sulavasti illan kt-treeneihin, joissa aiheena oli asioiden ketjuttaminen ja oman liikkeen yhdistäminen koiran temppuihin. Ei muuten ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Koen itse todella vaikeaksi asioiden ketjuttamisen sulavasti yhteen. Joo, tietysti pääsen koiran kanssa paikasta tai liikkeestä A paikkaan tai liikkeeseen B, mutta ei se välttämättä hyvältä näytä. Lisähauskuutta tietysti tuo Elviira itsessään.

Elvi on tietenkin salamannopea ja superaktiivinen kaikessa tekemisessään ja itse olen kuin joku etana vieressä. Treenailtiin rallysta tuttuja käännöksiä eri suuntiin ja Elvinen toimii kyllä mainiosti, silloin kun pysyn itse liikkeessä mukana, jos en pysy, tulee Elvin menoon turhia odotteluita. Treenattiin myös väliaskeleiden lisäämistä erilaisiin temppuihin, kuten jalkojen läpi pujotteluun. Todella hyviä harjoituksia, täytyy myöntää.

Tänään myös esiinnyttiin ensimmäistä kertaa eli musiikin tahtiin (tai niin kuin me, tahdista huolimatta) jotain temppuketjua ja muut tuijottaa. Vaikken mikään esiintymisjännittäjä ole, olin kieltämättä hieman vaivautunut. Mutta hengissä selvittiin ja Elvi ei kyllä ottanut yhtään häiriötä tuijottajista, niin kuin osa muista ryhmäläisistämme. Se on tietysti kiva, että E on intensiivisesti töissä, paineistumatta.

Tänään tuli myös se Inspiraatio. Nyt meillä on musiikki ja teema (ei, teemaa ei ole pakko olla esityksessä, mutta koska olen muutenkin onneton koreografian rakentamisessa, koen, että teema auttaa itseäni hahmottamaan esitystä). Enää puuttuu koreografia ja sen treenaaminen, vaikka joitain palasia on jo koossa ;) Sen verran voin paljastaa, että verta, hikeä ja kyyneleitä saatetaan vuodattaa tässä ohjelmanumerossa tai ainakin sen harjoitteluvaiheissa!

Koiratanssikoukussa ollaan!

Muutamia muistutuksia tämän päivän treeneistä:
-Kaikki ei ala vasemmalta perusasennosta
-Selkeät ohjeet, niin ei haukuta
-Paikan vaikeutuessa, ohjaus helpottuu
-Oikeallakin puolella voidaan tehdä vaikka ja mitä!

Rally-tokomeriitti!

Elviira on Villähteen Agility-Urheilijoiden

Vuoden Rally-tokotulokas 2013

Jee, kannatti siis kisata! (Ja jos olisin tiennyt, että sama koira saa kisata sekä tulokkaan, että vuoden rallykoiran tittelistä, oltaisi sillä listalla sijoituttu kolmanneksi!!!) Aloitettiin tammikuun lopussa kerran viikossa treenaaminen, ensimmäisiin kisoihin mentiin huhtikuussa täysin ummikkoina (ja heti ensimmäinen kisa voitettiin 100 pisteen tuloksella ja 1. sijalla) ja vuoden loppuun mennessä oltiin noustu voittaja-luokkaan, josta plakkarissa kaksi hyväksyttyä tulosta. Nyt napataan alkuvuoden aikana vielä se yksi uupuva voittaja-luokan tulos ja jäädään odottelemaan lajin virallistumista ja korkataan mestari-luokka virallisissa. Vaikka lajissa on edelleenkin mielestäni hyvin vähän päätä tahi häntää ja Elvi-rukka paineistuu milloin mistäkin, tuo jossain lajissa kisaaminen ja kisoja varten treenaaminen lisämaustetta meidänkin harrastuselämään :)

Terve

Huh. Elviiran kanssa on neljä ja puoli vuotta väännettyä kättä iho-ongelmien ja herkkävatsaisuuden kanssa, eikä loppua näy. Sagan kanssa tuli väännettyä kättä maksasairauden ja sen aiheuttamien kehityshäiriöiden ja sivuoireiden kanssa hieman yli puolitoista vuotta. Ja nyt ihanan pienen Venlan kanssa luulin vääntäväni kättä jonkun allergian kanssa, mutta olisiko se voinut olla liian helppoa? Taloudessahan on jo yksi allerginen ja olin henkisesti varautunut allergiseen westieen.

