Mitä kuuluu?

Kiirettä, väsymystä ja ajanpuutetta! Tämänkin kirjoituksen olen aloittanut jo viikon alussa ja vasta nyt sain kirjoitettua loppuun..

Tytöt Fiskarsin ruukilla

Kisatauolla ollaan otettu rennosti eli tehty pitkiä lenkkejä, trimmailtu, maakuntamatkailtu ja nautittu elämästä kiireen keskellä. Huhtikuu on kuitenkin puolessavälissä, joten nyt on ollut taas aika ottaa treenaaminenkin käsittelyyn.

Viime perjantaina käytiin Elviiran kanssa treenaamassa ensimmäistä kertaa mestariluokan rataa rallytokon merkeissä. Vettä satoi, eikä ollut edes mestariluokan kylttejä mukana, mutta silti tehtiin oikein hyvät treenit. Suurimmat ongelmat tuolla mestariluokassa on vielä tällä hetkellä oikealla puolella seuratessa oikealle kääntymiset. Elvi lähtee hurjan herkästi peruuttamaan (=kääntymään) vasemmalle eli päätyy mutkan kautta eteeni/vasemmalle sivulle töllistelemään. Meidän on pakko ensimmäisissä kisoissakin vain joustaa tuosta mestariluokan vaatimustasosta ja tehdä isompaa ympyrää noissa käännöksissä. Niinhän Elvi oppi vasemmalle kääntymisenkin vasemmalla puolella seuratessa ja se on nykyään todella hieno! Itse liikkeissä/tempuissa ei ole muuta vaikeaa tai mahdottomuutta kuin puolenvaihto edessä. Siihen saatiinkin treenivinkit treeniseuralta, joten sekään ei tunnu enää ylitsepääsemättömältä.

Rallytokon möllikisoihin mennään pitkänäperjantaina sekä pääsiäismaanantaina eli tulee vielä kaksi kisanomaista treeniä ennen vapunpäivän virallista kisaa. Muuten tehdään vain tuota kääntymistreeniä ja treenaillaan eri kylttejä yksittäisinä.

Junailijat

Lauantaina lähdettiin puolestaan pitkästä aikaa agilityhallille. Agiseurallamme ei ole vieläkään talvisen vesivahingon jäljiltä harkkapaikkaa, joten naapuriseuran hallilla oltiin. Itse treenasin lainakääpiösnautserin kanssa, kun taas lainakääpiösnautserin omistaja treenasi hetken Elvin kanssa. Kyllä ne kaikki koirat vain ovat niin erilaisia, mutta ihmeen toimivia tapauksia. Kesän ja ulkokisojen koittaessa taidetaan Elvinkin kanssa mennä vielä yrittämään noita kisaratojakin, jos vain kroppa on samaa mieltä. Venlakin pääsi hetkeksi pyörähtämään kentälle ja kyllä sillä on ihan mahdottoman hyvä vire. Täysiä tehdään ja mennään, kunhan vain saadaan treenimahdollisuudet kuntoon, niin päästään opettelemaan loputkin esteet ja ohjaukset. Putkijarru on ohjauskuviolistalla ykkösenä, ampaisee nimittäin putkista sellaisella vauhdilla ja pitkälle, että oksat pois. Tykkään kyllä nykyään hurjasti molemmista, sekä Elvistä että Vennistä agikentällä ja odotan innolla, että seuran agikenttä sulaa ja päästään tekemään kunnolla taas agitöitäkin!

Venlan pääntrimmausta

Agilitysta lähdettiin suoraan Venlan pekotreeneihin. Siitäkin on ollut pitkä aika, kun ollaan viimeksi päästy pelastuskoirailemaan, sillä autokin oli remontissa, minkä vuoksi keskelle metsää treeneihin vaeltaminen on yhtä kuin mahdotonta. Yllättävän hyvin Venlalla oli kuitenkin homma muistissa ja teki hyvin töitä, vaikka omistajansa olikin jättänyt sekä valjaat, että namikipot kotiin. Kaupan hätävarojen avulla saatiin homma vietyä läpi.

