perjantai 23. toukokuuta 2014

Kuumaa menoa!

Hienosti kääntyy!
Tänään lähdettiin kohti aamulenkkiä, mutta poikettiinkin matkalla aamun viileämpinä tunteina treenaamaan vähän agilitya. Venlalle kolme hyppyä lievään kaareen ja radanlukutaidon opettelua. Vauhtia otettiin välillä putkesta ja taas mentiin. Välillä hakee hyppyjä kohtalaisen hyvinkin, välillä kyselee, että missäs ruoka, kerran jopa kiersi loput hypyt ja juoksi suoraan aamiaiselle ;) Muutama toisto tehtiin tätä ja sitten otettiin ensitreeniin myös putkijarru suoralla putkella. Mukana ollut kuvaaja veti puoleensa ensialkuun, mutta helpotin, niin johan alkoi kääntyä. Hienosti kääntyikin ja heti näki, miten aivot raksuttivat pienen päässä. Loppuu suora putki etupalkalla, ettei tule väärinkäsitystä, että putkesta tulisi aina kääntyä minua ihmettelemään.

Sitten päästiinkin jatkamaan matkaa sille odotetulle aamulenkille mäyräkoiravahvistuksin tottakai. Ajeltiin metsän laitaan ja lähdettiin kävelemään ihanille ja ennen kaikkea viileämmille metsäpoluille! Elviira on kyllä melkein hauska, sillä heti lenkin alussa oli savipohjaisempaa polkua, johon oli jostain sateesta kertynyt pieniä lammikoita. Ee otti vauhtia monen lammikon kohdalla ja juoksi lammikkoon mennäkseen uimaan. Tassuthan siinä kastuivat ja Elvin ilme oli aika pettynyt. Sitten tultiinkin jo ojan ylitykseen ja mikä onnenpäivä, siinähän kastui jo mahakarvatkin! Päästyämme upeiden maisemien kautta ihan kunnon järven rannalle, kuulin yhtäkkiä molskahduksen, kun Elvi olikin vesipetona hypännyt noin metriseltä kielekkeeltä suoraan järveen ja siellä uiskenteli onnellisena menemään. Pienen pelastusoperaation avulla sain Elvin vielä ylöskin sieltä järvestä ja päästiin hieman turvallisemmalle uintipaikalle.

Mutta eipä ollut Elvillä lainkaan tuskaisen kuuma. Venla taas läähätti koko matkan järvelle, eikä oikein etutassuja kummempaa olisi halunnut kivikkoisen pohjan vuoksi kastellakaan. Nostin siis pikkuneidin tekemään pienen uimalenkin järvessä, eikä se mikään paniikkitilanne ollut, vaikka Venla muuten onkin hieman arka kastumisen suhteen ja muutoinkin pehmeä. Viilennys tosin auttoi vain hetken, sillä tuon turkki kuivuu kyllä nanosekunnissa Elviin verrattuna. Elviira yrittää kyllä parhaansa mukaan uintien välillä kuivatella itseään muun muassa multaiseen metsäpohjaan.

Parin tunnin metsälenkin (ja sitä edeltäneen agitreenin) ansiosta loppupäivä sujuikin sitten varsin hiljaisissa tunnelmissa, kuka missäkin lepäillen ja uneksien. Mukava aloitus viikonlopulle!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Agitunnelmia

Harmittavasti meidän agilityn treenimahdollisuudet kaventuivat tälle kesälle huomattavasti, minkä vuoksi on hyväksyttävä se tosiasia, että en ehdi treenauttamaan Venlaa starttikuntoon. Kerran viikossa ohjatuissa treenaaminen ja satunnaisesti siihen lisäksi kaverin kanssa kentällä käyminen ei vain riitä, jos mielii saada koiran (vieläpä pikavauhtia) kisakentille. Mutta jatketaan toki harjoituksia ja otetaan kisat taas tavoitteeksi, kun saadaan harjoitusmahdollisuudet kuntoon!

