Ee ja Ässä

Lomatunnelmia ja tulevaisuutta

2012-02-27T00:46:00.001-08:00

Niin paljon tapahtuu niin nopeasti, ettei ehdi edes blogiin päivittää!

Eilen oli Tellervon näyttelykurssikerta ja tunnin rähjäämisen jälkeen jopa Tellervokin alkoi rauhottua. Telle ei pidä siitä, että siihen kosketaan, joten parhaan esitystulokset Tellestä saa, kun juoksutan Telleä vauhdikkaasti ja käsken seisoa niin, että seisoskelen itsekin ennemmin kuin käyn asettelemaan ja siten esittämään Tellervoa. Suurin osa (tai kaikki) tibbet esitetään kyllä asettelemalla, mutta jospa me Tellen kanssa treenataan ja treenataan ja toivotaan, että Tellestä jäisi parempi kuva vapaasti seisottamalla kuin sillä, että se näykkii minua, kun yritän asetella sitä (ja varsinkin jos kehtaan koskea häntään). Tellellä on erkkari 18. päivä maaliskuuta ja sinne minun olisi tarkoitus lähteä sitä esittämään. Saas nähdä kuinka käy vai käykö kuinkaan, mutta ennen sitä on kyllä pakko treenata ja paljon.

Eilen päästiin myös terrorisoimaan Elviiran kanssa Kirsujen agitreenejä maneesilla. Halusin päästä testaamaan, että tuleeko agista mitään tuollaisella pohjalla (kun Elvi on hieman pilalle hemmoteltu hallipohjalla), mutta eipä siinä mitään ongelmaa ollut. Elvi oli yllättävän kiltisti, ei rähissyt kenellekään (kai nyt, kun Elvin henkilökohtaisena henkivartijana toimi IIIIHANA superkoira Lola!) ja muutenkaan paikalla ei ollut provosoivia rotuja edustettuna. Löysihän Elvikin jotain mutusteltavaa hevosmaneesipohjasta, mutta eipä juur muuten kuin maistellut vain, sitten olikin jo kiire seurata agilitya. Elviira jaksoi ihmeen hyvin olla, kun miettii, miten me treenaataan. Mennään hallille, ollaan siellä vartin verran tahi jopa puoli tuntia ja lähdetään kotiin. Maneesissa oltiin nyt kuitenkin yli tunti (ei siis tehty tietenkään koko aikaa) ja se näkyi loppupuolella siinä, että Elvi yritti mukista jotain putkesta ja käydä lahkeeseen kiinni. Mutta kovin, kovin pientä tämä kaikki siihen verrattuna, mikä minun kauhukuvani oli.

Elvi ei mm. kertaakaan lähtenyt rähisemään minnekään kentän laitamilla oleville koirille, tosin kuten sanottu, provosoivat rodut puuttuivat ja muutenkin verrattuna kotihallin toimintaan, muut odottelivat hiljaa vuoroaan. Elvi oli narinallaan ainut, joka piti meteliä kentän laidalla. Yllättävän hyvin tuo lyllerö hyppi aitojakin pehmeässä maneesipohjassa, tosin rimaa hipoen. Kerran taisi pudottaa yhden riman ja kerran kysyin, että ottikohan vauhtia rimasta, kun kolahti, mutta siinä olikin käynyt niin, että rimassa olikin ollut joku halkeama ja Elvin mahakarvoista oli jäänyt komea tuppo siihen kiinni. Onko siis mikään ihme, että kolisi, kun tukasta jää kiinni! Todettiin vain, että olihan se Elvin syytä, mitäs ei hypännyt korkeammalle ;) Kyllä me tämän perusteella uskallamme lähteä tässä kevään aikana maneesikisoihinkin Elvin kanssa, kun on pakko päästä mahdollisimman moniin kisoihin, että on mahdollisimman monta tilaisuutta onnistua.

Elvin uusi tavoite agilityssa on saada se yksi nolla kakkosista ennen 3-vuotissynttäreitä (aikaa siis 1½ kuukautta, käytännössä parit, kolmet kisat) ja viimeistään sitten kesän aikana nousta kolmosiin. Tavoitteet on kyllä Eelle kovat, mutta jatketaan niin kuin tähänkin asti, treenaamalla, treenaamalla ja treenaamalla. Ensi kuussa ehditään vain kaksiin kisoihin, joten maaliskuu pyhitetäänkin hallitreenaamiselle. Tokoon täytyy myös panostaa ja alkaakin käymään oikeasti siellä seuran tokon vapaavuorolla. Elvi on nimittäin ilmoitettu möllitokokokeisiin keväälle, josko sitten kesällä päästäisi ihan virallisiinkin tokokokeisiin. Maaliskuussa on myös viralliset silmä- ja polvitutkimukset (johan se on aikakin kolmevuotiaana alkaa vihdoin tutkimaan koiraa). Ensi talvena pidetään Elvin kanssa kisataukokin, niin saadaan luustokuvat otettua. Luonnetestiin ei mahduttu, joten nyt täytyy katsella, päästäisiinkö sitten vaikka syksyllä semmoiseen. Trimmaajan kanssa koitetaan laittaa Elviä näyttelykuntoon kesäksi, niin saadaan kesäkuun alussa sekin pois jaloista. Mejäkokeisiin yritetään kevään aikana myös päästä ilmoittautumaan niin saa Elvikin vastapainoa agilityelämälle ja monipuolisempaa ajanvietettä. Pääasiassa kuitenkin treenataan ja kisataan agilityn parissa, jos se joku päivä loksahtaisi kohdalleen ja alkaisi toimia sekin harrastus.

Talvilomatunnelmissa jatketaan!

Tellervo kylässä

2012-02-23T11:16:00.001-08:00

Tällä viikolla on pitänyt kiirettä, sillä Saga on talvilomalla ja Tellervo on tullut vaihdossa Lahden lomalle. Ollaankin siis kävelty pitkiä lenkkejä hihnassa ja jäällä jopa uskalsin päästää Tellen vapaaksikin. Hallilla ollaan käyty viikkotreeneissä ja kaksi kertaa omatoimisesti rataharkkaamassa (Tellekin pääsi toisella kerralla treenaamaan vieraassa paikassa!). Tänään jäin oman ryhmäni jälkeen vielä Elvin kanssa tekemään kontaktitreeniä ja en voi ymmärtää, miksi se kamera sitten jäi kotiin. Nyt ollaan juoksukontaktien opettelussa siinä vaiheessa, että tutustutin ylösmenopuomin osaksi juoksukontaktitreeniä pikkupöydällä. Nyt Elvin alakontakti onkin tuolla korkeudella jo 100% varma oli oma sijoittumiseni tai vauhtini tai liikkeeni mikä tahansa. Seuraavaksi päästäänkin nousemaan makspöydän korkeudelle hiomaan joksikin aikaa.

Käytiin tänään myös (kaikista kennelyskäpaniikeista huolimatta) koirapuistossa, että saisin juoksuttaa vieterijalka-Tellervoakin vapaana. No, muuten hyvä, mutta Telle oli niin kauhuissaan (vaikkei siis ollut muita koiria paikalla), että se vain istui varpaillani ja tutisi. Puolen tunnin Elvin riehuttamisen jälkeen Tellekin nosti jo hännän pystyyn ja otti pienen spurtin (minun luokseni). Pelkäsin ennen puistoon menoa, että kun päästän Tellervon irti, ei päästä enää ikinä sieltä pois, kun se ei tule luokse. Toisin kävi, hienosti kulki vierellä koko ajan... Elvi möyri lumihangessa, haki keppejä ja rähisi itsekseen. Perus-Elvi.

Tällä viikolla mennään vielä kerran hallille tekemään tokoa ja noita kontakteja (ja Tellen kanssa takaakiertoja) ja sitten sunnuntaina näyttelykoulutuksen kautta talviloman viettoon. Saas nähdä, mitä mieltä Saga on jälleennäkemisestä, Hilma kun ei ole kuulemma järin innostunut Sagan hieman äänekkäästä leikkiinkutsusta :)

Ai niin! Ja kävihän meillä vieraitakin, hyvä ystäväni ja hänen pienoinen lapsosensa kävivät kylässä ja vaikka Tellervo yritti kaikkensa tehdä, ei toivottavasti saanut kovin pahasti pikku-Eetä (lapsosta siis) traumatisoitua. Elviira vaan jaksaa hämmästyttää. Pikku-Ee teki yhtäkkisiä liikkeitä, piti outoa selitystä ja saattoi yhtäkkiä tulla nappaamaan lelun nenän edestä tai istahtaa hännän päälle. Elviira tyynen rauhallisesti ja todentotta täysin alistuen väisti tai oli korvat (onnellisuus)luimussa paikallaan ja odotti, josko ne iiiihanaiset pikku-Een korvat olisivat tulleet nuolemisetäisyydelle ;) Ainoa tilanne, jota itse vähän ounastelin, että saattaisi olla Elviiralle liikaa, oli kun Elvi söi nahkarullaa ja pikku-Ee tuli laittamaan kädet siihen väliin. Mutta mitäpä teki Elviira, päästi irti ja väisti. Että vaikka tuo onkin ties mikä ärripurriterriäinen ja tappaja-Elvi agikentillä, se on kotioloissa täysin alistunut kaikille ihmisille. Tottakai Elviira piti Telleä komennuksessa, rähähti, jos Telle riehui tmv., mutta ei mitään sen suuntaistakaan ihmisiä kohtaan, vaikka Tellervo yritti tosiaan kyllä kaikin voimin saada Elvinkin kuumentumaan vieraita kohden.

Telle on hauskaa vaihtelua Sagaan (kun voi kahden koiran kanssa kävellä normaalivauhtista lenkkiä ja vieläpä monta kilometriä!), mutta on se oma koira aina oma koira. Elvin mahtisluonne aina vain korostuu, kun on muita koiria talossa. Mun lemppari :)

Jyväskylän kisat

2012-02-18T12:36:00.000-08:00

Tänään lähdettiin seurakaveri Idan ja lk mäyräkoira Tildan kanssa Jyväskylän kisoihin. Kommellusten kautta päästiin kisapaikalle viime tingassa (medikakkoset olivat jo rataantutustumassa), joten paniikissa sitten koirat häkkeihin ja rataantutustumaan. Tuomarina oli varalle merkitty Räsäsen Minna. Radat olivat helpohkoja, ainut vaaranpaikka, jota Elvin kanssa epäilin oli klassinen puomi/putki-viritelmä, mutta tällä kertaa päätinkin ohjata ne putken puolelta. Til, Ee ja Hilma olivat peräkkäin starttivuorossa, joten ulkoistettiin kuvaushommat ja hyvät videot saatiinkin kaikista!

Elvi jäi nätisti odottamaan, alun kaksi hyppyä ja kepit olivat suoraviivaiset, ei mitään ongelmaa, lähetys pimeähköön putkikulmaan ja putkesta tullessaan Elvi sitten oli tottakai tohinoissaan ja hyppäsi aidan auttamattoman kaukaa, laskeutui riman päälle ja raahautui naamallaan pitkän matkaa pitkin nurtsia. Vitonen. Ei jääty miettimään asiaa, jatkettiin eteenpäin. Ohjasin Elvin putkeen pakkovalssilla ja sehän toimi, Ee ei edes vilkaissut puomia! Jee!!! :) Välistävetoon tuli mukavasti kevyellä puolivalssilla ja sujahti kaikenkaikkiaan koko ajan putkiin kuin mitään putkiongelmaa ei olisikaan. Uskomatonta. Loistava juoksukontakti, aidat, putki ja sitten tuli minun mokani eli olisi pitänyt odottaa Elviä enemmän, oma liikkeeni oli liian kova, kun Elvi tuli putkesta ulos, joten rima lensi, kun ei ollut aikaa hypätä sitä kunnolla. Meno oli sulavampaa kuin koskaan aiemmin. Tuloksena aliaikakymppi.

Toiselle radalle mennessä, päästin Elvin niin kuin normaalistikin irti kentän laidalla. Elvi päätti kuitenkin laittaa kaasun pohjaan, juoksi tuomarin lähelle keskelle kenttää (ei suorittaen esteitä) ja haukkui muutaman painavan sanan. Kutsuin luokse ja käskin sivulle, sieltähän se neiti polleana kuin mikä palasi takaisin ja kävi perusasentoon. Taas jäi hienosti lähtöön ja tällä radalla sama putki/puomi-yhdistelmä oli murheenani. Päätin kuitenkin edellisen kierroksen onnistumisen siivittämänä ohjata Elvin kevyellä puolivalssilla putkeen ja taas katse pysyi vain ja ainoastaan putkessa. Tämä rata oli kaikkinensa Elvimäinen, takaakiertoja ihan jumalattomasti ja nehän tuo osaa. Koska meillä oli siis rata jo hylätty ennen alkuakaan, päätin puomin alakontaktilla testata, toimiiko vedätys juoksukontakteissa vielä kisatilanteessa (toimivampi treeneissäkin on, kun annan Elvin tehdä omaan tahtiin ja jään taakse) ja kuten huomaamme videolta, hyppäsi. Jos ei siis olisi ollut jo hylkyä, olisin tehnyt varman päälle ja jäänyt taakse, tästä syystä alakontaktista ei olisi tullut virhettä oikeasti. Jos ensimmäinen rata oli sujuvampi kuin koskaan, en tiedä, miten voisin kuvailla tätä jälkimmäistä rataa. Olen käytännössä sanaton, sillä jälkimmäisen radan meno oli ensimmäistäkin ainakin miljoona kertaa sujuvampaa. Uskomatonta, todellakin.

Koin siis itse, että meidän nollaputki on nyt vihdoinkin avattu kakkosissa hylätyllä nollalla ja sain ihan hurjasti enemmän puhtia taas agilityyn. Suuri kiitos positiivisille vaikuttajille, jotka ovat tsempanneet ja psyykanneet minua viime aikoina! Elvin agilitykäytökseen on selvästi auttanut se, että kun mennään kisapaikalle, käydään lenkillä, sitten Elvi häkkiin, kun on meidän vuoro tulossa, otetaan parit lämppäriesteet namipalkalla (tänään 2 x putki ennen molempia ratoja), mennään radalle. Radan jälkeen käydään lenkillä ja Elvi taas häkkiin jne. Tällä tyylillä taidetaan mennä tästä eteenpäinkin. Yksi tapa tosiaan mikä on auttanut varastamiseen on se, että päästän Elvin vapaaksi kentän laidalla, mutta taidetaankin vaihtaa se kahteen sivuun eli jätän sen ensin odottamaan kentän laidalle, menen itse oikealle paikalle ja pyydän Een sivulle jälleen odottamaan sitä, että saa lähtöluvan.

Kaikkinensa olin älyttömän tyytyväinen Elviiraan, vaikka uhkasinkin myydä sen torilla pariin otteeseen kisapaikalla ;) Elvi näytti tänään ensimmäistä kertaa ikinä pystyvänsä tekemään sujuvaa rataa kuin suoraan oppikirjasta!

Kisapaikalla ratojen välissä minua tuli koputtamaan olalle ihminen (jonka nimeä en tietysti tajunnut kysyä kisafiiliksissäni..), joka on lueskellut Sagan maksashunttielämästä täältä blogistamme. Hänellä itsellään oli aivan ihastuttava seitsenkuinen blue merle bordercollie, jolla oli todettu nuorempana maksashuntti kuin Sagalla. Kyseinen söpöläinen oli myös oireillut varsin eri tavalla kuin Saga (sokeutunut, ollut koordinaatiohäiriöinen) ja leikkauskin oli ollut aavistuksen erilainen, mutta tälle ihanuudelle leikkaus oli ollut todella avuksi ja näkö oli palautunut. Kovin arka ja pieni haukku, mutta selvästi reipastui hetki hetkeltä tuolla kisapaikallakin. Oli kyllä todella mukava jutella ja vaihtaa kommentteja, mielipiteitä ja arkielämän kuulumisia jonkun kanssa, joka ymmärtää, millaista elämä maksashunttikoiran kanssa on. Vaikkakin koiramme ovat täysin erilaisia peusluonteeltaan ja shuntti on vaikuttanut koiriin eri tavoin, silti yhtäläisyyksiä oli. Mielestäni on hienoa, jos näistä sepustuksistani saa edes vähän tietoa kyseisestä sairaudesta ja sen kanssa konkreettisesta elämisestä. Toivon kyllä kaikkea hyvää ja pitkää, oireetonta ikää sinisilmäiselle suloisuudelle!!

Kisojen jälkeen vein Idan ja Tilden linja-autoasemalle ja lähdin Mänttää kohti. Pysähdyttiin matkalla Keuruulla näyttämässä Saga eräälle skotti-ihmiselle ja Hilma pääsi vanhainkodille terapiakoirailemaan. Päästyämme perille vanhemmilleni, vastassa oli virtaa täynnä oleva Tellervo-tibbe. Käytiin Tellen kanssa vielä muutaman kilometrin potkukelkkailulla, niin saatiin kulutettua vähän akkuja siitäkin ikiliikkujasta. Kaikkiaan oli varsin mukava päivä, kiitos paljon Idalle matkaseurasta, todella hauskaa oli ja ehdottomasti lähdetään uudestaan reissuun! :)

Laumaelämä

2012-02-17T06:53:00.001-08:00

Täytyy kyllä myöntää, että laumaelämä on tehnyt Elville todella hyvää. Käytiin eilen taas piiiitkästä aikaa vanhassa tutussa Launeen koirapuistossa, joka kuhisi koiria. Pikkupuolella oli kääpiömäykky ja sitten sinne tuli pari isoakin koiraa. Elvi intoili ja halusi leikkiä, ei lähtenyt minimäykyn huutoon mukaan, touhuili omiaan, ei juossut portille rähisemään, kun joku uusi tuli ja muutenkin, otti rennosti kerrankin koiraseurassa. Yksi adhd-saksanpaimenkoira sai tosin vanhan Elvin esiin, henkivartija piti huolta, ettei sakemanni tullut rähisemään minulle. Mutta edelleenkään ei siis hölmöillyt mitään muuta. Olin todella ihmeissäni :)

Saga oli tottakai onnensa kukkuloilla, kun oli vieraita ihmisiä rapsuttamassa ja ISOJA KOIRIA!! Pikkuskotti juoksi korvat niskassa ympäriinsä ja oli niiiin onnellinen! Mutta kyllä pikkuneiti oli onnellinen tänäänkin, kun sai olla hoidossa muutaman tunnin agikaveri Jerryn luona. Kun tuli Sagaa hakemaan, alkoivat painileikit ja onni oli ylimmillään, eikä Saga olisi kyllä halunnut lähteä minnekään kotiin, eihän siellä kukaan rapsuta ja huomioi samalla tavalla...

Laumaelämän huonoja puolia on selvästi taas remmirähinöinti. Elvin kanssa kun kävellään kahdestaan, vastaan saa tulla kuka vain, niin tuo korkeintaan terävöityy, muttei saa mitään hulluuskohtausta. Tänään moikattiin vierasta urosyorkkiakin ja Elvi oli ihan hiljaa ja rähisemättä, ihmetteli vain pientä suupalaa. Kun taas kävellään porukalla, vaikkei Saga koskaan mitään huuda, Elvi alkaa rähisemään, jos vastaan tulee koira.

Ilouutisena, löysin toiselta muistilta ystävänpäivän hyvin menneiden treenien videot, jee! Kohta tulee todistusaineistoa ;)

Maanantaikappaleet osa 2

2012-02-16T00:41:00.001-08:00

Saga on PIRTEÄ. Virta riittää tuottamaan paljon ääntä ja liikettä skotinpoikasessa. Ruokavalio on ollut viimeiset ajat Royal Caninin Hepaticia, koska lähieläinlääkäriasemalla on kanta-asiakasetu (joka 11. säkki ilmainen), mutta epäilyttää taas ja paljon, pitäisikö kuitenkin vaihtaa ja hakea tunnin ajomatkan päästä Hill'sin l/d:tä. Syy siihen, miksi olen tätä alkanut pohtimaan, kun skotti on iloinen ja pirteä, on se, että Sagalla on molemmat korvat taas aivan tukossa. Ei varsinaista korvatulehdusta, mutta korva hilseilee ja kutiaa jumalattomasti, vaikka nypittiin korvakarvatkin pois sieltä. Aikanaan, kun Elvi söi sen pienen hetken pentuaikanaan Royal Caninia, silloinkin allergia oirehti korvissa. En siis väitä, että Sagalla olisi allergiaa, mutta väitän vahvasti, että Royal Caninin ansiosta tuon pikkumustan korvat kutiavat. Hoidetaan nyt korvia jonkun päivän ajan Canofite Vet -korvatipoilla ja seurataan, palaavatko oireet ja kuinka pian. Nostin myös Sagan laktuloosiannosta kahteen ja puoleen milliin päivässä, jos se vaikka edesauttaisi, että tuo olo pysyisi hyvänä. Laktuloosiahan syötetään maksavikaisille koirille, koska se estää haitallisten aineiden imeytymistä paksusuolessa, helpottaa siis myrkytystilan oireita. Silmät tosin ovat pysyneet viimeisimmän tippakuurin jälkeen kunnossa eli monta kuukautta!

Elviira kutisee taas niin paljon, ettei mitään rajaa. Pysytellään nyt tuossa Murremixin kanakasviksessa pari viikkoa ja katsellaan alkaako helpottaa. Turpa ja tassut on punaisenaan, taipeet ovat välillä tulehtuneet, välillä mustat, välillä kutittaa selkää, välillä päätä, mutta käytännössä koko ajan kuopsutus päällä. Elvi syö lisäöljynä nyt taas uutta tapausta, Yumegaa. Katsotaan, miten tuo maistuu ja onko mitään vaikutusta mihinkään suuntaan. Kovasti tekisi mieli myös ottaa kokeiluun saman sarjan Yumove, joka on aktiivisille (ja vanhoille) koirille tarkoitettu niveliin vaikuttava aine. En uskalla nyt kuitenkaan ottaa vielä tähän hätään tuota mukaan, sillä täytyy nyt saada taas tuon koiran iho rauhoittumaan ennen kuin lisätään vielä enemmän uusia juttuja. Helpompi seurata, mikä aiheuttaa mitäkin. Fyssarikäyntikin joutuu nyt odottamaan tuota ihoa, rentoutumisesta kun ei tule mitään, jos joku vielä koskee tuohon kutiavaan ihoon. Elvi on pesty Allermylillä kahteen kertaan, taidan vielä kerran pestä sen Epi-Soothella ja sitten jatketaan taas tarkkailua ja tutkimista, miten homma etenee. Saas nähdä, miten agikisat luonnistuvat kutinan kanssa lauantaina. Ehtiihän tuo tosin vielä rauhoittumaankin tuosta jonkin verran. Elvillä tosin kutina ei yksin johdu siitä, mitä se syö, vaan myös ulkoallergeeneista. Väitän kuitenkin, että suurin kutinanaiheuttaja Elvin elämässä on stressi. Kaikki innostuminen, maisemanvaihdokset, tapahtumat, ihmiset ja monet muut vaikuttavat Elviin. Ei sillä, että tuo olisi huonopäinen tai hermostuneesti kulkisi ympyrää, jos mennään jonnekin vieraaseen paikkaan, ei suinkaan. Oman näkemykseni mukaan kaikki tilanteet aiheuttavat stressiä koiralle kuin koiralle, samalla tavalla kuin ihmisillekin ja vaikka stressi ei välitykään aivojen kautta Elvin käytökseen, iho oireilee.

Hyvää ja huonoa kuuluu, mutta näillä mennään taas.

Suunnitelmia

2012-02-14T23:14:00.000-08:00

Ensimmäinen suunnitelma oli käydä eilen illalla hallilla treenaamassa agia (ja tokoa!). Toinen suunnitelma oli, että treenikaveri videoisi tapahtuman. Kolmas suunnitelma oli, että päästyäni kotiin, saisin vihdoinkin jotain katsottavaa matskua itselleni ja jopa blogiin.

Mentiin hallille. Elvi teki tokoa, alku meni taas innon vallassa. Pa oli tosin loistava, vaikkakin yli-innokas, näpäkästi Elvi käänsi itsensä aina sivulle. Seuruu poikitti, kunnes tapettiin pallo välissä ja sitten ei poikittanutkaan. Otettiin jopa käännöksiä molempiin suuntiin. Elvin huonommalle puolelle eli vasemmalle käännös meni sekin kohtalaisesti. Elvi ei enää väistänyt kilometrin päähän paha ilme naamalla, vaan istahti ja jatkoi seuruuta normaalissa paikassa. Kontakti tippuu pitkissä seuruissa, mutta olen sen toistaiseksi sallinut, koska silloin sijainti on loistava. Pitäessään kontaktia alkaa takapää yleensä heittää johonkin suuntaan. Katsotaan, missä vaiheessa keksitään tehdä sille asialle jotain. Loppuun vielä vauhdikkaat ja iloiset luoksetulot, joiden sivulletuloja Elvi on tosin omatoimisesti alkanut tekemään niin, että tulee suoraan sivulle, eikä kierrä takaani (vaikka luoksetulot on aina tehty niin). Siinä piilee se vaara, että Een pa jää sitten vinoon, joten ehkäpä vaadin jatkossakin sen kiertämisen noissa luoksetuloissa. Ei muuten karannut ensimmäisellä kerralla, vaan odotti käskyä! Toko onkin taas kivaa :)

Sitten tehtiin Elvin kanssa helpohkoa aksapätkää. Putki on murheenkryyni, ei siitä mihinkään pääse. Täytyy ottaa kynä ja paperia käteen ja oikeasti suunnitella kuntoutusohjelma noille putkille. Renkaan Elvi hyppäsi joka kerta ihan oikein, vaikka kulma olisi ollut surkea tai oma sijoittuminen paljonkin edellä. Tämä kun on ollut murheenkryyninä varsinkin kisoissa, että Elvi ei osaa hakea rengaskulmia. Sitten tehtiin hieno tuplapersjättö kepeille eli persjättö ennen ja jälkeen keppien ja toimi mahtavasti. Ee tekee hullulla vauhdilla keppejä, joten on todella vaikea ehtiä eteen (pujotteluvauhti kiihtyy vedättäjän vauhdin mukaan), mutta niin se vain onnistui. Palkkana oli muuten agilityssa namit. Kerran kävi reiteen kiinni, muuten pysyi kivan matkan päässä ja yritettiin agikentälläkin tokoilla, pa oli metrin päässä suoraan minun edessäni. Siinä se sitten nyhväsi ties kuinka kauan korjaten asentoa, kunnes lamppu syttyi ja Ee tajusi, että se pa oli minun vierelläni ;) Agilitykin oli kivaa!

Saga pieni teki niin ikään intotokoa. Pa on vaan oksettavan hyvä, neiti kääntyy kerran ja on täydellisessä paikassa täydellisen suorassa ja täydellisessä kontaktissa. Yritettiin seuruuta, mutta niin kuin monesti ennenkin, päädyttiin tekemään taas liikkeestä jääviä. Saga on todellakin aivopesty tokokoiraksi, sillä sen into on ihan mieletön koko ajan, mutta silti se odottaa jähmettyneenä tasan siihen, mihin se on jätetty. Sagalla ei ole tokossa sitä vapaata vieläkään, vaan se jää koko ajan töihin, kunnes toisin käsketään. Minun on turha yrittää vapauttaa sitä tai saada leikkimään, parhaimpaan lopputulokseen päästään sillä kuin tehdään hetki koko ajan täysillä töitä. Nyt kun Sagallakin on taas elämässä parempi vaihe päällä, tekee jälleen mieli treenata ihan hulluna tokoa, että päästäisi tokoskotin kanssa oikeasti käymään kokeissa. Vaikka Elvi oli pätevä tokokoira näissä treeneissä, Saga pesee Een tässä lajissa kyllä mennen tullen ja vielä palatessakin ♥

Likat odottelivat häkeissä, kun Tilde-mäykky teki agihommia ja lopuksi käytiin vielä yhdessä pikkuisen kävelemässäkin. Ja jopa Elviira, joka oli saada hermoromahduksen, kun ennen treeniä Tilde kävi Sagan kimppuun, lähti leikkimään mustan nakkimakkaran kanssa sulassa sovussa. Kovin tasaväkisiä kavereita kaikki, vaikka Elvi taisi taas olla porukan höyhensarjalainen.

Päästiin kotiin ja yöruokailun jälkeen alkoi samantein kuulua kuorsausta. Molemmat tytöt iiiihan loppu! Itse aloin sitten innoissani siirtämään kerrankin onnistuneita videoita koneelle. Mitään ei löytynyt kameran muistilta, ei mitään. Minulla on kuitenkin Ida todistajana, etten nähnyt unta, vaan treenit menivät oikeasti superhyvin, vaikka kuulostaahan se uskomattomalta, kun ei ole mitään millä todistaa sitä.... Edes tuo, että pitkän ja rankan päivän jälkeen onnistuneiden treenien kuvamateriaali oli kadonnut, ei saanut harmistumaan. Tytöt olivat mahtavia ja olen niin superylpeä!

Tänään Elvi muuten aloitti kanakasvismix-dieetin. Jos ei tämä auta pahentuneeseen kutinaan, palataan jälleen kerran kahden raaka-aineen eliminaatiolle. Olisi vain niin paljon helpompi urheilija-Elvin hyvinvoinnin kannalta, jos se pystyisi syömään jotain täysipainoisempaa ruokaa kuin kotimössöjä. Kokeilu alkaa.

********

Ainiin!!!! Melkein unohdin kehua ja hämmästellä Elvin rengasasiaa enemmän. Kun tehtiin kuvio, jossa siis kohtalaisen suorasti kaksi aitaa ja siitä sitten takaaleikkaamalla mutkaputkeen, tarkoituksena oli palkata putken jälkeen ja jäin kauas sivuun. Elvi juoksi putkesta ulos ja haki ysikympissä olleen renkaan ennen kuin tajusi etsiä minua. Hämmästyttäviä hetkiä aina, kun Elvi tekee jotain noin superomatoimista!! :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

2012-02-12T03:38:00.000-08:00

Saga on ollut superenerginen jo useamman päivän, iltaisin maistuu terrieripaini ja päivisin lenkkeillään siinä missä muutkin. Eilen käytiin juoksentelemassa koko porukalla lentokentällä ja väisteltiin siinä samalla moottorikelkkoja. Hilma lamaantui kun kutsuin sitä koolle huomatessani moottorikelkat, joten siinä oli kyllä viittä vaille vaarallinen tilanne käsillä. Onneksi Tellervo pelästyi kelkkojen kovaa ääntä ja juoksi omatoimisesti karkuun, Elviira ja Saga odottelivat siinä, mihin käskin niiden jäämään ja itse harpoin ottamaan Hilmasta kopin. Näin selvittiin säikähdyksellä!

Tänään puolestaan käytiin Elviiran ja Tellervon kanssa pitkällä hihnalenkillä (Tellenkin koirakohtaamiset menivät hienosti ja rauhallisesti kuonopannassa). Sitten ajattelin, että poiketaan takaisin kotiin tutun metsälenkin kautta. Käveltiin sitten polkua pitkin joen rannassa, kun yhtäkkiä kohdalle osui kaksi peuraa! Peurat olivat meistä muutaman metrin päässä ja tottakai lähtivät karkuun jään yli. Kyseisessä joessa tai järvenosassa on kova virtaus, jonka ansiosta jää oli keskellä selkää ruskea ja heikko. Peurat valitsivat nätisti kestävän reitin ja olivat hetkessä vastarannalla. Elvihän lähti heti peurojen liikkeeseen mukaan, mutta ei päässyt edes jäälle asti, kun huusin, että ei mene. Eikä mennytkään. Pyysin Tellervonkin luokse, että saisin hihnan laitettua kiinni, mutta siinä vaiheessa tibbeä ei pidätellyt mikään. Telle juoksi peurojen jälkiä pitkin vastarannalle ja katosi metsään. Huusin ja huhuilin pitkän aikaa Telleä takaisin, mutta neitiä ei näkynyt missään. En voinut lähteä perään, sillä jää ei olisi kestänyt minua edes puoleenväliin saakka. Jonkin ajan kuluttua Tellervo tuli näkyviin metsästä ja lähti juoksemaan jäälle. En tiedä, mitä tiibetinterrierin päässä liikkui, mutta sen sijaan, että Telle olisi juossut minun luokseni, se jäi juoksemaan ympyrää heikolle jäälle. Sinne sitten humahti, mutta kuin ihmeen kaupalla sai nostettua itsensä jäistä ja juoksi suoraan syliini. Telle sylissä sitten vain juoksujalkaa pois metsästä ja kotiin lämmittelemään.

Vaaralliset tilanteet riittävät nyt vähäksi aikaa. Vauhtia voidaan sitten hakea vaikka kotipihalla turvallisesti aitojen sisäpuolella...

Veto pois!

2012-02-10T04:54:00.000-08:00

Tytöille tuli esitettyä kysymys: "Mennäänkö ulos?"

Pakkasta oli aamulla melkein -30 astetta, päivällä mittari näytti enää -15, joten vaatteet niskaan ja metsälenkille kuluttamaan energiaa! Se on jännä, miten koirat kestää kylmää eri tavalla. Elvi esimerkiksi ei niin välitä pitää mitään takkia (vaikka laitankin sliparin, koska tukkaa ei vieläkään ole), mutta tassut jäätyy heti ja kun niitä paleltaa, Elvi ei enää kävele minnekään. Tossut jalkaan ja matka jatkuu täältä ikuisuuteen.

Saga ja Hilma ovat kaljua osastoa, joten takkia on oltava. Sagalle riittää hyvin villaslipari, Hilmalle vielä sliparin päälle jotain tuulepitävää niin hyvä on. Näistä kummatkaan eivät tarvitse tossuja. Jos seistään pitkän aikaa paikallaan, voi tassut alkaa nousemaan, mutta kummatkin osaavat lähteä siinä tapauksessa liikkelle.

Ja sitten onkin Tellervo. Paksu, pitkä ja monikerroksinen tukka takaa sen, että siperiankestävä koira on syntynyt. Takitta ja tossuitta Tellervoinen juoksee menemään pitkin lumihankia ja on vielä onnellinenkin.

Kierrettiin tuttu puropolku ja kun palattiin kadulle, vastaan tuli kolmen koiran kopla. Tellervolla on suuria ongelmia kohtaamisten kanssa, joten kiitin onneani, että vastaantulija väisti koirineen autotielle. Tellen riuhtominen ja rähinä ottivat minua taas henkisesti voimille, joten kävin viemässä pikkukoirat sisälle lämmittelemään ja puin Tellervolle kuonopannan.

Tellervo yrittää välillä käpälällä saada kuonopantaa pois, mutta lopettaa pyristelyn komentamalla. Kuonopannan avulla Telle kävelee nätisti vierellä, toki käy haistelemassa ja tekee tarpeensa, mutta poukkoilu, risteily ja ihmeelliset nykimiset loppuvat heti, kun ottaa kuonopannan käyttöön. Välillä Telle tosin tuntuu unohtavan, että kuonopanta on päässä ja lähtee kiihdyttämään. Kiihdytys loppuu valitettavasti heti kuin seinään, kun kuonopanta kääntää päätä sivulle. Todella näppärä keksintö ja apuväline aran adhd-koiran kävelyttämiseen ihmisten ilmoilla.