Metsälenkeillä ollaan useamman kuin muutaman karkumatkan/ajojahdin jälkeen otettu Venlan kanssa tehotreeniä sen suhteen, että minun luotani ei lähdetä kilometrien päähän jahtaaman mitälietä tai riistan hajujen perässä, joten varmasti se koulutus kuin myös tauko vaikuttivat molemmat osaltaan siihen, että Venla kyseli ollakseen Venla melko paljon tuolla pekotreeneissä. Siis jäi odottamaan ja katsomaan, että minne minä menen ja mitä minä teen. Toki eteni tapansa mukaan edelle ja teki töitä, mutta vaikka oli selvästi jäljellä, lähti juoksemaan perääni, koska en tukenut kyseisen paikan etsintää. Nyt täytyykin siis seuraavalla kerralla, kun tehdään hakua, tukea enemmän Venlaa ja kasvattaa taas pekoilussa sitä itseluottamusta ja lupaa lähteä.

Palkan Venla sai maalimiehiltä yhdestä haukusta, jota ensimmäisellä (seisovalla) maalimiehellä ei jouduttu järin kauan odottamaan, mutta seuraavilla (kyykyssä olevilla) maalimiehillä odoteltiin jonkin aikaa, kun ensin piti hoitaa pussailut ja halailut alta pois. Saatiin hyviä vinkkejä ilmaisun vahvistamiseen ja seuraavan kerran treenataankin pelkkää ilmaisua puolinäkyvillä piiloilla.

Nenäeläin elementissään

Venlan vauvakuva!

Univetilla on käynnissä FB-tykkäyskisa pentukuvista. Päävoittona 150€ lahjakortti Univetille (sillä saisi reiluksi kuukaudeksi Venlalle ruokaa!) ja sitähän tavoitellaan, saa siis tykätä!

Venla hukkuu kuvassa 9 viikkoisena pikkuvauvana valtavan Tellervo-tibben tukkaan :D

LINKKI

 

 (Venla löytyy toistaiseksi ensimmäiseltä sivulta!)

Mestari!

Tänään lähdettiin Karjaalle rallykisoihin, edelleen siihen voittajaluokkaan, jossa ollaan junnattu jo ikuisuus. Tänään tavoitteena ei suinkaan ollut edes tulos, vaan rento ja iloinen Elviira.

Aamulla tehtiin hyvällä namilla ihan helppoja seuruupätkiä, asennonvaihdoksia ja muita vastaavia harjoituksia kotioloissa ja Elvi oli niin aneeminen ja vaisu, siis ihan samanlainen kuin muutamissa viime kisoissa. Ajattelin, että ei kokeilla enempää, sillä huonojen toistojen tekeminen vain aiheuttaa enemmän hallaa kuin tekemättä jättäminen.

Ajeltiin ensin aamulenkille Luhtikylään, Orimattilaan, jossa likat pääsivät juoksemaan lumiseen metsään. Elvi oli jumisen oloinen ja liikkuikin huonosti. Venyteltiin kunnolla lenkin jälkeen ja jatkettiin sitten Karjaalle ja ilmoittautumisen jälkeen lähdettiin tarpomaan (tarkemmin ottaen Pinjaisten) katuja ihmetellen maalaismaisemia. Elvi oli tosi pirteän oloinen ja kun päästin sen pellolla vapaaksi, se lähti mielellään tarpomaan ja tallustamaan eteenpäin. Heitin koirat autoon ja menin itse rataantutustumiseen. Meitä ennen olikin vain kolme koira, joten melkolailla heti hain Elvin autosta.