Tänään radalla olikin rengas, johon Venla otti ensikontaktia pari viikkoa takaperin. Tein pari lähetystä renkaalle, ei ongelmaa, joten otin ja haastoin koiraa. Lähdettiin radan alusta eli hyppysuora, kaksi aitaa ja kolmantena rengas. Eikä mitään ongelmaa!! Sinne se lähti ja haki renkaan ja hyppäsikin vielä hyvin. Tänään oli myös osa aidoista ensimmäistä kertaa niinkin korkealla kuin 30 sentissä. Eikä yksikään rima tippunut. Hämmästyttävän taitava pikkukoira :)

Valitettavasti vain ollaan päästy ihan liian vähän treenaamaan ohjaustekniikkaa ja pidempiä pätkiä. Venla tekee superhyvää rataa parin, kolmen esteen verran ja sitten käy nenä maassa tai muuta vastaavaa, kun se alkaa jo odottelemaan sitä palkkaa.  Helppoa radanlukutaidon opettelua ja ohjaustekniikoiden ymmärtämistä koiralle, sitä me kaipaamme ja pahasti!

Tehtiin valssi- ja takaakiertoharkkaa, kohtalaista onnistumista, mutta se varmuus puuttuu ihan täysin. Venla ei ole varma, mitä tehdään ja minä en ole varma, mitä Venla tekee. Kaiken valssaamisen, rengashyppimisen ja takaakiertelyn lisäksi tehtiin keinutreeniä. Pyysin koutsia keventämään keinua ja se kyllä auttaa Venlaa hurjasti. Itseluottamus nousee ihan taivaisiin ja ongelmaksi muodostuu pitää Venla pois keinulta. Kova likka tarjoamaan sitä, mitä on vahvistettu. Hauskin puoli keinussa on ehkä kuitenkin se, että Venla tekee luomupysäytyskontaktin keinulle. Jää alakontaktille odottamaan vapautusta ja kun sanon sille "jes", lähtee kuin raketti jatkamaan matkaa. Toivon toki, että kun kokemusta ja näkemystä tulee lisää, myös luomupysäytyskontaktit jäävät historiaan ja keskitytään siihen etenemiseen ;)

Tänään tuli myös iloinen yllätys postin muodossa kotiin. Agirodun westiejoukkueella on hieno sponsori, Podunk Oy, joka sponsoroi joukkueen westieille Yumega-ravintoöljyn ja Yumove-nivelvalmisteen. Huippusponssaus urheileville aktiivisille westieille! Kyllä nyt kunnon kesä ja Agirotu saa tulla.

Helleaalto

Oli erikoista huomata, että peko-treenien osallistujamäärä oli aivan minimissään, kun Venlan kanssa hurautettiin keskelle metsää. Liekö sitten suurimmalla osalla ollut jotain muuta tekemistä vai olivatko vain helteen vuoksi jääneet pois. Itse ainakin ajattelen asiaa niin, että mieluummin näen ja koen treeneissä, miten koira toimii helteellä, missä sen raja menee ja miten sitä rajaa pystyy hallitsemaan, kuin esimerkiksi kokeessa tai vielä pahempaa, tositilanteessa. Kyllä ne mummot ja muut ihmiset voivat yhtä hyvin hellelukemissa kuin pakkasessakin kadota.

Venla oli jotenkin yli-innoissaan. Kun parkkeerasin auton, alkoi ihan järkyttävä kiljuminen kurkku suorana. No, ainakin tykkää! Kahdella maalimiehellä mentiin, kun vain kaksi oli tarjolla. Otettiin näkölähtö eli Venla näki, että kaksi ukkoa lähtee piiloon. Ensimmäiselle Venni lähti tuttuun tapaansa täysiä ja löysi taas maalimiehen nopeasti. Oli louskuttanut jonkin aikaa, mutta sitten lähti ääntäkin ja hyvin kuului hieno sarja. Saatiin maalimies pelastettua ja lähetin Venlan uudestaan töihin ja kuin ihmeen kaupalla Ven lähti uudestaan kuin ammus hommiin! En tiedä oliko yli-innokkuuta vielä jäljellä vai auttoiko oikeasti näkölähtö noin paljon, mutta töitähän se teki, vaikka ensimmäinen maalimies notkui matkassa mukana.

Etsintäsuunnitelmani oli huono ja käytiin aluetta läpi ihan väärästä suunnasta, minkä vuoksi tulikin vähän pidempää lenkkiä kuin oli tarkoitus. Senhän sitten huomasikin Venlasta. Vauhti ja jaksaminen hiipuvat yllättävän äkkiä. Toki nyt oli myös kuumuudella osuutensa asiassa, mutta väitän, että tuon koiran fyysinen kuntokin voisi olla paljon parempi kuin mitä se nyt on. Onneksi on kesä ja pururadallekin koirilla pääsy, joten voidaan Venlan kanssa yhdessä juosta ja kohotella kuntoa.

