Oreniuksen opissa agilitya

Meidän vanha kotiseura, Virtain kirsut, järjesti huippukoulutusta Mäntässä agilityn parissa. Oreniuksen Juha koulutti muutaman ryhmän ja itse olin tottakai molempien westieiden kanssa remmissä mukana. Ensimmäisessä ryhmässä Vennipenni pääsi opiskelemaan uusia juttuja ja toisessa ryhmässä Elvi pääsi purkamaan patoutunutta raivoaan ;) Vettä satoi enempi vähempi (radanrakennuksen aikana jopa ukkosti ja salamoi) ja ensimmäisen puolen tunnin jälkeen olin päästä varpaisiin litimärkä ja ihan jäässä. Mutta oli superkivaa!

Venla

Tähän mennessähän ollaan Venlan kanssa treenattu esteitä (putkea ja hyppyjä) ja keskitytty estefokukseen ja työnteon opetteluun. Ai niin ja paikallapysymiseen! Tänään päästiin koulutuksessa ensimmäistä kertaa treenaamaan ohjaustekniikkaa. Sanoinkin jossain vaiheessa, että olen arkaillut tuota ohjaustekniikan opetusta, etten vain pilaisi potentiaalista koiraa, johon Juha sanoi, että en sitä kyllä pilalle saa, jos jatkan valitsemallani tiellä. Jes! Se tiehän on tietysti tiuhaan palkkaaminen, liikkuva palkka, paikallaoleva palkka tai jonkun muun antama palkka, kaikki käy ja kaikkea saa/pitää käyttää. Niin ollaan tehtykin :)

Valkoisia palluroita tehtiin

Tehtiin Venlan kanssa radan neljää ensimmäistä estettä. Hämmästyttävää kyllä, pisintä radanpätkää tähän mennessä. Ja vaikka sitä on ehkä vaikea uskoa, niitä helmiä sateli tuollaisellakin pikkumatkalla vaikka muille jakaa. Omalla kohdallani olen kokenut, että en osaa alkeisopettaa/pentuopettaa koiria agilityyn, mutta tänään opin tai ymmärsin ihan uusia juttuja. Enpä esimerkiksi itse ole käyttänyt ollenkaan Venlalla tuollaista ketjuttamista, mutta tästä eteenpäin ketjutetaankin ihan kaikki agissa! Ketjuteltiin tuossa aluksi viistohyppyä (nr. 1). Lyhyttä välimatkaa molemmilla hyppyyn ja palkka hypystä. Venla pysyi muuten kivasti paikallaan lähdössä, pari kertaa varasti innokkuuttaan, mutta muutoi takapuoli pysyi tiukasti vesilammikossa kiinni. Sitten ketjutettiin pidemmältä matkalta eka hyppyyn toinen, sitten kolmas ja lopulta persjättö kolmosen ja nelosen väliin ja sitten neljään asti. Tuntuu kyllä ihan oudolta ohjata Venlaa, ihan erilainen koira kuin Elvi! Että hetki menee jo pelkästään siinä, että ohjaan Venlaa Venlana.

Treenattiin kohtuullisen pitkään ja loppuvaiheessa Venla lähti viemään donitsia (siis vinkuleluaan) kentän toiselle laidalle. Väsymys siis voitti, mutta neiti skarppasi kyllä keskittymisvaikeuksineen ipanaksi huiman hyvin. Eikä karannut radalta muita koiria katsomaan, vaikka oltiin vieraalla ulkokentällä. Superduperpentu! Tai ehkä sillä pohjatyölläkin on ollut jotain osuutta asiaan. Hyvä minä?

Elvi

Elvin kanssa tehtiin sitten koko rataa. Eka kierroksella päästiin 11-hypylle asti, sitten lähdin viemään Elviä pituudelle, kun rata hieman unohtui. No, ei hätää, uusiksi muurilta ja matka jatkuu. Persjättö 12-13 välille tuli auttamattoman myöhässä, mutta valssi oli kelvollinen ja rytmitys 15 hypylle, joten leijeröintikin onnistui kuin vettä vain!!!!! Siis Elviiran kanssa!!! Vaude. Kumma juttu, miten hyvä ohjaaminen vaikuttaa suorituksiin.