Heti autosta ulos hypätessään Ee huusi ja komensi "mennään, mennään, tehdään, tehdään" ja veti kovaa vauhtia kohti hallia. Minä tietysti jo toiveikkaana otin pihassa parit liikkeet ja Elvin into oli kyllä entisen veroinen. Ei mitään epäröintiä, vaan Elvin tuttuun tapaan jopa röyhkeää ja yli-itsevarmaa, säpäkkää suorittamista. Ja sama meno jatkui hallissa!! Siinä vaiheessa tajusin, että apua, nythän tämä on innokas Elvi, ei lapanen, joten pikavauhtia tekemään liikkeitä ja kehumaan maltista. Treenattiin sellainen tehokas pariminuuttinen ennen omaa suoritusvuoroamme ja sitten lähdettiin töihin. Tavoitteena vain ja ainoastaan ylläpitää tuo rähinäasenne.

Rata alkoi suoralla. Lähdön jälkeen yksi koira oksensi ennen meitä radalle, joten hajujälki oli tietysti vahva. Elvi jäi siihen jumiin, mutta kutsuin mukaan ja Elvi lähti hyvällä kontaktilla matkaan (ei saatu miinusta haistelusta). Ensimmäinen liike olikin peruutus seuraten kolmen askeleen verran ja vaikka Elvi viiletti hieman pois asennosta intoperuutuksessa, se oli nimenomaan sitä, innokasta. Sitten olikin liikkeestä seiso ja kierrä koiran ympäri. Elvi jäi kuin jäikin seisomaan, lopussa käänsi hieman takapäätään ennakoidessaan minun ilmestymistä selkänsä takaa, mutta ei istahtanut, ei jumittanut, ei mitään. Puolenvaihto jalkojen välistä ja oikealla puolella matka jakui käännöksellä vasempaan.

Sitten päästiinkin seuraavaan tehotreenin aiheeseen eli oikealta puolelta eteen ja vasemman kautta kiertäen takaisin oikealle puolelle. Eteen Elvi osaa tulla jo superhyvin, mutta joudun viemään kädellä Elvin selän takaa. Kierrä käsky tarkoittaa selän takaa kiertämistä oikealta vasemmalle, joten tarvitaan joku toinen käsky vasemmalta oikealle siirtymisessä. No, selvitettiin tämä kuitenkin ja matka jatkui. Sitten tulikin puolenvaihto takaa ja istu, täyskäännös vasempaa istu. Saatiin tässä muistaakseni noottia asennosta (-1 piste), sillä Elvin kääntyminen on sitä peruutusta ja innoissaan tietysti pomppii peruuttaen vähän liian kauas minusta.

Houkutuksessa oli ihana lelu, jonka kimppuun Elvi lähti äänitehosteiden kera. Ei koskenut ja homma jatkui, mutta kontrollin puutteesta tuli sanomista. Houkutuksen jälkeen hyppy, jonka vieressä käytösruutukoirakko oli häiriönä ja Elvi jätti melkein hyppäämättä. Mutta paino sanalla melkein! 270 astetta oikeaan ja kaksi kertaa täyskäännös, ei ongelmia kummassakaan. Molemmat täyskäännös oikeaan aiheutti sellaista päävaivaa, että tahdon itse olla käännöksen kanssa ennen Elviä valmis. Treenattavien listalle siis.

Tämän jälkeen alkoikin loppusuora eli spiraali oikealle, tötsinä oli tällä kertaa kolme ihmistä. Elvi ei ottanut yhtään häiriötä ja täytyy myöntää, että spiraalissa oikealla puolella seuraaminen oli parasta ikinä. Puolen vaihto taas jalkojen välistä ja vielä loppuun istu, eteen, kierrä sivulle. Ja juuri ennen maalikylttiä Elvi otti pienen spurtin kohti lahjettani, äänitehosteiden kera, josta saatiin kontrollivirhenoottia (-1 piste). Tottakai Elvi tietää, että nyt tullaan maaliin, missä ihmeessä siis palkka! ;)


Käytösruutu oli edessä maaten ja sain kyllä aika jatkuvasti kehottaa Elviä pysymään maassa, kun nollakoirakko teki radalla töitä. Mutta pysyi ja oli vielä radankin jälkeen onnellinen ja pyöri sitten kehän ulkopuolella kanssakisaajien iloksi vähän onnenmöyryämistään. Olin niin tyytyväinen, sillä Elviira oli oikeasti pitkästä aikaa kisatilanteessa Elviira.