Löydettiin tottakai myös toinen ukko, mutta siinä päästiinkin sitten uuteen tilanteeseen eli minä näin ukon, koira näki ukon ja koira näki myös että minä näin ukon. Vaikka jatkoin kävelyä niin kuin en olisi mitään nähnytkään, Venla kävi maalimiehen (ensin pussailtuaan......) eteen istumaan ja tuijotti minua. Tuijotti maalimiestä. Tuijotti minua. Odottelin sitten jonkin kymmenen metrin päässä, selin Venlaan, että sieltä tulisi ääntä ja louskutuksen jälkeen annoin luvan palkata ensimmäisestä piippauksesta. Tätä siis treenataan niin ikään lisää eli näkyviä maalimiehiä! Mutta se on sanottava, että sitkeästi nuo napottaa maalimiehen luona, eikä esimerkiksi tule hakemaan minua/jätä maalimiestä hajujen takia tmv. vaikka painostankin kävelemällä poispäin.

Tehtiin sitten vielä yksi ilmaisuharkka, ettei tuo jäisi viimeiseksi muistikuvaksi ilmaisusta eli yksi ukko näkölähdöllä piiloon. Into oli taas niin kova, että Venla meinasin juosta jopa maalimiehen ohi, kunnes tajusi, että ahaa, niin joo, sehän piti nenää käyttämällä etsiä. Löysi maalimiehen ja louskutuksen jälkeen alkoi kunnon haukku. Hyvä suoritus ja kotia kohti! Meillä on kyllä hurjan mukava treeniporukka kaikenkaikkiaan, jopa näin pienellä jengillä homma toimii ja kaikki saavat haluamansa treenin. Pienellä porukalla treenatessa vielä plussana se, että päästiin ihmisten aikoihin kotiin!

Seuraavalla kerralla tehdään sellainen treeni Venlalle, että ensimmäinen maalimies onkin pitkällä. Koitetaan sillä valjastaa Venla tekemään pitkäjänteisempää työtä ja opettelemaan itse oman innokkuuden säätö oman jaksamisen mukaan.

Hyviä pointteja:
-innokas ja tarkka etsintä
-ei jätä maalimiestä
-kohtalaista irtoamista
-hyvä lähtö toiselle maalimiehelle

Kehitettäviä pointteja:
-ilmaisun aloitus, ei louskuteta!
-kyykyssä olevien maalimiesten koskettelu/pussailu on kiellettyä!!
-ohjaajan etsintäsuunnitelman teko

tiistai 13. toukokuuta 2014

Pekotreenit

Hienohelma
Koko päivän satoi vettä ja pohdin moneen otteeseen, että mitenhän tuo lätäköitä väistelevä hienohelma saa mitään tehtyä illan pekotreeneissä. Ei auttanut kuin lähteä kokeilemaan. Olin ensin maalimiehenä neljälle muulle koiralle ja se on kyllä opettavaista nähdä muiden suorituksia. Näkee niin monenlaista maalimieskäytöstä ja hajunkulkeutumista, että väkisinkin oppii aina jotain uutta.

Metsässä sade hieman hellitti, mutta märkää oli. Venla oli onneksi odotellessaan kerännyt itseensä valtavasti intoa, tietäähän se miksi siellä odotellaan. Otettiin matkalla autoilta metsään pientä hallintatreeniä eli seuraamista. Täytyisi muutenkin treenata tokojuttuja tuon kanssa paljon paljon enemmän.

Helpoissa piiloissa oli kolme maalimiestä, sillä keskityttiin ilmaisuun. Ensimmäiselle maalimiehelle Venla lähti vauhdilla ja jopa hieman yllättäen haukkui todella hyvää sarjaa! Maalimies oli vielä juonisti kallionkielekkeellä, jolloin hajujälki lähti ylöspäin ja vaikka me kävelimme alhaalla, Venla lähti kiertämään yläkautta maalimiehelle, eikä minun tarvinnut juuri tukea antaa, odotella vain neidin työskentelyä. Huippua!

Venlalla oli tahmeaa lähteä seuraavan maalimiehen hakuun, mutta vain hetken ja sitten nenä kävikin taas. Näin itse missä maalimies oli, joten tarkkailin koiraa ja Venla haki ensin hajua, mutta koska itse kävelin ohi, sekin tuli perässä, mutta enpä saanut Venniä vedettyä pois vainulta, vaan neiti kääntyi sittenkin takaisinpäin ja löysi maalimiehen. Hieman heikompi ilmaisu, mutta silti enemmän kuin yksi haukahdus ja palkka siitä.