Elvin monitoimihihna oli myös kuonopantaulkoilutuksessa oiva valinta. Toinen pää kiinni kaulapannassa, toinen kuonopannassa. Näin hihnan pituus pysyy sopivana eli Telle pysyi mukavasti vierellä kulkemassa.

Ja loppun vielä Elvi söpöilyilme, osa 2. Tämä on siis se Elviiran kuuluisa luimistelu, kun se tuijottaa jotain I-H-A-N-A-A. Ilmeen saavat aikaan vieraat, lapset, viheltäminen, aivastaminen... lista on loputon ;)

Pyykkipäivä

2012-02-08T04:34:00.000-08:00

Päästin tänään pienen mustan siivousapulaisen parvekkeelle haukkaamaan hetkeksi happea melkein parinkymmenen asteen pakkaseen. Ajattelin tehdä jotain pientä sillä aikaa, kun Saga auttoi kesää partsilla syömällä lunta ja en tiedä, miten pitkäksi aikaa sitten unohduin, sillä Elvi tuli ahdistuneen näköisenä tönimään minua ja ihmettelin, mikä kumma nyt on. Elvi juoksi kovaa vauhtia parvekkeen ovelle ja näin Sagan ulkona istumassa lumihangessa hytisemässä. Liekö sitten raapinut ovea vai mitä, mutta jos Elvi ei olisi tullut minua hakemaan, ties kuinka kauan pikkumusta olisi joutanut jäätymään pihalla! Saga tosin ei ollut moksiskaan, kun avasin oven, se tuli rauhassa sisälle ja hypähti tavalliseen tapaan koriinsa tuhisemaan.

Sagan hyvä olo on jatkunut tänäänkin ja skotinpoikasen elämä hymyilee :)

Aamu

2012-02-07T01:24:00.000-08:00

Elvi napottaa molemmissa kuvissa saman laiturin nokassa, Saga tietysti rannalla ;)

Käytiin tänään siis ensimmäistä kertaa tälle talvelle jäällä kävelemässä. Aamu kun alkoi jo ties miten aikaisin sillä, että joku nimeltämainitsematon skotti oli taas löytänyt itselleen jostain virtaa ja juoksi ympäri kämppää rähisten itselleen. Kummallisinta on Sagan sairastelussa se, miten nopeasti sen mieliala ja vointi voi muuttua. Eilen illalla se oli vielä apaattinen ja iltalenkkikin oli sadan metrin pikkukierros, jonka jälkeen Ässä oli ihan poikki. Tänä aamuna tosiaan Saga oli pirtänä ja valmiina lähtöön, kierrettiin parin kilometrin lenkki, jonka aikana tytöt tekivät vielä jäällä pidempää lenkkiä leikkien keskenään upottavassa hangessa.

Jotain Sagan vireystasostakin ehkä kertoi se, että heitin keppejä Sagalle noudettavaksi. Siis ihan noin niin kuin normaalille ja terveelle koiralle. Saga meni tosin hetken heittelyn jälkeen jo niin kierroksille, että alkoi syömään keppejä varsin hyvällä ruokahalulla. Lopetettiin leikki siihen ja jatkettiin matkaa ;)

Nyt plikat ovatkin saaneet ladata akkujaan aamuhetken jälkeen ja lähdetään järkyttämään Aatulan elämää!

Psst... ensimmäinen blogiarvonta tulossa ;)

Tilannekuva parhaimmillaan! Otettiin Sagasta tönötyskuvaa, kun yhtäkkiä alkoi kuulua hillitöntä terrierilaukkaa kaukaisuudesta äänitehosteineen. Elviira ♥

Paluu arkeen

2012-02-06T11:54:00.000-08:00

Kuvottavan söpö ♥

Maanantai on jälleen koittanut ja viikonloppu Tellervon ja Hilman riesana ohitse. Alkuun pari kuvaa viikonlopulta. Elvillä on välillä kotioloissa inhottava tapa tehdä jotain ylisöpöä, siis sellaista, että mieli tekisi vain rutistaa tuota täältä ikuisuuteen. No, yksi tällainen hetki tuli ikuistettua kamerallakin, kun Elvi leikki ensin itsekseen possulla, jonka jälkeen kantoi possun makuualustalle ja asetteli sen leukatyynyksi.

Sagalle puolestaan kuuluu sellaista, että mistä lie johtuen taas pissaaminen on lisääntynyt potenssiin tuhat. Ja kun vahinko sattuu sisälle, pikkuneiti juoksee minkä jaloistaan pääsee ulko-ovelle. Tieto ja ymmärrys siis löytyy, mutta toteuttaa ei vain ehdi :( Parempia uutisia tosin, Saga sai nimittäin brezneveilleen uuden muotoilun viikonlopun aikana, sillä kuvan ottamisen jälkeen totesin, että taitaa yhdellä neidillä olla vähän liian paljon kulmakarvaa. Nyt näkyvät Sagan ihanat nappisilmätkin taas!

Elville oli myös teossa uusi villaslipari, vaihtelun vuoksi vähän kirjavampi. Een mielestä sliparin teossa vaan tuntui kestävän ikuisuus ;) Eehän ei siis kuluta puhki noita slipareitaan (tämä tuleva on siis järjestyksessään kolmas), vaan hankaamalla itseään lumihankeen venyttää aina kaula-aukot niin, että lopputuloksena on kolme kokoa suuremmalle koiralle sopivaksi venytetty pusakka. Ensi talveksi ajattelin oikein ryhdistäytyä ja hankkia Elvillekin sliparin päälle laitettavaksi tuulepitävän lisälämmikkeen. Hurtat ja pompat eivät istu Eelle, mutta W-Woolin Williksen puoleen olen vahvasti kääntymässä. Pääasiallinen tarkoitus olisi siis olla käyttötakkina kisareissuilla, sillä tuo malli peittää mukavasti koiran kaikki suuret lihakset, plus että siinä on tuo kaulus, joka saattaa pitää takin hartiattoman koiran päällä vähän paremmin.

Mutta se viikonlopusta, tänään arjen aloitti tietysti viikkotreenit. Tehtiin oheista rataa. Ensimmäisellä kerralla oli tarkoitus mennä kisanomaisesti alusta loppuun tuli virheitä tahi ei, toisella kerralla sitten sai treenata enemmän. Hallin kapeudesta johtuen rata oli kyllä todellisuudessa tiiviimpi.

Elvi oli perus tappaja-Elvinä tänään. Ensimmäisen riman tiputti. Korjattiin, ok. Okserin jälkimmäisen riman tiputti, jatkettiin. Kepeille haki ensin kakkosväliin, koska keskittyi minulle huutamiseen, korjattiin, ok. Ohjasin ensimmäisellä kerralla niin, että valssasin keppien ja aan välissä, tuli kiire seiska-aidalle, ysiputkeen meni nihkeästi, koska takaaleikkasin. Pituuden jälkeen yritti juosta aalle, mutta ihan niin kuin Elvi olisi ymmärtänyt keinu-sanan, koska yritti kuitenkin vielä korjata keinulle (oltiin vaan liian lähellä eli Ee ei päässyt enää kiipeämään keinulle), korjaus, ok. Putkeen saatoin pitkälle, ei edes yrittänyt aalle. 14-17 aidat ohjasin vedättämällä vasenta puolta. Ok muuten paitsi että ennen pöydälle menoa ja välillä ennen 17-aitaa Elvi kävi jalkaan kiinni (sentin syvyiset kulmurinreiät sääressä todistusaineistona...). Pöydälle hyppäsi yllättävän kevyesti, ei yleensä tykkää hypätä lainkaan pöydälle. Ja pysyikin. Loppu ihan perusok.

Sitten otettiin uudestaan ja tosiaan siis alku tehtiin niin, että kutsuin Elvin 2-aidan takaa. Ensimmäisellä yrittämällä tiputti taas riman, palautin alkuun ja otettiin uudestaan, malttoi hypätä ja hyppäsikin mukavasti. Okserikaan ei muistaakseni tippunut. Kepit haki hienosti ja tällä kertaa jäin taakse ja ohjasin aan oikealta puolelta. Toimi mahtavasti, Elvi vielä kiihdytti keppien loppuun, vaikka jäin kauas taakse ♥ Persjättö aan jälkeen ja takaaleikkaus putkelle oli nihkeä, mutta toimi silti. Keinullekin mentiin sujuvammin, sillä olin enemmän edellä kuin ensimmäisellä kierroksella. Putkelle lähetys, ok. Halusin ohjata aidat tekemällä persjätön 14 jälkeen ja 16-aidan jälkeen, mutta Elvi oli eri mieltä ja taas roikuttiin jalassa (plus että rimat lenteli). Palattiin siis takaisin vasemman puolen juoksutukseen ja ok. Vaikkakin 17-aidalle sivuirtoaminen tuntui varsin vaikealta. Hienosti kyllä kaikkinensa meni treenit, vaikka jotenkin tuntuivat muutkin olevan normaalia innokkaampana treeneissä ja meteli oli sen mukainen. Kepeistä varsinkin olin todella ylpeä, on se reipas muru, kun keskittyy!

Kuvia

2012-02-05T01:46:00.000-08:00

Treenattiin heti aamusta Tellervon ja Elvin kanssa pöydällä seisoskelua. Telle onkin hämmästyttävän hyvä, kantaa sekä häntää, että päätä ihan oikein ja jalatkin on kohdallaan automaattisesti niin, että tuo näyttää neliskanttiselta. Ja katsekin pysyy edessä, vaikka otin kuvaa, enkä pitänyt namia nenän edessä. Pöydästä on myös tullut kiva juttu. Täytyisi joku kerta päästä Tellenkin kanssa johonkin näyttelytreeniin ennen tibbejen erkkaria, ennen kesänäyttelyä voidaan sitten taas treenata ulkona juoksemista ja esiintymistä.

Elvi tarvitsee enemmän ja vähemmän asettelua ja itsenäisesti seisominen ei onnistu lainkaan. Eikä asiaa tietenkään auta ikkunan edessä seisotus, kun kadulla kulkee väkeä ;)

Ja lattiatasossa istui joku pieni skotinpoikanen jonossa. Se on jännä, miten yhtäkkiä jostain pöydästä ja pöydälläolosta tulee superkiinnostavaa ja jännittävää, kun sitä tekee yhden koiran kanssa. Ihan sama jos yhden kanssa alkaa leikkiä, niin johan siinä on koko lauma jonossa yhteen ääneen huutamassa, että tuo on se paras lelu. Otettiin sitten yksi yhteiskuva likoista, ettei tullut kenellekään suru puseroon!

Ja loppuun tietysti kuva voittajasta, Hilma ♥

Kuopion kisat

2012-02-04T14:26:00.000-08:00

Aamulla lähdettiin kuuden aikaan ajamaan Kuopioon Elvin ja Hilman kanssa. Pakkasta -32 astetta. Hilman ensimmäinen startti (Anne Viitanen tuomarina) oli kymmenen aikoihin. Rata oli helppo, etenemä oli hieman yli 3m/s ja radalla oli keinu. Epäilin suuresti sitä, että Hilma pääsisi ihanneaikaan, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika hitaasti edettiin, mutta ratkaisevalla esteellä, toiseksiviimeisellä keinulla, Hilmalle tuli jonkinlainen ajatuskatkos, minkä vuoksi Himmi juoksi vauhdilla keinun päähän kontaktialueelle. Säikähti jumalattomasti, kun tajusikin kyseessä olevan keinun ja pomppasi pois. Virhettä ei tullut, koska Hilma oli jo kontaktialueella. Ja onneksi näin, sillä tulokseksi tuli 0 ajalla -0.78s!!! Lähelle meni, mutta tuli kuin tulikin Hilman viimeinen nousunolla ykkösistä ja agilitytavoite saavutettu Hilman osalta. Jee!!

Sitten olikin neljän ja puolen tunnin odottelu minikakkosten ensimmäisen radan rataantutustumiseen. Huono kuva ratapiirroksesta alla. Elvi jäi hienosti odottamaan lähtöön, valssasin kepeille ja Elvin pujotellessa kuuluttaja totesi, etttä "kylläpä tämä koira pujottelee maata myöten". Huvittava kommentti, ilmassako Elvin olisi sitten pitänyt olla ;) Sitten vain jatkettiin ongelmitta eteenpäin. Moni koira meni kymppihypyltä vitosputken jompaankumpaan päähän, mutta Elvin kanssa ei ole irtoamisongelmia. 13-aidan Elvi hyppäsi hienosti rimaa pudottamatta, mutta en tiedä, mikä nykyään on tullut siihen, että Elvin estehakuisuus on täysin nollassa. Tuli luokseni hypyn ja puomin välissä (ja kävi lahkeeseen kiinni), ennen kuin meni puomille. Vitonen. Puomin jälkeen valssi ja loppuun. Yliaikaakin tuli huonon ohjauksen ja tuon puomillemenohässäkän takia, sijoitus viides.

B-radalla sitten starttasin molempien tyttöjen kanssa. Hilma oli ensimmäisenä ja vauhti oli edellistäkin kierrosta hitaampi. Muuten kaikki meni niin kuin pitikin, paitsi että edellisen radan keinu sai taas aikaiseksi supervarovaisen keinun ja kun valssasin keppien jälkeen, Hilma otti ja irtosi muurille. HYL. Irtoaminen oli niin iloinen ja onnellinen, että ei voinut kuin nauraa. Siitä sitten loppuun ja Hilmalla oli superkivaa!

Elvi meni hienosti, ei tiputtanut nelosen rimaa, eikä mennyt puomille vaan putkeen niin kuin pitikin, hyppäsi renkaan loistavasti, mutta sitten. Elvi hyppäsi puolestavälistä keinua pois. Pakko siis treenata seinää päin menevää keinua, se selvästi vaikutti oudolta. Vitonen. Jatkettiin matkaa, väli 12-putkelta kepeille oli varmaankin haastavin kohta radalla, mutta ei siinä mitään ongelmaa ollut. Sitten olikin oikea älynväläys! Koska olin valssannut Hilman kanssa ja se meni pieleen, ajattelin jostain syystä, että enpäs sitten valssaakaan Elvin kanssa, vaan teen putkelle takaaleikkauksen. MIKSI? Elvi ei olisi todellakaan irronnut millekään muurille ja olisi mennyt ensimmäisellä kerralla putkeen, mutta nyt tietysti koska takaaleikkasin, Elville tuli putkelta kielto. Vitonen. Yliaikaa keinun ja putken korjaamisten ansiosta. Sijoitus kuudes.

Muistutus myös itselle. Hilma on hidas, mutta irtoaa. Elvi on nopea, mutta pysyy hanskassa. Avot.

C-radalle mentäessä oltiin jo molemmat Elvin kanssa ihan poikki, puoli vuorokautta oltu jo reissussa. Alku meni hienosti, ohjasin oikealta, vitosen jälkeen valssi, jonka jälkeen seiska-aidan vasemmalle puolelle ja persjättö kutosen jälkeen. Elvi tiputti 8-riman, jonka jälkeen kaikki menikin sitten ihan päin mitälietä. Oli joka välissä lahkeessa kiinni ja pöljäili. Kepitti kyllä hienosti, vaikka jäin renkaan tasalle, mutta sitten tuli keuhkoamaan minulle, eikä hypännyt rengasta. No, kaikkinensa kieltoineen ja virheineen tuli siis HYL.

Mutta mitä tästä päivästä opimme ja mitkä ovat päällimmäiset fiilikset? Syntymäpäiväni paras lahja oli ehdottomasti Hilman nousu (vihdoin ja viimein!) kakkosiin. Elvin tulosten osalta ei ollut hurraamista, mutta voin oikeasti sanoa, että kaksi ensimmäistä rataa olivat niitä niin sanottuja hyviä yrityksiä. Elvi toimi hyvin, teki hyvin, aina vaan sattuu ja tapahtuu (tai minä sorrun ajattelemaan). Elvi ei tietenkään ollut autossa kisapäivää, vaan sisällä hallissa, vieläpä kevythäkissä. Ei karannut minnekään ja oli oikeasti jopa rauhassa. Tehtiin temppuja, kyöhnättiin ja matkalla radalle tokoiltiin (ja ei todellakaan välitetty mistään vinoista asennoista tai kevyestä poikittamisesta). Fiilis oli kaikkinensa Elviksi todella rauhallinen, mutta syynä tähän oli toki se, että mukana oli naposteltavaa.

Ruoka rauhoittaa Eviä todella paljon ja kaikki kielletyt namit ovat ihan huippua, sallitut syötävät vain inhottavat, mutta nyt opetellaankin uudestaan toimintatapoja, rutiiniahan kiellettyjen aineiden (allergiaa aiheuttavien ruoka-aineiden siis :D) syöttämisestä ei tule. Hirveät määrät oli borderterriereitä (joita Elviira siis inhoaa, koska aikanaan agin alkeiskurssilla oli borderterrieri, joka hyökkäsi pariin otteeseen Elvin kimppuun radalla), mutta vaikka välillä Elville tuli kohtauksenomainen tarve sanoa jotain, se tyytyi pääasiassa tuijottamaan pahasti, korvat puolittain alhaalla, mutta kääntyi sitten nopeasti minun puoleeni pyytämään namia. Ja sitähän sai, kun osasi olla ja käyttäytyä. Elvi sai myös vieruskaverista, oululaisesta bordercolliesta, hyviä koirakokemuksia. Bortsulle piti jopa heiluttaa hieman häntää ja luimistaa! Elvin raivoisuus oli tänään parhaiten hanskassa, mitä se on varmasti ikinä ollut (kentän ulkopuolella ja kahdella ensimmäisellä radalla, mutta kolmas rata on pakko laittaa sen väsymyksen piikkiin...). Taitava Elviira!

Ja kun ei varpaita palele niin korvat sinertävät ja kylmyys ottaa henkeen ;)

Ulkona pakkanen pysyi käytännössä koko päivän reippaasti alle -25 asteen ja taas kun koitti aika lähteä kotiinpäin, auton mittari oli tipahtanut -32:n asteeseen. Elvi ei olisi kyennyt tekemään tarpeitaan ulkona koko päivänä, jos ei oltaisi käyty yläkerran eläinkaupassa hakemassa vihdoin ja viimein ne uudet tossut. Nyt kelpaa Een taas talvilenkkeillä ja vaikka kaupasta ei löytynytkään omaan mieleeni parhaiten sopivia kokofleecetossuja, nämä joka puolelta pinnoitetut vaikuttavat ihan kelvollisilta tapauksilta. Pukeminen on vaikeampaa kuin vanhojen tossujen, mutta ehkä se on pieni hinta maksettavana siitä, että Elvin varpaat eivät jäädy ja että voidaan kävellä kauemmas kuin kymmenen metrin päähän ulko-ovelta.

Saga ja Tellervo viettivät kotipäivää, joten Elvi sai villasliparin päälle lainata Sagan uskomattoman skottimaista manttelia lisälämmikkeeksi. Ja hienostihan se sopi tietysti sävy sävyyn uusien tossujen kanssa :)

T niin kuin...

2012-02-02T04:13:00.000-08:00

TYLSÄÄ

kerjää

Kyllä pieniä koiria koetellaan. Elvin tossut menivät jo aikapäiviä sitten rikki, eikä toisia yhtä hyviä ole löydetty, joten tossuttoman pikkukoiran elämä on kurjaa. Innolla aina lähdetään pari villapaitaa päällekäin ulos, mutta muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen alkaa jo selvästi olla tuskaisat oltavat. Tassut jäätyy. Näin siis käy, kun pakkanen laskee alle -20 asteen ja silloin ei Elvikään enää kunnon lenkille edes halua.

Sisällä tehdään sitten parhaamme viihdytyksen takaamiseksi (tosin hommaa vaikeuttaa jaloissa pyörivä nameja varasteleva skotinpoikanen). On temppuiltu, tokoiltu, opeteltu uutta ja kerrattu vanhaa.

Juuri toissapäivänä, kun oltiin tyttöjen kanssa Aatulassa parantamassa maailmaa, tulin puhuneeksi, miten kaikista vaikeinta Elvin temputtamisessa on uusien käskysanojen keksiminen. Tellervolla on käynnissä peruutuskoulu ja haluaisin itsekin opettaa Elvin käskystä peruuttamaan, mutta en vain keksi mitään toimivaa, muistettavaa ja järkevää sanaa siihen hommaan. Mene pois tarkoittaa kokonaan poistumista huoneesta/tilanteesta/alustalta, pelkkä pois taas on pallonpeluukäytössä, kun Elvin pitää väistää niin, että jalkapalloa voi potkaista, väistä tarkoittaa nimensä mukaan, että Elvi väistää, kun minä menen edeltä, taakse tarkoittaa että Elvi menee konkreettisesti minun taakseni. Peruuta on taas sanana kömpelö. Ja jonkun ihan muun kuin kyseistä temppua tarkoittavan sanan käyttö on vaikeaa, koska todennäköisesti seuraavalla kerralla en sitä enää muistaisi. Ideoita?

Treenattiin huvikseen taas 2on2off-pysäytyskontaktia, tällä kertaa itseni lanseeraamalla laiskan miehen tekniikalla. Tämä tahtoo siis sanoa, että toisessa päässä kämppää on pikkupyyhe lattialla, koske, sen kanssa samassa linjassa muutaman metrin päässä kokoontaitettu trimmipöytä pienellä kulmalla puomin alakontaktina, kiipee, ja sen jälkeen edelleen samassa linjassa parin metrin päässä namialusta, vapaa. Itse istuin sivussa, käskin Elvin koskemaan, jolloin Ee juoksi pyyhkeelle maate, sieltä kiipee-käskyllä 2on2off-asentoon "puomille" ja vapautus namikipolle. Laiskan miehen tekniikaksi tämän siis tekee se, että minun tehtävä oli vain kurottaa laittamaan lisänamia alustalle ja hätistelemään skotinpoikasta pois namien kimpusta ;)

Tehtiin me sitten ihan muutakin. Treenattiin laatikolla tokon perusasentoa, sivu, pyörimällä sen ympäri. Treenattiin myös liikkeestä jääviä, sivu-maate ja sivu-seis, sekä kaukoja namin kanssa, istu, maahan ja seiso. Maahanmeno on tällä hetkellä Elvin mielestä kaikista vaikein, oli sitten tarkoitus tehdä se liikkeestä, namiavulla tai omatoimisesti perusasennossa. Tokohöyryt poistettiin sitten vauhdikkaammilla tempuilla, kieriminen on matottomassa taloudessa Elvin mielestä vähän ikävämpi temppu, mutta koska siitä saa lelun, niin vauhdilla menee. Pyörimisen ja ympärimenon vaikeus on malttaa kuunnella, kumpaan suuntaan pitikään lähteä pyörimään!

Yhteistemppuna Elvillä ja Sagalla on bravuuri rapsuta Sagaa, jolloin Saga istua nököttää paikallaan ja Elvi istuu vieressä laittaen etutassun Sagan olalle tai taputtaa sillä Sagan päälakea. Toinen yhteistemppu, joka on niin ikään vähän ikävämpi matottomassa taloudessa, on hop eli Saga seisoo (tai makaa, jos ei millään viitsi seistä ;) ) ja Elvi hyppää selän yli. Seuraavaksi voisinkin yrittää suunnitella jotain yhteistemppua, jossa Sagalla olisi vähän aktiivisempi rool. Ainut temppu, jonka olen Sagalle opettanut perusjuttujen lisäksi on tassun antaminen, joka sujuukin skotinpoikaselta varsin mallikkaasti. Elvi osaa tassun lisäksi antaa myös toisen.

reissuun

Sitten taas Saga sivuun ja Elvin käytännöllisempien temppujen pariin eli treenattiin takaakiertoa, jossa Elvi on ikävästi alkanut hidastaa paluuta luokseni, sillä se ennakoi tokoa eli että kohta käsken sen kuitenkin maahan tai seisomaan. Mutta nyt ei tehdä ollenkaan tokon puolella luoksetulon pysäytyksiä, josko se menisi sitten ohi tuo hidastelu. Tämän jälkeen otettiin vielä purtavaksi uusi temppu, jonka youtuben ansiosta peruutuksen lisäksi haluan opettaa Elville. Ja tähän meillä on ihan uusi sanakin! Temppu on siis opettaa Elvi menemään matkalaukkuun (tavoite on, että vaikka tuo "kansi" on alhaalla, Ee sujahtaa sinne). Kyllähän Elvi heti keksi, mitä tempussa haettiin, joten otettiinkin muutama toisto lähettämällä ja käskysanaa opetellen. Ensi kerralla täytyy muistaa, että laukun pohjalle tarvitaan pehmuste, istuminen oli varsin epämukavan näköistä.

Tylsästä päästiinkin temppuihin ja nyt voikin Elvi siirtyä henkisesti väsytettynä Sagan kainaloon torkuille.

Viikkotreenit

2012-01-30T11:19:00.000-08:00

Raivostuttaa ja rasittaa.

Elvillä ei tänään ollut sitten minkäänlaisia ongelmia mennä putkiin tai muitakaan esteisiin kohdistuvia henkisiä ongelmia, mutta karkasi senkin edestä kentältä (palkkauksessa ja vetojen välissä).

Huomenna mennään uudestaan hallille kokeilemaan, mitä Elvi sanois siitä, että mennään tekemään tokomielentilassa ja tokopalkalla agilitya. Agin tekemisessä häiriön alla ongelmana on nuo "hiljaiset hetket", kun vaihdetaan kouluttajan kanssa pari sanaa tai kun heitän Eelle pallon palkaksi. Tokon puolella kun Ee osaa olla ihan iisisti, vaikka muut touhuaa ja ennemmin pitää kontaktia "turhaan" kuin yrittäisi sinkoilla minnekään. Ruokapalkka (joka ei ole aikaisemmin kyllä kelvannut agissa) voisi olla avainsana. Ruokaa siis kilokaupalla kainaloon ja lisää treeniä. Väliin voitaisi ottaa oikeastikin vähän tokoa, liikkeestä jäävät liikkeet (kun istumista ei lasketa) ovat täysin hukassa muualla kuin kotona. Tosin tänään tuli luvattua, että mennään treenaamaan niitä seuran tokon vapaavuorollekin keskiviikkona, mutta eipä kai niitä oikein liikaakaan voi treenata.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä....

Pienet

2012-01-30T02:10:00.000-08:00

Elvin uusi tukka! Ja onhan se pieni neiti... eikä näyttelyseisonta ole ihan hanskassa ;)

Ja mini-Saga, joka on muuten Elviä isompi niin pituudessa kuin rotevuudessaan, mutta melkein viisi senttiä matalampi säkäkorkeudeltaan.

Projekti: Elviira näyttelykuntoon kesäksi 2012

2012-01-29T08:17:00.000-08:00

Tänään alkoi siis otsikon mukainen projekti, kun Elvi pääsi nypittäväksi Asikkalassa järjestettävään westieiden trimmauskoulutukseen harjoituskappaleeksi Hilkalle. Blogissakin aikaisemmin mainittu projekti "Elviira näyttelykuntoon 3-vuotiaaksi mennessä" ei siis mene aivan pieleen, Ee kun juhlii kolmevuotissynttäreitään huhtikuussa :) Tavoitteena on käydä yhdessä näyttelyssä hakemassa yksi tulos (H tai parempi).

Vein siis aamulla Asikkalaan harmaan karvakasan ja sain takaisin vitivalkoisen westiesöpöläisen! Elvi on vahvasti narttuleimainen muutenkin, mutta jälleen näyttää todella tyttömäiseltä ja sirolta, kun tukka on trimmattu kunnolla. Punaiset tassut ja parta ovat vain murheenkryyni ja syynä näihin on varmastikin pääosin pitkä märkä syksy. Saga näyttää Een rinnalla vähintäänkin goljatilta, vaikka on ollut nyt se pienempi näistä kaljuudessaan. Elvi oli kuulemma myös käyttäytynyt kelvollisesti, vaikka jätinkin Tassulan nurkkaan pienen tärisevän ja kauhistuneen terrierin.

Seuraava trimmikerta olisi sitten tarkoitus toteuttaa noin kuukauden kuluttua Helsingissä. Tästä se lähtee! Suurkiitos taitavalle trimmaajalle tämänpäiväisestä :)

Kuvamateriaalia laitan huomenissa taas päivänvalon siivittämänä tästäkin aiheesta. Pakkasta on tänään ollut -15 ja -25 asteen välillä, joten lenkkeily on jäänyt tältä päivältä vähäiseksi. Ilmojen lievää lauhtumista odotellen!

Synttärilahja saapui!

2012-01-27T12:40:00.000-08:00

"Grooming tables.... hmm.... olikohan se jotain syötävää?"

Sain (etukäteis)synttärilahjaksi kauan kaipaamani selänsäästäjän eli trimmauspöydän! Nyt helpottuu elämä ja paljon :) Voin itse trimmailla koiruuksia kotosalla, ilman, että selkä menee poikki lattiatasolla kykkiessä, hoidella muut hoitotoimenpiteet kätevästi pöytätasolla sekä treenata Elvin ja Tellen kanssa pöydällä napottamista näyttelyitä varten. Pöydästä tietysti kiittäminen Hilman ja Tellervon omistajaa, omaa äitiäni :)

Elvin viimeinen tokokurssi

2012-01-27T01:36:00.000-08:00

Keskiviikkona oli Elvin tokokurssin viimeisen kerran vuoro, kouluttajana Minna. Muisti voi hieman pätkiä, kun ei tullut heti kirjoiteltua asioita ylös, mutta tässä ainakin pääpiirteittäin treeni.

Tehtiin lyhyttä paikkamakuuta alkuun. Elvi meni viiveellä yhdellä käskyllä maahan (kai se on parempi kuin se aikaisempi tuplakäsky..) ja jää kyllä, mutta omasta mielestäni näyttää siltä, niin kuin se lähtis heti painattamaan johonkin, kun silmä välttää. Se katselee muualle, kun esim. penturyhmän puolella pidettiin just silloin meteliä ja silloin varsinkin se näyttää niin valmiilta lähtöön, mutta ei se mihinkään kuitenkaan siitä mene. No, palatessani luokse, se nousi, käskin takaisin maahan ja otin uudestaan. Tätä toistettiin muutamaan kertaan, kun Elvi ei vain malta pysyä maassa. Palkkailin sitten maahan ja vapautin sieltä suoraan. Kouluttajakin sanoi, että kyllä se osaa siihen perusasentoon sitten nousta, kunhan vaan nyt palkkailee ja vapauttaa siitä maassa olemisesta.

Sitten tehtiin seuruuta, hidasta ja juoksua. No, Elvin seuraaminen on vähän... heikkoa vielä, hitaassa vauhdissa pysyi kyllä ihan hyvässä paikassa, mutta kontakti tippuu jatkuvasti (koska se kontaktin pito saa sen kropan kääntymään vinoon niin, että Elvi sitten poikittaa niin en ole vielä oikein osannut vaatia Eeltä sitä kontaktia sitten ilman auttavaa namikättäkään). Juoksussa Elvi innostuu niin hulluna, että haluaisi vain painattaa kaasu pohjassa menemään ja pyrkii kääntämään askellusta laukkaan. Lyhyellä pätkällä siis. Jos tehdään pidempää pätkää, se alku on "JEEEEEEE ME JUOSTAAN"-intolaukkaa, kunnes aivot pääsee mukaan toimintaan ja Ee ravaa, vaikka minä juoksen. Ollaan muutenkin tehty vähän vähemmän tokossa näistä agia muistuttavia juttuja, ettei se menis liian kierroksilla, mutta alkukurssin kauhukuvat siitä, että Elvi olis tappaja-Elvinä myös tokon puolella olivat ihan turhia. Ee osaa ottaa kohtalaisen iisisti ja olla melkein oma itsensä tokossakin.

Leikittiin Een kanssa välillä tötterön kanssa, luoksetulon pysäytystreeniksikin kai sitä olisi voinut kutsua, mutta joka tapauksessa tötterön kiertoa ja riehutusta satunnaisin pysäytyksin tötterön jälkeen. Nopeasti Elvi kyllä yrittää käydä maahan (!!), jos ei saa heti seisomisesta palkkaa. Istumaan ei kuitenkaan yritä, vau.

Treenattiin myös kaukoja (eli nami Elvin nenän edessä ja liikeradan treenaamista). Ainut mikä tulee olemaan todella vaikea vaihto on istumasta seisomiseen vaihto. Muutenhan Elvi liikuttaa itsekseen takajalkoja, mutta istumisesta, kun pitäisi ottaa pari askelta taaksepäin, joudun auttamaan koskemalla mahan alle. Sitten kyllä nousee ihan näppärästi. Ei ollakaan kyllä treenattu näitä (kun on aikas paljon muutakin treenilautasella), mutta näitä voitais yrittää treenailla vähän useammin.

Loppuun vielä hyppy, jonka Elvi tekee ihan hienosti, mutta en tiedä onko se meidän tötterönkiertoleikki/treeni vaikuttanut vai agility vai mikä, mutta Elvi siis hyppää, kiertää sivuun ja pysähtyy tai kiertää ja tulee luokseni ja pysähtyy. Tehtiin sitten pikapalkkaa eli heti kun sanoin seis hypyn jälkeen niin namia suuhun ja Elvi takaisin hypyn yli. Ja näin jatketaan. Aika hyvin se on kuitenkin tuon seis-käskyn hoksannut, jää (häntä alhaalla jähmettyneenä) paikalleen tönöttämään todella vaivaantuneen näköisenä, mutta ei liiku kuitenkaan.

Ainiin! Ja perusasentoon saatiin vielä sellainen tyyli, että kun Elvi tulee väärin sivulle, korjaan kädellä (helpommin sanottu kuin tehty, kun Elvi ei ole ihan se helpoin naminseuraaja) ja annan suullisen kehun. Palkka vain, jos tulee ekalla kerralla oikeaan paikkaan. Kokeilun arvoinen juttu.

Kurssi oli kyllä kaikkinensa mahtava, saatiin alusta loppuun asti uusia vinkkejä ja ohjeita ja uutta tietoa. En tiedä minkä verran opittiin, mutta ainakin saatiin eväitä oppimiseen. Tästä on hyvä jatkaa ja ehkä uskaltaudumme Elvinkin kanssa tokon vapaavuorolle joskus treenaamaan.

Viikkotreenit ja Sagan kuulumiset

2012-01-23T12:11:00.000-08:00

Ylläoleva rata oli treeninä tänään. Alussa ei mitään ongelmaa, Elvillä oli raivo päällä, joten meni vitoselta keppien toiseen väliin, kun ei järki pysynyt mukana, mutta otettiin uudestaan ja ihan ok. Kasiaidan ohjasin oikealta puolelta ja tein pakkovalssin ysille. Kun tein pakkovalssin vasta kun Elvi oli käytännössä jo hypännyt, se teki pitkän lenkin, mutta kun tein pakkovalssin oikeaan aikaan eli ennen hyppyä, rima kolisi. Elvi on siis superherkkä lähtemään mun liikkeeseen, täytyy yrittää keksiä lisäharjoitteita mun aiheuttaman häiriön häivyttämiseen.