Närästää. Siis Venlaa. Ensioireena tassujen kaluaminen, sitten pureskelu siirtyikin tavaroihin (pentu, joka ei ole tuhonnut mitään, muuttui yhtäkkiä pahemman luokan termiitiksi pureskellen mieluiten kovaa muovia). Tosin tavaroiden pureskelun olen tajunnut oireeksi vasta ihan viimeaikoina. Sitten, kun käytettiin neiti nappularuoalta raakaruokinnalla, iskivät suolisto-ongelmat ja ruoka ei sulanut oikein, tuli oksentelua, ripulia, ruokahaluttomuutta. Sitten vaihdettiin hypoallergiselle ruokavaliolle (eläinlääkäristä Hill'sin z/d -nappulaa), jota on nyt syötetty kuukauden päivät. Nykyään jokaisen ruokailun jälkeen maiskutellaan, ollaan vaikeina, röyhtäillään ja oireillaan mahaa. Tassujen ja tavaroiden pureminen pahenee, kun olo pahenee. Muutenhan Venla liikkuu kuin aina ennenkin, juoksee kaistapäänä ja leikkii pirteänä, mutta paikalla ollessaan kotona on paha olla.

Viikonlopun aikana vaihdetaan vielä kerran ruoka raakaruoan ja nappulan välille, märkäruokaan. Jatketaan tottakai aloitetulla Hill'sin z/d-ruokavaliolla, mutta valitaan nappulan sijasta märkäruokapurkit. Niiden maistuvuus on taattu ja toki nappuloita pidetään esim. treenipalkkana, jos märkäruokaa ei pystytä käyttämään. Onneksi nuo erikoismärkäruoat ovat sen verran kuivia (verrattuna johonkin vetisiin cesareihin), että niitä pystyy palastelemaan nameiksikin.

Seuraava askel onkin tähystys, joka on tietysti sulkee pois tai jolla todetaan mahahaava tai muuta vaivaa, mutta melkein samalla tuo tullessaan jonkin pitkäaikaislääkityksen. Toivottavasti sille polulle ei vielä jouduta kääntymään.

Vauhti-Venni

Ilmaisun jalo taito

Tänään mittari näytti -15 astetta, mutta siitä huolimatta auto oli laitettava käyntiin ja nokka kohti pelastuskoiratreenejä. Venlalla oli häkissään pari peittoa ja kuumavesipullo sekä häkin päällä vielä huopa. Niskassa villapaita ja repussa kuoritakki kaiken varalta. Treeneissä oltiinkin matkoineen yhteensä neljä tuntia, eikä häkissä tullut kertaakaan kylmä, vaikka auto muuten olikin ihan umpijäässä! Tällä kerralla tosin sovittiin, että pidetään tuo -15 pakkasrajana jatkossa, jos pakkaset jatkuvat.

Jaettiin ryhmä kahtia ja Venla oli meidän ryhmän toiseksi viimeinen. Ajattelin ensin, että tehdään hakua, mutta sitten mietin, että miksi. Sehän osaa hakea ihmisiä. No joo, haussa on petrattavaa irtoamisen ja Venlan jaksamisen kanssa (siis jaksaa liikkua, mutta ei jaksa keskittyä), mutta pääpiirteittäin itse haku on kelvollinen. Mutta siitä puuttuu ilmaisu, kas, ja näin keksinkin treenin aiheen.