Kolmatta maalimiestä sitten etsittiinkin. Epäilin itse maalimiehen olevan eräässä pienessä kuusikossa, joten käveltiin siitä ohi. Venla ei mennyt koko kuusikkoon, vaan paimensi mukana kulkevia löydettyjä maalimiehiä ja jäljesti riistaa tai muuta hyvää jälkeä ihan toisaalla. Käytiin alueen toisella sivurajalla, sitten käveltiin alue läpi vielä takaisin toiselle sivurajalle ja Venlasta kyllä näki, miten se yritti tehdä töitä, siis yritti hakea sitä ihmisen hajua, mutta ei malttanut enää samalla tavalla keskittyä ja kävi kyselemässä, että mitähän sitten ja minne pitäisi mennä. Palattiin vielä sille samalle kuusikolle jota epäilin ja nyt kävelin itse lähempänä kuusikkoa, jolloin Venla lähti suoraan sinne ja löysi nopeasti maalimiehen oikein kelvollisella ilmaisullakin!

Yhteenvetona:
  • Venlahan ilmaisee jo, vaude!! Eli nyt vain treeneissä ilmaisu osaksi etsintää ihan joka kerta ja luvalla maalimiehet saavat sen palkata eli siltä tulee jo sarjanakin haukkua, jos ei heti saa palkkaa, eikä pelkkää louskutusta.
  • Venni ei jätä maalimiehiä koskaan, superpositiivista! Kolmanneltakin maalimieheltä tuli pois vain yhtä matkaa maalimiehen kanssa. Toki täytyy vähän kiitosta antaa itsellenikin siitä, että olen tehnyt itsestäni maalimieheen nähden näkymättömän, jes!
  • Pidempiä treenejä/useampia ukkoja, jolla saadaan lisää kestävyyttä Venlan työntekoon. Nyt se selvästi hämääntyy joka maalimiehen jälkeen, että onko niitä vieläkin, kun ollaan tehty paljon yhden tai kahden maalimiehen hakuja. Näkyviä lähtöjä (kolme-neljä maalimiestä juoksee piiloihinsa, kun Venla katsoo ja vasta sitten lähdetään töihin), helpottuvia piiloja, palkkausvaihteluita ja muita keinoja otetaan avuksi.
  • Huippukoira ♥

torstai 8. toukokuuta 2014

Agin viikkotreenit

Eilen oli agin viikkotreenit ja ensi viikon kisojen vuoksi otin Elviiran ratatreeniin.

Hyppäsi renkaan hyvin (se oli mm. kieltojen listalla talven kisoissa), niistossa kiirehdin itse liikaa, mutta Elvi jäi tekemään hyppyä ja haki kepit ihan hyvin. En muistanut enää, miten ollaan keppejä tehty (suu kiinni!) ja tsemppasin/kehui välillä, jolloin Elvi lopetti kepittelyn. Korjattiin ja kun tajusin pitää suuni kiinni, Ee kepitteli hyvin.


4-5-6-suoralla Elviira tiputti keskimmäisen riman pariinkin otteeseen, kun se ponnistaa liian aikaisin hypylle. Hyppytekniikkatreeniä! Sitä on tehtävä, sillä suorilla Elvin hyppyjen arvioinnissa on eniten sanomista, varsinkin silloin kun on kiire ja Elvillähän on aina kiire. Hieno takaaleikkaus A:lle ja hyvä vienti 8-putkeen. Heitto takaakierrolle ja valssilla A:lle. Kelvolliset kontaktit A:lla, vaikka rata jatkuikin taaksepäin eli ei hyppinyt sivuista. Putken kautta taas hyppysuoralle ja niistolla 14-aita. Jälleen hätäinen ohjaus, mikä aiheutta sen, että Elvi tiputtaa riman, kun kiirehtii mukaan. Malttia, malttia, malttia niistoihin! Hieno kepeillehaku ja valssilla 17-18-19-suoralle.