Kympille takaaleikattiin (!!!!) monta kertaa (!!!!!) ONNISTUNEESTI (!!!!!!) ja Elvi lähti upeasti joka kerralla hakemaan 11-aitaa tukka putkella :) Kolmelletoista ajattelin itse tehdä persjätön, mutta sitten kouluttaja käskikin tekemään jaakotuksen. Siinä sitten solmussa milloin mihinkin suuntaan ollessani, mutta Elvi ei käynyt kuin kerran melkein kääntymässä puomilla eli melko hyvä suoritus, sillä olin varma, että neiti menee sinne ja vauhdilla. 14-putken jälkeen odottelua, että lähdettiin vähän yhtämatkaa, Elviä kun on parempi odotella kuin mennä edeltä, muuten sille iskee paniikki ja mikään ei toimi. Ja mikäs odottelussa olisikaan vikana, hyvin me ehditään lyllerön kanssa niinkin. 21-aidalle Elvi iski superyllärin, ensin hyppäsi aidan suoraan, vaikka näytin ja käskin takaakiertoa, toisella kerralla teki kyllä takaakierron, mutta ei hypännyt. Kolmannella tein lähettämättä ja luottamatta mihinkään niin tuli oikein, mutta iski pieni ärsytys taas, miten Elvin supervarma takaakierto olikin nyt yhtäkkiä ihan täysin mysteeri.

Muutenkin Elvi on nyt talvikaudella mennyt ihan pöljäksi hallissa. Vaikka ollaan vain kahdestaan. Kesäaikaan kun kisat ja viikkotreenit olivat ulkona, Elvi otti ihan iisisti sekä ulkona, että sisällä, kun treenattiin kahdestaan. Ja tuo, ettei se hyppää takaakiertämiään aitoja on ihan viime viikkoina ilmestynyt uusi juttu. Tänä iltana otetaankin kevyt hierontasessio Eelle, jos likalla onkin jumeja haittaamassa (aivo)toimintaa. Tehtiin agin jälkeen vielä ennen iltapalaa noutokapulatreeniä. Yllättäen kapula onkin superkiva! Kunhan siitä ei tarvitse pitää kiinni ihan hirveän kauan. Tosin palkkana kun on vetoleikkiä, Elvi innostui loppua kohden niin paljon kapulasta, että kuvitteli sen olevan se vetoleikkilelu, eikä oikea vetolelu sitten enää oikeastaan kiinnostanutkaan. Lopetettiin siihen ja todettiin, että on ehkä treenin tehokkuuden vuoksi tehtävä vain pari toistoa, ettei Elvi lämpene kapulaan liikaa. Ojasta allikkoon :)

Apaatti-Sagan ja Aktiivi-Elvin yhteinen harrastus

Pieni Saganen on siis jäänyt virallisesti kotikoiraksi. Hallille saattaa päästä silloin tällöin mukaan, mutta pääasiassa Saga jää nykyään kotiin odottamaan, kun mennään Elvin kanssa treenaamaan. Tytöt kulkevat omat lenkkinsä, Saga kävelee hitaasti ja nilkuttaa satunnaisesti, ihmettelee maailmaa. Nyt juoksujen aikaan ruokahalu on huonontunut, vedenjuonti taas ihan omaa luokkaansa, sisäsiisteys oli vain parin viikon ihanaa loma-aikaa, leikki-intoa ei löydy käytännössä ollenkaan ja muutenkin tytsy on kovin apaattinen. On nyt tiputellut paljon tasan viikon ajan. Saas nähdä, miten käy, loppuuko tiputtelu vai aiheuttaako maksavikaisuus jotain ongelmaa senkin suhteen. Toivottavasti kaikki tämä taantuma Sagan elämässä olisi juoksun aiheuttamaa ja menisi ohi sen loputtua. Jos ei, niin siinä tapauksessa Sagan elämä ja elämä Sagan kanssa on taas raskasta. Harmittavaa :(

Viikonlopun viettoa

2012-01-22T13:53:00.000-08:00

Vietettiin tyttöjen kanssa viikonloppua taas Tellervon ja Hilman seurassa. Sagan juoksut ja huonovointisuus ovat hidastaneet mustan varjon leikki-intoa, mutta on sitä jonkin verran riehuttukin. Elvi pääsi potkukelkkajuoksulle, jossa ongelmaksi osoittautui Elvin yli-into, jota se pursuaa lenkin alussa. Neiti ei malttaisi millään ravata, vaan tahtoo onnellisuuslaukata pitkän matkaa, kunnes rauhoittuu. Potkukelkkailin myös vähän matkaa Tellervon kanssa ja suurin ero näiden kahden välillä on se, että Telle kunnioittaa potkukelkkaa (ja vähän pelkääkin sitä), joten ei juokse ihan kiinni jalaksissa, mutta Elvi tarvitsisi jonkinlaisen springerin pitämään sen hieman kauempana kelkasta. Hauskaa oli joka tapauksessa.

Tämän lisäksi ollaan treenattu Elvin kanssa tokoa, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Ehkä ne etenevät, mutta heikosti. Jatketaan edelleen harjoittelua. Ollaan myös tokoon liittyen treenattu sitä, että Elvi tekisi ensimmäisellä käskyllä asioita (pa, maahanmeno jne.), heikkoa menestystä siinäkin. Tellen 2on2off-treenin innoittamana ollaan Elvin kanssa tehty huviksemme omalla tyylillämme ko. harjoittelua. Elviä kun ei voi palkata välillä (asennossa pysymisestä) ja naksulla sheippaaminen ei ole koskaan toiminut Eellä. Hauskasti Elville saatiin kuitenkin kova into laatikkoa kohtaan :) Telle-tibbe onkin jo tosi pätevä boksin kanssa, osaa hakea tosi hienosti oikeaan asentoon, mutta vapautus on todella ponneton. Ei tahdo oikein minkään perään lähteä, oli sitten lelu tai nami, joten se saattaa tuottaa ongelmia. Tosin ongelma meidänkin yhteistyössä saattoi piillä siinä, että Telle on yhden ihmisen koira, eikä ole järin vastaanottavainen muiden kanssa.

Elviiralla on ensi viikonloppuna trimmaus Asikkalassa westieiden trimmauskurssilla harjoituskappaleena. Saas nähdä, onko tuosta neidistä siellä mitään hyötyä ja kuinka tukan käy. Tavoitteenahan Elvin tukan suhteen olisi päästä yhteen kesänäyttelyyn, joten näyttelytukkaa olisi tarkoitus alkaa rakentaa. H on tavoitetulos, mutta kyllä siihenkin on hieman tehtävä turjakkeen kanssa töitä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Siihen olen kuitenkin päätynyt, ettei minun kannata Elviä esittää, etten tartuta omaa haluttomuuttani ja tylsistymistäni Elviin. Ja todennäköisesti Elvi käyttäytyy muutenkin paremmin jonkun ihan muun kuin minun kanssani kehässä. Itse saatan taas puolestaan päästä handlaamaan Tellervoa! Mielellään kyllä esitänkin muiden koiria, Elvin esittämisessä on vain niin älytön kynnys.

Muista tulevaisuudensuunnitelmista, Elvin ja Hilman kanssa lähdetään kuin lähdetäänkin kaikesta huolimatta viettämään kisapäivää Kuopioon Hu-Pu:n kisoihin. Hilmalla olisi edessään kaksi starttia (ja viimeisen nollan metsästys), Elvillä puolestaan kolme starttia (ja ensimmäisen nollan metsästys). Käytännössä mennään kuitenkin hyvillä mielin kisaamaan, Hilman kanssa kun kisaaminen on aina mukavaa vastapainoa Elvin raivoamiselle ja hieman elättelen toiveita, että koko päivän odottelu voisi väsyttää Elvin menoa. Mutta eipä näitä voi etukäteen tietää, täytyy nyt vain ottaa hallilla paljon itsenäisyystreeniä ja Een itseluottamuksen kasvattamista. Tämän lisäksi täytyisi vielä ehtiä käydä fyssarilla vetreyttämässä Elvi kisafiilikseen.

Huomenna jatkuu arki ja puurtaminen viikkotreenien merkeissä, katsotaan miten hyvin levätty viikonloppu on vaikuttanut jaksamiseen ja yleiseen fiilikseen!

Tokoa, agia ja elämää

2012-01-18T13:15:00.000-08:00

Tänään oli Elvin tokokurssin toiseksi viimeinen kerta. Elvi on ollut Hyvinkään kisojen jälkeen superärsyttävä ja tänään vielä supernälkäisenä superärsyttävämpi. Huutava elohiiri pomppi ympäriinsä ja outoili. Tehtiin luoksepäästävyys, ok. Paikkamakuussa sermin takana hallin toisessa osassa joku juoksutti isoa koiraa -> Elvi oli jo menossa, laitoin sille sitten hihnan varuilta takaisin ja jatkettiin. Oli todella levoton, mutta jostain syystä niin olivat kaikki muutkin koko hallissa. Ei osaa enää ollenkaan mennä ensimmäisellä käskyllä maahan (vaikka osaa kyllä satavarmasti käskyn), joten nyt on paneuduttava siihen, että vaihdetaan sitten paikkaa ja kokeillaan uudestaan ja palkka vain ja ainoastaan siitä, kun tekee ensimmäisellä kerralla. Ja edelleen sitä kestävyyttä... esimerkiksi Elvi tulee perusasentoon täysin oikein, kehun, annan namia ja välittömästi Elvi kääntää itseään vähän vinoon, nousee seisomaan, käy maahan, kerjää tmv. eli ei ymmärrä sitä lainkaan, että palkkaan siitä, että se pysyy siinä samassa asennossa. Pakko ottaa sanallinen kehu käyttöön eli kehua sanallisesti, kun Elvi toteuttaa jotain ja vasta sitten kun se on ohi se tekeminen (tai ihan lopussa) niin palkka. Tosin täytyy nyt kotioloissa vielä treenata tuotakin, että voisin palkata välissä, ilman että Elvi alkaa tarjoamaan mitään muuta.

Tehtiin sitten sellaista kuin Z. Siinä olisi sitten pitänyt osata liikkeestä maahan, seiso ja istu, mutta Elvin kanssa tehtiin sitten suurella avulla ja pysäytyksillä kahta ensimmäistä. Ja edelleen, jos annoin palkkaa siitä, että kävi maahan tai jäi seisomaan, lähti heti tekemään jotain muuta lisänamin toivossa. Liikkeestä istumista on treenattava takapalkalla (tahtoo vähän valua puoli-istuen perässä parin askeleen verran), mutta se on ehdottomasti parhaimmalla mallilla. Elvi kun istuu aina.

Tehtiin pientä seuruuta, aiheutettiin ärsytystä treenikavereissa ja sen sellaista. Kääntyminen ei ole kyllä yhtään parantunut, vaikka ollaan treenattukin takapään käyttöä ja sitä vasemmalle kääntymistä, mutta tänään siis käsky kävi, että HIDASTA ja pilko pienemmäksi. Näin on tehtävä. Muutenkin seuruussa oli kyllä tänään poikittamista taas. Täytyypä siis muistaa, että tokopäivänä Elville on kyllä annettava aamupalaa, sillä muuten se on ihan pöljänä nälkiintymisen johdosta iltaisin!

Maa-meri-laiva-leikki oli ihan liikaa Elville. Lauma koiria juoksee edestakaisin hallissa, mutta sain kuitenkin Een hanskaan, kun mentiin sivummalle ja tehtiin pa:ta sen aikaa, kun muut juoksenteli. Lopun luoksetulossa taas lähti kun käännyin ja jäin hiljaa odottamaan. Toisella kerralla taas toimi hyvin ja tuli vasta käskyllä. Huoh.

No, tämänpäiväisiin treenihin vaikutti tosiaan paljoltikin Elvin viimeaikainen pöljäily. Äijäily on taas pinnassa. Agilitytreeneissäkin maanantaina tehtiin vierellä olevaa rataa. Taaskaan ei palkka kelvannut ja koko ajan olisi pitänyt käydä rähjäämässä muille hallissaolijoille. Ja kaikinpuolin itsenäisyys ja omatoimisuus agilityssa on kadonnut johonkin. Sitä kun on tahkottu ja saatu jopa paremmalle tolalle.

Radalla Elvillä oli mystinen kohta, nimittäin 13-14 väli. Vaikka miten yritin muuttaa omaa sijaintiani/ohjaustani, Elvi kävi joka kerta 13-hypyn jälkeen minun luonani ja sitten vasta irtosi putkeen. Yritti siis tuossa välissä käydä lahkeeseen kiinni, todella outoa. 6-aidan haki hyvin ja kunhan keskittyi, haki hienosti kepitkin, vaikka olin itse vitosaidan tuolla puolen. Hyvä Ee. Ja aiheena oli vekit, mutta kuten kouluttajakin totesi, tuo kääntyy niin hyvin muutenkin, että vekit on vähän turhia. Tosin Elvi teki tällä radalla sellaisiakin ihmetyksiä, että kun lähetin sen takaakierrolle, se kääntyi ympäri ja kiersi siivekkeen takaisin: Todella outoa.

Elämästä sen verran, että Sagalla 1v ½kk alkoi ensimmäiset juoksut. Itseasiassa oltiin vierailulla Aatu-westien luona, kun lattioilta löytyi veriläikkiä. Saga on myös kahtena yksittäisenä kertana osoittanut omistamisaggressiota. Elville rähähti puruluusta, Aatulle pallosta. Jännä sinänsä, sillä Saga on tähän mennessä ollut todella neutraali kaiken suhteen. Toki ottaa mielellään varsinkin Tellervolta kaikki lelut suusta, mutta ei ole niitä sen kummemmin vartioinut. Saas nähdä pääseekö tuo vielä yllättämään ja kasvamaan aikuiseksi terriäiseksi. Voi käydä Elvinkin elämä tukalaksi, jos Saga päättää ottaa ylivallan. Enpä tosin olisi vielä huolissani, sillä tosiaan tuota murahdustakin käynyt vain kahdesti, mutta oli kyllä hauskaa huomata koirassa uutta käytöstä.

Saga on myös oppinut pyytämään ulos! Hieman tehottomasti toki (seisomalla hiljaa oven vieressä tuijottaen ovea), mutta silti. Lenkkeily ei ole maistunut viime päivinä lainkaan ja kerran taas alkoi ontuakin lenkillä. Harrastukset on jätetty Sagan kanssa kokonaan jäihin ja valitettavasti näyttää kyllä siltä, että Sagasta tuleekin pelkkä kotikoira. Eihän kotikoirissa mitään vikaa ole, mutta aktiivisena ihmisenä aktiiviset koirat olisivat tottakai olleet helppo yhdistelmä. Nyt täytyykin välillä potea huonoa omatuntoa, kun tuo jää niin paljosta paitsi. Otetaan sitten aina kotona vahinkoa takaisin rapsuttelusessioilla, mutta harmittaa silti, että ihan perus kävelylenkitkin jäävät välistä, puhumattakaan hallitreeneistä tai muusta menosta. Viikonloppuna koittaa aktiivinen arki kyllä Sagallekin, kun päästään taas leikittämään (ja kiusaamaan) Hilmaa ja Tellervoa omaan aidattuun pihaan.

Kisareissu

2012-01-15T13:33:00.000-08:00

Lähdettiin tyttöjen kanssa Riihimäelle lauantaina. Sinne jätimme Sagan Sofian hoteisiin, kun itse suuntasin Elvin kanssa Hyvinkäälle JANKK:n kisoihin. Kolme starttia, joista ensimmäinen seitsemän aikaan illalla ja viimeinen puoli kymmenen aikaan. "Hieman" myöhäiset kisat siis.

Ahdistaa kisapaikalla.

Elvi oli tosiaan ensimmäistä kertaa sisällä hallissa koko ajan odottelemassa ja rähinä olikin päällä. Jätin sitä paljon yksin ja silloin se odottelikin hiljaa. Kaikki radat olivat helpohkoja, ainut vain, että jokaisella radalla mentiin kymmeneen kertaan eri putkiin. Putkihullun ratoja siis. Ensimmäisellä radalla Ee oli ihan sekaisin ja kävi putkiin käsiksi. Kolme kieltoa (eri putkilta) ja näinollen hyl. Toka radalle päästin Elvin jo sermin takaa irti, niin kuin treeneissäkin kentän laidalla. Juoksihan se vähän matkaa radalle päin, mutta tuli heti innolla sivulle ja odotti nätisti lähtömerkkiä. Tällä radalla piti mennä putkensuuhun, joka oli puomin vieressä. Käytännössä makasin puomin alakontaktilla niin ettei Elvi sitä voinut mitenkään nähdä ja silti, silti se otti hylätyn kipuamalla metrin verran puomia. Riehuttiin väliajoilla ulkona parkkiksella ja Elvillä oli ulkona kyllä superkivaa. Tosi vastaanottavainen muutenkin (ulkona) ja siirtymisissä, mutta sisätilassa muiden koirien riehuminen oli ihan järkkyä. Inasen tokoiltiinkin selkä kenttää kohden ja Elvi teki hienoa yhden askeleen seuruuta. Pieni yninä oli päällä koko ajan, kun olisi halunnut jo huutamaan kaikille.

Ei päästy tekemään ennen ekaa tai tokaa rataa mitään lämppäesteille, mutta ennen kolmatta rataa viimeisetkin maksit olivat lähteneet pois jaloista ja päästiin Elvin kanssa esteille. Tehtiin pientä pyörittelyä ja revitettiin hihnaa palkaksi. Kolmannelle radalle oli siis hyvä mieli hyllyistä huolimatta. Ja rata oli helppo. Mutta eihän se meidän tulokseen vaikuta millään tavalla. Rimat oli 25 sentissä eli todella matalalla ja Elvi tiputti kaksi rimaa. Kymppi aliaikaa, sijoitus 9.

Että eipä kyllä Elvin kisasaldolla mitään hurrata. Ja tämän ansiosta Elvin kisaaminen jääkin nyt tähän. Nyt keskitytään treenaamiseen ja älyn kasvattamiseen.

Skotti <3

Kisapaikalta ostettiin myös (tarjouksesta tietty!) Sagalle lahjaksi upea punainen skottiruutuinen mantteli. Elvillekin olisi haluttu samanlainen sinisenä tai vihreänä, mutta kumpaakaan ei ollut valikoimissa, punaisen lisäksi löytyi vain ruskeaa, joka oli niin aneemisen väristä ettei suostuttu sellaiseen (plus, että koko oli väärä). Mutta tämä manttelihan on sitten Sagalla vain paukkupakkasia ja cityulkoilua varten, muuten käytössä on tietenkin villaslipari!

Pikkuskotti oli ollut ihmisiksi hoidossa (eikä tehnyt mitään tarpeitaan sisälle, kuulemma), enimmäkseen hiljaa hissukseen ollut oma outo itsensä. Yömyöhään sitten vielä hoitotädin + kumppaneiden kanssa juotiin teetä ja parannettiin maailmaa. Ee ja Ässä ottivat sen aikaan rennosti sohvalla ja korissa retkottaen, kunnes koittikin yöllinen kotimatka. Oltiinhan me kuitenkin jo kahdelta yöllä perillä omassa kodissa!

Huomenna Elvin viikkotreeneihin ja rimojentiputtelutoruminen otetaan käyttöön. Katsotaan onko mitään vaikutusta. Kaikkinensa kisafiilikset voisi tiivistää parhaiten sanomalla... leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Tokoa, agia, elämää...

2012-01-11T23:39:00.000-08:00

Loma on loppu ja arkinen aherrus taas alkanut. Kiirettä on niin paljon ettei edes blogia ehdi päivittää!

Maanantaina oltiin viikkotreeneissä ja tehtiin jo aikaisemmin mainittua Lotan rataa. Eipä siinä kummempia, joten otettiin myös juoksukontaktia. Elvihän on siis jo päässyt minipöydän korkeudelle (videopätkääkin löytyy, mutta kamerasta...) ja nyt tehtiin samalla korkeudella, mutta häiriöllä eli sain kouluttaja-Tainan ensin vierelle olemaan, sitten pitämään vähän ääntä ja juoksemaan kontaktin vieressä. No eihän näistä mikään muu haitannut kuin alussa se, että joku muu oli meidän mukana. Elvi pääsi siitä kohtalaisen nopeasti kuitenkin ohi.

Eilen oltiin tokokurssilla. Elvi oli vähän vaisu, ruokakaan ei ole maistunut, joten odotukset eivät olleet järin suuret. Tehtiin paikkamakuu, joka oli odotettua levottomampi, mutta tätä edesauttoi mukavasti se, että hallia jakavan sermin takana tehtiin agiputkea. Ei kiva. No, kerran nousi ja lähti vaeltamaan mutta palautin ja sitten pysyi ihan kivasti. Tämän jälkeen Jonna-koutsi saapui paikalle ja tehtiin evl-tyyliin pieni paikkamakuu eli koirat yksitellen käskystä maahan ja yksitellen käskystä ylös. Elvi pysyy todella huonosti maassa (yrittää tarjota koko ajan jotain muuta, kun luulee, ettei se maahanmeno ollutkaan se juttu, kun siitä ei saakaan koko ajan palkkaa), joten pomppi siinä sitten istu-maahan-väliä koko ajan. Luoksepäästävyydessä yritti inasen väistää taaksepäin, kummallista.

Seuraavana olikin kauhuliike nouto. Elvi kun ei edes halua koskea kapulaan. Näytettiin sitten Jonnalle, mitä ollaan tehty jo pieni ikuisuus, eikä edetty mihinkään ja saatiin käsky vain jatkaa sitä. No siinä sitten pidin kapulaa Een nenän edessä ja kun se otti siitä kiinni (heikosti ja haluttomasti) palkkasin namilla. Tehtiin tätä jonkin aikaa, kunnes ylilahjakkaan tollerin kanssa treenaava kurssikaveri ehdotti, että mitäpä jos palkkaisin pallolla Elviä siitä että se koskee kapulaan. Älytön ero. Elvi HALUSI ottaa kapulasta kiinni (pari kertaa jopa jouduin sanomaan sille irti, sillä kapula oli niiiin kiinnostava, ettei olisi lainkaan halunnut antaa sitä) ja piti siitä kiinni myös monta sekuntia! Tehtiin joitain toistoja ja sekä minulla että Elvillä oli hyvä mieli tämän treenin jälkeen. Tulisiko tästä pienestä terriäisestä sittenkin noutaja? Todellakin kyllä tarvitaan jatkossakin apua sen kanssa, että mites tästä eteenpäin, mutta loistava alku!

Sitten tehtiin hidasta seuruuta. Ollaan treenattu Elvin kanssa kohtalaisen paljon seuruuta, joten en ollut siitä edes huolissani, mutta saatiinpa lisätreenattavaa. Elvin kanssa on siis ehdottomasti harjoiteltava pysähtymistä, tahtoo nimittäin seuraamisen jälkeen ensinnäkin ottaa sivuaskeleen, sitten vielä kääntää itseään vinoon, kävellä pari askelta ja näinollen päätyä pysähtymään puolen metrin päähän minun etuviistoon poikittain. Ei välttämättä ihan se oikea paikka. Ja muutenkin, perusasento ei ole hanskassa. Koko ajan saa hioa ja hioa. Jospa otan käsiavun joksikin aikaa taas mukaan, ettei tarvitsisi koko ajan korjata pelkkää perusasentoa. Toinen harjoiteltava asia seuraamisissa on käännökset (varsinkin vasemmalle). Jonna sanoi, että Elvi seuraa ihan hyvässä paikassa, mutta kun lähden kääntymään, se tulee Eelle täytenä yllätyksenä ja siitä tuntuu siltä niinkuin rynnisin sen päälle (ja itsekin joudun väistämään Elviä), jolloin se väistää metrin sivuun ja jatkaa onnetonta seuruuta siellä. Eli tähänkin käsiapu/sanallinen apu, katsotaan kumpi toimii paremmin.

Sitten alkoi jo Elvin keskittymiskyky loppua (ihan varmasti jo senkin takia ettei ollut ihan oma itsensä), mutta tehtiin vielä liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Kumpaakaan se ei ymmärrä ja maahan ei varsinkaan jää. Istumista alkoi taas tarjota, vaikka ollaan seisomista treenattukin, mutta se kuuluu väsy-Elviin. Loppuun vielä luoksetulo, ensimmäisellä kerralla varasti, kun käännyin ja jätin toistamatta odota-käskyn, toisella kerralla odotti hienosti ja lähti vasta käskystä. Juoksi elvimäisesti onnellisena korvat luimussa söpöillen HILJAA luokseni ja kiersi takakautta sivulle. Kiertämistä lukuunottamatta pätevä Ee. Jäi vinoon, mutta perusasentoa on, kuten jo sanottu, treenattava.

Saga on siirtynyt täysipäiväiseksi kotikoiraksi. Ei ontuile, mutta lenkitkin ovat sellaista kilometrin luokkaa (plus tietenkin saa leikkiliikuntaa Elvin kanssa metsässä). Nyt ei olla Sagan kanssa ollenkaan käyty hallillakaan saati treenattu tokoa kotona, vaan keskitytty vain olemiseen ja elämiseen. Pikkuneiti onkin ollut yhtä vahinkoa lukuunottamatta täysin sisäsiisti jo kaksi viikkoa! On siis helpottanut huomattavasti omaa työtaakkaani. Saga selvisi eilen kahdeksan tunnin opiskelupäiväni ajan Elvin kanssa kahdestaan kotona ilman vahinkoja. Vielä en uskalla riemuita, mutta tämä voisi ehkä olla merkki siitä, että saattaa tuosta sittenkin elämänsä aikana tulla edes auttavasti sisäsiisti.

Lauantaina Sagalla koittaakin onnen päivä, nimittäin neiti pääsee ensimmäistä kertaa moneksi tunniksi yksin hoitoon vieraaseen paikkaan, kun itse menen kisaamaan Elvin kanssa. Kisojen ajankohta hieman järkytti, sillä Elvin ensimmäisen startin rataantutustuminen on vasta klo 19:05. Päästään varmaan vasta puoli yhdentoista aikaan yöllä pois niistäkin kisoista. Elviiran lähtövuorokin kun on mukavasti TAAS minien viimeisenä.

Westielenkillä

2012-01-08T04:34:00.000-08:00

Tyttöjen kanssa lähdettin ihanaan yli kymmenen asteen pakkaseen lenkkeilemään westielenkille viimeisen lomapäivän kunniaksi!

Jonon hännillä kulki tällainen porukka...

...keskivaiheilla edusti joku tapittaja...

... ja kärjessä loput!

Lenkkeily on KIVAA!!

Sagakin pääsi hetken matkaa kulkemaan westielenkkiä, tyytyväisenä ilman hihnaa tietysti.

Elviira ja Aatu, pitkästä aikaa vanhat kaverukset yhdessä.

Elvi terapiakoirailee

2012-01-07T13:59:00.000-08:00

Törmättiin tänään pihan leikkikentällä pieneen viisivuotiaaseen down-tyttöseen. Saga oli innoissaan, mutta huomattuaan, että lapsi oli hieman kovakourainen väistyi kyllä mielellään syrjään. Elviira "joutui" sitten toimittamaan terapiakoiran virkaa. Korvat pysyivät onnellisuusluimussa koko puolituntisen ajan, kun tyttö ulkoilutti Eetä ympäri leikkikenttää. Hämmästyttävin asia Elviirassa oli tytön mielestä, että se osasi hypätä pienen esteen yli. Siitä riitti riemua pitkään.

Elvi pysyi koko ajan omana onnellisena itsenään, varoi koko ajan, ei riehunut, ei lähtenyt leikkiin, antoi silittää, taputtaa, halata ja antoi tytön jopa yrittää nostaa syliin (mikä ei siis ihan onnistunut). Vaikka kuten sanoinkin, tyttö oli todella kovakourainen. Pusuttelija-Elvillekin oli hommia, mutta pusutkin annettiin ihan eri tyylillä tytölle kuin äidilleen. Elvi hiipi rauhassa lähelle ja laittoi etujalat tytön polvelle ja hivuttautui sentti sentiltä lähemmäs (korvia). Mutta heti kun nämä uudet tuttavuudet lähtivät kotia kohti, Elvi napsahti lapsiterapeutin hommastaan ja otti Sagaa niskasta äristen ja muristen. Ennen kotiinmenoa vielä pihassa virranpurkuleikit ja sisälle syömään.

Kummallisinta vain on se, miten Elvi, koiramaailman ehdoton ykkönen julmana järjestyksenvalvojana, on ihmisten ja nimenomaan lasten maailmassa ihan kuin eri koira. Liikkuu varoen, alistuen, onnellisena, mutta silti rentona (vanhukset varsinkin laitoksissa ovat poikkeustapaus ihmisten maailmassa, silloin Elvi on kaikkea edellämainittua, mutta varsin jännittynyt).

No, huomenna päästään onneksi seuraamaan Elviiran elämässä päivää järjestyksenvalvojana westielenkillä. Kun ne muut eivät ole kavereita, niin ne eivät ole kavereita. Minkäs sille tekee!

Juoksukontaktit

2012-01-06T01:56:00.000-08:00

Elvin juoksukontaktien opetus jäi kesken ja liian vähälle huomiolle viime vuoden puolella, joten tein päätöksen, että nyt laitetaan kontaktit kunnolla uudestaan kuntoon. (Tehdään siis sama temppu kuin aikanaan keppien kanssa.) Tavoitteena helmikuun Kuopion kisoihin mennessä saada juoksukontaktit varmaksi haltuun käännöksineen. Kisojen jälkeen toki jatketaan kontaktitreeniä erilaisilla ohjauskuvioilla ja häiriön lisäämisellä.

Pidän videopäiväkirjaa edistymisestä. Tänään aloitettiin hallilla, tavoitekorkeus on puomin 120-135cm kuukauden aikana, tänään korkeus oli 20cm. Kerran hyppäsi, joten siitä ei palkkaa. Muuten meni ihan näppärästi, jäin sitten taakse, olin edellä tai juoksin vierellä.

Lotan koulutuksessa

2012-01-05T06:59:00.000-08:00

Tänään oltiin reippaana Lotan koulutuksessa, vaikka motivaatio oli kyllä ihan nollissa. Ohessa ratapiirros. Muutoksena aita 14 ei tullutkaan takaakiertona hallin ahtauden takia.

Ohjasin alun oikealta puolelta, kierrätin Een siivekkeen ympäri ja jatkettiin matkaa, heitin Elvin kutoselle ja olisin itse halunnut ohjata putken oikealta puolelta, mutta päädyttiin sitten yhteistuumin siihen, että lähetin Elvin kutoselle, tein persjätön ennen putkea ja vielä putken jälkeen. Näin säästyimme myös takaaleikkaukselta kasi-aidalle. 10-aidan rima tipahti useimmin, mutta en ole vielä päättänyt mitä noille rimanpudotuksille tekisin, joten annoin olla. Valssilla putkeen 11 ja seuraava lähetys olikin sitten pimeään putkeen 16. Suureksi hämmästyksekseni Elviira meni sinne putkeen ihan jokaisella kerralla! Vaikka siis inhoaa putkia, varsinkin pimeitä kulmia niihin. Vau.

Ee ja raitapaita <3

Sama juttu 23 putkelle, jäi reippaasti renkaan taakse ja Elvi haki upeasti pimeän putkikulman eikä jäänyt edes katselemaan, missä olen tai mihin menen! 23-putken jälkeen persjättö, 26-aidalle takaakierto ja niistopersjättö ja hurjaa kyytiä loppuun. Tosin 27-aita tarkalla ohjauksella, muuten Elvi oli tulossa suoraan 26-aidan jälkeen mun perään (teki siis melkoisen tiukkaa mutkaa).

Kaikkinensa Elvi oli siis paljon paremmin kuin mitä nyt viime aikoina on agilityssa ollut. Ei käynyt jalkoihin kiinni ja oli muutenkin tosissaan tekemässä töitä eikä suinkaan vaan keuhkoamassa. Josko se siitä sittenkin, kunhan vaan tehdään tosissaan ja kunnolla eikä hölmöillä? Ja palkataan sillä lempparipallolla!

Aamupäivästä käytiin lenkillä ja tehtiin liikkeestä pysäytystä puun avustuksella. Note to self, tee kiertotreenejä, kun paikalla ei ole häiriökierrettäviä. Nyt Elvi nimittäin kiersi välillä Sagan, välillä maassa olevat hihnat, välillä merkkaamansa hajun, vaikka suurin osa kierroista osuikin ihan oikeaan ja kierteli puuta. Hienosti jää myös seisomaan, mutta ennakoi hurjasti vaikka väliin tehtäisi montakin läpijuoksua.

Elvin tokokurssi osa 3

2012-01-04T11:35:00.000-08:00

Ja jälleen oltiin tokossa. Kahden viikon hallittomuus näkyi myös tokossa lievästi sanottuna yli-innokkuutena. Mutta eipä sillä, luoksepäästävyydessä Elvi alkoi sopivasti ravistelemaan ja muutenin steppaili, mutta eihän se ole millänsäkään ihmisistä.

Tämän jälkeen tehtiin historiallinen paikkamakuu. Historiallisen siitä teki monikin asia. Ensinnä Elvi oli hihnatta! Toisekseen Elvi pysyi hienosti paikallaan, vaikka minä liikuin ja olin hiljaa! Kolmanneksi naapurina ollut iso tumma pentukoira kävi haistelemaan Elviä takaapäin, Elvi rähähti, mutta juoksi heti minun luokseni! Neljänneksi palautettuani Een takaisin maahan, se pysyi siellä hienosti vielä reippaan minuutin!

Ja paikkamakuun kun luulin olevan Elville se kaikista pahin liike. Vaude.

Sitten tehtiin seuruuta ensimmäistä kertaa ikinä liikkurin kommenteilla. Elvi kulki kylki edellä innoissaan ja edisti minkä ehti. Vinkeiksi saatiin palkata ulkokautta ja treenauttaa takapään liikettä pienellä ympyräsiirtymisellä. Plus että Eelle täytyy vahvistaa muutenkin tuota sivullaolon paikkaa. No, mutta Elvi teki kuitenkin hienosti töitä.

Uutena liikkeenä otettiin liikkeestä istuminen ja vaikka yritin mutista, että eikös se nyt sitten haittaa jääviä seisomisia ja maahanmenoja (joita ei siis osata), kouluttajan perustelut voittivat. Ja istumisenhan Ee osaa. Ripeästi käy käskystä istumaan, mutta yhtä ripeästi jatkaa matkaa, jos namia ei heti tyrkätä naamaan. Eli Elville paljon treeniä siihen, että kun tulee käsky, sen vaikutusaika loppuu vasta sitten, kun tulee toinen käsky.