Tavoite siis saavutettiin ja tulos oli tottakai kuin kirsikkana kakun päällä! 91 pistettä, 1 sija (ainut tulos voi-luokassa) ja RTK3 eli menolippu mestariluokkaan! Taitaapa Elviira olla ensimmäinen westie Suomessa rallyn korkeimmassa luokassa. Superkoira, kertakaikkiaan :)

RotuRace 2014

Kesän aikatauluista RotuRacen päivämäärä on varmistunut eli 7.6.2014 lauantaina juoksevat mini- eli westiejoukkueet!

Toivottavasti saadaan mahdollisimman paljon porkkanahäntiä juoksemaan. Elvi ja Venla tietysti mukana :)

Kerätään westiejoukkueet kasaan Facebookissa:
RotuRace 2014 Westiejoukkueet

Elviira vauhdissa vieheen perässä

Talvilomatunnelmia

Talviloma alkaa olla takanapäin ja tänä viikonloppuna matkataan takaisin kotiin. Lomaillessa on patikoitu, ihan vähän treenattu ja lepäilty hyvässä suhteessa. Innolla palataan kyllä arkeen ja harrastusten pariin :)

Rakennusetsintää

Todentotta koettiin taas uusia juttuja Venlan kanssa pelastuskoiratreeneissä, kun vuorossa oli ensimmäistä kertaa meidän urallamme rakennusetsintää. Meillä molemmilla oli melkoisen pitkä (ainakin pariviikkoinen) tauko pekosta takana ja se kyllä näkyi. Venla lähti vauhdilla töihin, myyränmetsästystöihin!

Meillä oli kolme rakennusta etsittävänä, vanha asuintalo, talli/lato ja saunarakennus. Venla lähti vauhdilla töihin ladolle, joka oli rakennuksista keskimmäisin ja päästin sen sisälle. Työmotivaatio oli kohdallaan, mutta Venni jäljesti myyränjälkiä, ei etsinyt ihmistä. Suljettiin ovi ja jäätiin siis itse sisäpuolelle. Ven kolusi koko ladon läpi, kiipeili kaikkien heiluvien tavarapinojen päälle ja ryömi ihmeellisissä koloissa (vailla mitään epävarmuutta mistään!). Jäljesti varsin jälkitarkasti jotain pienpetoa maalimiehen jalan vierestä, reagoimatta maalimieheen. Touhuttuaan jonkin aikaa myyränjälkien perässä Venla tuli tuijottamaan, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu, miksei me liikuta minnekään (ja ei täältä löydy myyriä!). Pyysin uudestaan menemään töihin, jolloin Venla säntäsi heti maalimiehen luokse. En tiedä siis löytyikö maalimies ilmavainulla vai muistilla, kyllähän Venlan nimittäin oli huomattava maalimies myyrää jäljestäessään.

No tämän palkkauksen jälkeen Ven oli mukana taas ihmistenetsinnässä. Säntäsi suoraan ladolta saunarakennukselle eli lähdettiin sitten sitä tutkimaan. Reippaasti ja pelottomasti ensimmäisenä sisään kaikista ovista ja heti tutkimaan jokainen nurkka. Tämä maalimies löytyi nopeasti ja kivuttomasti.

Päästiin nopeasti aution asuinrakennuksen kimppuun ja sinne Venla lähti taas samalla vauhdilla. Availin ovia Vennille eri huoneisiin ja se teki töitä, haisteli ja tutki jokaisen nurkan. Maalimies oli piilossa yhdessä kiinteässä kaapissa, jossa ovi oli raollaan. Ihmisen haju leijaili vastakkaiselle seinälle, josta Venla yrittikin kaikin voimin etsiä ihmistä. Kovalla innolla ja hyvällä sykkeellä Ven laukkasi pitkin huonetta, mutta ei saanut millään paikannettua ihmistä. Lopulta maalimies avasi kaapinovea lisää, jolloin Venla meni tutkimaan kaapin sisällön ja hieman hämmästyen jopa huomasi ihmisen.