Ohjasin totuttuun tapaan Elviä sen kummemmin kääntämättä tai rytmittämättä (kun ei se mihinkään irtoa), niin kappas! Olin 18-19 aitojen välissä, kun Elviira porhalsi täysiä kohti A:ta! Vaude mikä irtoaminen! Mutta kääntyi kyllä ennen A:ta kutsusta. Sitten tehtiin sama suora uudestaan ja rytmittämällä kääntyi siististi putkeen. Tulisiko Elviirastakin vanhoilla päivillään jopa hieman irtoava koira? Se olisikin upeaa!

Heitto 21-aidan takaakierrolle, A:lta käskytys takaakierrolle, jolloin Een pää pysyi eteenpäin ja juoksi A:nkin alas asti! Hypyn kautta haki hyvin puomille ja juuri alastulokontaktin rajalla teki laukanvaihdon, mutta olin katsovinani, että olisi hypännyt kuitenkin yli. Ohjaajan mukaan koski kyllä kontaktiin eli hienoa. Otettiin kuitenkin loppu 21-hypyltä vielä ja sitten oikein syynäsin tuota alastuloa puomilla, että mitä tekee ja tekihän se. MAHTAVA laukanvaihto ja juoksemalla alas asti. Töitähän juoksukontaktien kanssa ollaan alkuvuosi tehtykin, mutta että noin vain radan osanakin toimii... niin mahtavaa!

Vennipennin kanssa tehtiin myös agia viikkotreenien jälkeen. 6,5 viikkoa ensimmäiseen viralliseen starttiin, joten otettiin rengas opetteluun. Putki parin metrin päähän renkaasta, suoraksi pätkäksi ja renkaan alle kaksi aidanrimaa ristiin. Tein Venlalle ensin pari kutsuhyppyä ja tässä huomasi kyllä taas tuon koiran pehmeyden. Rengas tuntui vähän hirvittävän Venniä, mutta kun sen hyppäämisestä sai namia, niin olihan se hypättävä. Ollaan muutenkin hypitty max. 25cm hyppyjä, minkä vuoksi rengas tuntui korkeana esteenä senkin vuoksi pelottavalta. Parin kutsun jälkeen otin Venlasta kiinni ja tein pari lähetystä alustalle. Ylikompensoi hyppyä, mutta ei muuta vikaa. Sitten otettiin pari toistoa oman liikkeeni kera ja sekin toimi. Toisella kerralla tosin otti liian kovan vauhdin ja etujalat raapaisivat rengasta, kun hypystä tuli turhan laaka. Ei kuitenkaan säikähtänyt pientä kosketusta! Sitten vaihdettiin toiseen suuntaan niin, että putki oli renkaan takana, rengas-putki yhdistelmä toimi loistavasti. Sitten käännettiin vielä toisinpäin eli putkesta vauhti renkaalle ja ensimmäisen kerran Venla huomasi, että vauhti on liian kova putkesta tullessaan ja kiersi renkaan. Ei saanut siitä palkkaa, joten ei tehnyt sitä toiste, vaan sovitti liikkeensä erinomaisesti putken jälkeen renkaalle. Sitten otettiin vielä loppuun kaksi lähetystä eli jäi itse sinne putken taakse, kun lähetin Vennin putki-rengas-matkalle ja sinnehän se meni. Tuo on jo valmiiksi itsenäinen, niin en usko, että tuon itsenäisyyden tuominen agikentälle on mikään ongelma jatkossakaan.

Pari namiakin jäi jäljelle, joten otettiin pari juoksukontaktitreeniä. Venla on kyllä kova tarjoamaan tekemistä agiradalla, mikä on vain positiivista. Juoksareissa on vielä tekemistä, vielä ei ole lamppu syttynyt Venlan pään päällä :) Kyllähän tässä vielä puuhaa riittää Venninkin kanssa, mutta luottamus on vahva Vennin kykyihin!

Valmiina:
aidat
putket
muuri
rengas

Kesken:
Kontaktit

Aloittamatta:
pituus
pussi
kepit

maanantai 5. toukokuuta 2014

Ensimmäinen näyttely

Ajeltiin Venlan ensimmäiseen (ryhmä)näyttelyyn Maalahteen 3.5. lauantaina. Kyseessä oli ulkonäyttely alkutiedoista poiketen hiekkakentällä. Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja aloin omien kykyjeni mukaan laittelemaan Venlan tukkaa. Westieitä ei ollut järin paljoa, uroksia taisi olla vain pari, kolme, mutta narttuja olikin vähän enemmän. Venla oli ainut nuori narttu, joten saatiin pyöriä ihan omissa oloissamme kehässä.