Ja omatoimisesti luvattiin ottaa kun kahdestaan ollaan hallilla luoksetulon pysäytystä. Se on vielä porukassa liian vauhdikas liike Elville, en todellakaan halua aiheuttaa traumoja muille koirakoille saati sitten Elville antaa edes mahdollisuutta siihen, että tokossa saisi riehaantua niin, että käydään muihin kiinni.

Omatoimisesti tehtiin sitten maahan-seiso-käskytystä ja se alkaa pikkuhiljaa toimia, vaikka siinäkin, kun Elvi jää seisomaan ja palkkaan, takapuoli menee heti maahan, vaikkei mitään istu-käskyä ole annettukaan.

Joka tapauksessa oli tosi kivaa ja jos ei vielä keväällä päästä kokeeseen niin viimeistään kyllä kesään mennessä mennään Elvisen kanssa kisaamaan tokonkin puolella! (Ja vaikka se kisaaminen agin parissa piti nyt jättää, kun ei ole intoa, tuli silti ilmoitettua Ee sinne Hyvinkäälle... no, mennään nyt ainakin toteuttamaan uusi kisarutiini käytännössä, lisäraportointia aiheesta sitten.)

Saga oli tänään mukana Elvin ja kääpin Jerryn kanssa lenkillä uudessa villasliparissaan, joka tuli tänään postissa. Ja tottakai samaa sarjaa Elvin sliparin kanssa ♥

Toimintapäivä

2012-01-03T12:11:00.000-08:00

Päivän polttavin ongelma on toko vs. agility.

Pienen westien pää on ihan pyörällä! Milloin sitä nyt sitten tiedetään, koska pitää olla rauhassa ja nätisti, entä missä vaiheessa sai mennä painattaa??

Elviiran agi on vähän kärsinyt tokosta, katsekontakti kun ei katkea ollenkaan agilityssa ja sama vanha vaiva, että kaikkeen tarvitsee paaaaaljon kannustusta (ja mielellään vedätystä) on taas palannut riesaksemme. Täytyypä selailla blogia taaksepäin ja katsoa, mitä ollaan tehty aikaisemmin, josko se auttaisi jälleen kerran. Ja muutenkin on mentävä hallille ihan vain neuvottelemaan kahdestaan. Hyvinkään kisat jäävät kyllä näillä näkymin välistä, vaikka sinne oltaisi kyllä menty muutenkin vain kuluttamaan lahjakortti pois. Hallilla oltiin tänään Jerry-kääpiöpinserin kanssa, jota nähtiinkin ensimmäistä kertaa sitten Jeen kastroinnin. Pientä purinaa oli, mutta muuten oli ihan sama vanha Jerry kuin aikaisemminkin tyttöjen iloksi, tosin agility luistaa paljon paremmin kuin ennen! Kivoja treenikavereita Jerry ohjaajineen. Viivi onkin harvinaisuus, kun vapaaehtoisesti kestää Elvinkin hieman äänekästä ja aggressiivista treeniä...

Käytiin tänään myös ihmettelemässä suurkaupungin humua keskustassa talsimalla edestakaisin parhaaseen vilinäaikaan. Saga innostui suunnattomasti nähdessään lastenvaunut ja pomppi onnellisena leikkikutsuaan bussia odottavan mummon edessä. Elviira möyri poskellaan pitkin kovaksi jäätynyttä lunta ja yritti suunnilleen jokaisen bussin kyytiin, jossa vain ovi sattui olemaan auki. Lopuksi eksyttiin koirapuistoon, josta Elvi löysi lumeen hautautuneen JALKAPALLON. Voi sitä onnen ja ärinän määrää!

Illemmalla laitettiin sitten porukalla kotia uuteen järjestykseen. Vielä arvon, uskaltaisinko laittaa maton lattialle vai en, mutta pikkuhiljaa alan kallistua siihen suuntaan, että voisimme hyvinkin saada lämmikettä lattialle! Tytöille säästin vanhoista nojatuoleista tyynyt pedeiksi (vesivahinkoja silmälläpitäen, nämä kun voi heittää menemään vahingon sattuessa) ja vaikka Ee onkin varsin masentuneen näköinen kuvassa, voin vakuuttaa, että pedit ovat mieleiset, iltakuvaus salamavalolla ei niinkään ;)

Ensimmäiset viikkotreenit

2012-01-02T21:33:00.000-08:00

Vuoden ensimmäisissä viikkotreeneissä tehtiin helppoa radanpätkää, jossa ei muuta ongelmaa ollutkaan kuin pöytä. Elvi menee todella haluttomasti pöydälle ja heti kun saa luvan sieltä lähteä, juoksee mun luokse eikä suinkaan seuraavalle esteelle (tässä tapauksessa kepeille, joista sitäpaitsi meni väärinpäin sisään moneen kertaan, kun henkinen vetovoima oli mua päin). Muutenkin Elvin agitouhu on taas mennyt hirveästi siihen, että se ei pysty tekemään mitään ilman vedätystä. Tai no, takaakierrolle lähtee, vaikka menisin minne, mutta noin muuten. Kepeiltäkin kadonnut varmuutta, jos jään taakse... Mitä siis tästä opimme? Täytyy treenata.

Koitin myös 35cm estekorkeudella ensimmäistä hyppyä, mutta tiputti sen/koski siihen, kun olin kutsumassa edellä. Lähettämällä hyppäsi ilman mitään ongelmaa hienosti. Kanssatreenaajalta saatiin ehdotus, jota täytyykin kokeilla, että jos rima tippuu treeneissä, kerrotaan koiralle, että väärin meni, nostetaan yhdessä rima, otetaan yksi onnistunut suoritus pelkälle aidalle ja palkataan, jos/kun se menee oikein. Kanssatreenaajalla tosin paimenia, että se epäilyttää meneekö pointti terriäisen kaaliin vai ei, mutta eihän se kokeilematta selviä.

Vielä on pari päivää aikaa miettiä, mennäänkö sittenkään Hyvinkään kisoihin. Eilisen perusteella ei olisi niin mitään hinkua mennä.. mutta nyt ainakin treenaaminen sujuu taas kuin entiseen malliin konsanaan, löysin nimittäin täysin sattumalta Elvin vanhan (hukkuneen) palkkapallon pihamaalta!!! Elvin onni on oma pallo.

Uusi vuosi

2011-12-31T08:27:00.000-08:00

Tänään käytiin testaamassa endomondoa pienellä lenkillä. Ehdottomasti varsinkin metsälenkkeilyä silmälläpitäen hankittava kyseistä sovellusta tukeva puhelin uuden vuoden kunniaksi! Loistokeksintö :)

1h7min, 4.37km

Hilmaa pelottaa, mutta muita tyttöjä ei haittaa tippaakaan paukuttelu. Elvi itseasiassa jopa innostuu enemmän paukkeesta. Muuten tytöt ovatkin valmistelleet uutta vuotta hirven lihaluita syödessä ja elämästä nautiskellen.

Hyvää uutta vuotta sekä onnea ja menestystä kaikille!

Saga 1-vuotta!

2011-12-28T08:12:00.000-08:00

Tällainen tyttö hiipi laumaan vuoden alussa...

... ja tällaiseksi se sitten kasvoi!

Saga keventää tuossa kuvassa vasenta etujalkaansa, koska sai tänään syntymäpäivälahjakseen eläinlääkärikäynnin röntgenkuvauksineen. Alkoi eilen ontua jalkaansa ja tänään ei käyttänyt sitä enää ollenkaan. Eläinlääkäri käänteli jalkaa ja totesi, että varpaissa on vika. Kuvattiin sitten varpaat ja näyttivät olevan ok, joten saatiin tuomisiksi vain kipulääkettä, lepoa ja edelleen täysin unten mailla oleva iso tyttö. Painoa oli vuoden vanhalla pikkuneidillä muuten 8,2 kiloa. Loppupäivä meneekin siis varmasti nukkuen, josko huomenna saisi neidin taas pystyyn, vaikka onhan se hyvä lepuuttaa tuota jalkaa, jos vaikka parantuisi nopeammin.

Elviira puolestaan on onnellinen oma itsensä. Virtaa riittää ja ollaan me oikeasti tokoiltukin loman aikana!! Maahanmenoa varsinkin ollaan treenattu todella paljon, tuntuu olevan ihan liian vaikeaa. Elvi on pitänyt myös itse itseään kiireisenä järjestyksenvalvojana, on siis varsin rankkaa lomailla suurlauman pomona. Agiliitelyt jatkuvat tammikuun puolessavälissä Janakkalan koirakerhon kisoilla, ennen sitä treenataan pari viikkoa niin omatoimisesti, viikkotreeneissä kuin Lotan koulutuksessakin. Vielä tosin lomaillaan viikon verran ja ihmetellään uuden vuoden vaihtuminen näissä maisemissa.

Näin vietettiin joulupäivää:

Vuoden viimeiset

2011-12-17T09:05:00.000-08:00

Hilmalle yliaikavitonen, Elville yliaikaviistoista.

Ensimmäisen ongelmana pelottava ja lamauttava juokseva miestuomari. Jälkimmäisen ongelmana liian kova vauhti, huono näkö ja aivojen puute.

Tämän vuoden agilityt on nyt liidelty ja paluu kisa- ja treenikentille seuraavan kerran ensi vuonna. Uudet suunnitelmat hiontaan agiloman aikana ja ehkä jopa asetetaan uudet tavoitteet. Loppuvuosi käytetään tokoillen, trimmaten ja lomaillen. Blogikin vetäytyy nyt joululomalle, joten hyvää joulua kaikille ystäville ja lukijoille toivottavat...

Tellervo, Elviira, Hilma & Saga!

ELVIN tokokurssi, osa 2

2011-12-14T12:37:00.000-08:00

Älyttömän taitava super-Elviira oli tänään treenaamassa (agility)hallilla tokoa! Viime kerralla kesti kymmenen minuuttia ennen kuin aivot löytyivät edes osittain (sittenkin rähistiin kaikelle liikkeelle ja ihmeelle), nyt agilityhulluus kesti vain kävelymatkan hallin toiselle puolikkaalle ja alun ensimmäisten perusasentojen ajan. Eikä järjestyksenvalvojakaan tullut tänään mukaan kuin kerran ja silloinkin ihan oikeutetusti, leikkihän parin metrin päässä iso musta riehuva koira ;)

Tehtiin paikkamakuuta. Periaatteessa Ee pysyy ihan kivasti, mutta jos joku riehahtaa tai tekee jotain "uhkaavaa", Elvin olemus menee liian tarkkaavaiseksi ja vaarana on, että se nousee. Ja toinen vaaranpaikka on edelleen, kun minä lähestyn. Ensin sen takia, kun Elvi haluaa namin (ja tulee päin) ja liikkeen lopussa sen takia kun tulen vierelle seisomaan (ja väistää). Elvi kun on tottunut elämässään siihen, että se siirtyy käskemättä, kun tulen lähelle. Käskystä sitten sietää läheisyyden. Hieman ongelmallinen tilanne siis, mutta oli jo paljon parempi kun annoin odotus-käskyn vielä ennen kuin kävin vierelle. Kamalasti tarvitaan vielä häiriötreeniä (muiden sekä mun aiheuttamaa häiriötä), mutta edistyy, edistyy.

Sitten tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä tokohyppyä. Ja luottaakin vielä piti siihen, ettei Elvi lähde lipettiin. No, mihin se nyt lähtiskään. Pariin kertaan tuijotti muita koiria, mutta ei lähtenyt. Namikipolla ja mene-käskyllä Ee meni vähän vaisusti hyppyä. Selkeästi täytyy siis treenata namikippoa ja sinne menemistä (että se on jeee, eikä varastamista!)

Seisominen on murheenkryyni, johon saatiin tänään Jonnalta hyviä vinkkejä. Harjoittelu jatkukoon....

Tehtiin loppuun vielä täyskäännöstä, joka (omasta mielestäni) toimii ihan kivasti. Nyt kun olen saanut Elviä ruoskittua tuon seuraamisen kanssa niin, että vaikka katsekontakti pysyy, kroppa ei käänny vinoon, kaikki seuraamisliikkeet tuntuvat helpommilta. Pieni pikainen paikkamakuukin vielä loppuun.

Kaikkinensa Elvi oli hurjan pätevä, ei paineistunut (muuta kuin siinä seisoskelutreenissä inasen) ja oli mukana RAUHALLISEN terävänä kaikessa mitä tehtiin. Onhan se pieni murunen :)

Kurssin päätyttyä Sagan kanssa tehtiin seuruuta, jossa tuppaa olemaan ongelmana se, että Saga ennakoi iiihania jääviä liikkeitä ja liikkuminen nykii. Jätetään siis jäävät toistaiseksi ja tehdään hurjan innokasta seuruuta vaan. Intoa kyllä riitti pikkuneidissä, ihan eri meininkiä kuin aikanaan Sagan tokokurssilla. Selkeästi tokoskotin mielestä toko on superkivaa.

Sitten päästiinkin kahden unimurmelin kanssa kotiin ♥

Lucian päivän agilitytreenit

2011-12-13T13:47:00.000-08:00

Käytiin iltamyöhäisellä hallilla ja siellä sattuikin olemaan kiva rata (ja vielä parempaa on, että ihanan Tanjan blogista löytyi valmis ratapiirros, kiitos!)

Alun ohjaus ihan suoraviivaisesti, kympille jaakotus ja sitten taas jatkui suoraan, ohjasin 14, 15 ja 16 aidat oikealta puolelta ja valssilla putkeen. Sitten tulikin loistoharjoitusta kepeille, kun jäin 18 aidan taakse kutsumaan Eetä (joka muuten pari kertaa kävi hakemasa 7 aidan, joka oli todellisuudessa ainakin metrin lähempänä 6 aitaa... itsenäisyyttä, itsenäisyyttä!) ja siitä sitten kääntö kepeille ja takaaleikkaus. Toimii <3 Kokeiltiin myös sylkkäriä, jonka ansiosta Elvi pyöri kepeille. Ei toiminut. Tehtiin sitten vielä poispäinkäännöllä ja kumma kyllä, se toimi hyvin! Aa:n vetovoima oli kova, mutta Elvi ei karannut sinne kertaakaan vaan meni kiltisti, mutta pettyneenä putkeen.

Syy sille, miksi tänään käytiin hallilla, on se, että Elvillä on uusi palkkapallo. Entinen on kadonnut ja olemme nyt virallisesti luovuttaneet sen etsimisen. Uusi minijalkapallo kelpasi hyvin, mutta eihän se ole entisensä veroinen. (Vaatii paljon pureskelua, likaantumista ja pehmitystä) Joka tapauksessa hienoa työskentelyä Eeltä, loppuksi päästin Sagan ulos häkistä ja sittenhän se oli menoa. Lentävä skotti viiletti vartin verran ympäri hallia äristen, muristen ja valtavan onnellisena. Sellaisina hetkinä onkin vaikea ymmärtää, miksi Sagan osa on olla sairas, kun elämänilo on niin suuri. Ennen kotimatkaa vielä kunnon lumipesut märässä hangessa ja omaan petiin unten maille.

Hyvää yötä kaikille!

Vuoden viimeiset viikkotreenit

2011-12-12T10:59:00.000-08:00

Tehtiin alla oleva rata (piirustus taas vähän sinnepäin)

Alkuun ohjasin oikelta ja tehtiin kolmoselle saksalainen, valssilla vitoselle ja sitten olisin itse tehnyt kutosen jälkeen persjätön, mutta kouluttajan ohjeistuksesta tehtiinkin sitten valssi. Elvi tosin kävi valssatessa vähän fyysiseksi eli olisiko liike sitten ollut liian hidas vai mikä. Yritettiin kepeille leijeröintiä. Oman logiikkani mukaan yritin jäädä taakse, etten omalla liikkeellä häiritsisi Elviä. No, se tuli koko ajan pois kepeiltä, joten otettiin sitten ilman leijeröintiä. Valssi keppien jälkeen ja hullun tiukka saatto putkeen (EI MENNYT PUOMILLE!!). Yritin sitten vielä persjättöjä putken ja pituuden jälkeen, mutta Ee haki hienosti kakkosaidan pituuden jälkeen. Taitava :)

Otettiin sitten uutta yritystä ja ihanaisen kouluttajan ohjeistuksella tehtiin loppuun pituudelle takaaleikkaus ja 14-aidalle sylkkäri. Kaikki jotka ovat jonkin aikaa seuranneet blogiamme ehkä tietääkin jo, että ollaan Elvin kanssa tehty hurjasti töitä takanaleikkausten ja sylkkäreiden kanssa, mutta ne eivät vain ota toimiakseen. No, tottakai tänään, kun kehuin suureen ääneen, että ne eivät toimi, molemmat toimivat loistavasti :D Ensimmäisellä yrittämällä Elvi pyörähti ennen pituutta ja aidan jälkeen, toisella kerralla kääntyi hienosti sinne minne pitikin. Uskomatonta. Näiden onnistuttua leijeröinti jäi vielä hampaankoloon, joten otettiin uudestaan se niin, että pidin itse liikkeen yllä ja olin käytännössä muurin tasalla, kun lähetin Elvin 9-aidalle ja kepeille ja juoksin ohjaus päällä vierellä (muurin ja aidan takana). JA LEIJERÖINTI ONNISTUI!!!

Elvi oli huippupätevä agilityhirmu tänään (kun tarpeeksi jauhettiin ;)

Keskiviikkona tokokurssi ja lauantaina vuoden viimeiset kisat Lempäälässä, sitten harrastusvuosi olikin siinä. Ympyrä sulkeutuu agilitykisojenkin osalta, sillä samaisessa paikassa oli tämän vuoden ensimmäisetkin kisat.

Elviiran TOKOkurssi!

2011-12-10T09:18:00.001-08:00

Een tokokurssin piti alkaa jo viikko sitten, mutta koska jouduin keikalle, meiltä jäikin ensimmäinen kerta välistä. Tällä viikolla päästiin ensimmäistä kertaa sitten mukaan ja yllättäen Elvi ei ollut ihan niin paha kuin olin kuvitellut.

Tottakai Ee sekoili ihan täysin, kun mentiin (agility)halliin ja siellä oli muita koiria. Huusi ja kiljui ja sekoili, mutta ehkä kymmenessä minuutissa rauhoittui täysin niin, että pystyttiin tekemään tosissaan tokoakin. Ensimmäiset kymmenen minuuttia menivät siis siihen, että koitin rauhoittaa Eetä, otettiin pa:ta ja tuo tarjoaa kerjäämistä koko ajan ja pyörii ympäri ja tulee uudestaan sivulle ja tarjoaa taas kerjäämistä, käy haukahtamassa naapureille, pyörii ympäri, kiertää sivulle, peruuttaa sivulle, korjaa, kerjää... Koita siitä nyt sitten palkata oikeasta suoritteesta, kun ei ehdi edes huomaamaan sitä.

Kuten sanottu, tätä onneksi kesti vain alun luoksepäästävyyden ajan, sitten Ee olikin oikein vastaanottavainen ja oma itsensä. Tehtiin Elvin elämän ensimmäinen paikkamakuu! Olin ehkä kolmen metrin päässä ja kehuin hissukseen Eetä, hyvinhän se pysyy, mutta tahtoo nousta, kun lähden kävelemään vasten. Ja palkkauksessa varsinkin ennakoi ja nousee ottamaan palkkaa kädestä. Kaikista parhaiten meillä toimii palkkaus, kun heitän Elville palkan ja se ottaa siitä kopin. Täytyy tosi paljon tokon puolella keskittyä Een kanssa tuohon impulsiivisuuteen.

Sitten tehtiin luoksetuloa. Vähän hirvitti jättää Eviä riviin muiden koirien viereen, mutta hienostihan se tuli niin kuin pitikin sivulle. Ainut vaan, että agihallissa Elvillä on sitä agienergiaa, joka luoksetuloissa purkautuu haukkuna matkalla, mutta koska Ee ei tee sitä missään muualla kuin agihallissa, en olisi siitä huolissani. Luoksetuloissa Elviä ahdisti eniten se, kun muut juoksivat ja varsinkin kun yksi kaveri onnessaan karkasi ;) Elvissä asuva järjestyksenvalvoja ei ole koskaan tykännyt juoksevista koirista. Pidettiin katsekontaktia Een selkä juokseviin koiriin päin, mutta korvat oli mutkalla ja Ee koko ajan kartalla siitä, että selän takana riehutaan, vaikka kuinka yritin huijata! Hämmästyttävintä kuitenkin oli se, kun tehtiin pitkällä matkalla luoksetuloa ja muutaman metrin päässä musta iso koira "hyökkäsi" juoksevaa Elviä päin, niin Elviira ei edes katsonut sinnepäin vaan juoksi suoraan luokseni. Että ehkä minulla on sittenkin suurempi vaikutus kuin vierailla koirilla.

Sitten aiheena oli vielä liikkeestä seisominen. Muut tekivät tätä hyppyesteiden siivekkeiden kanssa, mutta Ee ei tule kyllä pääsemään lähellekään agiesteitä tokokentällä. Ollaan muutenkin treenattu liikkeestä seisomista Helmisen Hannan opeilla ja sillä jatketaan. Treenattiin myös ihan paikallaan käsiohjauksella maahan-seiso ja istu-seiso -vaihteluja. Istu-seiso on kaikista vaikein, mutta kyllä siitäkin vielä hyvä tulee. Ja olen päätynyt siihen, että en aio opettaa Eetä liikuttamaan etujalkojaan missään tilanteessa, vaan annan takajakojen tehdä työn, koska se tulee Elville luonnostaan ja etujalat pysyvät kuin naulattuina paikoillaan.

No, tästä on ihan hyvä jatkaa. Saatiin intoa treenaamiseen ja näimme vähän toivonpilkahdusta siitäkin, että tokokurssista saattaa sittenkin olla hyötyä Eelle :)

Kuvakuulumiset

2011-12-06T14:37:00.001-08:00

Saga ja Elviira pitkästä aikaa!

Tytöille elämä hymyilee, kun on vihdoinkin saatu omaan kotiinkin lunta, jossa voi ryömiä, kieriä, pyöriä, möyriä, kaivaa..

Välillä täytyy kuitenkin Elvinkin vakavoitua lohduttamaan Sagaa...

...sillä jos ette tienneet, miltä kalju skotti näyttää, niin nyt tiedätte! Sagan nyppiminen on lopetettu armeliaisuudesta.

Onhan se sitikin ihan skotin näköinen, vaikkakin näyttää entistä pienemmältä Elviin verrattuna.

Ja partaan ei kosketa!

Eviiran kanssa ollaan vähän harjoiteltu pallopaimennusta... pitäisiköhän lajia muokata skotinpaimennukseksi?

Saga on lyhyttukkaisena hurjan paljon virtaviivaisempi, Elvi joutuu välillä tosissaan juoksemaankin!

Ja Saga vesispanieli kaivaa vettä lumen ja jään läpi jäätyneestä lätäköstä. On muuten hyvää. Maksavaivan suhteen mennään siis samalla tavalla kuin tähänkin saakka.

Kumman luulette olevan menossa kotiin?

Plikoilla on ollut hiljaiseloa niin harrastus- kuin kotirintamallakin, mutta huomenna päästään vihdoinkin Elvin kanssa tokokurssille. Voitte vain kuvitella Elvin reaktion ja huudon, kun mennään huomenna agihallille, jossa ei olla pariin viikkoon käyty. Ja vieläpä tokoilemaan. Täytyykin muistaa pakata korvatulppia kanssatreenaajille mukaan... Tämän vuoden puolella olisi Eellä ja Hilmalla vielä yhdet kisat ja sitten mietitäänkin, mitä tehdään, koska tehdään, miksi tehdään ja ennen kaikkea miten tehdään. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus järjestää joulukorttikuvaussessio neljällä koiralla, ans kattoo kuinka käy. Kuvasaastetta luvassa seuraavan kerran siis viikonloppuna, huomenna raportti treeneistä.

Hyvää eilistä itsenäisyyspäivää ja lumista talvenodotusta kaikille! :)

Arki...

2011-11-25T13:21:00.001-08:00

Viimeisen kolmen tunnin aikana Saga on käytetty kolmesti pihassa ja kerran puolen tunnin lenkillä. Sisällä on viisi lammikkoa.

Ikää 11 kuukautta.

Tällaistako tämä on seuraavat ehkä jopa kymmenen vuotta?

Lähtölistat julkistettu!

2011-11-24T11:27:00.001-08:00

Tiedättekö, kakkosissa kisaa vähän koiria. Jyväskylän kisoissa esimerkiksi pk- tai Turunseutua huomattavasti vielä vähemmän. Jyväskylässä on kuudesta kahdeksaan (mini)koiraa per startti nyt viikonloppuna. JA MIKÄ TODENNÄKÖISYYS ON, ETTÄ ELVIIRA ON VIIMEISTEN JOUKOSSA...... Joo, odotushan ei ole mikään pitkä, jos ennen meitä on viisi muuta koiraa, mutta tämä on vain osoitus siitä, että meillä on ihan oikeasti lähtöjärjestyskirous!

Pohdiskelin noita Jyväskylän kisoja näin etukäteen ja todellakin aion nyt tuolla toteuttaa sen, että vaikka kannan Elvin sisälle halliin, se saa itse kävellä kentälle ja sivu-komennolla jäädä odottamaan, ei paikalle. Tavoitteena on, että minä pääsisin alussa edes yhden esteen päähän Elvistä, sillä lentävä lähtö agilitykisoissa näyttää ja tuntuu aivan kamalalta. Saas siis nähdä moniko ensimmäinen rima tippuu sen takia, että Elvi varastaa ja minä luotan siihen, ettei se varasta ;)

Lauantaina mennään Een kanssa kerrankin ihan kahdestaan kisaamaan (Saga jää hauskuuttamaan Tellervoa ja Hilmaa). Hyvä niin, saadaan molemmat olla rauhassa (Elvi autossa, minä hallissa). Sunnuntaina lähdetään heti aamusta samaiseen paikkaan, sillä Hilmalla on ykkösissä kisat. Siinäkin on näkemistä, miten Elvin pää kestää aamun odottelun ja sitten vielä omat kisat. Sanotaanko näin, että sunnuntain odotukset ovat melkoisen pienet. Tosin eipä me nyt maanantainkaan jälkeen olla käyty treenaamassa agia, joten lauantainakin saattavat molemmat radat mennä höyryjen päästelyyn. Kaikkinensa taas odotukset ovat aika minimissä ja pari ämpäriä varattu auton takaluukkuun, johon voidaan kipata kaikki virhepisteet kotiinviemisinä!

Onneksi Een agiuran välitavoitteen deadlineen on vielä aikaa, puoli vuotta aikaa nousta kakkosista kolmosiin ei pitäisi olla edes Elviiran pääkopalta liikaa vaadittu. No, jännitys tiivistyy :)

Yö ja päivä

2011-11-23T14:40:00.001-08:00

Löysin netin syövereistä mahtavan logon!

Kuvauksena tälle oli "koiramaailman jin & jang" ja mikä koiramaailmassa parhaiten edustaakaan toisiaan täydentäviä vastakohtia kuin westie ja skotti. Tämä päivä oli jälleen osoitus siitä.

Lenkillä Elviira menee kuin höyryjuna, ei varsinaisesti kiireellä, mutta edetään reipasta vauhtia koko ajan. Tai edettäisi, jos ei perässä roikkuisi kahdeksankiloinen jarru. Sagaa ei voisi vähempää kiinnostaa lenkkeillä. Lenkillä tuli vastaan koiria ja ihmisiä. Kun pysähdyttiin moikkaamaan, Elvi etsi jonkun hajun tai istahti viereeni odottamaan, milloin matka jatkuu, Saga puolestaan sydämensä kyllyydestä nautti vieraasta seurasta ja huomiosta. Kotiin päästyämme Elviira käpertyi nojatuoliin torkkumaan, Saga aloitti rallin. Välillä erehtyi jopa hyppäämään Elviiran päälle, josta sai melko kovasanaisesti lähteä vauhdilla muualle. Sitten molemmat alkoivat leikkiä omiaan, Saga juoksi huoneesta toiseen ärisemässä leluilleen, Elviira istahti nurkkaan, otti jonkun lattialta löytämän roskan suuhunsa ja alkoi sitä mussuttamaan. Samalla Ee tutkaili rauhassa Sagan toilailuja. Kun vihdoinkin väsähdettiin, Elviira lähti eteiseen nukkumaan Sagan tullessa kerjäämään leuanrapsuttelua ja huomiota. Huomiontarpeen tyydytettyään pikkumusta asettui mukavasti varpailleni ja aloitti tuhisemisen.

Toisaalta taas, kun löytyy se yhteinen sävel terrierien välille, silloin leikki on täysin sama ja sidostesukan kestävyyttä on aina testattava. Ja miten voikaan olla, että kun toinen on paikallaan jossain, toinen käy viereen olemaan ja hetki on kuin postikortista. Niin kuin ne tietäisivät kuuluvansa samaan sarjaan, niin kuin ne tietäisivät täydentävänsä toisiaan.

En vain lakkaa ihmettelemästä, miten nuo kaksi voivat olla kaikessa niin erilaisia, mutta silti ihan samanlaisia.

Viikkotreeni

2011-11-22T00:15:00.001-08:00

Tehtiin Oreniuksen Annan rataa viikkotreeneissä. (Jälleen, ratapiirros vähän sinnepäin.) Aitojen pyörittelyt eivät jääneet kyllä ilman koiraa mitenkään mieleen, olisi varmasti tarvinnut toiset viisi minuuttia ainakin lisää siihen, mutta saatiin loppujenlopuksi rata ensin melkein nollana ja pienen tauon jälkeen myös nollana läpi :)

Alussa ei ollut oikein mitään ongelmaa, Elvi toimii ihan hyvin, vaikka onkin pitkiä vientejä, kun se ei ole sooloilevaa tyyppiä. Persjättö ennen seiska-aitaa ja ensimmäisellä kerralla ohjasin Een keppien kakkosväliin, mutta sitten korjasin omaa linjaani ja näin onnistui kepitkin. Putki oli ihan todella lähellä keppien loppua, mutta kerrankin Elvin putki-inhosta oli hyötyä, Elvin kun saa käännettyä ennen putkea ties kuinka lähellä.Taas persjättö 11-aidalle ja olisin itse mennyt vielä tekemään persjätön ennen 12-aitaa, mutta jäinkin sitten kouluttajan ehdotuksesta pussin puolelle ohjaamaan ja hyvinhän se toimi. Ja kerrankin Elviä pääsi jaakottamaan 13-aidalle, kaikki takaakierrothan onnistuivat hyvin takaakiertohullu-Elviltä. 16-aidankin oikealle puolelle sain Elvin vedettyä ja loppu oli jälleen vaan suoraviivaista menoa.

Rata oli siis ihan kiva ja kun sitä nyt jälkeenpäin katsoo, niin eihän se mikään vaikea ollutkaan. Paljon kaikkea mitä Evi osaa, pyörittelyä ja takaakiertoja, joten mikäs tässä ollessa. Meidän ongelmat ovatkin elämää suurempia agilityssa!

Tällä viikolla olisi sitten neljä starttia hyisessä Jkl:n kylmyydessä, onneksi sisätiloissa on kuitenkin tekonurmipohja, se auttaakin hieman. Ja toivottavasti viralliset kisat eivät JAT:lta venähdä, niin kuin kävi episten. Siellä tosin oli kaikilla uusintamahdollisuus ja tottakai ihmiset kävivät uusimaan. Vastustan tätä uusimisjuttua kyllä epiksissä henkeen ja vereen. Epiksiin kun mennään harjoittelemaan sitä kisanomaista tilannetta ja sitä, että se rata tehdään KERRAN ja se tehdään niin hyvin kuin osataan. Ja mitä ei osata, sitä lähdetään sitten kotiin harjoittelemaan. Nih.

Mutta ehkä tämä riittää aamun agilitysaarnasta. Tyttöjen kanssa ylös, ulos ja lenkille!

Tokotreeniä

2011-11-17T05:42:00.001-08:00

Käytiin rannassa treenaamassa vähän tokoa tyttöjen kanssa. Ensimmäiset 15 minuuttia meni siinä, kun odoteltiin, että pari tyttöä sai koiransa kiinni ja lähtivät jatkamaan matkaansa. Elvi oli odottelun jälkeen tottakai ihan yli-intona, joten aloitettin Sagan kanssa. Skottimaista perusasentoa eli innolla sivulle ja takapuoli maahan täydellisen oikeassa kohdassa ja oikeassa kulmassa. Sagalla on siis sairaan hyvä perusasento. Muu onkin sitten vähän huonommalla pohjalla. Seuraa paria askelta hyvällä innolla, mutta jää kyllä pahasti jälkeen, jos yritän kävellä normaalivauhtia. Tehtiin siis ihan yhden-kahden askeleen seuruita. Tehtiin kans jäävää maahanmenoa, toimii hyvin ja Sagalla on automaattinen tokomaahan alkanut iskostumaan päähän eli leuka menee myös samantein maahan kun muukin kroppa. Saga kun kuitenkin esim. paikkamakuussa laittaisi päänsä jossain vaiheessa alas, niin parempi kun laittaa sen heti ja pitää sen siinä. Muutama luoksetulo ja Sagan osuus oli siinä.

Sitten oli Evin vuoro, tehtiin seuruuta hihnatta ja olen päätynyt siihen, että en vaadi sitä katsekontaktia, mutta kehun, kun Elvi sitä tarjoaa. Näin ollaan päästy siihen tilanteeseen, että Elvi jopa pitää useamman askeleen verran hyvää katsekontaktia ja pysyy kuitenkin suorassa ja muutenkin oikeassa kohdassa, vaikka kävelen normaalia kävelyvauhtia. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Tehtiin myös täyskäännöstä, jää kyllä vähän väljäksi, mutta Elville on jo opetettu kiertämistyyliä, joten en enää viitsi lähteä vaihtamaan siihen, että se peruuttaisi jalkani vieressä pysyen oikeassa paikassa. Vaikka sekin kyllä Elviltä onnistuisi... tykkään jostain syystä enemmän tuosta "vanhasta" tyylistä tehdä täyskäännös. Tehtiin Elvin kanssa myös pysäytystreeniä (heitin namin kauemmas -> kutsuin Elviä luokse -> pysäytin sanallisesti ja käsiavulla -> heitin namin Elviä päin -> jne.), hyvin toimii, vaikkakin Elvi jää seisomaan sen näköisenä kuin se olisi juuri piesty. Ehkä saadaan siitäkin luontevamman näköistä jahka Elvi lakkaa jännittämästä seis-käskyllä. Tehtiin Eenkin kanssa pari luoksetuloa, mutta vauhti puuttuu (Sagakin tulee nopeammin), joten nyt vaan lisää vauhtitreeniä niihin... jahka se PALKKAPALLO löytyy..

Toko on kivaa!