Ensimmäistä kertaa päästin Venlan irti ukoille ja sinnehän se sinkosi. Ensimmäiselle ukolle jopa haukkui kohtuullisen hyvin ja maalimies osasi pitää Venlan alhaalla. Pikkukoiran pahe nro. 1 on kiivetä pussailemaan ja halailemaan kyykyssä olevia ihmisiä. Ja itse kun inhoan sitä, että koira edes koskee minuun (minä saan koskea koiraan, ei toisin päin), en voi käsittää ihmisiä, joiden mielestä se, että koira hyppii vasten, olisi jotenkin suloista tai muuten vain sallittua. Myönnettäköön, monille meidän treeniryhmäläisille vain on vaikea käsittää, että pienikin koira on koira ja sitä pitää kohdella samalla tavoin kuin sitä 50 kiloista isoa koiraa.

Ensimmäinen ukko oli siis ok. Täytyy muistaa, että (haukku)ilmaisu on Venlalle vielä niin uusi juttu, että se ei malta jäädä maalimiehelle haukkumaan, vaan siirtyy sitten etsimään parempia metsästysmaita, joten palkkaustiheyttä täytyy kasvattaa ja haukun laatukriteereitä täytyy muistaa laskea. Toiselle ukolle lähti vähän mutkan kautta, mutta ukolla saatiin ihan kohtuullista pihinää aikaiseksi. Enemmän louskutusta tosin kuin haukkua. Kolmannelle ukolle Venla eteni parhaiten, hullulla vauhdilla ja kovalla innolla (suoraan syliin.....), mutta koska kolmas maalimies oli aktiivisempi (kehui paljon ja yritti kannustaa haukkumaan), Venla ei enää tiennyt, mitä ihmettä tälle pitäisi tehdä ja kiinnostus loppui melko pian ja ihan kokonaan. Parhaiten ja pidempiä sarjoja Venla haukkuu, kun maalimies on täysin passiivinen. Toki täytyy myös osata haukkua aktiiviselle maalimiehelle, mutta jos nyt jostain aloitetaan eli passiivisesta.

Nyt täytyy vaan kotonakin taas naksutella äänenkäytöstä, että saadaan rohkeampaa haukkua seuraavissa treeneissä parin viikon päästä. Kun aloiteltiin tätä hommaa joulukuussa, olin tietoinen, että pelastuskoiraksi oppimisessa menee kauan, useampia vuosia. Mutta pikkuhiljaa olen todennut, että kunhan vain pidän koulutuksen hanskassa ja maltilla treenaan asioita paremmaksi, varovaisesti voitaisi alkaa jo haaveilemaan kokeesta ensi vuonna! Paljonhan se toki vaatii töitä ja mitä kaikkia ongelmia ja pulmia sitä eteen vielä tuleekaan, mutta kyllä tuo on sen verran lupaava ja oppivainen ihmeipana, että en sulkisi pois ollenkaan sellaista mahdollisuutta.

Hämmästyttävän hyvä koira!

Loppuun vielä iloisia pakkaslenkkikuvia päivältä. Eihän noista osannut valita, joten piti laittaa kaikki ;)

Koira tanssii!

Tänään oli Elviiran loppuelämän ensimmäinen päivä. Elämää agilitynkin jälkeen on, nimittäin koiratanssielämää! :)

"Niin ollaanko me menossa vai ei",
tuumailevat villapaitasankarit.

Liityttiin siis JANKK:n jäseniksi, että päästään osallistumaan koiratanssin viikkotreeneihin (kouluttajana Mari Väänänen) ja tänään se hauskuus sitten alkoi. Tyylikkäästi yllättäneen talven ja huonon reittivalinnan vuoksi myöhästyttiin parikymmentä minuuttia. Porukka oli onneksi varsin ymmärtäväistä ja olivatkin vasta ehtineet pitää esittelykierroksen ja hieman puhua alkujuttuja alta pois. Täytyy kyllä sanoa, että oli todella mukavaa porukkaa, niin kouluttaja, treenikaverit kuin muut hallilla treenailleet ja hengailleet. Tykkäsin ja tunsin itseni varsin tervetulleeksi.