Tuomari pyysi meidät heti kiertämään kehää, sitten liikkumaan edestakaisin ja nostamaan Venni suoraan pöydälle. Liikkeessä Venla on kyllä hauska, ei nimittäin ikinä uskoisi, että tuo nenäeläin pystyisi edes kävelemään noin pitkään haistelematta, mutta työmoodissa Venniä ei pysäytä mikään. Hienoa ravia pää pystyssä! Pöydällä koitin asetella Venlaa seisomaan, mutta kun ei omat taidot riitä, niin minkäs sille mahtaa. Siinä se nyt pöydällä kuitenkin oli ja tuomari käpelöi. Ensimmäistä kertaa ikinä näin, että westietuomari oikeasti tunnustelee (ja huolella!) koiraa karvapehkon alta. Siis painoi päätukankin ihan lyttyyn, kun kokeili kalloa ja sen muotoja, jaloista puhumattakaan. Venla näytti jopa hampaatkin ilman sen kummempaa rimpuilukohtausta. Ihmetteli vain, mitä tuo äijä tuossa oikein lääppii.

NUK1 ERI SA PN3 VARA-SERT
Niin, tuomarihan oli Kenneth Edh, silläkin kun tietysti on merkitystä, kenen mielipidettä tässä kuunnteltiin. Pöydälläolon jälkeen laitoin Venlan seisoskelemaan tuomarin eteen maahan, kauas tuomarista (sillä turkki nyt ei ole missään parhaassa kunnossaan). Siinä seisoskeltiin ja kuunneltiin, kun tuomari kertoilee sihteerille hyvä sitä ja hyvä tätä. Sitten sieltä nousi punainen lappu eli ERI ja kaikenlisäksi saatiin vaaleanpunainen ruusuke eli SA. Olin ihan shokissa, siis mitä, minun koirani sai ERIn, SAsta puhumattakaan, onko tämä edes totta! Mutta niin se oli, hieno Vennipenni :)

Onneksi olen pyörinyt schapekehien ympärillä ketynä viime aikoina niin tiesin jo, että nyt sitten mennään vielä Vennin kanssa kaikkien narttujen kanssa kehään eli avoimen luokan ajan laittelin vielä tukkaa, enkä esim. sullonut Venlaa häkkiin odottelemaan tai alkanut purkamaan trimmipöytää. Sitten lähdettiin kuuden nartun voimin PN-kehään. Venla sai jo kehän ulkopuolella kunnon raivarin, kun takana tullut narttu tuli liian lähelle ja koko kehässä juoksentelukin oli yhtä ravin ja raivorähinän sekoitusta. Olin jo ylityytyväinen Venlaan muutenkin, että en todella ottanut mitään stressiä enää PN-kehästä. Sitten tuomari alkoi mietittyään siirtelemään meitä paikasta toiseen ja yhtäkkiä huomasin, että kolmantenahan me tässä ollaan, PN-kehässä!! Ja vieläpä saatiin vara-sertikin, käsittämätöntä!

Vaikkei mikään näyttelykärpänen kyllä päässyt puraisemaan (ihan kamalaa laittaa westietä näyttelyvalmiiksi!), täytyyhän Vennin kanssa käydä toistekin näyttelyssä katsomassa, mitä mieltä muut tuomarit tuosta honkkelista ovat.

Tässä vielä arvostelu kokonaisuudessaan: "Feminin med fina proportioner. Feminint huvud. Bra öron. Starkt pigment. Mörka ögon. Fin övelinje och svans. Goda vinklar. Passande stomme, kunde ha lite mera kropp. Bra päls, som kunde vara lite hårdare. Rör sig med fint steg och bra resning."

Pääsiäispyhät osa 2 ja vappu


Toisena pääsiäispäivänä käytiin Koirakoutsiareenalla Ylöjärvellä rallyn möllikisoissa, ensimmäistä kertaa treenaamassa MES-luokan kisarataa. Käytösruutukoirakko oli todella lähellä, Elvi paineistui jo alussa ja kun ei päässyt enää pois tilanteesta, kävi ajamassa käytösruutukoirakkoa pois. Ja kun se tekee sen kerran, tekee se myös toiste. Eipä tästä sen kummempaa sanottavaa.
.
Sama jatkui vappuna. Vapunpäivän yönä rally-toko virallistui Suomessa ja tottakai lähdettiin mukaan ensimmäisiin virallisiin kisoihin eli yökisoihin samaiseen paikkaan Ylöjärvelle. Olimme starttivuorossa kolmannen kerran peräkkäin rallykisoissa ensimmäisenä, mutta se ei ollut enää suurin ongelma. Nyt on jokaisessa viimeviikkoisessa kisassa Elviira lähtenyt kesken radan ajamaan jotain toista koiraa pois. Näin kävi myös virallisissa kisoissa.