Pohdintaa

2011-11-15T14:21:00.001-08:00

Viime viikonloppuna seikkailtiin taas agilityn merkeissä. Lauantaina oli vuorossa Elvin ensimmäiset startit kakkosluokassa Riihimäellä ja sunnuntai vietettiin kisoissa Liedossa. Riihimäeltä Elvi napsi 15, 5 ja HYL -tulokset, Liedosta 10, 15 ja 10 -tulokset. Kaikenkaikkiaan Elvi oli jotenkin vaisu ja jostain syystä Ee teki hurjan paljon juttuja, joista ollaan jo päästy eroonkin. Muuri ja muurin palikat, tiukat käännökset aitojen jälkeen, lentokeinu ja rengas ovat asioita, joiden kanssa ollaan tehty paljon töitä ja päästy eteenpäinkin, mutta jälleen kerran virheitä napsittiin näiltä ainaisen tutuilta esteiltä.

Minulla on tosin teoria tähän. Joko ollaan viime aikoina käyty ihan liikaa hallilla ylipäätään treenaamassa tai sitten takapakki johtuu siitä, että ei olla juurikaan treenattu kahdestaan Elvin kanssa. Ollaan siis käyty hallilla ystäväni Viivin ja superhuippuagiliitäjäkoiransa Jerryn kanssa ja vaikka Jerry ei ole ollut samaan aikaan hallissa Elvin kanssa, on se ollut kuitenkin länsä matkassa ja valitettavasti Elvi on mahdottoman häiriöherkkä ja tämä on saattanut vaikuttaa agilityynkin. Voi myös olla, että Elvin agility on taantunut sen vuoksi, että Elvin palkkapallo, puoliksi syöty jalkapallo, on kadonnut. Ollaan siis käytetty vain patukkaa Elville ja sillä ei ole mitenkään samaa vaikutusta kuin pallolla. Ja kyllä, toki koiran pitää pystyä kestämään häiriötä ja erilaisia palkkoja, mutta juuri kun Elvin kanssa on saatu palasia loksahtamaan kohdille, toivoisin niiden pysyvänkin vähän aikaa paikallaan.

Suurin ongelma (kyllä, myönnän sen, se on ongelma) tällä hetkellä kuitenkin on se, että Elvi varastaa ihan jokaisessa startissa kisoissa. Olen pohdiskellut ja mietiskellyt, mikä voisi olla ratkaisu tähän. En vain halua ymmärtää, että minun pitäisi ilmoittaa tuota virallisiin kisoihin ja mennä napsimaan hylättyjä siitä, kun se varastaa ja poistun kentältä. Luulen nimittäin vakaasti, että se ei kyllä mene Elville perille. Toinen vaihtoehto, jota todennäköisesti aletaankin treenaamaan on se, että Elvi kävelisi itse kentälle. Nythän minä kannan Elvin ulkoa kentälle asti, sillä tuo hirttää itsensä pantaan, jos annan sen kävellä. Tässäpä tuleekin tokolla olemaan suuri merkitys ja nimenomaan rauhoittava merkitys. Elvi saa kyllä haukkua ja olla innokas, mutta jos treenin avulla jossain vaiheessa päästäisi siihen pisteeseen asti, että Ee pystyisi itse kävelemään kentälle seuraten, se voisi jo valmiiksi olla sellaisessa mielentilassa, että mennään sitten kun minä sanon ja esim. muistaisi myös hypätä ensimmäisen aidan yli.

Ja kotiuduttuamme reissusta (jonka muuten teimme yhdessä edellämainittujen Viivin ja Jerryn kanssa, kiitos matka- ja puheseurasta varsinkin kaksijalkaiselle!!) silittelin Elviiraa ja eiköhän tuon niska, kaula, kainalot ja selkä ole aivan verisiä rupia täynnä. Iho on mustaa ja kutisevaa. Allergiaoireet, jotka eivät kyllä missään vaiheessa ole lähteneetkään, ovat jälleen riesanamme.

Elvistä Sagaan, pikkuneiti voi tällä hetkellä ihan hyvin. Ontuu välillä etu- ja takajalkaansa, mutta käyttää nyt kaikkia kinttujaan. Kävely on epätasaista, joten ei siellä kaikki ole hyvin. Eläinlääkäri käski seurailla tilannetta ja jos näyttää siltä, ettei kyseessä ole lihasperäinen venähdys tai muu vastaava, meidän on yllättäen jälleen mentävä kuvauksiin. Onhan viimekertaisista kokovartalo- ja raajakuvauksista jo puoli vuotta aikaa..

Kaikkinensa elämä Sagan kanssa on varsin raskasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Voitte vain kuvitella. Kymmenkuinen koira, joka on elämänsä aikana tehnyt kahden käden sormilla laskettavan määrän käyntejä eläinlääkärille, ei ole sisäsiisti, ei tule koskaan olemaan sisäsiisti, on ollut suuressa leikkauksessa, sairastaa parantumatonta vähitellen rappeuttavaa maksavikaa, ei pysty kävelemään normaaleja lenkkejä, syö erikoisruokaa ja juo litratolkulla vettä päivän aikana. Olenkin sanonut, että jos Saga olisi tämän kaiken lisäksi vielä huonopäinen, en todennäköisesti jaksaisi sitä kyllä enää yhtään. Kaiken senkin jälkeen mitä tuo on kokenut ja mitä tuo kokee tälläkin hetkellä, en voisi kyllä toivoakaan tervepäisempää. Saga on iloinen, sosiaalinen, ystävällinen ja hyvin käyttäytyvä skotti. Melkein voisin kysyä, mitä enempää ihminen voisi toivoa koiraltaan, mutta Sagan kohdalla tämän kysymyksen vastaus on ehkä liiankin ilmeinen.

Olisiko liikaa toivoa tervettä koiraa?

Lotan opissa osa 2

2011-11-10T14:05:00.001-08:00

Vihdoinkin tämänpäiväisen Lotta Vuorelan koulutukse ratapiirros löysi tiensä nettiin (tattista Tuija), niin pääsen analysoimaan Evin koulutusta.

Olin ensinnäkin väärään aikaan paikalla (onnekseni kyllä liian ajoissa) ja unohdin kaiken muun mukaanotettavan paitsi Elvin. Ja se pallo. Elviiran rakas palkkajalkapallo, se on kadonnut. Sen takia en sitä edes muistanut ottaa mukaan, koska sitä ei löydy mistään. Toivon suuresti, että se ilmestyy vanhempieni nurkista esille, koska muuten me emme voi enää ikinä opetella mitään uutta agissa! Tai sitten on mentävä Elvin kanssa urheilukauppaan ja testattava, mikä uusista palloista kelpaisi tilalle.

Pallosta huolimatta tehtiin rataa (palkkana voittopatukka). Elvillä oli tänään känkkäränkkäpäivä eli esitettiin taas osaamista siinä, että yritetään jahdata minun jalkoja, eikä varmasti mennä putkiin. Alussa ei mitään ongelmaa, seiska-aidan jälkeen en vetänyt Eetä tarpeeksi ja se teki kasille takaakierron. Otettiin uudestaan niin, että tein persjätön seiskan jälkeen ja niiston kasille, toimi hyvin, vaikka niistot ja Elvin pyöritykset tuntuvat kyllä vieläkin tyhmiltä.

Jatkettiin matkaa ja 13-aidalle en tehnyt mitään ennakoivaa liikettä, josta tietenkin sain huutia. Mutkun ei Elviä ole ennenkään tarvinnut ohjata ennakoivasti!! Totta se kehitys kehittyy sitten, kun nykyään on melkeinpä välttämätöntä kääntää tuota ennen tuollaisia kohtia, joissa tarkoituksena olisi saada Elvi välistävetoon eikä suinkaan takaakiertoon aidalle. Elvillä tuntuu kepeillä olevan jotain askellus- tai rytmitysongelmia tai sitten vain kuvittelen. Mutta vauhtia sille ei ainakaan tunnu saavan mitenkään lisää pujotteluun.

Seuraava ongelma (kun hypätään sen 18-putken ohi, josta piti ottaa kiinni ja äristäkin..) oli Elvin känkkäränkkäily 19-aidan jälkeen. Minun piti oikein jäädä odottamaan ylhäisyyttään ja prässätä se puomille, vaikka normaalioloissa Elvi hakee puomin (plus muut kontaktiesteet) olin minä sitten miten kaukana edellä tahansa. 25-aidalle kokeiltiin takaaleikkausta ja treenattiinkin sitä. Helppo vaihtoehtohan olisi ollut vain laittaa kaasu pohjaan ja tehdä persjättö, mutta Elville tekisi vain niin hyvää oppia joskus takanaleikkauksenkin ihmeellinen taito.

Lopussa ei mitään muuta ongelmaa paitsi että 29 esteellä tuo meinasin käydä nilkkaan kiinni (ja kävikin). Muutenkin oli ihmeen purevainen tänään, ei olekaan vähään aikaan näkynyt tuollaista. Ja ottaessaan kädestäni lelua, ELVIIRA PURI SORMEN VERILLE. Kerta se on ensimmäinenkin. Ja auta armias, jos ei ollut viimeinen. Mur.

Verrattuna viimekertaiseen (toukokuiseen) Lotan koulutukseen, oltiin kuulema edistytty. Vaikka hämmästelen sitä, miten Lotta saattaa meidät muistaa, mutta toisaalta, voiko sekopääwestien niin helposti unohtaakaan? Elvi ei ollut mitenkään pätevä tänään, mutta eipä radalla ollut oikein mitään pätemispaikkojakaan, huonoimmillaanhan tuo on ihan täysin perusradalla, jossa mielenkiinto ei pysy yllä kartturilla saati koiralla.

Saga odotteli kotosalla ja olikin tyytyväisenä nukkunut koko ajan (merkkinä tästä: vesikippo ei ollut tyhjentynyt siitä, kun lähdettiin), vieläkin tuo keventää sekä toista etujalkaa että toista takajalkaa, mutta sai silti sisälle tullessaan kunnon juoksuhepulin eli juoksi eteisessä napottavan Elvin luokse ja muutaman kierroksen Een ympäri rähisten, sitten kovalla vauhdilla olohuoneen nojatuoliin, josta apupöydän kautta uudestaan eteiseen ja tätä jatkui muutaman kierroksen äänitehosteineen, kunnes oli varikkopysähdyksen aika vesikipolla ja sitten kuuluikin jo huoneen nurkasta kolahdus, kun skotinpoikanen siirtyi uudelleen unten maille.

Sain myös aikaiseksi (ihmeen aikaansaava päivä kyllä!) trimmata Elviä, huomenna vielä hännän nyppiminen ja sitten molempien tyttöjen koneajelut ja saksimiset niin johan kehdataan lähteä viikonlopuksi reissuun Riihimäen kautta Turkuun. Hyvää viikonloppua kaikille nelijalkaisille!

Saga sairastaa

2011-11-09T12:40:00.000-08:00

Saga on jonkin aikaa jo ontunut toista etujalkaansa. Tai ei välttämättä ontunut, mutta selkeästi askeltaa virheellisesti ja pyrkii esim. portaita noustessa käyttämään jalkojaan vain toispuoleisesti. Tänään taas päivällä huomasin, että neiti onnahtelee välillä etujalkansa kanssa. Illalla mentiin koirapuistoon käymään ja ennen kuin edes päästiin porttien sisäpuolelle, Saga pyysi päästä syliin, koska ei pystynyt laskemaan toista takajalkaansa enää maahan saati varaaman painoa sille.

Nyt ollaan lepäilty ja katsellaan miten homma etenee, jos ei muutoksia tapahdu, niin onhan tuo vietävä kuvattavaksi jälleen kerran eläinlääkärille. Ikää on kymmenen kuukautta, mutta silti tuntuu siltä kuin Sagan kanssa olisi tullut elettyä jo vuosikaudet, ei kyllä elämä anna yhtään armoa skotinpoikaselle :(

Yksityistreenit

2011-11-07T11:55:00.000-08:00

Oltiin tänään viikkotreeneissä ainoat osallistujat eli saatiin vähän kauemmin yrittää ja hioa. Kyllähän sen huomasikin, koira oli tyystin poikki, kun lähdettiin kotiin.

Tosi nopeasti piirrettynä vähän sinnepäin tuo meidän rata tänään. Oreniuksen Juhan käsialaa viime sunnuntailta, jolloin hän oli VAU:lla kouluttamassa. Alussa ei mitään ongelmaa, ohjasin vasemmalta ja kun saatiin ohjaus kuntoon sain heitettyä Elvin edestäni vitoselle ja se kääntyi ihan oikein ja haki (tottakai hienosti) kutosen takaakierron. Keppien jälkeen yritin persjättöä, mutta todettiinkin, että miksi ei valssi. Aan jälkeen Elvi irtosi 1-aidalle... Hämmentävää! Käänsin kovemmin ja johan tuli mukaan, persjättö ennen 14 putkea ja vasemmanpuoleisen aidansiivekkeen ympäri pyöritys 15-aidalle, putkien vasemmalta puolelta taas ohjaus loppua kohden ja oma juoksulinja 13 ja 12 aitojen välistä ja Elvin puoleisella kädellä poispäinkääntö 20 aidalle, toimi välillä, wau!

Hauskaa oli kyllä, on tuo kehittynyt ollakseen Elvi agilitykentällä :)

Lauantaina olisi luvassa ensimmäinen startti kakkosissa, saas nähdä kuinka käy!

ELVI tokokurssille!

2011-11-05T00:27:00.000-07:00

Ihmeiden aika ei ole ohi! Elviira on ilmoitettu seuramme ALO-tokokurssille, agilitykoira tokossa!! Historiallista.

Elvin tokotavoitteenahan olisi joskus käydä oikeasti tokokokeessakin ja toisekseen Elvin olisi tarkoitus ensi kesänä päästä tekemään BH-koe, jota varten nyt harkataan siis ihan vakavissaan. Elvin ongelmana Sagaan verrattuna tokossa tulee olemaan se, että Elvi on tottunut temppuilemaan nameilla (tarjoaa siis kerjäämistä eli sitä "orava-asentoa" koko ajan) plus että paikallaan pysyvät liikkeet vaativat varsin paljon Elvin menevältä mieleltä. Saga kun yksinkertaisesti paikkamakuussakin laittaa leuan maahan ja on siinä, kunnes toisin käsketään.

Eniten minua ehkä huolettaa kurssille menossa se, että Elvi ei kykene rauhoittumaan riittävän nopeasti, että saataisi jotain irti treeneistä (toko on siis samassa hallissa kuin agility) tai toinen kauhukuva on, että tuo rähisee kaikille muille koirille, eikä keskity pointtiin. Mutta kyllä uskon meidän saavan paljon apujakin kurssilta. Niin kuin Sagankin kanssa, Elvin kanssa on jo miljoona kysymystä mielessä (ja toki ihan erilaisia ongelmia kuin Ässän kanssa..) Eihän me olla edes kunnolla ja vakavissaan koskaan tehty tokoa Elvin kanssa, siis niin, että oltaisi oikeasti hiottu jotain liikkeitä. Auttavastihan tuo osaa ehkä välillä korjauksien kautta hakea sivulle, istua, mennä maate ja avulla joskus jopa seistä ja hyvällä onnella joskus jopa seurata. Kurssi tulee siis olemaan enemmän kuin tarpeen, sillä minä tarvitsen jonkun joka kertoo miten tehdä ja joka edes kuvitellusti valvoo sitä, edistytäänkö me ollenkaan.

Tässäpä pätkä Elvin mukaseuruusta. Alussa meinaa tulla kerjäysasento, sitten edistetään, sitten onkin hieman väljä mutka ja taas edistetään, sitten korjataankin sivu kiertämällä ja seinän lähestyessä ei muistetakaan enää miten tehtiin täyskäännös ja jäädään unelmoimaan :D Mutta on Elvin kanssa ihan toisenlailla aktiivista tokottelua Sagaan verrattuna. Molemmilla omat hyvät ja huonot puolensa.

Toko- ja tukkatavaraa

2011-11-02T05:59:00.000-07:00

Käytiin Sagan kanssa tänään vinkuleluostoksilla ja päädyttiin yhteistuumin minikokoiseen vinkuvaan sikaan. Tarkoitus olisi yrittää saada Sagaan enemmän eloa tokon parissa tuolla vinkulelulla ja lähinnä takapalkkana käyttää tuota tai ainakin takapalkkaustreenissä.

Samalla reissulla onnistuttiin löytämään melkein sopivan kokoinen ketjupanta, 45 senttinen. On se kumma, miten minun koirani ovat molemmat välimallisia, 40 on liian pieni, 45 on inasen liian iso, molemmille. No, tällä mennään ja tästä tulee siis tokopanta kumpaisellekin. Elvillä alkaa kuun lopussa tokokurssi seuramme hallilla, joten neidille on pakko erottaa jollain tavalla, mitä ollaan menossa tekemään. Kun mennään ilman pantaa -> agility, kun mennään ketjiksellä -> toko. Melkein kuukausi aikaa treenata! ;)

Näiden lisäksi sain vihdoin ja viimein aikaiseksi tehdä likoille noutokapuloita. Saga on kyllä ihan luonnonlahjakkuus tuossa, sitä kun ei kammota nostaa mitään suuhunsa (vielä kun opetellaan, että kapulaa ei ole tarkoitus syödä tai varastaa), Elvi ei avaa suutansakaan tuon kapulan kanssa, inhottaa vaan. Tosi erilaisia kaikessa nuo plikat.

Ostin nyt myös lopultakin uuden auton kumimaton, että pääsen trimmaamaan nämä karvamopit loistoonsa. Vielä kun löytäisi aikaa ja saisi inspiraation... Kuvasta päätellen Elvi olisi ollut trimmiä vailla jo ajat sitten! :D

Agin viikkotreenit

2011-10-31T15:21:00.000-07:00

Eikä voi olla totta. Kun näytän koiran puoleisella kädellä koiralle estettä ja sanon aita niin se juoksee takaakiertämään aidan.............

Meillä on siis ihan pikkuisen lieviä ongelmia tuon takaakiertoinnokkuuden kanssa, kuten tänään viikkotreeneissä taas huomattiin. Nyt täytyy ehdottomasti palkata vaan suoraan hypätyistä aidoista eikä oikeastaan järin paljon edes tehdä takaakiertoja. Mutta se on kyllä kumma, miten takaakierroista onkin tullut Elvin lempparieste agissa. Voittaa jopa kontaktiesteet! Mutta tänään oli kyllä muutenkin ihmeellistä säheltämistä koko touhu. Puomin alakontaktilta hyppäsi, alussa tottakai varasti, kävin palauttamassa paikalleen ja sitten odotti (mutta että se pitää aina testata se ensimmäinen varastaminen!) ja pöydästä Elvi ei ole koskaan kuullutkaan.

Onneksi huomenna mennään taas kahdestaan hallille niin saa rauhassa ja ajatuksella (kun ei viikkotreenien aikataulu ja seuraava ryhmä hengitä niskaan) treenata ja hioa. Katsotaan saadaanko videopätkääkin, jos treenikaveri Viivi innostuisi vaikka kuvaamaan :)

Rontixilla on haasteratakilpailu käynnissä ja vaikka emme Elvin kanssa tuota haasterataa saa ikimaailmassa suoritettua, haluan todellakin mielenkiinnosta kokeilla itsenäisyystreeniä ja kaukoja Elvin kanssa ottamalla pätkiä tuosta radasta. Ne on ihan toista kuin mitä ollaan koskaan tehty, joten siinäkin mielessä molemmat voisimme oppia jotain uutta. Ja saisimme jotain muuta ajateltavaa kuin ainaiset ihmeellisyysongelmat.

Ja huomenna Sagakin pääsee opettelemaan agilitya, nyt jo melkein sujuvan putken oheen otetaankin opetteluun pussi :) Palkkana ensimmäistä kertaa muuta kuin omat ruokanappulat, raejuustoa, NAM!

Jee!

2011-10-29T13:20:00.000-07:00

Syysloma loppui vauhdikkaasti :)

Yöepikset Liedossa!

2011-10-27T13:20:00.000-07:00

ATT järjesti epikset tänään Liedossa ja osuvasti satuttiin olemaan tyttöjen kanssa Turun reissulla, epiksiin siis! Tellervon kanssa olin mölliluokassa ja kyllä täytyy ihan superylpeä olla, että tuo pystyi ylipäätään jotain tekemään, historiaan kuuluu karkailua ja panikointia. Telle sai hylätyn, koska ei osaa pussia vielä, niin jätettiin se väliin.

Elvin startti olikin sitten vähän pidemmän odottelun päässä, oltiin paikalla puoli kuudesta ja Een vuoro tuli vihdoin hieman kymmenen jälkeen, yömyöhään siis! Ee kun ei muutenkaan ole hyvä odottelussa, olin vakuuttunut, että sieltä tulee taas yksi raivokas westieneiti estradille ja oikeassa olin.

Avoimen luokan rata noin suunnilleen (ei kyllä ollut oikeasti noin ahdas ja muutenkin välit vähän heittää, mutta saatte ainakin jonninmoisen käsityksen asiasta)

Lähdettiin suosiosta samaan aikaan liikkeelle ja kaikki menikin hienosti, siis yllättävän hienosti siihen nähden, että Ee oli oikeasti odottanut jumalattoman monta tuntia vuoroaan. Sanoin jo ennen rataa, että en tule saamaan Elviä onnistuneesti välistävetoon 13 ja 14 aitojen välillä ja näinhän siinä kävi eli Eevi teki takaakierron neljälletoista, 14 aidan jälkeen Ee otti vielä 16 aidan ennen putkeen menoa ja sitten juostiinkin loppuun ja jätettiin homma siihen. Kuten sanoin kentän laidalla olleille tutuillekin, ei Elvi ole ennen ollut tuollainen, että se ei tulis ohjaukseen ilman mitään ihmevaroituksia tai että se lukitsis itse esteitä. Näin sitä vaan täytyy myöntää itselleen, että semmoiseksi tuo on mennyt ja nyt mun olis vaan opittava ohjaamaan sitä... helpommin sanottu kuin tehty!

Treenattavaa siis riittää, mutta on tuo kyllä muru. Pirun vihainen, ärisevä, puriseva, pieni ja pippurinen agilitywestie ♥

Syysloma

2011-10-26T08:36:00.000-07:00

Ollaan oltu tyttöjen kanssa vanhempieni luona viime viikonlopusta saakka. Itse olen tehnyt remonttihommia ja muutenkin puuhaillut paljon muita töitä, enkä ole niinkään ehtinyt olla tyttöjen kanssa. Neidit ovat nauttineet siitä, että koko ajan joku on kotona ja koko lauma on koossa. Tellervoa on viihdytetty ja kiusattu terrierivoimin, eikä Hilmakaan ole täysin säästynyt leikkitappeluilta.

Eilen tälle työntouhulle tuli kuitenkin stoppi, kun lähdettiin JATpailuihin eli Jyväskylän agilityurheilijoiden epävirallisiin agikisoihin Jyväskylään. Tellervo osallistui mölliradalle, Hilma ja Elvi kummatkin ykkösten ja konkareiden radalle. Elvi tuli ykkösten radalla toiseksi ja Hilma neljänneksi, mutta koska Elviä kakkosluokkalaisena ei palkittu ykkösten radalla, Hilma nousi kolmanneksi ja sai palkinnoksi koirannamia ja suklaata :) Konkareiden rata oli niin jumalattoman älytön, että kummallakaan ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan selvitä siitä hengissä eli HYL molemmille.

Konkareiden radalta sain myös monia treeniaiheita Elville jahka päästään takaisin arkeen kiinni. Lähdössä varastaminen on muodostunut suureksi ongelmaksi kisatilanteessa, pakko keksiä tähänkin rutiini. Haltuunottoja selkeissä etenemispaikoissa täytyy niin ikään treenata, Evi on alkanut etenemään! Ja takaakierrolle on tehtävä jotain, pakko palkata suorista hypyistä enemmän tmv. koska tuo alkaa hakemaan ihan kaikki hypyt takaakiertona, jos näyttää vähänkin siltä, että se voisi olla takaakierrettävä aita. Puomin alakontakti käännöksineen meni uskomattoman hyvin kisatilanteessa, vaikken pidä sitä vieläkään satavarmana, mutta selkeästi siis lähestytään oikeaa suuntaa. Ja muurin palikat..... tarvitseekohan niistä edes sanoa mitään.

Sanottakoon näin, että meillä oli ongelmia myös episten ykkösten radalla, mutta silti siellä tuntui siltä, että ollaan oman tasoisella radalla. Kakkoskolmosille suunnattu konkareiden rata oli aaaaivan liian vaikea. Saataiskohan me millään mennä takaisin ykkösiin kisaamaan?

Huomenna Turkuun ja ATT:n epiksiin illalla ja viikonloppuna päästään vihdoinkin patikkaretkelle viettämään laatuaikaa koiruuksien kanssa :)

Hallilla

2011-10-20T15:03:00.000-07:00

Treenattiin tänään Evin kanssa hallilla juoksukontaktien käännöksiä kartioiden avustuksella. Eli haluan vain vahvistaa Elville sitä, että vaikka alakontaktin jälkeen tulee tiukka mutka, on se silti juostava alas asti ja vasta sitten käännyttävä. Eipä tässä mitään, hienosti kyllä sujuu, kunhan vaan jatketaan treenaamista.

Toisena otettiin sitten vaikeita keppikulmia, jotka eivät nyt sitten kuitenkaan olleet vaikeita. Jostain syystä olen saanut päähäni, ettei Evi hoksaa hakea keppejä oikein, mutta olinpa tässäkin väärässä. No, keppejä ei voida koskaan treenata liikaa, joten ei mennyt hukkaan treenaus.

Kova hinku olisi päästä jo kisaamaan, mutta jostain syystä kakkosen kisoja on hirvittävän vähän inhimillisten välimatkojen päässä niin, ettei minulla olisi samalle päivälle jo tuhottoman paljon muuta ohjelmaa suunniteltuna. Ehkä kisoistakin sitten nauttii eri tavalla, kun pääsee pitkän ajan jälkeen ja vielä aloittamaan uransa kakkosissa!

Ensi viikon vietämme syyslomaa vanhempieni luona Hilman ja Tellervon viihdykkeenä ja suunnitelmissa on ainakin patikkaretki Leivonmäelle. Katsotaan nyt miltä tilanne näyttää, mutta tarkoitus olisi patikoida noin kymmenen kilometrin lenkki ja ottaa myös Saga mukaan. Reppuun jätetään sen verran tilaa, että jos neiti ei jaksakaan kävellä, voidaan kantaa sitten plikka kotiin. Toisena matkakohteena syyslomalle on suunnitelmissa Turku, josko pääsisin Elvin ja Tellervon kanssa käymään epiksissäkin sillä reissulla.

Katsotaan minkä verran ehdin päivittää Een ja Ässän lomakuulumisia, mutta ainakin sitten loman päätteeksi on luvassa runsaasti tekstiä ja kuvatodistusaineistoa. Hyviä syyskelejä kaikille blogin lukijoille! :)

Syksy

2011-10-19T08:22:00.000-07:00

Ihmettelyä

2011-10-17T12:34:00.000-07:00

Tänään oli taas viikkotreenit agilityn parissa. Jotenkin hassua, että treenit ovat muuttaneet reilun vuoden agilityharrastamisen jälkeen Elvin kanssa merkityksensä. Ei me oikeastaan mennä enää treeneihin oppimaan, vaan treenaamaan uutta ennennäkemätöntä rataa ja tekemään sitä niin kuin parhaaksi näemme. Treenaaminen ja uuden opettelu tapahtuu sitten omalla ajalla, kun ollaan kahdestaan hallilla. Hauska huomio sinänsä, kun muistelee Elvin hieman kivikkoista taivalta ja sitä, ettei tuo pystynyt tekemään mitään häiriöiden läsnäollessa. Jotenkin tuntuu vain siltä, että Elvi on järkeistynyt.

Enkä siis todellakaan sano, että oltaisi täysinoppineita, kaukana siitä! Mutta nyt voisimme alkaa tekemään töitä ja oikeasti treenaamaan tuota agilitya kaiken raivonhallinnan sijasta. Meillä on tavoitteena nousta kolmosiin ennen ensi kesää ja jos saamme treenattua kontaktien käännökset, hypyt ja vauhdin kuntoon, en epäile yhtään, ettemmekö saavuttaisi tavoitettamme. Elvistä on tullut kiva agikoira :)

Tänään minulta kysyttiin, aiheesta poiketen, ihmeellinen kysymys koiriini liittyen! Lenkillä eräs nainen tiedusteli, minkälainen päivärutiini koirillani on, mikä on aikataulu, jonka mukaan neidit toimivat. Kummastelin suuresti kysymystä ja kun kysyin, mitä nainen tarkoitti kysymyksellään, alkoi hän selittää ummet ja lammet oman fifinsä rutiinista, kuinka kello seitsemän herätään, kello puoli kahdeksan mennään aamulenkille, kello kahdeksalta ollaan syömässä aamiaista jne. Kuuntelin hieman hämmentyneenä fifin päivien kulkua ja totesin naisihmiselle, että minun koirillani on jokainen päivä erilainen, sillä minun jokainen päivä on erilainen. Tottakai ne pääsevät ulos ja lenkille monia kertoja päivässä, saavat ruuan kahdesti päivässä ja nukkuvat yöunet, mutta ei meillä kyllä eletä kelloon sidottuna. Tottakai jokaisella koiralla on rutiininsa, toinen tietää pääsevänsä lenkille, kun tietyt housut otetaan kaapista ja toinen tietää saavansa ruokaa, kun tuttu pussi rapisee, mutta ainakaan meillä eivät ole tytöt piitanneet siitä, tuleeko iltaruoka kuudelta vai yhdeksältä ja lähdetäänkö aamulenkille neljältä vai vasta kymmeneltä. Kaikki tapahtuu aikanaan ja väliajat otetaan rennosti. Siinä oli meidän päiväohjelmamme!

Riihimäellä

2011-10-16T10:58:00.000-07:00

Tytöt tekivät tänään lenkin Riihimäelle viikonlopun kunniaksi. Reissun tarkoitus oli lähteä ensimmäisiin agikisoihinsa henkiseksi tueksi Jerry-kääpiöpinserille (tai ehkä ennemmin kartturilleen Viiville) ja näin tehtiin. Elviä en ottanut kitumaan agilitypaikalle, vaan Elvi pääsi Sofian luokse päivähoitoon. Saga puolestaan oli hallilla kannustamassa.

Sagan mielestä oli SUPERkivaa, kun sai olla viilettää vieraita koiria tuijotellen kisapaikalla ja luulen, että Elvikin on nauttinut laatuajasta Sofian kainalossa sohvannurkassa, rennolla päiväkävelyllä ja terapiakoirailemassa :) Oli kyllä mukava reissu ja seura oli loistavaa (lievästä paniikista huolimatta) ja upeasti kaikesta huolimatta kannustettava koirakko teki hullun hyvää työtä ja ansaitsi itselleen hyllyt tulevia palkintoja varten. Siitä se lähtee!! :)

Tuli kyllä taas agilitykuumetta, miksei Elvillä voisi olla jo kisat? Jotenkin tuntuu siltä, että kakkosille kisoja on vähemmän tarjolla (tai ne vähäiset, joita olisi nyt, ovat jossain turhan kaukana meille). No, onneksi huomenna päästään taas hallille viikkotreeniin, eikä niihin kakkosten ensimmäisiin kisoihin ole enää kuukauttakaan... kaikennäköistä ehtii vielä tapahtua. Juoksukontaktien käännöstreenitkin saatetaan saada hyvälle mallille ennen startteja...

Korkeavireellä

2011-10-14T07:59:00.000-07:00

Jälleen kiitos (ja paranemisia!) Tanjalle, että päästiin Korkeavireelle treenaamaan Emilian johdolla. Tehtiin alla olevaa (summittaisesti piirrettyä) rataa.

Otin Elvin niistolla kakkosaidalle, ennakoiva valssi nelosaidalle. Tämän jälkeen ohjasin Elvin kutoselle oikealta puolelta, mutta koitettiin myös, että tein persjätön vitosaidan jälkeen ja kieputin Elvin lähemmän siivekkeen ympäri. Molemmat toimivat ihan hyvin, vaikka Elvi kääntyykin mun mielestä huonommin tuommoisen tiukan täyskäännöksen, Emilia ei jakanut tätä mielipidettä ;) Kympille kieputin taas lähemmän siivekkeen ympäri ja sitten tehtiin kolme eri vaihtoehtoa välille 12-13. Valssi, persjättö ja takaaleikkaus. Ja KAIKKI kolme tapaa toimivat. Valssi oli paras, mutta se, että Evi ylipäätään edes lähti takaaleikkaushässäkkään mukaan oli ihan ihmejuttu!! No, Korkeavireellä on tapahtunut ennenkin ihmeitä... Ennakoivaa valssia taas 15-aidalle ja valssi 17-aidan jälkeen. Hauskinta oli, että ekalla kerralla kun tehtiin tuo loppu, ohjasin Elvin suurpiirteisesti 16-aidan jälkeen, koska se aina kääntyy sinne mihin minä olen menossa ja niinhän se kääntyikin, mutta juoksi pituuden ohi ja oli menossa 11-aidalle. Mun valkoinen länsiylämaanpaimenkoirani :)

Tykkäsin kyllä hurjasti taas ja Eevi toimii kivasti!

Esko

2011-10-14T04:13:00.000-07:00

Käytiin tyttöjen kanssa Helsingissä moikkaamassa Eskoa, Sagan veljeä. Skotit löysivät toisensa ja Elvikin sai olla järjestyksenvalvojana mukana.

Esko <3

Saga opettaa vetoleikkiä

Suoratukkainen skotlanninterrieri Esko ja siskonsa kiharakarvainen noutaja Saga.

Vaihdettiin vähän isompaan....

....mutta sekään ei kestänyt.

Evi ja Esko tuijottaa!

Vauhtia...

ja vaarallisia tilanteita...

oli riittävästi skoteilla!

Tässä tuijotetaan ohimeneviä koiria.

Oli kyllä hurjan mukavaa, ehdottomasti uusinnan paikka tällä porukalla! :) Kiitos Sisse ja Esko!

Saga eläinlääkärissä

2011-10-14T03:16:00.000-07:00

Toissapäivänä Sagalla oli leikkauksen jälkeinen kontrolliultra eli leikkauksesta on kulunut neljä kuukautta. Käytiin Espoon eläinsairaalassa, jossa eläinlääkäri oli vaihtunut Laila Castreniksi. Sagalta otettiin verikokeita ja sitten ultrattiin. Leikkaus on onnistunut eli holkki on sulkenut shunttisuonen oikein, maksa on sopeutunut hyvin lisääntyneeseen paineeseen ja pääsuonet ovat oikeankokoiset. Munuaiset olivat edelleen isot, mutta suhteessa koiran kokoon pienemmät kuin ennen leikkausta. Veriarvoissa sappihappoarvot ovat korkeat (norm. alle 30, Sagalla yli 170) ja ammoniakki niin ikään (norm. 90, Sagalla 160).

