keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Forssan näyttely

Tupeerattu harvahapsi
Forssassa käytiin Venlan ensimmäisessä kaikkien rotujen näyttelyssä pyörähtämässä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Säätilan puolesta oli lupailtu sadetta (ja sitä vähän toivoinkin), mutta toisin kävi ja säätila oli mitä mainioin ja kesäisin.

Venlan tukka on tosiaan sellaisessa hauskassa vaiheessa, että ketään ei kyllä oikeasti naurata. Selässä on erinomainen tukka, kyljissä kelvollinen, niskassa täysin ylipitkä (mikä trimmin jälkeen oli siis kalju) ja päässä sunnilleen kaksi karvaa ristissä. Koitin kuitenkin parhaani mukaan neitiä laitella kehäkuntoon. Sain kyllä hyviä vinkkejä Venlan siskon omistajalta, joka on siis westiekasvattaja itse, että miten tuon kanssa kannattaisi nyt toimia ennen elokuun kisoja.

Kehässä oltiin toisen nuoren nartun kanssa, Venla ensimmäisenä esiintymässä. Ei siinä, kaikki oli hyvin, koska ei nähty takana kulkevaa westietä. Tuomari käpelöi Venniä, joka osaa muuten nykyään käyttäytyä todella hyvin pöydälläkin! Nuorempanahan Venlalla oli lieviä ongelmia pöydällä, onneksi oli eikä ole enää. Sitten tuomari ottikin ja sijoitti (ihan ansaitusti) toisen nuorten narttujen ykköseksi ja Venla jäi kakkoseksi. Mentiin sitten siihen järjestykseen ja Venlalla napsahti ihan täysin, kun toinen tuli nenän eteen. Ärinäraivokohtaus oli kyllä melkomoinen.

Saatiin kuitenkin eri ja sa ja mentiin jäähylle kehän ulkopuolelle. PN-kehässä ei mitään ihmeitä odotettukaan, mutta siellä Venla veti jälleen ihan hullun raivokohtauksen, tällä kertaa siskolleen, joka kisasi avoimissa nartuissa samaisessa näyttelyssä. Väkisin sain pitää pientä ja sievää terrieriä kuristusotteessa, ettei se vain pääsisi syömään ketään elävältä. En nimittäin epäillyt hetkeäkään, etteikö Venla olisi käynyt päälle. Lopulliseksi tulokseksi siis tuli eri sa pn4 eli ihan törkeän hyvä suoritus puolikaljulta ja ilmeisesti alipainoiselta koiralta! Olin kyllä superylpeä Venlasta, vaikka käytöksessä olikin hieman sanomista.

Venla kun on vielä ollut se meidän "kiltti koira" ja Elviiran kanssa saanut varoa. Osat ovat kääntyneet ja nykyään Empun uskaltaa melkein herkemmin päästää vieraiden koirien sekaan kuin Venlan. Mutta Venlan käytös oli kyllä sitten kehäpyörimisten jälkeen westielaumassa ihan samanlaista kuin se oli jo silloin, kun näin sen pikkupentuna tai siskosten pentuetreffeillä. Se yrittää koko ajan keskittyä johonkin muuhun (esim. ihmisiin), ettei vain tarvitsisi nähdä niitä muita koiria. Ven on aina ollut, varsinkin pienten valkoisten koirien kanssa, erittäin epäsosiaalinen. Kertonee ehkä jotain pikkukoiran vääristyneestä minäkuvasta, että tuntemattomien schapendoesien keskellä oltiin kuin kotonamme ja kaikki oli ihanaa ;)

Arvostelu oheen:

"Light bones. Typical size. Very feminin head, short neck. Topline is without withers, typical size of coat, nice coat. Front legs are outside, back legs straight. She looks very modest. Action is good in backlegs."

Vapaasti suomennettuna kevytluinen, tyypillisen kokoinen, erittäin feminiininen pää, lyhyt niska. Ylälinja ilman säkää (jep, trimmattiin se ylikasvanut niskakarva pois), tyyppilinen turkin koko, kiva turkki. Etujalat kääntyneet ulospäin, takajalat suorat. Hän näyttää hyvin vaatimattomalta. Toimintatakajalat ;) Eli takajaloissa hyvä liike.

Ja vielä paperille kirjoittamattomana puheena tuomari kertoi, että tykkäsi ihan hirveästi Venlasta. Siinä oli paljon hyvää, erinomainen luonne ja temperamentti (joo, tykkäsi rähjäroosasta), erinomainen turkin laatu ja väri ja paljon hyviä ominaisuuksia. Mutta ei vain kyennyt sijoittamaan Venlaa keveyden vuoksi. Tästä virisikin mielenkiintoinen pohdinta taas päässäni siitä, miksi näyttelykoiran pitäisi olla raskas, massakas ja jopa ylipainoinen. Varsinkin nuorella koiralla ylipaino voi vaikuttaa huomattavasti luuston ja nivelten kehittymiseen ja jos koiralla on nuorena jo paljon massaa, en välttämättä halua edes tietää, minkälainen tynnyri se on vanhempana. Kaikille tulee kroppaa iän myötä, halusi sitä tai ei. Me jatkamme seitsenkiloisen goljatin kanssa samaa rataa eteenpäin, sporttivartaloiset westiet kunniaan myös näyttelyissä!


Seisontakuvien otattaminen on kyllä hyödyllistä! Tästähän sen näkee; niskaan enemmän karvaa, että selkälinja alkaa vasta etujalkojen takaa, rintakarvoitusta vähemmäksi, että kaula näyttää pidemmältä ja takajalkojen eteen (ja toki muuallekin mahan alle) enemmän/pidempää karvaa. Muutenhan se onkin ihan ruusukkeensa mukainen, sertin arvoinen muru ♥