Venlan kanssa täytyy ehdottomasti aloittaa ilmaisun liittäminen etsintään. Sillä nyt haukku toimii ja Venla haukkuu vieraita häntä heiluen hyvin mielellään, mutta etsinnän yhteydessä maalimieskäytös on epävarmaa. Venla ei ole siis varma, että pitäisikö sen nyt tehdä jotain vai mitä tässä tapahtuu, varsinkin kun kaikki maalimiehet käyttäytyvät (ohjeista huolimatta) eri tavoin ja monesti hyvin epäselvästi.

Hyvät treenit Venlan osalta, vaikka en ollutkaan maalimiehiin järin tyytyväinen!

Rally-tokoa sittenkin

Päädyin viime hetkellä sittenkin lähtemään Jyväskylään rally-tokokisoihin Elviiran kanssa. Tästä hylätystä suorituksesta saatiin muistoksi parhaiten kuvattu rallyvideo ikinä. Elviira paineistuu jo toisella kyltillä ja sitten koittaakin loppuradan rauhoitella itseään (läähättää, rapsuttaa, haukottelee, tarjoaa maahanmenoa, paikallaan seisomista, puolenvaihtoa..).

Linkki videoon!

Nyt ei enää yritetä ratkaista paineistumista, vaan se on ratkaistava. Oma liike on pidettävä vauhdikkaana, vaikka Elvi jää taakse. Tehtäviä ei uusita, vaan otetaan virhepisteet väärinsuoritetuista tehtävistä. Kehutaan vain aiheesta ja hyväksytään epämääräisesti suoritetut tehtävät, jos vauhti/innokkuus vain pysyy yllä.

Tällä hetkellä on melkein mahdoton arvioida, johtuuko tämä nyt huonoista kokemuksista, joita valitettavasti kisoissa ollaan saatu (tai Elvi on saanut), kotioloista, treeneistä vai mistä. Ja kun sitä ei tiedetä, joudutaan puuttumaan vain oireisiin, ei saada ratkaistua syytä. Mutta toivon, että yllämainittujen asioiden ansiosta saisin syynkin selville, kun näen, miten Elviira käyttäytyy ja muuttuuko sen käytös mihinkään suuntaan.

Onni on, että kevät tulee aikaisin tänä vuonna eli päästään nostattamaan Elvin itseluottamusta ja itsenäisyyttä mejällä. Ensimmäisiin kokeisiinkin yritetään päästä ilmoittautumaan jo parin viikon päästä. Tämän kesän tavoite on selvä, vähintään voittajaluokkaan ennen syksyä ja hirvikärpäsiä :)

Jyväskylä jää välistä

Peruin Venlan osallistumisen Jyväskylä KV näyttelyyn. Tassujen hiivakierre on taas pahentunut. Liekö syynä märkyys ja loska vai eikö se ollutkaan paranemaan päin, mutta nyt keskitytään kaikin voimin saamaan nuo tassut kuntoon ja oireettomiksi. Ja Elviirankin kanssa jätetään siitä hyvästä Jyväskylän reissu väliin tällä kerralla ja suunnataan seuraavaksi Karjaalle valloittamaan VOI-luokkaa.