Tämä siis tarkoittaa sitä, että leikkauksesta saatu hyöty on Sagalle hidastava eli todennäköisesti maksasta löytyy joitain mikroskooppisen pieniä suonia, jotka nähtäisiin CT-kuvauksella, mutta silti vaikka ne löydettäisi, niille ei voida tehdä mitään. Hidastava vaikutus tarkoittaa siis sitä, että Sagan maksa kestää nyt kauemmin elämää, eikä mene niin nopeasti kirroosiin kuin ilman leikkausta. Saga on lopun elämäänsä vakavasti maksavikainen, joka on huomioitava kaikessa. Ruoan täytyy olla proteiiniköyhää (sillä proteiinista muodostuu maksavikaisen elimistössä ammoniakkia), vettä täytyy olla niin paljon saatavilla kuin tuo vain juo, ettei tule nestehukkaa ja lääkityksissä on huomioitava yliannostuksen mahdollisuus.

Käytännössä siis Saga jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti. Sapuskana on eläinlääkäriltä ostettava dieettinappula ja päivittäinen annos laktuloosia. Tämän lisäksi saimme luvan antaa epäsäännöllisesti pieniä määriä raejuustoa, Sagan onnenpäivät! Matolääkityksen saa antaa korkeintaan kerran vuodessa ja tulehduskipulääkkeitä ei lainkaan. Muu lääkehoito onkin sitten eläinlääkäreiden ammattitaitoa, josta minun ei tarvitse olla tietoinen. Kontrollikäynnit puolen vuoden välein (kahdesti vuodessa verikokeet, kerran vuodessa ultra) tästä eteenpäin Sagan loppuelämän ajan.

En ole osannut päättää, olivatko nämä nyt sitten hyviä vai huonoja uutisia, mutta näillä mennään.

Viikkotreenit

2011-10-11T04:42:00.000-07:00

Evin agitreeneissä tehtiin suunnilleen kuvanmukaista rataa.

Oikeastaan ainut ongelmapaikka Elvin kanssa tällä radalla oli kepeille vienti, eikä sekään sitten loppupeleissä ollut ongelma. Ollaan nyt tehty niin paljon töitä Elvin itsenäisten keppien eteen kesän aikana, että tajusin vasta jokunen viikko takaperin, että eihän sen itsenäiset kepit välttämättä ja aina ja joka tilanteessa tarkoita sitä, etteikö mun tarvis tai ettenkö vois ohjata kuitenkin kepeiLLE. Kouluttaja-Taina ohjeisti sitten mut olemaan oikeassa paikassa ja vetämään Elvin oikeaan väliin, jonka jälkeen homma sujuikin ihan hyvin. Muutaman yrityksen jälkeen sain keppien jälkeen otettua persjätönkin (itse tarjosin kovasti valssia) ja sitten ei ollutkaan kuin suoraviivaista ohjausta. 13-aidalle tein kieputuksen eli lähetin Elvin kiertämään vasemman siivekkeen ja siitä sitten jatkettiin eteenpäin, mutta jälleen kouluttajan ansiosta tehtiin siihen saksalainen, mikä auttoi siinä mielessä ettei mun tarvinnut pyöriä typerästi ympäriinsä.

Kaikenkaikkiaan siis ollaan tehty hurjan vähän persjättöjä (ja saksalaisia ja kaikkea muutakin missä koira jää mun taakseni), ehkä sen takia, etten ole luottanut siihen, että Elvi tulee siihen käteen mihin sen haluan tai että se saattaisi käydä lahkeeseen kiinni, kun ei ymmärrä mitä yritän sille näyttää. Näinhän asia ei ole. Herättävin kohta oli keppien jälkeen tiukka vitosaidan takaakierto. Olin ehkä Elviä askeleen edellä ihan kelvollisella vauhdilla ja kun näin, että se meni oikein keppien viimeiseen väliin, käänsin katseen ja vaihdoin ohjaavaa kättä ja Elvi oli siinä <3

Agility taisi eilen olla Elvin kanssa ensimmäistä kertaa kivaa. Vau.

Epikset

2011-10-09T08:34:00.000-07:00

KSKK järjesti tänään kesäkauden viimeiset epäviralliset agilitykisat Keuruulla ja sinne mentiin Elvin ja Tellervon kanssa. Tellervo osallistui möllienmöllit- ja mölliradalle, Elvi pelkälle kisaavien radalle. Historiallista siis siinä mielessä, että Elvillä ei tällä kertaa ollut höyryjenpurkurataa, vaan kerralla tehtiin sitä ns. oikeaa rataa.

Yllätyksenä Elviira teki nollaradan ja voitti kisaavien luokan (ja kyllä, oli sillä vastustajiakin). Alussa otti varaslähdön ja muutenkin teki ihmeellisiä lenkkejä, niin kuin joku paraskin paimenkoira, mutta herkästi se kuitenkin kääntyy, kun saan tarpeeksi selvästi ja ajoissa viestin menemään perille. Ihan hauskaa oli ja kyllä se vain fakta on, että ulkokisoissa Evi toimii paremmin kuin sisäkisoissa.

Porukkakuva loppuun :)

Agilityn kääntöpuoli

2011-10-06T11:17:00.000-07:00

Vaikka agility Elviiran kanssa on ihan huippuhienoa ja tykkään kovasti treenata, olen myös hurjan onnellinen, että saan seurassamme kouluttaa omaa ryhmää. Ja tänään oli ensimmäinen treeni tuolla uudella porukalla.

Etukäteen olin hieman skeptinen sen suhteen, millainen porukka minulle osuisi, sillä en koe rahkeideni riittävän kisaavien kouluttamiseen (korkeintaan siis kisaamista harkitsevien/melkein kisavalmiiden kouluttamiseen). En ole myöskään eläissäni kouluttanut medi/maxi-korkuisia koiria karttureineen. Tämän talven ryhmässäni on kuitenkin joka lajia, on kisaavaa, melkein kisavalmista, miniä, mediä ja maxia. Ja kaiken lisäksi kaikki ovat tietenkin aivan erilaisia, niin ihmiset kuin koiratkin ;)

Iloinen yllätyshän minua kuitenkin odotti. Huipputaitavia koiria ohjaajineen ja ihanan vastaanottavaista porukkaa koko joukko! Noin kirjavassa kokoonpanossa onkin kouluttajan kannalta se paras puoli, että pääsee oikeasti tekemään ja on pakkokin tehdä erilaisia ohjaussuunnitelmia ja variaatioita eri koirakoille. Toisille kun on helpointa ohjata edestä, toiset eivät vain mitenkään sinne eteen ehdi ja on pakko ohjata takaa. Ja vaikka koirakot olivatkin huipputaitavia, en tuntenut itseäni täysin hyödyttömäksi, kun "piiskasin" ihan jokaisen koirakon kohdalla ohjausta selkeämmäksi ja pääsin näkemään, millaisia koirakoita ryhmässä on. Nyt tiedän siis jatkoa varten, mihin tarvitsee kunkin koiran kanssa keskittyä. Ja karttureilta tuli paljon hyviä toiveita heti alkuunsa, joita on hyvä lähteä toteuttamaan.

Meidän hallimme on jaettu kahtia ja tämä minun kouluttamani ryhmä osuu päällekäin toisen ryhmän kanssa eli vuoroviikoin vaihdamme hallin pienen ja ison puolen välillä. Tämä voisi jonkun mielestä olla hölmö järjestely, kun ei pääse aina tekemään kokopitkää rataa (kun pieni puoli on nimensä mukainen pieni puoli), mutta järjellä ajateltunahan tämä on mahtava systeemi. Vuoroviikoin teemme tiukkaakin tiukempaa tekniikkatreeniä, vuoroviikoin todellisempaa ratatreeniä, jossa kasvatetaan sekä koiran että kartturin kestävyyttä. Näin koirakot saavat suurimman hyödyn, eikä vahingossa ajauduta siihen, että aina tehtäisi suoraviivaista treeniä tai aina tehtäisi pelkkää kieputusta.

Tosin vaikka kannatankin hallin kahtiajakoa, olen onnellinen, ettei Elvin ryhmän kanssa treenaa mikään toinen ryhmä päällekäin. Muuten meillä menisi koko talvi siihen, että koitetaan totuttautua siihen, että seinän takana joku muu tekee samaan aikaan agilitya. Mutta täytyy kyllä vielä mainostaa kouluttamisen ihanuutta, saa vaihtelua, saattaa oppia jotain itsekin ja pääsee näkemään muiden kehitystä eturivissä, antoisaa touhua! :)

Itsenäisyyttä

2011-10-05T02:02:00.000-07:00

Vahvistettiin jälleen kerran Elvin pujottelun, renkaan ja etenemisen itsenäisyyttä. Otettiin muutama ihan simppeli estesuora.

Mustalla värillä (putki, rengas, kepit, aita, pussi) tehtiin keppejä niin, että olin molemmin puolin. Keppien vasemmalla puolella ollessani juoksin suunnilleen aitojen vieressä eli jätin paljon tilaa Elville suorittaa keppejä. Ja tosi hyvin se hakeekin nuo, kovassakin vauhdissa. Ainut vaan, että jos ei hidasta sen pujottelua niin se kyllä törmää keppeihin. Eihän se toisaalta mitään haittaa, mutta hidastaa mielestäni turhaan kokonaisuudessaan keppien suorittamista. No, oikealta puolelta ohjattuna renkaasta tuo tahtoo tulla ohi (kun olen edellä), mutta keppien kanssa ei edelleenkään mitään ongelmaa. Ja hauskinta oli, kun jäin kepeillä taakse, Elvi ei enää keppien jälkeen katsonutkaan, missä minä menen, vaan lukitsi aidan ja lähti suorittamaan itsekseen <3 Rengas on kyllä niin kirottu, etten tiedä mitä sen kanssa tekisi... *pukee mietintämyssyn päähänsä*

Seuraavaksi tehtiin punaista pätkää (aita, kepit, aita takaa). Keppien vasemmalta puolelta ohjatessani Ee haki kepit ihan hyvin (vähän jähmäesti kyllä eli parannettavaa olisi), mutta oikealta puolelta ohjatessani tuli aika pitkä lenkki seinän suuntaan ennen kuin Elvi kääntyi oikeaan keppiväliin. Treenattava siis ehdottomasti enemmän tiukkoja keppikulmia.

Vihreän treenin tein vain oikealta puolelta ja sinisen vain vasemmalta. Näissä ei mitään. Elvi tekee niin kuin ohjaan eikä höntyile omiaan ja kepit hakee hyvin vielä tuollaisesta kulmasta, ilman mitään lenkkejä tai törmäilyjä :)

Talvikauden avaus

2011-10-03T22:37:00.000-07:00

VAU:n talvikauden agitreenit alkoivat. Pääsimme Elvin kanssa hurjan taitavaan ryhmään! Eilen tosin treenailtiin poikkeuksellisesti ilman kouluttajaa. Elviä hämmensi myös osakseen se, että kesäajan kun ollaan juostu hallilla, siellä ei ole ollut muita ja ollaan saatu treenata rauhassa. Nyt siis siellä olikin muita (koiria), mikä ilmeni sitten Elvin pörhistelynä (muun muassa niille ei-niin-lemppari-putkille). No, saatiin nyt kuitenkin tehtyä rataa ihan mukavasti, vaikkakin sylkkärit ja muut ns. meidän satavarmasta ohjauksesta poikkeavat ohjaukset olivat Elville taas iiiiihan hepreaa. Häiriönkestävyys ei ole siis ihan Elviiran vahvimpia puolia..

Tein saman radan myös sekarotuisen Hilman kanssa (Saga on siis vaihdossa vanhemmillani ja minulla on Hilma), joka on niiiiin eri maata kuin Elvi. Arka, välittömän onnellinen, kannustettava ja tsempattava koira. Hilman kanssa on hauska mennä, sillä se menee juuri niin kuin minä ohjaan tai olen ohjaamatta. Elvi on oppinut jotenkin kehittymään niin, ettei minun mokailut oikeastaan enää sitä haittaa, vaan sitten se lukee itse rataa ja tekee omat päätöksensä (jos siis ohjaan ihan metsään, pienissä ohjausvirheissähän se lähtee vain ohjaukseen mukaan tai sitten tulee huutamaan korvaani ikään kuin pienenä muistutuksena ettei ymmärrä mitä ohjaan). Hilmalta puuttuu minun kanssani tämä radanlukutaito kokonaan, jos siis kahden vierekkäisen aidan välissä lähden jo ensimmäisen aidan jälkeen kääntämään selkääni koiraa kohden, Elvi hakisi vierekkäisen aidan automaattisesti takaakiertona, mutta Hilma pölähtää onnellisena aitojen välistä luokseni. Juuri niin kuin ohjasin.

Hilma on se koira, jonka kanssa minä olen aloittanut agilityn harrastamisen vuosia takaperin. Ja Hilma kyllä opetti paljon kärsivällisyydestä ja tsemppaamisesta, valitettavasti näistä opeista ei juuri ollut mihinkään, kun Elvi tuli kuvioihin räjähtävän intoraivonsa kanssa ;) Hilman kanssa onneksi oli helppo opetella ohjaustekniikkaa ja Himmin kanssa treenatessa sain itse oman ohjausrutiinin selkäytimeen. Nyttemmin olen periyttänyt Hilman äidilleni treenikaveriksi ja kisakentille (jossa parivaljakko onkin kerännyt kaksi hienoa nousunollaa ykkösistä!), mutta nyt tosiaan Hilma tuli Sagan tilalle vaihtoon ja käymme kokeilemassa, miten meidän käy, kun starttaamme vuosien jälkeen kisoissa Lempäälässä. Paineethan ovat siihen suuntaan, että saisin sen viimeisen nousunollan napata Hilman kanssa, mutta ainakin eilisen perusteella meidän täytyy vielä ihan muutamaan kertaan käydä hallilla hiomassa yhteistyötämme ja muistutella minulle, miten kentällä pitää olla aran ja tsempattavan koiran kanssa, mutta kuitenkin samalla ohjaten säntillisesti. En siis odottelisi liikoja, mutta hei, tehdään me kuitenkin parhaamme :)

Saga pääsee käymään Tellervon kanssa lomailunsa aikana elämänsä ensimmäistä kertaa match showssa Keuruulla. Ainakin pikkuskotti tulee nauttimaan ympärillä vilisevistä koirista ja tuomarin rapsutteluista ;)

2011-10-03T05:16:00.000-07:00

Arkistojen kätköistä: Mini-Saga & Jätti-Elvi

Sofin tassunjäljillä... arpoo! :)

2011-10-02T07:13:00.000-07:00

Seurailen ja luen monia erilaisia (pääasiassa koira-)aiheisia blogeja, mutta harvemmin jaksan innostua mistään blogileikeistä tai -kisoista. Sofi-westien blogissa on kuitenkin meneillään hauska arvonta, johon ilmoitin tyttöset, josko onni potkaisisi ja saataisi voittona Sea Jerkya maisteltavaksi ;) Suosittelen!

Agikisat Hausjärvellä

2011-10-02T04:47:00.000-07:00

Tänään Elvillä oli kolme starttia (agi, hyp, hyp) Hausjärvellä Janakkalan koirakerhon järjestämissä kisoissa. Itse olen onnistunut sairastumaan johonkin flunssantynkään, joten jaksaminen ja olo muutenkaan eivät oikein olleet kisavireessä. Paikkana oli Hyvinkään koiraurheilukeskus, joka on ulkotilaa lämpimämpi kuplahalli tekonurtsipohjalla ja tuomarina kaikilla radoilla oli Henri Luomala.

Ensimmäisellä eli agiradalla tulokseksi tuli vitonen ja melkein tehtiin historiamme ensimmäinen yliaikatulos, mutta jäiköhän vajaata sekuntia vaille ihanneajan tuo meidän aika. Elvi varasti jokaisella radalla. Ohjasin siis oikealta puolelta, valssasin ennen kolmosta ja sitten, lähetin Elvin vitosputkeen, enkä jäänyt tuijottamaan, että se menee sinne, joten ei tietenkään mennyt. Korjattiin kauan, mutta jatkettiin erimielisyyksistä huolimatta eteenpäin. Ennen pituutta persjättö, kepit oikealta puolelta tiukalla ohjaukselle, ettei tuo karkaa aa:lle (toimi hyvin!!) ja siitä sylkkärillä putkeen (toimi hyvin!!!), ennen keinua taas valssi, että pääsin blokkaamaan puomin ylösnousun ja loppuun ihan suoraviivaisesti. 10. sija siis tuloksella 5.

Toinen rata olikin hyppäri. Aloitin ohjauksen vasemmalta puolelta, valssi kakkosen ja kolmosen välissä ja kolmannesta aidasta tippui rima (lähdin tod. näk. vedättämään liikaa nelosen suuntaan), puolenvaihto ennen pituutta ja jälleen persjättö ennen kasiaitaa, sitten ihan suoraviivaisesti, kunnes tultiin kepeille. Miksiköhän en hidastanut Elvin vauhtia, kun se painatti täysiä putkesta ulos? Ken tähän osaa vastata, on aika nero, mutta joka tapauksessa, en siis hidastanut tuon pöljän vauhtia niin tokihan se juoksi keppien ohi (9/16 aitaa kohden) ja käänsi takaisin minuun päin eli tuli keppien välistä luokseni. Korjasin, mutta tuo aloitti vasta tyyliin kolmannesta välistä pujottelun. Korjasin ja ei mitään ongelmaa. Sylkkärillä taas 15-putkeen, persjättö putken jälkeen ja samanmoinen vielä 18-putken jälkeen ja loppuun. 13. sija siis tuloksella 15.

Kolmas rata oli niin ikään hyppäri. Alussa aika hölmö kulma kakkosaidalla, mutta lähdettiin (Elvin päätöksestä) yhtämatkaa, eikä siinä tullut mitään ongelmaa. Nelosputken jälkeen persjättö ja vitosaidan jälkeen valssi, sitten taas kepit oikealta ja tiukkaa käskytystä, ettei tuo karkaa kymppihypylle (toimi hyvin), sylkkäri kasiputkeen, persjättö 11-putken jälkeen ja tässä välissä iski pieni paniikki, että tuo takaakiertoelävä lähtee kiertämään takaa 13-aitaa (eivät olleet ihan kuvan mukaisessa linjassa nuo 12 ja 13 vaan ne olivat ennemminkin suorassa linjassa vierekkäin), mutta Elvi meni ihan oikein ja jatkettiin loppuun, persjättö 14-putken jälkeen ja 16-putken jälkeen. Maalissa ajalla -8.06s (nopeus 3.85 m/s), tuloksella 0. Sija 1. Sieltä se siis tuli, voittoNOUSUnolla :)

Palkinnoksi ruokapussi, lahjakortti JANKK:n kisoihin, pari ruusuketta ja Elvi mielestä iiiiiiiiiiiiiiihana patukkalelu! Vähän yllätyksenä tuli kyllä tämä nousu, mutta se onkin nyt sitten tervemenoa kakkosiin. Tosin nyt taidetaan pitää pieni kisatauko ja keskittyä treenaamiseen.

Ärsyttävänraivostuttavanihastuttavansuloinen skotti

2011-10-01T07:50:00.000-07:00

Perjantaina jätin tytöt kahdeksi tunniksi keskenään, kun kävin tentissä koululla. Sinä aikana Sagalle oli tullut ilmeisen tylsää, sillä joku oli murtautunut makuuhuoneen eristävästä verkkoaidasta läpi ja käynyt nakertamassa, tuhoamassa ja silppuamassa repun (sisältöineen), johon olin omat viikonlopun matkatavarani pakannut. Plus seinässä kiinni olleet puhelimen ja kameran akun laturit, jotka neiti oli napsinut siististi poikki. Ja selvinnyt hengissä.

Samaisena iltana oli viimeiset tokon viikkotreenit VAU:n hallilla. No, tiedä sitten oliko johtojen pureskelu ladannut Sagan akkuja vai kuinka, mutta virtaa löytyi kuin pienestä kylästä ja kova touhu oli koko ajan päällä. Luoksepäästävyydessä Saga lähtee kiehnäämään heti "tuomariin" kiinni, kun siihen kosketaan, mutta muuten on ihan nätisti vierellä. Tehtiin paikkamakuu ja pikkuneidillä oli suunnattomia vaikeuksia mennä ylipäätään maahan saati sitten pysyä siinä. Seuraamisen käännösten jalkatyöskentelyä treenattiin ja Jonna ohjeisti minua hankkimaan kosketustikun, etten painostaisi seuraamisessa Saga (eli siis en joutuisi kävelemään kumarassa), kosketuskeppi lisätty hankintalistalle! :) Kaukokäskyjä treenattiin siis lähellä ja käsiohjauksella ja ihan kivasti tuo pysyy paikallaan. Ihan en ota selvää liikkuvatko etu- vai takajalat, mutta kouluttajan mukaan takajalat pysyisivät paikallaan, joten olkoon niin. Ja loppuun tehtiin hyppyä Sagan kanssa ja namilautasella, hyvin tuo lähti ja pääsi kahden laudan ylitse yllättävän ketterästi.

Ainut mikä kurssin loppumisessa harmittaa on se, ettei ole enää sitä viikoittaista "pakkoa", mihin mennessä on treenattava aina jotain lisää ja edes yritettävä kehittyä. Mutta Sagan kanssa on niin hauska kyllä touhuta tokoa, että jatkamme harjoituksia ja käydään tässä syksyn mittaan erilaisilla tokokouluttajien kursseilla, jos vaikka oppisin opettamaan tuota ja jos joskus vielä ymmärtäisin jotain tokosta.

Lauantaina kävimme sitten Virroilla Helmisen Hannan tokokoulutuksessa.

Saga oli kuluttanut perjantain virtansa melko tehokkaasti ja oli aikas rukkasena Virroilla. Ei meinannut herätä millään, mutta jahka hieman tokeni (muita koiria katselemalla), päästiin tekemään vähän kapulahommia ja hyppyä. Kouluttaja oli sitä mieltä, että Saga kannattaisi kutsua sivulle kiertämällä (niin kuin teen Elvinkin kanssa) ja siihen kyllä olen itsekin päätynyt, on sen verran jähmeää ja vaikeaa tuo sivulletulo tuon makkaran kanssa. Noudoissa Saga yllättäen otti kapulan suuhunsa ja piti sitä ihan hyvällä otteella ja sain hyviä vinkkejä siihen, miten voin opettaa Sagaa tuomaan kapulaa minulle, tästä jäi oikeasti hyvä mieli :) Ja hypynkin treenaamiseen saatiin vinkkejä. Muita katsomalla opin eniten (vaikka jouduinkin lähtemään puolikuntoisena aikaisemmin, että jaksaisin edes jotenkin sunnuntain agikisoihin Elvin kanssa) seuruuttamisesta, seisomisesta, maahanmenosta ja kaukkareista.

Harmillisinta ehkä oli kuitenkin yleinen suhtautuminen Sagaan. Se ei ole pk-rotuinen, se ei ole ärsyttävän yli-innokas niin kuin paimenkoirat, se ei höntyile tai "anna palaa", eikä se ole niin tyhmä, että minä voisin sitä huijata tekemään älyttömyyksiä jonkun onnettoman ruuan tai nähtyjen lelujen avulla. Saga on Skotti. Sagasta ei siis ole kisakentille, kuulemma. Toiset haluavat tehdä asioita helposti, eivätkä välttämättä ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tarjota haasteita itselleen ja koirilleen. Saimme siis hyvinkin paljon uutta potkua treenaamiseen, sillä väitän että skotti on harrastuskoira siinä missä muutkin. Harrastaminen voi olla vaikeampaa tai kestää kauemmin ennen haluttuja tuloksia, mutta mitä siitä? Meillä on koko loppuelämämme aikaa treenata tokoa ja pitää hauskaa.

Ja itse olen valinnut koirani rotujen ja haluamieni yksilöiden perusteella, en sen perusteella, mitä tuloksia ja titteleitä haluan niiden saavuttavan (helposti). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö westiet ja skotit olisi mainioita harrastuskoiria, tottakai ne ovat, kunhan löytää niille oikeat harrastukset ja jaksaa tehdä (hyvin paljon) töitä.

"Often, life is not easy. But then, it doesn’t really have to be easy to be great."

Korkeavireellä

2011-09-29T11:52:00.000-07:00

Korkeavire Oy tarjoaa agilitykoulutuspalveluja Lahdessa. Agilitykaveri/superkouluttaja Tanjan valitettavan sairastumisen johdosta pääsin hänen tilalleen tämän iltaiseen kisaavien ryhmään. Mielenkiinnolla lähdin treeneihin, sillä en olekaan aikaisemmin ollut Korkeavireellä koulutuksessa! Emilia oli tehnyt meille alla olevan radan (ei mittasuhteissa ja vähän summittainen muutenkin).

Ykkösestä neloseen ihan perusohjausta koiran oikealla puolella, nelosaidan jälkeen valssi ja käännös vitoselle. Siitä lähetin Elvin kutosen takaakierrolle ja otin sen vasemmalle puolelleni mukaan ja jatkettiin seiskaputkeen. Aan jälkeen valssi ja lähetys ysiputkeen, jonka jälkeen ELVI EI KERKAAN TULLUT MINUN LUOKSENI, vaan juoksi suoraan kymppiputkeen (ja sama myöhemmin 18 ja 19 putkien välillä)!!! Kymppiputken jälkeen vauhdilla tekemään persjättöä 11-aidan jälkeen. Keppien jälkeen valssi neljälletoista ja suoraa kyytiä putkeen. Ohjasin aan vasemmalta puolelta ja työnsin Een putkeen ja taas hienosti haki viereisen putken (enkä ollut edes puolivälissä putkea saattamassa!). 19-putken jälkeen persjättö ja loppusuora. Ei siis lainkaan mikään liian helppo rata, mutta ei mikään yltiövaikeakaan. Elvi kyllä yllätti ihan täysin, meni tosi hienosti koko ajan, eikä muutenkaan ollut ylikierroksilla tänään. Vieraskoreutta siis ;)

Kepit "väärältä puolelta" paineessa eivät tietenkään taas menneet kerralla, mutta tuli niihinkin jo järkeä, kun otettiin yksittäisenä esteenä. Emilia kehui kovasti 6-aitaa, jonka Ee otti joka kerralla hyvin, mutta enpä olisi siitä ollutkaan missään vaiheessa huolissani. Takaakierrot tuo osaa, välillä liiankin hyvin. Putket olivat tosiaan ihan hämmästys. Testattiin myös 14. esteelle ennakoivaa valssia (?) ja siitä sitten 15-aidan vasemmalta puolelta ohjausta. Ei toiminut yhtä hyvin, koska ensinnäkin minulle tuo ennakoiva valssi (vai mikä nyt olikaan sitten :D) on aivan käyttämätön liike, varsinkin tuollaisessa kohdassa, ja tosiaan kun Elvi ei kestä takaaleikkauksia putkille niin en niitä väkisin sitten tee. Sitten koitettiin myös alkuun toista ohjausta eli vitosaidalle poispäinkääntöä ja kehui kovasti, ettei Elvi ole ikinä tehnyt semmoista onnistuneesti niin eiköhän tuo neiti yllätä ja tee heti kerrasta oikein ;) Otettiin sitten testiksi eri kohtaan poispäinkääntö (kun mun teoriani oli se, että kun oltiin jo menty tuota rataa) eli hyppy kutosesteelle ja vitosen toiseen suuntaan. Tämä ei sitten toiminutkaan (eli tämä oli perus-Eviä) ja saatiin jälleen kerran poispäinkääntötreenikotiläksyä ilman estettä pelkästään käden ja mun liikettä seuraten. Ehkä vielä joku päivä siitäkin tulee jotain.

Kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyväinen Elviin (vaikka pientä esitystä parempaan suuntaan olikin siis ilmassa) ja taas maistuu agilityn treenaaminen. Suuri kiitos siis Tanjalle, joka meille paikkansa luovutti ja Emilialle, jolta saatiin hyvää oppia! :)

Koiraihminen vs. kissa

2011-09-28T03:28:00.000-07:00

Asumme terriäisten kanssa luhtitaloalueella, jossa erikseen järjestyssäännöissä on mainittu, ettei eläintenpito vapaana ole sallittua. Piha-alueellamme kuitenkin liikkuu ihan söpön näköinen aikuinen harmahtavan sinertävä kissa. Olen käsittänyt, että se asuu jossain näistä taloista ja liikkuu ihan omistajiensa luvalla vapaana. Kyse ei siis ole karkurista. Kissa on kesy.

Minä en ole kissaihminen. Ei minua kuitenkaan häiritse vapaana olevat kissat, vaan annan niiden olla, kun ne antavat minun olla. Tämä meidän taloyhtiön pihassa oleva kissa on kuitenkin koettanut onneaan liikaa. Aina kun sen näen (monta kertaa päivässä, yleensä kuitenkin iltaisin), se on päivystämässä ulko-ovien läheisyydessä. Ei tässä mitään, aiheuttaa vain hieman harmaita hiuksia, kun mennään koirien kanssa lenkille ja yritetään häiritsemättä siirtyä pois kissan läheisyydestä. Eilen illalla ulko-ovien läheisyyteen oli jätetty auto. Elvi käveli auton viertä ja nuuhkutteli mennessään, kunnes yhtäkkiä auton alta hykkäsi sihisten tämä siniharmaa kissa. Elvi säikähti ja perääntyi, mutta kissa kävi vain enemmän päälle. Lähdettiin vauhdilla jatkamaan matkaa niin eiköhän tämä kissa seuraa meitä pitkän matkaa sihisten, hyökkäillen ja pörhistellen. Elvi toki jo tässä vaiheessa oli menossa rökittämään katin, mutta onneksi oli hihnassa. Tämä sai kuitenkin vereni kiehahtamaan täysin. Puhelu löytöeläintarhalle ja ilmoitin, että meidän taloyhtiön pihassa on kissa, joka käyttäytyy hyökkäävästi, enkä tiedä kenelle se kuuluu. Vastaus oli, että seuraavan kerran kun kissa tulee vastaan, voin ottaa sen kiinni ja toimittaa löytöeläintarhalle. Omistajilla on 15 vuorokautta aikaa se käydä sieltä noutamassa.

Armollisuudesta aion laittaa viestin taloyhtiömme roskakatokseen ja rappujen oviin siitä, että olen toimittanut näillä tuntomerkeillä varustetun kissan sinne ja sinne, josta sen voi käydä noutamassa. Ja sitten voin vain toivoa, että tämä riittäisi herätykseksi kyseisen kissan omistajille. Ajatusleikkinä, jos minulla olisi kissa, en pystyisi ikimaailmassa kuvittelemaan sitä kävelemään vapaana jonnekin. Sitten jos se ei yhtäkkiä tulisikaan enää takaisin, mistä tietäisin, mitä sille on käynyt ja mihin se on joutunut? En mistään. Miten kissaihmiset sitten voivat luottaa siihen että kissoillensa ei käy kuinkaan tai että ne eivät tee mitään? Eivät mitenkään.

Kissat hihnaan ja kissaihmiset tapakasvatuskurssille.

Ei voi ymmärtää

2011-09-26T12:42:00.000-07:00

Mikä siinä on, että ensin pitää suuttua ja sitten loppuaika vihaisena treenata?

Vasen pohje mustelmilla ja ihan totisilla puremahaavoilla. Ja kun sille kerran sanoo, että IRTI, niin lopputreeni menee ihan ok:sti. Niin paitsi se rengas, jota ei vaan osata, jos minä olen edellä. Ja ne kepit "väärältä" puolelta, kun on häiriötä.

Tehtiin Oreniuksen Annan rataa, paljon sai juosta, mutta oli ohjauksellisiakin paikkoja. Niitä ja niiden onnistumista ja hienouttakin voisin hehkuttaa, mutta jotenkin ne eivät tunnu missään (vaikka tuo toimi oikeasti tosi hyvin ja teki tosi hyvää työtä) sen rinnalla, että ollaan menty ihan hulluna takapakkia tuon elävän lämpenemisjuttujen kanssa. Miksei kisoista saisi jäädä pois sillä perusteella, että meillä ei nyt vaan homma suju? Viikonlopun jälkeen alkaa taas tiukka tehokuuri agilityn parissa.

Sitä odotellessa.

Lenkillä!

2011-09-24T11:06:00.000-07:00

Saga, Elviira, Cola, Tellervo, Hilma

Mikä voisi olla parempaa kuin koiralauman kanssa vaeltaminen syksyisessä metsässä? Satoi, kastuttiin, leikittiin, sienestettiin ja tutkittiin maastoa. Kotona odotti hyvä ruoka ja lämmin peti.

Väsynyt koira on onnellinen koira ♥

Toko-skotti

2011-09-23T14:35:00.000-07:00

Tänään taas silmät aukesivat uudemman kerran, kun oli taas eri kouluttaja tokossa. Kaikilla on aina jotain erilaista annettavaa, tykkään siitä! :)

Sagan kanssa siis ollaan nyt kovasti treenattu maahanmenoa ja seisomista, nyt ne alkavat pikkuhiljaa toimimaan käsiavuin pelkkinä temppuina. Seuraamiseen saatiin tänään uutta ohjeistusta, että kannattaa palkata koiraa siitä, kun se hakee sitä sivuasentoa ja pitää intoa yllä / kasvattaa innostusta. Niin ja vinkulelu. Se oli ihana juttu! Se on kyllä vain semmoinen lelu, ettei meidän taloudessa sellaisilla ole tehnyt mitään. Elvi on aina ja ikuisesti inhonnut vinkuleluja (poikkeuksena ihana lehmä, jonka ääni kuulosti enemmän sorsapilliltä kuin vingulta), joten ei ole kyllä itseasiassa tullut pieneen mieleenkään, että semmoinen olisi skotinpoikasella oltava. Ja vieläpä, kun tuo sairaana ei ole leikkinyt lähestulkoon lainkaan, niin mistäs minä semmoista olisin sitten keksinyt?