Elviiran meno oli alussa yllättävän hyvää, ei paineistunutta, vaan Elvi teki hyvin töitä. Ensimmäiselle kyltille eli merkillekin lähti tomerana, tosin juoksi ihan minne sattuu seisoskelemaan (siis seuraavalle kyltille jne.), mutta työmoraali oli kohdallaan. Hieman yli puolenvälin päästyämme, Elviira alkoi kaukana hallin nurkassa ollessamme tuijottelemaan ympärilleen hyökkiäkseen jonnekin (siis kaikki muut, yleisö, käytösruutukoirakko, tuomari olivat toisessa päässä hallia). Siis neuroottisesti etsien seinistä/kylteistä jotain uhkaa. Ei löytynyt, joten se lähti pitkälle huutamaan käytöruutukoirakolle. Jätin suorituksen tähän, sillä ei oikeasti ole järkeä antaa sille vahvistusta tuosta käytöksestä (vaikka se johtuukin paineistumisesta) eli Elvin ensimmäinen virallinen rallytulos jäi viivaksi. Tulostahan emme toki lähteneet hakemaankaan, ainakaan mitään hyvää sellaista. Hyviä paikkoja oli, varsinkin alussa, vaikka itse onnistuinkin mokailemaan melko paljon, mutta häiriönsieto, paineistuminen ja kesto ovat edelleen iso ongelma rallyssa.

Ensi viikon tiistaina olisi tokokoe, mutta päädyin siihen, että perutaan koe. Neljässä viime mölli/kisassa Elvi on nyt parin viikon sisällä lähtenyt ajamaan muita pois eli ei oteta enää sitä viidettä.

Paljon, paljon enemmän häiriötreeniä, ei siihen mikään muu voi auttaa.

Pääsiäisen ja vapun välillä ehdittiin Elvin kanssa poiketa myös mejä-kokeessa Ilmajoella. Outo tilanne ja muiden ihmisten (tuomari, opas) outo käytös hämmästyttivät minut lähes yhtä paljon kuin Elviiran, joka eteni kymmenisen metriä, istahti ja jäi tuijottamaan meitä. Annoin uuden käskyn lähteä jäljelle, liikahti taas kymmenisen metriä ja istahti meitä kohti. Lopetettiin jälki ensimmäiselle kulmalle, mutta saatiin lupa Elvin kanssa mennä jälki loppuun keskenämme. Puolitoista tuntia kahdeksansadan metrin jäljellä kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Elviira ei todellakaan ollut jäljellä lainkaan oma itsensä. Tuon kokeen jälkeen on pakko ottaa seuraavaksi vain helppoja ja nopeita treenejä, että saadaan Elvi takaisin raiteille. Olipahan mejäkauden avaus tämäkin!

Mutta nyt on kyllä ollut sellainen kevät Elviiran kanssa, ihan pelkässä arjessakin, että kun ei suju niin ei suju. Aika osteopaatille ja polvitutkimukseen on varattuna, jos se onkin kroppa, joka reistaa.Vaikka epäilen vahvasti vain (häiriö)treeniä tai sen vähyyttä.

Kesällä olisi tarkoitus Elvin kanssa starttailla osana westiejoukkuetta Agirodussa Janakkalassa. Tämän vuoksi lähdetään reilun viikon päästä tähän naapurinseuran kisoihin kokeilemaan, miltä se kisaaminen agissa sitten tuntuu ja ennen kaikkea, palautuuko Elvi siitä rasituksesta vai ei. Vuodenvaihteessahan kisaaminen jätettiin siihen, kun Elvi kielsi hyppyjä radalla, eikä kyennyt tämän jälkeen enää liikkumaan normaalisti. Nyt alkuvuoden aikana on koira tutkittu ja hoidettu ja saatu useampi ammattilaisen mielipide siihen, että sen kropassa ei ole mitään fysiologista vikaa. Liekö ollut talvipakkaset vai mikä syynä, mutta nythän sen sitten näkee, mikä on kesän tuomio.