Harmittaa kokonaisuudessaan reissun peruuntuminen, mutta ennen kaikkea näyttely, sillä Venla ei nyt saakaan sitä junnuluokan tulostaan, minkä olisin sille halunnut. Onneksi junnun ja avoimen välillä on vielä nuorten luokka, ei tuon kropan (ja turkin) kanssa vielä aikuisten westieiden keskelle olisi mitään asiaa. Vaikka näyttäähän pikku-Venni mahtavalta westieltä Elviiran rinnalla :)

Super-Venla supermölleissä

Sunnuntain kunniaksi käytiin YLÖKK:n supermöllikisoissa Venlan kanssa. Nämä olivat siis toiset kisat ikinä ja mikä onnistuminen! Venla ei ole koskaan ikinä milloinkaan mennyt 20 esteen rataa, mutta niin se vain loppumetreille asti jaksoi keskittyä. Suoraan opettelu on selvästi tuottanut tulosta, vaikka vieläkään en pysty luottamaan, että Venla noita esteitä napsii (kuten ei mutkissa napsikaan). Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen. Venla kävi pariin kertaan ihmettelemässä häiriötä eli tuomaria ja kentän laidalla ollutta koiraa, mutta tuli reippaasti pois. Työinto säilyi ihan loppumetreille asti. Ohjausepätarkkuutta paljonkin, kun joudun varmistelemaan ihmeellisiä paikkoja, mutta hei, huimasti ollaan menty eteenpäinkin. Hyvä Vennipenni!

Paljon on taas ehditty

Paljon on taas ehditty tehdä, ei niinkään raportoida!

Agilityn saralla Vennipennin kanssa ollaan tehty pari pikkutreeniä naapurihallilla. Treenin aiheena ollut suoraan eteneminen. Venla osaa siis kyllä edetä suoraan, ei siitä huolta, mutta suorat hypyt tuottavat ongelmia, kun Ven ei tiedä pitäisikö ne hypätä vai juosta ohjaajan puolelta ohi. Ja tämä puolestaan juontaa juurensa siihen, että aloitettiin hyppyjen treenaaminen vinoilla hypyillä ja suorien hyppyjen opettelu jäi huomiotta. Viime kerralla hallilla tehtiin suoraa, jossa kaksi hyppyä, suora putki ja yksi hyppy peräkkäin pitkänä suorana. Aloitettiin kahden hypyn päästä ja Venlan pään päälle syttyi aivan selvästi lamppu kahden ensimmäisen hypyn välissä ja vaihde loksahti silmään. Sitten kun saadaan vielä opeteltua sitäkin, että agilityrata on etenemistä ja ohjaukseen taipumista sopivassa kauhun tasapainossa, ollaan jo pitkällä.

Pelastuskoirailun saralla ollaan oltu parissa tottistreenissä eli treenattu erilaisia tottelevaisuusasioita. Venla tahtoo olla kovinkin häiriöherkkä muiden koirien läsnäollessa, mutta eipä se mikään ihme ole, hyvin vähän nimittäin ollaan ylipäätään tottisteltu ja vielä vähemmän muiden koirien kanssa. Seuraaminen vaatii töitä keston ja käännösten muodossa. Katsekontakti on valtavan hyvä ja perusasentokin on erinomainen, vaikkakin vaatii vielä ohjausavun. Odottelu/hengailu/paikallaolo vaatii todella paljon töitä. Istuessaan pysyy paremmin kuin maate tai seisten, vaikkei siinäkään ihan vakavasti puhuen pysy hyvin. Vilkas, levoton ja loputonta toimintaa vaativa koirahan tuo on aina ollut ja tulee olemaan, nyt olisi vain syytä ottaa asiakseen pitkäjänteisesti ja vaativammin sitä intoa opetella hallitsemaan. Luoksetulo on kohtalainen, joskus jopa hyvä. Vapaana ollessaan Venlan luoksetulo on kärsinyt huimasti, karannut viikon aikana kolmasti niin, että olen saanut lähteä perään ja sittenkään en ole ollut varma, että kääntyykö takaisin vai ei. Ehdoton harjoittelut ja muistuttelun paikka. Tokomaisen luoksetulon tilanne on yleensä kohtuullinen, sillä Venla tulee, mutta into ei ole omasta mielestäni riittävä. Joskus jopa saattaa tulla nenä maassa luokse, mikä on tietysti ehdoton ei, mutta kertoo siitä, että Ven ei ole ihan varma, mitä siltä vaadin.