Tehtiin tänään tokossa toisaalta ymmärrettävän hyödyllistä, mutta jotenkin silti turhan tuntuisia "ryhmäjuttuja" eli käveltiin ympyrässä ja annettujen käskyjen mukaan laitettiin koiria istumaan, maahan ja seisomaan, tehtiin täyskäännöksiä ja muka-seuruutettiin. Ja toinen variaatio oli seistä ympyrässä ja yksi koirakko kerrallaan pujotteli muiden ympäri. No joo, myönnettäköön, jos minulla olisi koira, joka esim. tykkäisi liikkua eteenpäin tai kävelisi edes jonkinlaista normaalivauhtia vapaaehtoisesti, ilman pakkoa, voisin kuvitella tuon olevan hauskempaa. Saga kun inhoaa ylipäätään narussa kulkemista (kun inhoaa sitä kulkemista muutenkin), niin jotenkin tuo tuntui vaan siltä kuin se valuisi mun perässäni, minne ikinä kuljen. Kommentoinkin, että Sagahan kulkee niin näppärästi minun perässäni vain ja ainoastaan sen takia, että välillämme kulkee se suuri ja mahtava hihna. Vaikka kyllähän tuo tosissaan on melko hyvin häiriötä kestävä koira ja tulee kyllä mukana, kun kutsutaan, mutta ei yhdellekään skotille yksikään ihminen ole ihan niin tärkeä, että omat agendat jäisivät kokonaan. Ja jos minulla olisi skotti, joka palvoisi minua yli kaiken, laittaisin sen heti vaihtoon, sillä siinä olisi jotain vikaa ;)

Palataksemme tokoon, paikkamakuu sujuu kyllä ihan kivasti. Tänään oli jotenkin hirveän paljon levottomuutta. Molemmilla puolilla koirat liikuskelivat ja ihmiset kulkivat, Saga seuraili näitä katseellaan, muttei ollut itse menossa minnekään. Palkkasin kahdesti kahden minuutin aikana ja vielä loppuun ennen sivu-käskyä. On se niin pätevä, silloin kun ei tarvitse liikkua mihinkään :D

Otettiin myös luoksetuloa, vahvalla käsiavulla sivulletulon kanssa, sillä en halua, että se oppii samanlaiseksi kuin Elviira eli tulee sivulle, korjaa, korjaa, korjaa, korjaa, korjaa ja sit osui. Toistaiseksi toimii hyvin. Häiriöttömässä tilassa (kotona, hyvässä vireessä) Saga pystyy jopa ilman käsiapuja tulemaan sivulle täydellisesti. Hallilla ei uskalleta vielä riskeerata, mutta suunta on oikea :)

Sain myös varmistuksen siitä, että tokossa täyskäännöksen saa kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Jäin nimittäin miettimään tätä eräs päivä, että jotain mätää siinä ihmisen oikealle kääntyvässä täyskäännöksessä on ja niinhän onkin, sellainen ei ole sallittu BH-kokeessa. Mietinkin, mikä ihme minulla on ollut perusteena opettaa Elville täyskäännös niin, että käännyn itse vasemmalle ja koira kiertää minut samaan tahtiin, mutta sehän se oli. Sagalle yritän kovasti opettaa sivullapysymiskäännöksen eli että se peruuttaa takapuolellaan / kääntyy sivullani. Katsotaan miten hommat etenee.

Minua harmittaa kovasti, että tuokin ihana kurssi loppuu, sillä minä tarvitsen ohjattua treeniä (tai lähinnä siis neuvonantajaa...) ja on todella kivaa treenata ja tehdä jotain Sagankin kanssa. Onneksi samalla kurssilla treenaa myös iiiiiihana aussipoika Luca omistajineen ja meillä on ollut vähän puhetta, että saisin tyttöjen kanssa lyöttäytyä heidän treeniporukkaansa mukaan häiriötreeniin. Jee! :)

Leikkitaktiikka

2011-09-22T08:35:00.000-07:00

Leikki alkaa Elvin intoilulla...

ja jatkuu yllätyshyökkäyspainilla.

Sitten saa skottikin vauhtia kinttuihinsa...

kunnes Elvi yhtäkkiä kääntyy ympäri taas ollaan painiasetelmissa.

Elvi häipyy vauhdilla kaukaisuuteen, kun Saga keräilee itsensä yllätyshyökkäyksen jäljiltä...


ja suuntaa itse kostoretkelle!

Elvin leikkitaktiikka on siis vauhdikas juokseminen karkuun ja yllätyshyökkäykset, joilla Sagan saa kaadettua tassuiltaan ja päästään fyysiseen painiotteluun. Sagan yksinkertainen, mutta harkittu skottitaktiikka; ota hampailla tukeva ote vastustajan etujalasta ja heittäydy selällesi. Olet varma voittaja!

Tässä on yksi suurin syy siihen, miksi päädyin ottamaan Elviiralle kaverin eli toisen koiran ja miksi se toinen koira oli suunnilleen saman kokoinen skotti. Ei ole terrierileikin voittanutta! :)

Agitreenit

2011-09-19T13:09:00.000-07:00

Käytiin tänään hallilla oman ryhmän treeneissä ja tehtiin Oreniuksen rataa viikonlopulta. Ei mikään mahdoton, vaikkakin muutamia haastavampia ohjauksellisiakin paikkoja löytyi. Alussa menin kakkosaidan taakse ottamaan Elvistä kopin ja kieputin kolmannen aidan siivekkeen ympäri. Kovin kömpelöä joka suhteessa, mutta kait me selvittiin.

Sitten jäätiinkin jumittamaan kepeille, sillä Elvillä tuntuu olevan joku ihan pieni häiriöongelma taas käynnissä. Kepit sujuvat molemmin puolin loistavasti, kun ollaan kaksin, mutta auta armias, jos paikalla on joku muu (tässä tapauksessa siis kouluttaja), niin toinen puoli sujuu, mutta toinen ei. Eikä mikään auta, Elvi vaan juoksee ja huutaa minulle. Pohje tuli reijitettyä tänään, kun väkisin treenattiin kepeille hakua "väärältä puolelta". Ee kävi suoraan jalkaan kiinni.. Loppujen lopuksi päästiin siihen tilanteeseen, että Ee jotenkin kömpelösti pujotteli kepit ja päästiin jatkamaan.

Puomin ja a:n alakontakteilla tuli hyppimistä, liekö siinäkin sitten taas häiriö (ja kepeiltä tullut stressi) ollut sitten liikaa. Juoksukontaktit siis keppien lisäksi kurinpalautuksen tarpeessa (ja se kisoissa todettu jumalattoman vaikea rengas).

A:n jälkeen vedin Elvin 12. aidalle ja lähetin 13. putkeen leijeröimällä a:n. Ensimmäisellä kerralla leijeröinti oli Elville liikaa ja kääntyi takaisin putkesta, mutta toisella kerralla meni hienosti. Loppurutistus meni yllättävän hyvin suoriltaan. Täytyy vaan olla todella tarkkana tuollaisilla aitariveillä, ettei luota liikaa ja jätä puolivalsseja tekemättä, Elvi kun lähtee tosi herkästi takaakiertoihin. 18. aidalle tein (viski?)leikkauksen ja persjätön, joka toimi todella hyvin, vaikka Elvi tuntuikin vähän jähmeältä. Kouluttaja oli kuitenkin sitä mieltä, että liike oli ihan sujuvan näköinen, joten eiköhän tämä tästä.

Into oli tänään elvimäinen, ei lainkaan niin kuin eilisissä kisoissa, joten eiköhän tuo huonovointisuus ollut sitten ohimenevää. Tästä jatketaan taas. (Ratapiirros varastettu loistokouluttajamme Tanjan blogista!)

Agikisat Tampereella

2011-09-19T02:15:00.000-07:00

Käytiin siis Tampereella agikisoissa sunnuntaina. Kaksi starttia, agirata ja hyppäri. Elvi oli ihmeen vaisu koko ajan. Ensimmäisellä kerralla ei osannut edes mennä putkeen, huusi ja keuhkosi vain minulle. No, ihmettelin hieman, mutta jatkettiin sitten toiselle radalle. Jälleen Ee oli hukassa, eikä hommasta tullut mitään. Kotiinviemisinä kaksi HYL-tulosta.

Iltapäivällä lähdettiin sitten puolukkametsään koirien kanssa ja siellä Elvi alkoi oksentelemaan ja yökkäilemään. Onko siis mikään ihme, ettei agi toimi, kun koiralla on huono olo? No, tämä oli tämmöinen reissu tällä kertaa. Eihän homma voi aina toimia. Löydettiin reissulta kuitenkin treenattavia esteitä, kepit ja rengas. Katsotaan nyt, koska tuo agility alkaa toimimaan Elvillä niin, ettei joka kisojen jälkeen tarvitse alkaa opettamaan jotain yksittäistä estettä uudestaan.

Loppuun vielä kuvatukset syksyisistä karvakeristä.

Elviira

Hilma

Tellervo

Saga

MH-luonnekuvaus

2011-09-17T09:31:00.000-07:00

Tänään oli sitten Elvin suuri päivä Westiekerhon järjestämän MH-luonnekuvauksen parissa Mäntsälässä. Itse en ollut ihan täysissä voimissa ja järjissä eilisen nukkumaanmenon venyttyä liian myöhään, mutta onneksi minun ei tarvinnutkaan tehdä mitään vaativia juttuja :D

Kuvauspaikka oli Mäntsälän koirakerhon ulkokentällä. Elvi alkoi tietenkin heti lähestyttäessä vinkumaan ja psyykkaamaan itseään agilitykuntoon ja arvasin, että Elvin agimielikuva vaikuttaisi kuvaukseenkin. Alla kohta kohdalta itse kuvaus ja loppuun vielä hieno luettelo pisteistä selvyyden vuoksi.

1. KONTAKTI
Kontakti-osuudessa tarkasteltiin koiran käytöstä testinohjaajan seurassa.

Tervehtiminen (4) eli ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen. Tottahan Elvi otti kontaktia, kun testinohjaaja alkoi lässyttää, perus-Elvi.
Yhteistyö (3) eli lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testinohjaajasta. Elvi lähti hulluna vetämään ja sinkoilemaan testinohjaajan mukaan, sillä näiden yhteinen kävelymatka suuntasi suoraan kentän laidalla näkyviä kontaktiesteitä kohden. Ilman niitä väitän, ettei Ee olisi lähtenyt ihan noin suosiolla vieraan mukaan.
Käsittely (4) eli hyväksyy ja ottaa kontaktia. Ee tuijotti, että kukas se siinä lääppii ja totesi, että lääpi vaan.

2. LEIKKI 1
Leikki 1 -osuudessa tarkasteltiin Elvin leikkihalua ja -tapaa.

Leikkihalu (3) eli leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee. Elvi lähti innolla tottakai leikkimään. Testinohjaajalla oli sikamaisen hieno (ainakin Elvin mittainen) paloletkun pätkä, joka oli laitettu parille solmulle, sellaisen Evi olis halunnut itselleen. Leikkiä piti tietenkin terrieriäänitehosteilla ;)
Tarttuminen (3) eli tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla. Kysymys kuuluu, miten pieni koira voisi mitenkään edes fyysisesti ottamaan älyttömästä paloletkusta kiinni takahampaillaan? No joo, myönnettäköön, kun lelu lensi niin eihän Elvi silloin siihen käy kiinni kuin sika limppuun, vaan innostuu kun joku muu leikkii kans tai kun sanallisesti kannustetaan.
Puruote ja taisteluhalu (3) eli tarttuu, vetää vastaan,mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta. Tätähän se Elvin leikki on. Tuomarin kommentti lopussa oli, että ei päästy testaamaan sidostesukan kestävyyttä, kun tuo korjailee otettaan. Kerroin sitten, että Elvi on Sagan tulon jälkeen alkanut luovuttamaan helpommin ja korjailemaan enemmän otettaan, koska tuo skotinpoikanenhan ei irti päästä. Viisaampi taipuu ;)

3. TAKAA-AJO
Takaa-ajossa viehe kulki vaijerin perässä siksakkia jonkun kymmenen metrin päässä meistä ja tarkoitus oli katsoa, miten Elvi reagoi.

Takaa-ajon 1. kerta (4) eli aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. Elvi tosiaan siis heti huomasi, että viehe liikkuu ja kun pääsi irti hihnasta lähti perään. Jäi sitten vieheelle kysyvään tyyliinsä tuijottamaan minua "Miksei tää liiku?? Tuleksä leikkimään??".
Takaa-ajon 2. kerta (4) eli ihan sama juttu.
Tarttumiset molemmilla kerroilla (2) eli ei tartu, nuuskii saalista. Ei fiksun koiran tarvitse tappaa jo paikallaanolevaa kuollutta saalista ;)

4. AKTIVITEETTITASO
Aktiviteettitasotestissä katsottiin, mitä Elvi tekee, kun minä seison paikoillani 3 minuutin ajan.

Aktiviteettitaso (2) eli tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata. Elvi napotti seisten vieressäni saman kolme minuuttia, jonka minäkin seisoskelin paikallani. Katseli pariin kertaan ympäriinsä ja kuului pientä tuhinaa eli pientä ilmavainua otettiin, mut ei ollut kiire minnekään.

5. ETÄLEIKKI
Etäleikissä ihminen pomppi ja leikki ja kiljui monen kymmenen metrin päässä meistä.

Kiinnostus (2) eli tarkkailee avustajaa, välillä taukoja. Elvi tuijotti kyllä, että mikä tuota vaivaa, mutta ei se ollut järin mielenkiintoista.
Uhka/aggressio (1) eli ei osoita uhkauseleitä. Eikä mitään muitakaan eleitä ;)
Uteliaisuus (1) eli ei saavu avustajan luo. Elvi eteni ehkä nelisen metriä ja sitten jäi odottamaan, että mentäis yhtämatkaa. Kun kutsuin Elvin pois, niin neiti tuli oikein ulinalla "No mikset tullut mukaan, halusin leikkimään!!"
Leikkihalu (1) eli ei osoita kiinnostusta. Kun ei ikinä mennyt sinne asti leikkimään.
Yhteistyö (1) eli ei osoita kiinnostusta. Kun ei edelleenkään mennyt sinne asti.

6. YLLÄTYS
Kuuluista haalaritesti eli käveltiin reippaasti eteenpäin ja yhtäkkiä nousi haalarit eteemme.

Pelko (3) eli väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista. Pompahti kyllä metrin taaksepäin ja oikeasti säikähti.
Puolustus/aggressio (3) eli osoittaa useita uhkauseleitä. Elviira haukkui pelkoaan!! Tästä olin ihan hämmästynyt, en olisi ikinä uskonut Elvin reagoivan noin voimakkaasti haalariin. Toisena kuvaajana toiminut Kai Tarkka tosin kysyi minulta, kun päivittelin tätä osiota, että niin, olettekos sitten monesti lenkillä törmänneet haalariin, kun yllätyin reaktiosta ;)
Uteliaisuus (2) eli menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa. Ee tuli aikas heti, kun menin kyykkyyn ja kutsuin luokse, siihen asti keuhkosi.
Jäljellejäävä pelko (1) eli ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä. Elvi ei jää kyllä vellomaan mihinkään säikähdyksiinsä. Kävely haalarin ohitse tosin oli Elvin mielestä supertylsää ja siinä matkalla sitten leikittiin terrieriä hihnan ja mun lahkeiden kanssa... eli viihdytettiin yleisöä ;)
Jäljellejäävä kiinnostus (1) eli ei osoita kiinnostusta haalariin. No, sehän oli nähty juttu jo.

7. ÄÄNIHERKKYYS
Ääniherkkyys testattiin kävelemällä pöydän ohi joka oli jonkinsortin kattopeltiä ja sen päällä vedettiin kaikennäköistä metallitavaraa kattilankansista lähtien, ääntä siis lähti.

Pelko (3) eli väistää kääntämättä pois katsettaan. Säpsähti samalla tavalla kuin haalarin kanssa.
Uteliaisuus (5) eli menee räminälaitteen luo ilman apuja. Heti säpsähdyksen jälkeen siis suuntasi katsomaan pöytää, Elvi ei siis todellakaan ole mikään ääniherkkis :D
Jäljellejäävä pelko & kiinnostus (1 & 1) eli ei pelottanut saati kiinnostanut räminäpöytä.

8. AAVEET
Aaveissa siis kaksi aaveiksi pukeutunutta ihmistä kulki meitä kohden etuviistoista, välillä molemmat liikkuen, välillä yksikerrallaan.

Puolustus&aggressio (1) eli ei osoita uhkauseleitä. Nämä eivät tulleet Elville mitenkään yllätyksenä, kun tuo katselee muutenkin aina tarkkana ympärilleen niin näki aaveet jo kaukaa.
Tarkkaavaisuus (5) eli tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan. Mitä muutakaan tekemistä siinä olisi ollut, kun minäkin vain seisoskelin?
Pelko (1) eli on ohjaajan edessä tai sivulla. Elvi ei siis perääntynyt mihinkään tai ollut paniikissa, tuijoteltiin vaan. Niin ja puhistiin, mutta äänestä päätellen puhina oli vastausta kaukaa kuuluvaan koiranhaukuntaan, vaikka kuvaajat tulkitsivatkin puhinan aaveille kohdistetuksi.
Uteliaisuus ( 3) eli menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä. Perässähän tuo kulki ja tuli ihmettelemään.
Kontaktinotto aaveeseen (4) eli ottaa itse kontaktia aaveeseen. Elvi tuli haistelemaan, mitä nämä tyypit oikein ovat.

9. LEIKKI 2
Leikki 2-osiossa katsottiin, miten Elvin leikki oli muuttunut aiheutettujen stressien jälkeen.

Leikkihalu (3) ja tarttuminen (3). Leikki ihan samalla tavalla kuin alussakin. Ehkä vieläkin innostuneemmin, kun aika oli käynyt Een mielestä vähän pitkäksi kuvauksen aikana. Taas siis pientä yleisönviihdytystä terrieriärinöiden säestämänä :)

10. AMPUMINEN
Ammuttiin kaksi laukausta leikin lomassa, Elvi kuuli, muttei noteerannut. Sitten ammuttiin kaksi laukausta niin että tuo seisoi paikallaan. (3) eli kiinnostuu laukauksista, mutta palaa leikkiin. Elvi katseli taivaalle laukausten jälkeen, että mikä siellä meni ;)

Kuvaustuomarin (Riitta Liimatainen) mielestä Elvi oli oikea pikku-Myy, luonnetta löytyy. Kovasti sai Elvi kehuja siitä, ettei ole westiemäisen lapanen, vaan on oikeasti hyvässä suhteessa terrieri, terävä ja tarkkaavainen, mutta ei kuitenkaan mikään ADHD. Paras kommentti kuitenkin tuli testinohjaaja Piia Salmenilta: "Ei millään pahalla, mutta te olette kyllä ihan samanlaiset." Eikä tuota voi ottaa pahalla, koska faktahan on, että me ollaan täsmälleen samanlaiset ♥

Elvi oli kyllä ihan oma itsensä (miinus se, että alun ajatukset oli agissa, vaikka onhan agikin Elviä itseään) ja mun mielestä ihaninta oli, että Elvi on muidenkin mielestä just semmoinen kuin minkälaisena sen itse näen. Ihan paras koira kyllä! :)

a) 4, b) 3, c) 4
a) b) c) 3
a) b) 4, c) d) 2
2
a) 2, b) c) d) e) 1
a) b) 3, c) 2, d) e) 1
a) 3, b) 5, c) d) 1
a) 1, b) 5, c) 1, d) 3, e) 4
a) b) 3
3

Kisakuvia

2011-09-13T05:24:00.000-07:00

Terhi ja Jukka tekivät ison työn ja ottivat hurjan paljon kuvia VAU:n kotikisoissa. Elvikin päätyi muutamaan otokseen joukkueradalta, tässäpä ne!


Elvi napottaa: "Mennään jo, mennään jo!!"

Suoraa huutoa, molemmilta ;)

Turhan pitkälle laskeutuu hypyn jälkeen.. mutta suu auki!

Puomilla osataan tasapainoilla myös yhdellä jalalla...

"ODOTA!!!" Ei tullut lentokeinua ;)

Yllättäen huuto päällä taas jatketaan kuutin kanssa.

Kepeillä katse eteenpäin ja westiemäisellä ketteryydellä matka jatkuu!

En ehtinyt :D

Edelliseltä esteeltä HYL, mutta hyvällä sykkeellä loppuun :)

Agitreenit

2011-09-12T14:23:00.000-07:00

Tänään käytiin Elvin kanssa hallilla ohjatuissa agitreeneissä. Treenattiin tekniikkapätkiä, päällejuoksua ja ennakoivaa valssia. Elvi on kyllä edistynyt hurjasti vuoden aikana, kun miettii kaikkea, minkä kanssa ollaan taisteltu agikentällä. Tänäänkin Elvin pystyi kaukaa lähettämään putkiin ja pystyin olemaan itse jo kaukana ohjaamassa aitoja ja vedättämässä päällejuoksua. Jopa kiihdyttäessäni Elvi hyppi kaikki aidat juuri niin kuin olin ne sille merkannut. Ja pallo kelpasi palkaksi treeneissä, joissa oli muita koiria paikalla!! Hämmästyttävää. Jotenkin kaikesta edistymisestä huolimatta koko ajan tuntuu siltä, niin kuin en saisi tuosta koirasta irti kaikkea, mitä siitä olisi mahdollista saada irti. Toisaalta tiedän, mitä tarvitsisi treenata ja minkä parissa saisi tehdä töitä, mutta jotenkin en saa itsestäni sen vertaa irti, että tekisin Elvin kanssa niin intensiivisesti töitä, että näkisin edistystä. Ja koen, että silloin on parempi pysyä poissa hallilta, kun oma treenimotivaatio ei ole siellä missä pitäisi, ettei tule tehtyä hallilla jotain, mitä joutuu sitten myöhemmin korjaamaan. Ehkä tähän agimotivaation puutteeseen vaikuttaa alkaneet syyskiireet ja viime viikonlopun agility-yliannostus kotikisojen ansiosta. Todennäköisesti siis ohimenevää ;)

Saga oli tottakai mukana hallilla ja treenattiin hyviä pätkiä tokoa häiriössä. Paikkamakuu toimii kyllä, kunhan uskallan luottaa siihen, ettei tuo mihinkään lähde. Hyppyäkin kokeiltiin tänään ja namikupille lähdettiin kyllä (pienen pohdiskelun päätteeksi) ihan innolla ja saatiin hyppykin säädettyä tarpeeksi matalalle. Sivulletulossa Saga on alkanut ottaa hyppyaskelia, joten palataan takaisinpäin käsiohjauksen kanssa. Seuraaminen oli kovinkin vauhdikasta tänään, Saga nimittäin melkein edistikin paikkapaikoin! Luoksetulo toimii loistavasti, vauhti on mainio, mutta ainakin tänään se oli niin mainio, että matkalla unohtui jo se sivu-käsky ja tehtiin pk-luoksetuloa tulemalla suoraan eteen nököttämään.. On tuo kyllä mainio tapaus, samalla innokas, mutta hillitty. Skottimainen arvokkuus säilyy treenatessakin :)

Kotikisaviikonloppu!

2011-09-11T08:48:00.000-07:00

Osallistuttiin kotikisoihin siltä osin, että minä olin enemmän tai vähemmän töissä näissä kisoissa. Pakko sanoa, ettei se kisojen järjestäminen ja pyörittäminen ole mitään helpointa ja kevyintä hommaa, joten todellakin nostan hattua ihmisille, että Suomesta löytyy väkeä kisoja järjestämään lähes vuoden jokaiselle viikonlopulle!

Elvin kanssa osallistuttiin piirinmestaruuskisojen joukkueradalle "Maasta se pienikin ponnistaa" -joukkueessa, johon Elvin lisäksi kuuluivat Tilda-mäykky, Hertta-heeleri ja Indy-kääpiöpinseri. Rata oli Elville vaikea, mutta jostain syystä neidillä oli rauhallinen ja keskittynyt vauhti päällä, joten minä ehdin hyvin ohjaamaan kaikki pahatkin paikat. Loppusuoralla oma painopisteeni valssin jälkeen kääntyi vinoon ja seuraava este eli rengas mentiin välistä. En jäänyt korjaamaan, vaan samalla sykkeellä ja fiiliksellä loppuun, vaikka hylätty tulikin. Meitä ei siis ollut lainkaan kiittäminen joukkueemme hienoa kolmossijaa juhliessa ;)

Kisojen aikana ehti nähdä monia, monia loistavia suorituksia, kenties jotain oppikin. Nyt aletaan Elvin kanssa valmistautua viikon päästä järjestettäviin Tampereen kisoihin, vaikka en tykkää kyllä yhtään lähteä kisaamaan sertinpaino hartioilla. Parhaamme yritämme ja katsomme mihin asti sillä pääsee.

Loppuun vielä kuva UPEASTA tuliaisesta, jonka sain... bongaa westie JA skotti!! :)

Tokokurssi vol. 4

2011-09-09T10:47:00.001-07:00

Mentiin Sagan kanssa tokokurssille sillä mielellä, että minua raivostutti suunnattomasti sen hihnakäyttäytyminen (ei halua kävellä, joten junnaa vastaan koko ajan) ja muutenkin tuntui siltä, ettei tänään kannattaisi lähteä treenaamaan. Kuitenkin tokon hyvä mieli löytyi molemmilta, kun astuttiin halliin ja sain taas olla ylpeä tuosta otuksesta! :)

Otettiin paikkamakuuta ja hyvin tuo makoilee, jos menee liian pitkä aika (yli puoli minuuttia) etten kehu tai käy palkkaamassa, Saga laittaa pään maahan (ei toivottua siis). Positiivista kuitenkin, ettei tuolla ole kiire minnekään, ja nostaa pään kyllä ylös, kun vähän muistuttelee.

Treenattiin myös seuraamista käännöksineen. Kovasti tuo tahtoo jätättää, kun askellus on kävely-kävely-hyppyjuoksulaukka-kävely-ravi-hyppyjuoksulaukka-kävely... johtuen siis lähinnä siitä, että pidän namia jatkuvasti nenän edessä. Nyt yritetään treenata enemmän ilman naaman edessä heiluvaa namia, josko tuo siitä sitten.

Loppuun otettiin luoksetuloa ja tämä onkin Sagan bravuuri, luokse tullaan onnellisena ja lujaa! Jee! :)

Ai niin! Ja perusasento on tosi hyvä ja Saga jaksaa napittaa vaikka kuinka kauan. Jotenkin tuntuu, että nuo staattiset liikkeet ovat Sagalle se mieluisin juttu, vaikka innolla nappuloiden takia tekee kyllä kaikkea muutakin.

Hyvät oli treenit ja jäin vielä viikonlopun oman seuran kisoja varten kantamaan muutamat esteet autoihin, tytöille koittaakin siinä mielessä tylsä viikonloppu, että joutuvat oleskelemaan autossa pissatustaukoja lukuunottamatta koko sen ajan sekä huomenna että ylihuomenna kun olen töissä kisapaikalla. Elvin odotus palkitaan sunnuntaina, kun neiti pääsee osallistumaan epävirallisiin piirinmestaruuskisojen joukkuekilpailuihin, saas nähdä kuinka käy ;)

Janakkalan agikisat

2011-09-03T11:55:00.000-07:00

Janakkalassa startattiin kolme starttia, kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Tuomarina oli Viitasen Anne kaikilla radoilla.

Ensimmäinen rata alkoi tyypilliseen Elvi-tyyliin. Toisen aidan rima lensi (aita täysin suorassa linjassa ensimmäisen aidan kanssa...). Matka jatkui ja kaikki sujui hyvin. Puolessavälissä rataa oli mutkaputki, jossa otin riskin ja luotin Elviin; tein takaaleikkauksen putkelle ja se ONNISTUI, JEE! Ee tuli ulos putkesta (joka osoitti suoraan seuraavalle esteelle eli renkaalle) ja kiipesi epäröimättä aa:lle, jota ei kyllä millään voinut nähdä putkesta. Ensimmäisen radan saldona siis HYL. Meno oli ihan kohtuullista, perus ulkokisameininkiä.

Toisella agiradalla Elvillä oli ihan jumalaton vauhti. Siis semmoinen, ettei minulla ollut täysiä pinkoessa mitään mahdollisuuksia pysyä edes huutoetäisyydellä! No, rata alkoi toki pitkällä estesuoralla, sen jälkeen pientä kieputusta aidan ja mutkaputken kanssa, sitten keinulta 90-asteen kulmassa kepeille. Tässä Elvi pyöri kuin hyrrä ja oli koko ajan hakemassa keinun jälkeen suoraan edessä näkyvää aitaa ja minä käännän ja käännän sitä kepeille. Kääntyi lopulta hyrräämisen jälkeen ja matka jatkui. Puomille jouduin jatkon vuoksi takaaleikkaamaan. Elvi kiihdytti jälleen puomille ihan hullua vauhtia ja puomin jälkeenkin tuli hyrränä pyörimistä ennen kuin henkihievereissä sain juostua koiran kiinni, sitten jälleen jatkettiin matkaa ja neljänneksi viimeiselle esteelle, putkelle, tein taas takaaleikkauksen, jonka jälkeen tein persjätön ihan viimetinkaan, sillä Elvi lensi putken niin vauhdilla, että taas ehti pyörähtää pari kierrosta melkein jaloissani ennen kuin jatkettiin loppuun. HUH. Tuloksena nollatulos ja luokan ainoana nollana saatiin näinollen myös nollavoitto, kaikesta räiskimisestä huolimatta. Tuomarin kommentti oli korvaamaton: "Olihan tämä vähän tulkintakysymys tämä teidän nollanne!" :D

Kolmantena oli vuorossa hyppäri, helppo kuin mikä. Elvillä oli jäänyt ylimääräistä vauhtia kakkosradalta ja taas painettiin pää kolmantena jalkana. Kaikki meni hyvin, kunnes tein persjätön taas ennen putkea, auttamattoman myöhässä (sillä Elvi jälleen epätyypilliseen tapaansa lensi putken läpi), ja näinollen olin aivan liian lähellä keppien aloitusta prässäten Elvin omalla kropallani aloittamaan pujottelun väärältä puolelta. Jatkettiin sujuvasti loppuun. Tuloksena vitonen ja sillä päästiin jälleen palkintopallille, sijalle 3.

Elvi on siis ehdottomasti ulkokisakoira, toimii hurjan paljon paremmin näin! Palkinnoksi päivän työstä tyttönen sai kaksi ihanaa narulelua, 6 kiloa ruokaa ja 20 euron arvosta lahjakorttia JANKK:n tapahtumiin :)

Kisojen kuvasaldosta on kiittäminen ihanaa ystävääni Sofiaa, joka äitinsä kanssa toimi huoltojoukkonani. Nyt on Elvistäkin kuvatodistusaineistoa ainaisten videoidenkin sijaan! Kisojen jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa vierailemaan Sofian kanssa hänen vanhempiensa luona (jossa minä sain loistavaa ruokaa) ja koimme jännityksen hetkiä ampiaisten kanssa. Elvin viiksikarvoihin takertui ampiainen, jota Elvi alkoi raapia pois. Minä menin kädelläni sohimaan väliin ja sain pistoksen kämmeneen, Elvin nenänpieleen jäi pieni reikä, joka ei kuitenkaan tuntunut haittaavan elämää. Hetken päästä tästä Saga alkoi nykimään etujalkaansa ja aikamme kaivettua sieltäkin löytyi ampiainen. Jatkoimme ruokailua ja kohta näin Elvin vaanivan lattialla möngertävää ampiaista, joka otettiin melkoisella vauhdilla parempaan talteen. Jännitystä ja hyviä hetkiä siis kerrakseen yhdelle päivälle :D

Loppuun vielä pari kuvaa agility-Elvistä!

Onko mikään ihme, että rimat lentää?

Harvinainen kuva, Elvi agikentällä korvat pystyssä!

Keuhko-Elvi.....

♥

Kirsujen agitreenit ja tokokurssi vol. 3

2011-09-02T10:11:00.000-07:00

Torstaina käytiin ns. kotiseuran eli Virtain Kirsujen agitreeneissä Elvin kanssa paikkaamassa Hilmaa ja paniikkitreenaamassa vähän ennen lauantain kisoja. Kyseessä oli hyppyrata, ei mikään turhan helppo rimanpudottaja-Eetä ajatellen, mutta ihan hyvinhän me selvittiin. En ymmärrä, mikä jumi itselläni on puolivalssin kanssa, sillä sen ajoitus on aina pielessä. Ee hyppäsi hienosti väljän renkaan ja kepitkin sujui taas ensiyrittämällä ilman mitään sikailuja. Ainiin! Hauskin toki oli se, että Elvi karkasi suoralta aitalinjalta puomille, joka oli siirrettynä risukon puolelle ja ylösnousun edessä oli vielä muurin palikoitakin :D Ja loppuun hieno juoksukontakti. Ehkä kertonee jotain siitä, mitä ollaan vähän enemmän viime aikoina treenailtu ;) Mielenkiinnolla lähdetään huomisiin kisoihin.

Sagalla oli tänään tokokurssin kolmas kerta. Ollaan tehotreenattu seisomista ja pääsin ennen tunnin alkua kurssikavereille valittamaankin siitä, miten tuolle ei vaan mene jakeluun, mitä seisominen tarkoittaa tai jos se sattuu seisomaan, takapuoli läsähtää istumaan sadasosasekunnissa. Hallissa Saga seisoi minuuttitolkulla, vaikken edes pitänyt sitä seisomassa. Täytynee siis useammin valittaa suureen ääneen Ässäsen kuullen siitä, mikä ei toimi.

Treenattiin myös takapalkalla seisomaan jäämistä ja otettiin myös seuraamisen käännöksiä. Nämä nyt vaativat ihan jumalattomasti treeniä, eipä niistä ole oikein muuta sanottavaa. Tehtiin myös paikkamakuuta. Voin olla ehkä häthätää metrin päässä, mutta silloin Saga pysyy kyllä ihan kohtuullisen kauan (melkein puolisen minuuttia) helpostikin paikallaan. Ainut ongelma, mikä meillä paikkamakuun treenaamisen kanssa on, on se, että Saga laskee helposti päänsä maahan ja alkaa lepäillä. Ei ihan valpas tokokoira siis ;) Mutta hiljaa hyvä tulee, kehittyyhän tuo joka kerta.

Loppuilta lepäilyä ja huomenna taas kisakoitokseen.

Skotinpoikasen tokotreeniä

2011-08-28T22:32:00.000-07:00

Saga ottaa tokon kotiläksyjen treenaamisen skottimaisella arvokkuudella ja vakavuudella. Ensimmäistä kertaa maahanmenoa ulkona soralla.

On tuo kyllä tapaus ♥

Elvin kisojen video

2011-08-27T07:48:00.000-07:00

Lempäälän kisojen startit videolla.

Keinu oli harvinaisen jäykkä ja Evi ei vain yksinkertaisesti jaksanut odottaa sen keinahtamista, teki juoksukeinun molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä radalla keppien lopussa tajusi yhtäkkiä, että seuraava este onkin a ja keskittyminen herpaantui, viimeinen keppiväli jäi pujottelematta. Ennen putkea kaksi tiputettua aidanrimaa ovat täysi mysteeri. Meinasi samaisen putken ohi juosta ja hakea edessä näkyvän aidan, mutta viime tinkaan sain käännettyä putkelle. Hämmennyin siitä ihan itsekin, sillä minulle ei tullut kyllä missään vaiheessa mieleenikään, että Ee olisi lähtenyt melko kaukana olevaa seuraavaa aitaa hakemaan! :D Pituudelta otti reippaasti vauhtia ja puomilla pitää neidillä hieman kiirettä, kun meinaa alastulolta tipahtaa.. ottaa sentään tyylikkään juoksukontaktin alakontaktilla :)

Toisella radalla epäonnistuneen keinun jälkeen Ee sikailee röyhkeästi keppien aloituksen ja korjaan sen uudestaan, ensimmäistä kertaa ikinä Elvin korjaaminen kisatilanteessa onnistui! :) Hyvää meininkiä muuten, a:n alakontakti on aika hilkulla molemmilla radoilla. Ennen suoraa putkea olevalle aidalle tehtiin takaaleikkaus ja hyvin toimi. Lopussa ei muuta ongelmaa kuin kirottu aidanrima :/

Toisaalta hyvää menoa, mutta toisaalta niin surkeaa taas pitkästä aikaa, etten oikein tiedä mitä sanoisi.