JANKK:n halli oli jaettuna väliaidoilla kahtia ja toisella puolella ei suinkaan ollut agia vaan rally-tokoa, jes! Meidän ryhmässä on Elvin lisäksi shiba-uros, joka ei tällä kertaa ollut paikalla, schipperke-, mudi- ja australianpaimenkoiranartut. Mukavankokoinen porukka ja erikokoisia koiria. Schipperke ja mudi eivät kiinnittäneet muihin koiriin huomiota ollenkaan. Puuttunut shiba kuulosti ainakin kuvailun perusteella olevan elvimäinen eli jos joku tulee iholle, niin sitten kyllä sanotaan, mutta muuten ollaan rauhassa ja tehdään hommia. Australianpaimen karkaili periin kertaan kentän laidalla odottelevan ihmiskaverin luokse (kerran se tuli suoraan Elvin luokse, mutta toisen kerran juoksi vain parin metrin päästä ohi). Elviirahan tietysti kävi niskakarvat pystyssä ajamassa sen jättiläisen pois, mutta tuli todella nätisti luokse, kun kutsuin eli ei jäänyt ollenkaan ylimääräistä rähisemään. Ja meidän kouluttaja oli aivan superihana, kun hän oli huolissaan siitä, meneekö Elvin pasmat sekaisin siitä, kun se joutuu puolustautumaan (vaikka ei se auspai hyökkäävä ollut, Elvi kokee tuollaiset tilanteet uhkaavina). Ei onneksi mene, vaan työnteko jatkuu ihan yhtä yli-innokkaana. Ensimmäistä kertaa ikinä koskaan milloinkaan joku kouluttaja on huolissaan Elvistä, ei siitä kenelle Elvi rähjää. Koiratanssissa tosin Elvin on vain opittava olemaan välinpitämätön, mikä saavutetaan treenillä, ei millään muulla. Hatunnosto silti koutsille ymmärryksestä!

Aloiteltiin pelkällä kontaktitreenillä, jossa tosin Elvillä meinasi lähteä lapasesta. Eipä tietenkään yllättänyt, kun puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen suoraan repäistään työntekoon.. Hyvin pysyi kuitenkin kontakti ja käveltiin samaan suuntaan. Enemmän palkkausta vain kupista, että jää se lopullinen intohaukkuminen pois. Ja vähemmän palkkaa istumisesta, kun itse pysähdyn. Koiratanssi ei ole tokoa! Ai niin ja ihminenkin saa olla rennompi ;) Sitten treenailtiin erilaisia jalkojen välistä pujotteluja. Siinäkin klikkerin käyttöön ja palkan suuntaan huomio. Naksu nopeammin ja palkka eteenpäin loogisesti oikeaan suuntaan. Saatiin ihan uusia ideoita pujottelun monipuolistamiseenkin ja Elvi oli ihan törkeän pätevä, vaikka olen itse sitä mieltä, ettei se nyt ihan hyvin aina mennyt. Ehkä liikaa itsekriittisyyttä ilmassa.

Sitten tehtiin pyörimistä eri tavoilla, eri suuntiin ja eri puolilla. Kotiläksyksi saatiin Elvin kanssa pyöriminen paikallaan niin, että pyöriminen ei lopu siihen, että Elvi on minua kohden, vaan nenä näyttää aina siihen suuntaan mistä aloitettiinkin. Työnsarkaa riittää tässä hommassa! Sitten yleiskotiläksyksi saatiin jalkojen välistä pujottelun ja pyörimisen yhdistämisen pieneksi koreografiaksi ja sehän sopii! Nimittäin Elvin ensimmäinen koiratanssikoreografia on jo teossa ja mikäs sen parempi kuin treenata suoraan siihen sopivaa kuviota. Koutsi lupasikin joka viikoksi kotiläksyä eli juuri sitä, mitä tarvitaan Elvin kanssa, joku tehtävä ja tavoite!

Heti ensi viikko jää koiratanssin osalta väliin, kun JANKK:lla on agikisat, mutta siitä seuraavana viikonloppuna onkin koiratanssikisat samaisella hallilla ja ajattelin sinne mennä ihmettelemään (talkoilemaan?) ja jäädä sitten illaksi vielä koiratanssitunnille. Tosi kivaa oli päästä Elvin kanssa tekemään töitä.

Tyttöjen tuplatreenausta kotona, tasapainotyynyillä jumppaa ja samaan tahtiin pyörimistä.