Ollaan tottistreenien lisäksi päästy myös tekemään haku- ja ilmaisutreeniä. Ilmaisussa viime treeneissä Venlan pään päällä syttyi taas se kuuluisa lamppu, kun Venla lähti ukolle vauhdilla, sai onnellisuuskohtauksen "jeee, vieras ihminen, ihana, ihana, ihana", mutta sitten keksikin, että niin, sen ruokapurkinhan sai haukkumalla. Nyt sieltä tulee jo ihan kohtuullista ääntäkin, ei juuri lainkaan äänetöntä louskutusta. Hyvä Ven!

Hakutreeniä tai pikemminkin jälkitreeniä päästiin tekemään hälyharjoituksessa, jossa siis treenattiin hälytystilannetta. Se oli kaikkinensa opettavainen treeni minulle, mutta Venlakin pääsi töihin, kun lähdettiin auttamaan toista partiota. Venla nosti hienosti jäljen tieltä (okei, lumihangessa osasin itsekin sen nostaa ;) ) ja lähti jäljestämään. Näin jo jonkin matkan päästä, että jäljen vieressä olevalla isohkolla kivellä oli reppu, mutta halusin nähdä, mitä Venla siitä tuumaa vai tuumaako mitään. Ei olla treenattu yhtään esineiden etsintää ja koska reppu oli niin korkealla, oletin, että Venla jatkaa ihmisen jäljestämistä eteenpäin. Yllätyksekseni Venla pysähtyikin kiven luokse ja kiipesi sille tutkimaan reppua. Siis aivan törkeän superkoira. Hienosti löydetty! Saatiinkin siitä sitten lupa lopettaa etsintä ja Venla oli vallan ylpeä pikkukoira löydöstään ja saamistaan kehuista.

Rallykoira-Elviiran kanssa ollaan treenattu kuumeisesti Janakkalan rallykisoja varten. Käytösruudussa pysyminen ja oikealla seuraaminen ovat tuottaneet eniten ongelmia, mutta viime treeneistä jäi erityisen hyvä mieli käytösruudusta. Sellainen, että kyllä me selvitään. Eilen se suuri kisapäivä sitten koitti ja Elvi oli kyllä aivan mahtava. Ei haukun haukkua tai ylikierroksilla käymistä hallissa, vaan todella mahtavan hienoa westiekäytöstä :) Elvi jopa odotti nätisti, kun kävin rataantutustumassa ja oli koko ajan ihan hiljaa! Vaude. Startattiin siis ensimmäisenä ja oltiinkin lähtöportin tuntumassa valmiina odottelemassa käytösruudun nollakoiraa, kunnes se nimenomainen yhtäkkiä hyökähtikin ohi ja rähähti Elville. Ja paketti oli valmis, Elvi heti puolustuskannalla, eikä halunnut samaan kehään ollenkaan. Parhaansa mukaan teki, vaikka pakotin lähelle uhkaavaa koiraa, lopputuloksena hylätty, sillä Elvi rähähti kahdesti käytösruudun nollakoiralle.

En syytä Elviä yhtään, sillä E teki aivan hullun hyvin töitä (saatiin ekstrakehut käytösruudustakin!!). Harmittelen vain sitä, etten tajunnut itse, että sieltä tulee rähinää siltä toiselta koiralta. Pohditaan ja mietitään, mitä sitten tehdään, mutta tavoitteena edelleen nousta ennen virallistumista mestariluokkaan. Täytynee tehdä nyt ratatreeniä häiriökoirakoilla varustettuna, että saadaan Elville luottamusta siihen, ettei kukaan tee sille radalla mitään.

Ja kaiken tämän harrastamisen lisäksi ollaan nautittu jäällä lenkkeilystä oikein urakalla. Yksin tai laumassa, jalan tai hiihtäen. Mukavaa on ollut!

Venla ja Venlan uusin ystävä Tiki-australiankarjakoira