Tokokurssilla, osa 2

2011-08-26T14:02:00.000-07:00

Tänään oltiin VAU:n tokokurssilla toista kertaa ja sain kysyä (todennäköisesti syösten samalla kouluttajan hulluuteen :D) kaikennäköistä ja olen taas mahdottoman paljon viisaampi!

Viime viikolla alettiin siis treenaamaan maahanmenoa Sagan kanssa ja jo tällä viikolla, siis viikon treenaamisen jälkeen, Saga osaa mennä maahan, vaikka olen selkä suorassa (toki käsiavulla kuitenkin)! Ja tänään treenattiin uutuutena liikkeestä maahanmenoa, hyvin toimii :) Suorilta jaloilta tuo läsähtää mahalleen makaamaan, kun siis painan itse käden maahan, kun käskytän. Nyt siis kotiläksynä treenataan tuota liikkeestä maahan ja paikkamakuuta.

Otettiin tänään myös luoksetuloa ja vaikka minulla ei pk-koiraa olekaan, olen kuitenkin vahvemmin kallellaan pk-luoksetuloon kuin suoraan sivulle luoksetuloon. Sivu-käsky kun ei todennäköisesti tule koskaan saamaan samanlaista intoa Sagaan kuin tänne-käsky ja kun suoritus arvostellaan tokokokeissakin sen perusteella, millaista koiran käyttäytyminen on (eli koiran pitää olla jotenkin palvelusintoa täynnä). Treenataan siis pelkkää luoksetuloa ja samalla treenataan ihan muutenkin vain sivulletuloa, nämä yhdistän vasta sitten, kun molemmat alkavat toimia edes jotenkin kunnolla.

Hyviä vinkkejä saatiin kaikkeen treenaamiseen. Seisomista treenataan siis vain väkisin nostamalla tuo seisomaan ja palkkaamaan liikkumattomuudesta, istumista vältetään paitsi perusasennossa. Paikkamakuuta aletaan treenaamaan keston kautta, ei etäisyyden ja yleisesti ottaen treenataan myös enemmän paikallaoloa. Seuraaminen meni viikon treenaamisen jälkeen jo paremmin, voin pitää kättä jo Sagan pään tason yläpuolella, ilman mitään hyppimistä tai muuta nykimistä, nätisti tuo tikkaa vieressä ja liikkeen pysähdyttyä istahtaa heti :)

Hauskinta oli, kun pyysin Sagan kotona tulemaan luokse (ihan muuten vain, en tokotreenatakseni), neiti tuli ja kävi vasemmalle puolelleni istumaan ja yritti hieman jopa kääntää takapuoltaan sivulleni. Alkaako tuo oikeasti tajuamaan jo tässä vaiheessa sivulletulon? Väitän, että tuosta tulee vielä maailman herttaisin tokokoira :D

Agikisat Lempäälässä

2011-08-25T13:21:00.000-07:00

Käytiin Elvin kanssa syksyn ensimmäisissä hallikisoissa ja kisauramme ensimmäisissä iltakisoissa Lempäälässä. Tuloksena ensimmäiseltä radalta HYL ja toiselta 15rv, sijoitus 11.

Viikonloppuna laittelen videonpätkät blogiin ja ruodin suoritukset. Hallikisat eivät kuitenkaan ole meidän juttu ja kisoissa oli harvinaisen jäykkä keinu, kun Elvin seitsenkiloinen ruhokaan ei saanut sitä keinahtamaan. Kaikkea sitä! :)

Aamutreenit

2011-08-24T02:02:00.000-07:00

Tänään käytiin tyttöjen kanssa hallilla treenaamassa lähinnä Elviiran huomisia kisoja silmälläpitäen. Een kanssa treenattiin muurin kulmia ja kepeille takaaleikkausta sekä tietenkin tehtiin vähän radanpätkää.

Ilman irtopalikoita muurin päällä, Ee ottaa aika räikeästikin vauhtia muurista, mutta palikoilla ei onneksi enää kolise. Yllätyin ihan, miten hyvin Elvi kuitenkin ollaakseen oma itsensä hyppää vinossakin kulmassa muurin. Tämä vain vahvisti siis sitä, että muuri ei ole se meidän ongelma, vaan ongelmana on se, mitä muurin jälkeen tapahtuu. Tai ylipäätään hypyn jälkeen. Jos hypyn jälkeen on käännyttävä enemmän kuin 90 astetta, rimat/muurin palikat lentelevät tein mitä hyvänsä. Koitettiin vaikka mitä (eri ohjaustekniikoita, erilaisella liikkeellä, staattisella lelulla, mun käden/kropan asentoa vaihtamalla), mutta silti 70-80 prosentissa hypyistä muurin palikat lenteli. Täytyykin ottaa seuraavalla kerralla kamera mukaan, niin saa videota kommentoitavaksi, jos minä en vain huomaa jotain juttua. Joka tapauksessa hyppytekniikkakoulutus on kyllä seuraava ihan ehdoton koulutus Elville.

Kepeille treenattiin takaaleikkausta namikupilla (eli siis lelulla) ja hyvin toimi. Ensimmäisellä kerralla taas Ee jäi katsomaan, miksi vaihdan puolta, tai siis vilkaisi nopsaan ja jatkoi pujottelua, mutta sekin tapahtui vain kerran. En kuitenkaan vielä luota tuohon niin paljoa, että sitä uskaltaisi kisoissa käyttää, mutta josko seuraava vaihe olisi tutustuttaa se ratatreenissä vauhdissa tehtäväksi jutuksi.

Elvillä oli ihan hurjan paljon virtaa ja sairaalloisen kova vauhti päällä tänään, joten ihan siitä ilosta otettiin melko suoraviivaista ratatreeniä. Hihkuin riemusta, kun Ee meni a:n täysiä ja juoksi loppuun asti, olisiko siis kontaktikoulutuksella ollut vaikutusta! (Ollaan kesän aikana siis tehotreenattu juoksukontaktia) Kaikki putketkin menivät vauhdilla (suora, u ja s) ja olen superylpeä siitä, että Elvi on alkanut edes vähän lukemaan rataa ja hakee seuraavaa estettä oli se sitten aita, putki tai joku muu melkoisella innolla. Testattiin muutamia vähän enemmän treenattuja ohjauskuvioitakin tuossa samalla vauhdikkaalla radanpätkällä ja todettiin, että takaaleikkaukset alkavat pikkuhiljaa toimia ja sylkkärit ei vaan ota tuulta alleen. Mietintämyssyä taas syvemmälle päähän jälkimmäisen kanssa. Mutta ihan hyvällä fiiliksellä huomisiin kisoihin, tulos tavoitteena! :)

Sagan kanssa otettiin hallissa tokoa. Seisominen on toooooosi vaikeaa. Heti kun liike (käden tai mun) pysähtyy, takapuoli ottaa maahan. En siis ehdi edes naksuttaa sille oikeasta toiminnasta. Olenkin nyt tehnyt sitä, että peruututan Sagan istuma-asennosta seisomaan ja palkkaan hurjasti, en vain tiedä, onko tuollaisella metodilla mitään toimivuutta pitkällä tähtäimellä... Perusasento toimii jo hienosti, sivulle tulossa Saga tarvitsee siis käsiohjauksen, mutta selkeästi on jo tietoinen siitä, mihin suuntaan pitäisi yrittää sillä sivu-käskyllä. Itse perusasennossa siis neiti voisi istua täältä ikuisuuteen tuijottaen minua (katsoin sitten Sagaa tai eteenpäin), LOISTAVAA! :) Seuraamisessa tulee olemaan suuria ongelmia oikean seuraamispaikan kanssa, tuo on niin jumalattoman matala, että minun on miltein mahdoton pitää kättä oikeassa paikassa niin, että pystyisin vielä kävelemään normaalia askellustakin. Sekin täytyy muistaa huomisella tokotunnilla kysyä seisomisopetuksen lisäksi, minkälaisella vauhdilla/askelpituudella minun täytyy kävellä seuraamisessa esim. tokokokeessa, saako siinä siis mennä koiran koon ja vauhdin ehdoilla vai kunhan se näyttää normaalilta kävelyltä. Tai sitten vain pohdin liian vaikeasti näitä juttuja :D

Saga teki myös agia, putki on superkiva, koska sen jälkeen saa namia!! Jee!! :) Aitakin mennään vauhdilla, mutta alittaakin voidaan se aidanrima, kun ne aidan ei kuitenkaan ihan niin jänniä ole.. vaikka niistäkin saa namia. Puomi on myös Sagan mieleen ja sujuu tasaisen varmasti. Intoahan tuo puhkuu agikentälläkin, vaikkakin sellaista hallittua intoa Eeviin verrattuna. Namin perässä kun tuo skotinpoikanen tekee mitä tahansa. Lelusta ei innostu lainkaan ja ymmärtäähän sen, kun ei olla juurikaan leikitty tahi tehty mitään muutakaan. Tänään koitti vähän innostua Elvin superpallon kanssa, mutta heti kun kehuin, pallo tipahti ja Saga juoksi viereeni tuijottamaan kulmakarvojensa alta "Missä se nami???" :D Hauska pieni agilitymaskotti tuosta kyllä vielä joku päivä tulee. Ainakin treenaaminen on varsin viihdyttävää ja rentouttavaa tosikko-Een vastapainona.

Saga on kyllä mahdottoman hyvin sisäistänyt tuon naksuttelun ja huomasin eilen illalla temputtaessani likkoja, että Elvikin on opettamatta alkanut reagoimaan naksuun. Niin siitä pitikin vielä mainita, että viikonloppuna onkin sitten luvassa tyttöjen ensimmäisen yhteistempun debyyttiesitys tässä blogissa ;)

Näyttelyviikonloppu

2011-08-20T22:15:00.000-07:00

Tyttöjen kanssa vietettiin eilinen lauantai Kouvolassa näyttelyssä ja tänään jatketaan näyttelyvierailua Heinolassa. Kumpikaan terriäisistä ei onneksi ole esillä, vaan kuulumme Tellervo-tibben kannatusjoukkoihin.

Elviira meni sekaisin, kun lähestyimme näyttelyaluetta, sillä nykyään tuolle likalle koirien- ja väenpaljous tarkoittaa lähestulkoon aina jotain agilityyn liittyvää. Autosta ulos päästyään keuhkosi ja vauhkosi ja vartioi suurella vimmalla laumaansa. Ee rauhoittui vasta ehkä viiden minuutin paikallaolon jälkeen ymmärtämään, että tässä ollaan nyt jonkun muun kuin agilityn äärellä. Toki asiaa auttoi se, että teimme koirille tukikohdan retkituolien, makuualustojen ja Tellervon kevythäkin avulla. Jos joku koira yritti tulla oikein lähelle tai juoksi läheltä, Ee, niin kuin normaalistikin, oli lähdössä korjaamaan tätä tilannetta rähähtämällä, mutta onneksi minun ennakoitu rähähdykseni tehoaa noinkin koiravilkkaissa tilanteissa. Tästä taas totesimme sen, että Elviira ei vain ole koirista pitävä koira.

Westiekehää vilkaisin vain nopsasti ja naureskelin, että Een kanssa täytyykin kiertää vähän kauempaa, hyvässä trimmissä oleva westie kun on hieman toisenlainen Elviin verrattuna ;)

Saga puolestaan oli superonnellinen, sillä näyttely vilisi vieraita koiria ja ihmisiä ja kaikkea ihmettä. Hihnassa käveltiin hienosti ja vauhdilla ja pieni tokoiluhetkikin maltettiin suorittaa raviradan kaviouralla. Saga on jotenkin niiin erilainen koira kuin Elviira ja tarkoitan tämän siis vain hyvällä molempia tyttöjä kohtaan. Saga on supersosiaalinen (vaikkakin pentuaikana sosiaalistaminen meni aivan pieleen, eikä likka nähnyt kuin kourallisen koiria tai elämää, siinä ehkä siis hyvän perusluonteenkin vaikutuksen näkee) kaikkia ihmisiä, koiria ja tilanteita kohtaan. Mikään ei hirvitä, kaikki on oikeastaan vain kivaa. Häiriöherkästä koirasta ei Sagan tilanteessa voi puhua, sillä vähän treenatessamme perusasentoa siinä vilinän keskellä, ainut ympäristötekijä, joka sai jonkun reaktion aikaiseksi (eli pää kääntyi pois katsekontaktista) oli vähän isompi skotti, skotlanninhirvikoira, jonka kanssa pikkuneiti olisi lähtenyt heti leikkimään! :D Paikalla istuessamme Saga kipusi Tellervon häkkiin ja kaivoi sieltä jonkun puruluun ja viihdytti itseään pitkän aikaa, kunnes väsymys voitti ja oli nokosten vuoro. Kaikenkaikkiaan Saga on osoittautunut reippaaksi ja sopeutuvaiseksi koiraksi, joka ei stressaannu missään tilanteessa.

Skottikehää tuijottaessamme huomasimme avoimen luokan nartun, joka ei ollut juuri Sagaa isompi. Olen ollut huolissani tuon minikoiran koosta, mutta totesinkin, että jos aikuinen näyttelykoirakin on vain aavistuksen kookkaampi, ei tuon skotinpoikasen koko voi ihan hirveän pielessä olla.

Hauskoja tilanteita, hetkiä ja tapauksia näyttelyissä kohdataankin, mutta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että minusta ei koskaan koiranäyttelyihmistä saa. Tytöt saavat tyytyä elämään sen asian kanssa.

Paluu arkeen

2011-08-19T11:07:00.000-07:00

Pikkuhiljaa kesän jälkeen päästään palaamaan takaisin normaaliarkeenkin. Blogipäivitykset ovat kesän aikana jääneet melko vähäiselle ja muutkin kuulumiset, mutta nyt voidaan vähän kartoittaa tyttöjen elämäntilannetta.

Elviiralla on ollut pahoja allergiaongelmia kesän aikana, ihossa, korvissa ja silmissä. Kutinaa, kortisonia ja antibioottikuureja on riittänyt. Tyttönen on pysynyt kuitenkin kohtalaisen pirteänä ja agilitykentällä mitkään ongelmat eivät ole haitanneet. Lääkekuurien väleissä ollaan käyty agilityn kisakentilläkin ja tuloksia on tullut. Enää emme mene hakemaan hylättyjä, vaan olemme nostaneet tavoitteet nollatuloksiin. Kisoissa tulokset ovat olleet vitosta ja kymppiä (ihanneajoissa), mutta mahtuu kesän saldoon yksi nollatuloskin. Nolla varsinkin toi taas uutta puhtia treenaamiseenkin. Toivoa löytyy! Kesästä on nautittu varsinkin uimarannalla uiskennellen ja Sagan kanssa leikkien.

Saga puolestaan on parannellut taisteluhaavojaan maksashunttia vastaan, kontrolliverikokeiden perusteella vielä ei voida ainakaan sanoa leikkauksen auttaneen, mutta maksavikaisen ruokavaliolla pikkuneiti on pysynyt pirteänä ja energisenä pikkukoirana. Kesän aikana on omistajaa koeteltu jos jollain tavoilla pienen skotinpoikasen toimesta, mutta tavaroita saa kaupasta ja olenpahan itse oppinut katsomaan elämää (ja etsimään tuhottavaa) lattiatasosta, lisäperspektiiviä elämään. Saga pääsi tänään myös aloittamaan ihkaoman harrastuksensa, tokon. Seuramme järjestää muutaman kerran tokokurssin, jolle osallistumme sen takia, että saisin itse oppia oikeaoppista tokoa ja sen opettamista koiralle. Saga on toistaiseksi ainakin osoittanut todella lupaavia merkkejä siitä, että kyllä tuosta vielä tokokoiran saa. Ja miksipä ei pikkukoira pitäisi tokotreeneistä, namia kun saa pelkällä tuijotuksella ja lempiasennossa istuen jalan vieressä ;)

Sisäsiisteys

2011-07-28T14:08:00.000-07:00

Sagalla on nyt ikää seitsemän kuukautta ja sisäsiisteys on parikuisen koiranpennun tasolla. Pissalla käydään ihan missä tahansa, sisällä, ulkona, ruokapaikalla, nukkumapaikalla, piilossa ja näkyvillä. Edistystä on tapahtunut oikeastaan vain siinä, että Saga pystyy nykyään itse pidättämään, kun näkee, että lähden avaamaan ulko-ovea, eikä tee niille sijoilleen tarpeitaan, vaan odottaa ulospääsyä. Mutta tällöinkin esim. Sagan heräämisen ja ulkonaolemisen välinen aikaero saa olla vain minuutin luokkaa. Neitiä ei siis tarvitse enää kantaa ulos.

Vedenjuonti on litran ja kahden välillä päivän aikana, mikä on 6 kilon painoiselle koiralle hurjan paljon, joten tämänkin vuoksi on ymmärrettävää, että Sagalla on käytännössä koko ajan hätä. Muutenhan likka on ruokavalion ansiosta piristynyt hurjasti ja rakastaa yli kaiken riehumista Een kanssa. Olen jo vakavissani harkinnut, josko hankkisin kissoille tarkoitetun hiekkalaatikon ja opettaisin Sagaa tekemään siihen tarpeensa. Jos Ässän pidätyskyky ei koskaan kehity sille tasolle, että neiti selviäisi työ- tai koulupäivieni ajan yöstä puhumattakaan käymättä ulkona, helpottaisi omaa elämääni suuresti se, ettei lattialla olisi toistakymmentä lammikkoa odottamassa siivousta. Ja lisäksi laatikkoon opettaminen pitäisi koirien elintilankin hygieenisenä silloin, kun en ole itse paikalla siivoamassa ja käyttämässä Sagaa tunnin-parin välein ulkona.

Vielä en heitä kirvestä kaivoon, voihan se olla, että Saga on vain hidas kehittymään (muutenkin ja sairautensa vuoksi). Henkisesti kaikki, sisäsiisteyden oppimisesta lähtien, mitä tämä koira on tuonut tullessaan on ollut raskasta ja vaikeaa, mutta sitten istahdan nojatuoliin ja Saga tulee nojaamaan jalkaani vasten tuijottaen herkeämättä kulmakarvojensa alta minua. Uskollinen pieni koira saa yhdellä ainoalla katseella valettua suuret määrät luottamusta jopa tähän epäilevään omistajaansa. Me selviämme kaikesta.

Kesää kuvin!

2011-07-23T00:03:00.000-07:00

Iltauinnilla

Ee: "Rakastan agilitya!" & Ässä: "Olen todellinen POMO!"

Merenrannalla

Mikkelin kisojen tulos

Tellervo odottaa rannalla uimareita

Tellervo noutaa

Evi noutaa!

Isot kiusaa pieniä! (Vai yrittäisiköhän se puolustautua Sagan hampaita vastaan...)

Sagan kontrolliverikoe

2011-07-22T23:34:00.000-07:00

Käytiin Sagan kanssa ensimmäisessä kontrolliverikokeessa kuukausi leikkauksen jälkeen. Proteiinit ja albumiini olivat sallituissa viitearvoissa (viimeksi vain hieman yli viitearvojen). Sappihappoarvot eivät sitten olleetkaan enää niin hyvät, muistukkeeksi siis koirien viitearvot sappihappotestissä ovat paaston jälkeen < 10µmol/l ja kaksi tuntia syömisen jälkeen < 35µmol/l. Sagan arvot paaston jälkeen 110µmol/l ja 2 tuntia syömisen jälkeen 170µmol/l ennen leikkausta. Nyt kontrollissa Sagan ensimmäinen arvo oli 97µmol/l ja toinen 171µmol/l.

Nyt ollaan yhteyksissä leikanneeseen eläinlääkäriin ja kysellään, mihin asti odotetaan, ennen kuin tehdään jatkosta päätöksiä.

Saga itsessään on pirteä (ruokavalionmuutoksen ansiosta), mutta väsyy helposti ja juo edelleen älyttömiä määriä. Ei ole ihan kaikki pikkukoiralla hyvin vieläkään :(

Mikkelin agikisat

2011-07-03T04:23:00.000-07:00

Harmistukseksi ensin on mainittava, että Elvin luonnetesti peruuntui, sillä olenkin itse agin koulutusohjaajakurssilla samaisen viikonlopun. Jospa sitä siis ottaisi uuden yrityksen luonnetestin kanssa ensi vuonna.

Eilen oltiin Mikkelissä KooKoo99:n agikisoissa. Kolme starttia, joista ensimmäinen oli hyppäri ja kaksi seuraavaa agirataa. Kahdessa ensimmäisessä startissa tuomarina oli Minna Räsänen ja viimeisessä Kari Jalonen. Kisat alkoivat huiman aikaisin, rataantutustuminen jo puoli kahdeksalta, mutta silloinkin jo lämpötila oli yli kahdenkymmenen. Päivän aikana lämpötila nousi auringossa varmasti oli kolmeenkymmeneen, sillä varjossakaan ei jääty paljon alle.

En piirtänyt ratoja ylös, enkä löytänyt ketään niitä kuvaamaan, joten suulliset sepustukset riittäköön. Ensimmäisellä radalla, hyppärillä, ei ollut mitään "pahoja" paikkoja, mutta aavistelin, että ensimmäisellä radalla tapahtuu jotain Elvin kierrosten ansiosta. Muurin jälkeen piti kääntyä takaisin tulosuuntaan eli piti tehdä tiukka käännös muurilla ja niinhän Ee teki, otti tosin vauhtia muurin palikoista samalla. Ehdottomasti ihan perus aidoillakin on treenattava hurjan paljon sitä, että se este täytyy silti suorittaa, sillä Elvi on jo käytännössä kääntynyt tulosuuntaan ennen kuin on edes hypännyt esteen yli. Omaa ohjausta ennakointitilanteissa on myös treenattava, ettei Elville ainakaan sitten yllätysmomentin vuoksi tulisi kyseisenlaisia tilanteita (jos tässä olisi ollut aita, senkin rima olisi lentänyt). Tuloksena 5 virhepistettä, sijoituttiin tosin toiseksi, sillä vain yhdellä oli nollatulos tältä radalta.

Toisella radalla Elvi lähti seuraamaan minua kepeillä, eikä hakenut aloitusväliä. Oletin että tästä tuli kielto. Sitten hyppäsi aan alakontaktilta, oletin että tuli jälleen virhe. Sitten sompaili putken edessä pyörien edestakaisin ja taas oletin, että tästä tuli kielto. Ja lopuksi pomppasi puomin alakontaktilta, koska olin itse jo luovuttanut ko. radan suhteen. Tultiin maaliin ja tulos selvisi. VITONEN. Ja kyseinen vitonen oli silminnäkijöiden mukaan tullut juurikin alakontaktilta puomilta. Mitä tästä opimme? Koskaan ei pidä luovuttaa, vaikka peli olisi jo menetetty, vaan rata pitää AINA suorittaa täysillä läpi. Sijoitus hienosti kuudes.

Kolmas rata oli hylätty. Elviira oli kuumuudesta niin väsynyt, että aivot olivat pehmenneet eli lähdössä ei pysytty tiukoista paikka-käskyistä huolimatta. Näin Ee sitten kiersi toisen aidan ja rata oli siinä. Rimoja lenteli ja lentokeinukin tehtiin, kepeillä neuvoteltiin pitkä tovi ennen kuin Ee luovutti ja lähti pujottelemaan, renkaasta hypättiin sivusta ja muutenkin koko rata oli niin onnetonta menoa kuin olla ja voi.

Kaikenkaikkiaan siis Elviiran vauhti oli hidas (ihan kuumuudestakin johtuen), mutta tai juurikin siitä syystä ohjaus toimi ja ongelmana oli vain Elvin esteidensuoritusosaaminen. Meidän on pidettävä Lappeenrannan kisojen jälkeen ainakin heinäkuu, jos ei vielä elokuukin kisataukoa ja treenattava vain ihan yksittäisten esteiden suorittamista eri kulmista, eri vauhdeilla ja minun eri sijainneilla ja itsenäistettävä Elvin touhuja entisestään. Nyt se on todistettu, että kyllä tuon terrierin saa pidettyä hanskassa kisaolosuhteissa, lisätreeniä kaivataan vain, että päästään etenemäänkin kisaolosuhteissa. Positiivisin mielin kuitenkin, kyllä tästä vielä hyvä tulee, mutta kuten jo tavoitettakin kirjoittelin uusiksi juhannuskisojen jälkeen, nollia lähdetään tavoittelemaan vasta ensi kesänä.

Olemme nettipimennossa, minkä vuoksi blogikin päivittyy, jos päivittyy, kun pääsen vieraskoneille hoitamaan kiireisimpiä asioita kuntoon. Toivottavasti tämä nettiongelma korjaantuu viimeistään ensi viikolla!

Juhannuskisat osa 3

2011-06-26T04:36:00.000-07:00

Tänään oli vielä vihoviimeinen startti Piikkiössä ja tuloksena HYL. Jätimme radan kesken ja fiilis tämän radan jälkeen oli tuttuakin tutumpi "Elvi ei kisaa enää koskaan". Miksi en voi ikinä oppia mitään? Onhan se jo tullut todettua, että Elvin korjaaminen on vaikeaa kentällä ja parempi mieli jäis kaikille, jos aina tehtäis rata loppuun, oli tulos mikä hyvänsä. Joku aivoitus iski kuitenkin siinä vaiheessa, kun tuo hyppäsi renkaan ohi ja kävi hakemassa seuraavan aidan, että otin ja korjasin renkaan. Hyppäsi taas ohi ja korjasin uudestaan. Sitten pois. Elvi kävi nilkkaan kiinni ja multa paloi hihat taas sen raivoamiseen. Lopputulos olisi ollut onnellisempi kaikkien kannalta, jos oltaisi vaan jatkettu aidan hakemisesta tulleen hylyn jälkeen kisanomaisesti rata loppuun.

Josko olisin tästä nyt kuitenkin sitten seuraavaa kertaa varten oppinut jotain.

Ja toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei Een kanssa kannata mennä yhden startin kisoihin. Tämänkin jo tiesin Een ihka ensimmäisen startin (Lempäälässä) perusteella, mutta silti piti väkisin käydä tekemässä tämän juhannuskisarupeaman viimeinen päivä.

Elviirassa on potentiaalia ja onhan se kehittynyt siitä, mitä se on ollut, mutta tuntuu niin kuin itse polkisi paikallaan, eikä osaisi koskaan tehdä oikeita päätöksiä nopeasti silloin, kun niitä pitäisi tehdä. Onneksi suunta tässäkin asiassa voi olla vain ylöspäin ;)

Kivaa oli tämänpäiväistä lukuunottamatta ja paljon opittiin. Treenattavaa jäi hurjasti, tässä vain pieni osa:

-renkaan suorittaminen
-keppien aloitukseen itsevarmuutta
-ohjauskuvioita (takaaleikkaus PUTKELLE, ennakoiva valssi, päällejuoksun hiontaa)
-alakontaktit (puomi, aa)
-lähdössä odottaminen

Niin ja nythän tämän viikonlopun jälkeen päätin asettaa uuden tavoitteenkin Eeville. Nollatulos ykkösistä :) Ei väliä meneekö yliajalla vai ei, mutta kunhan ratavirheet jäävät pois. Pidempiaikainen tavoite on, että ensi kesänä voimme jo alkaa puhumaan kisaamisesta ja asettaa kisanomaisia tavoitteita agiharrastukselle.

Juhannuskisat osa 2

2011-06-25T09:45:00.000-07:00

Tänään oli Tsau:n juhannusagilitykisojen toinen päivä Piikkiössä. Vuorossa olivat C- ja D-agilityradat. 1. radalla oli joitain pieniä vaaranpaikkoja, mutta eilisen perusteella olin jo asennoitunut siihen, että menemme jälleen tekemään mahdollisimman hyvää rataa ja keskittymään siihen, mitä ollaan tekemässä, eikä pohdiskelemaan lopputulosta. Puomi oli kolmantena esteenä ja sen halusin ihan tahallani varmistella, mutta eihän siinä mitään ongelmaa ollut, eilisen kummallisuuksia vain. Kaikki meni siis loistavasti radalla, kunnes 8. putkella tein takaaleikkauksen, enkä jäänyt varmistelemaan vaan luotin Elviin. Tapahtui siis juuri se, mitä olin eilen epäillytkin eli Ee kääntyi takaisin putkesta ja näin radalta vitonen. Kepeille epäröi jostain syystä mennä ja Ee odotti jostain syystä minulta lähtölupaa kepeille, mutta siitä ei saatu kieltoa ja hienosti pääsimme loppuun.

Toisella radalla oli yksi ainut vaaranpaikka aidoilla ennen aata ensimmäisellä kerralla. Selvisimme siitä, mutta sitten keppejä edeltävällä aidalla Elvi tiputti riman. Tyypillinen Elvin kanssa tapahtuva virhe, kun se joutuu hyppäämään tuollaisen aidan ja se yrittää tehdä kaarteesta liian pienen. Kepeillä Een keskittyminen jostain syystä herpaantui ja se meni yhden välin yli, korjattiin kepit ja sen jälkeen ne olivatkin ok. 12. ja 13. aidoilla kuuluu videolla, miten Een hyppytekniikka ei kyllä oikeasti ole kunnossa, sillä rimat kolisevat, vaikka pysyvätkin paikallaan. Elvin into oli parempi tällä radalla, mutta vauhtia puuttui tänäänkin molemmilla radoilla.

Jälkimmäisellä radalla Elviä oli tsemppaamassa turistikoirana toinen westie, muuten nämä kisat olivat westiettömät (ykkösluokan osalta siis). Hauskinta oli, että monet ihmiset tunnistivat Sagan skotiksi (vaikka likka on siis tooooodellla pitkässä karvassa) ja vielä useampi kysyi, kisaako se näissä kisoissa. Vielä on hieman matala ja sairas likka, mutta jos parantuminen edistyy tällä tavalla, mikäs meitä estää agilityn aloittamista ensi talvena ;)

Juhannuskisat osa 1

2011-06-24T06:19:00.000-07:00

Tänään alkoivat siis TSAU:n juhannuskisat Piikkiössä, Tuorlan majatalon tiluksilla. Edessä oli siis Elvin toinen virallinen startti agissa ja ensimmäinen hyppyratastartti. Olin huolissani etukäteen muutamista esteistä. Putkista pelkäsin, ettei Ee suostu niihin menemään, muuria ja pituutta epäilin, ettei likka viitsi niistä hypätä yli vaan kävelee yli, alakontaktit kuuluivat myös listaan sekä keppien aloitus. Olimme myöhässä kisapaikalta, mutta ehdin silti rauhoittua ennen starttia. Elvi oli ihan yltiörauhallinen, ei siis ihan ymmärtänyt, että oli agilitysta kyse, kunnes näki radat tottakai.

Ensimmäisen radan ratapiirros on vajaa, joitain aitoja puuttuu, mutta niissä ei mitään kummallista, koska tuossa oli paljon suoraa linjaa ja puuttuvat osuivat todennäköisesti niille. Videota ei tästä startista saatu, sillä lähtö tapahtui oletettua nopeammin.

Renkaasta Ee hyppäsi välistä. Tiputti jonkun aidanriman renkaan jälkeisessä mutkassa. Meni hienosti keinun. Kävi väärällä puolella keppien aloitusta, koska olin liian lähellä työntämässä Elviä kepeille, mutta korjasin sen eli annoin tilaa ja uuden käskyn, sitten kepit menivätkin hienosti. Vauhdilla jatkettiin loppua kohden, sillä nythän jo nämä "pahat" paikat oli koettu.

Kiihdytin puomilla, niin kuin aina, koska Elvikin niin tekee, mutta huomasin puolessa välissä puomia, ettei Eviä näy missään. Neiti hyppäsi ennen puomin ylätasannetta alas maahan. Otettiin uudestaan niin, että minä kävelin vierellä ja taas sama juttu. Puomin jälkeen tuli vielä joitain aitoja, mutta jätettiin ne välistä. Mentiin kentän laidalle seuraamaan ja monelle muullekin koiralle tuli uskonpuute samaisella puomin ylösnousulla ja onko mikään ihme; ylösnousu pomppi ylösalas koiran liikkeen mukaan enemmän kuin mikään muu puomi, mitä Ee on mennyt. Elvi siis aivan varmasti hämmentyi siitä, että onko tämä nyt sittenkin keinu ja kun se ei lähtenyt kallistumaan, varminta oli hypätä alas. Tuli kyllä täytenä yllätyksenä, ettei Ee mennyt puomia. Se on ehkä ainoa este, josta olen voinut satavarmasti sanoa, että sille Elvi etenee ja sillä voidaan takaaleikata ja mitälie. Kaikkea sitä oppii, kun maailmaa kiertää siis! Elvillä oli hyvä vire, joskin pitkä nurtsi hidasti kyllä lyllerön juoksua paljon.

Toisena ratana oli sitten vuorossa hyppyrata. En stressannut enää mitään esteitä ja muutenkin keskityin siihen, että tehtäisi Een kanssa vain niin hyvää rataa kuin pystytään. Rataantutustumisessa iski luottamuspula Elviiraan, en siis saanut päätettyä, miten ohjaan välin kepeiltä renkaan ja aidan kautta putkeen. Ohjaustreeniä (takaaleikkaus ensisijalla) on tehtävä ihan hurjan paljon enemmän, että voisin oikeasti luottaa siihen, että Elvi kyllä tietää, mitä tehdään. Päättämättä ohjauskuviota ei ehkä kannata mennä radalle.

Mentiin kuitenkin. Tarkoituksena oli ottaa 1. aita kutsuhyppynä ja kääntää Elvi kakkoselle. Näin kuitenkin silmäkulmastani, kun kävelin kakkosaitaa kohden ja olin kääntymässä Eetä päin, että neiti ponkaisi liikkeelle. Paniikissa lähdin ohjaamaan suunnittelemaani ohjauskuviota, vaikka olin ihan väärässä paikassa, näin Ee siis juoksi toisen aidan väärälle puolelle ja saatiin vitonen. Korjattiin ja jatkettiin matkaa. Kaikki meni oikein hyvin ja sujuvasti, keppien alun Ee haki vähän epäröiden, koska olin esteiden ahtauden vuoksi tosi lähellä jälleen kerran. Keppien jälkeen tarkoitukseni oli nyt sitten kuitenkin takaaleikata aidalle, mutta Elvi alkoi hidastelemaan niin paljon, että vedätinkin sitten aidalle saakka ja pienen pyörimisvaelteluretken jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin putkeen :D Lopussa Ee lähti 15. putkelta juoksemaan oikealle, vaikka minä kutsuin vasemmalla (treenattava siis paljon enemmän putkesta ulostuloa..), mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Elviiran ensimmäinen agitulos 5rv, aika 39 ja rapiat (ia 42s)

Videossa putket vähän tiellä, mutta näkeepähän meidän seikkailukohdan ja Elvi-epäruohonleikkurin hitaan vauhdin.

Saga on kotona!

2011-06-23T06:11:00.000-07:00

Sadelenkin jälkeiset onnelliset ulkoilijat omalla parvekkeella! :)