Renkaasta Elvi pomppikin sitten koko ajan sivusta tai tuli alta tai mistälie. Tuo Kirsujen kentän väljä rengas on aina ollut Elville vaikea, miksi hypätä rengasta, kun nopeammin pääsee ohi? Toisella treenikierroksella alkoi hieman jopa naurattaa, kun Elvi tuli kerran ali, jolloin Juha laittoi toiselle puolelle rengasta muurin palikan ja seisoi itse toisella puolella (blokaten siis ne avoimet osat renkaasta) ja piti vielä jalkaa renkaan alla, mutta silti Ee tunki ali :D

19-putkella oltiin taas ärsyttävien tosiasioiden parissa. Elvi ei irtoa, varsinkaan väsyneenä, putkiin!!! Viime kerralla Samin koulutuksessa sain noottia siitä, että se pitää viedä viedä viedä putkiin ja siitä huolimatta EDELLEEN oletan ja yritän irroittaa sitä ohjauksesta. Enkä sitten tiedä, kumpi ärsytti eniten. Se, että Elvi ei mennyt putkeen vai se, että en ohjannut sitä sinne. Todennäköisesti jälkimmäinen. Ratkaisuna haltuunotto puomin jälkeen ja irrotus putkeen, toimi.

Sitten jatkettinkin ongelmitta, hämmästyin ihan itsekin, miten hyvin rytmitin 20-25 estevälin. Tein oikeasti tosi hyviä valsseja! Mutta sitten alkoi väsymys voittaa treenin loppupuolella (siis oma väsymykseni) ja aloin ennakoida. Juhakin sanoi, että ohjaan niin kuin koirani vaatisi ennakoivaa ohjausta, kun todellisuudessahan Elvi reagoi heti.

Loppurataa kellotettiin useammilla eri ohjausvaihtoehdoilla. Ensin niin, että juoksin 25 ja 16 hyppyjen välistä, persjättö ja E kepeille. Sitten leijeröimällä (!!!!) 16 hypyn ja käänsin sylkkärillä (!!!!!) Elvin (!!!!!!) kepeille. Ja lopuksi vielä leijeröimällä 16 hypyn, mutta leikkaamalla ennen keppejä vasemmalle puolelle. Nopein oli tottakai tuo meidän käytetyin vaihtoehto eli persjättö, mutta nyt puhuttiin vain sekunnin kymmenyksistä verrattuna esim. leijeröinti-sylkkäriversioon.

Kyllä kaikkinensa sai taas kuin saavista kaatamalla uutta oppia niskaansa. Puolitosissani sanoin, että Elvin kanssa on toivo jo menetetty näillä radoilla, mutta kuulemma ei olekaan. Juha oli sitä mieltä, että älä hermostu (ai minäkö, itse tyyneys!), Elvin kanssa on keskityttävä ohjaajan ja koiran väliseen yhteistyöhön, Venlan kanssa sitten koiran osaamiseen. Ja miten totta tuo lausahdus onkaan! Täytyy kyllä sanoa, että Juha on ainut agikouluttaja, joka on osannut antaa koulutuksissaan edes sen yhden positiivisen ja jotain toivoa luovan neuvon/ohjeen/kommentin, kun on kyse kontrollifriikistä tappaja-Elvistä. Vaikka olenkin itse rakentavan kritiikin suuri kannattaja, täytyy myöntää, että välillä sitä ihminen tarvitsee edes sen yhden positiivisen kommentin silloin tällöin. Huippukoulutus :)

Rally-kisat Pirkkalassa

Tänään oltiin rally-tokokisoissa Pirkkalassa westietiimillä vahvistettuna mustalla hevosella Hilmalla. Elviira oli VOI-luokassa, Venla ensimmäistä kertaa ALO-luokassa (tai missään kisassa mukana ylipäätään) ja Hilma metsästämässä viimeistä ALO-tulostaan.

Aamulla ensimmäisenä vuorossa voittaja-luokka ja Elviira. Radalla ei oikeastaan ollut mitään muuta hankalaa kuin juokseminen oikealla seuraten, koska sitä ei juurikaan olla treenattu, mutta kokeiltiin sitä radan ulkopuolella ja hyvin toimi. Alku meni ihan hyvin. Lähdössä (siis lähtöluvan ja liikkellelähdön jälkeen) Elvi alkoi ravistelemaan, mistä saatiin miinusta puuttellisesta yhteistyöstä, mutta hyppy meni hyvin. Sitten liikkeestä seiso ja kierrä koiran ympäri, muutoin hyvä, mutta lievä kääntyminen, kun tulin selän takaa sivulle. Toinen hyppy hyvin. Sitten molempien kännös vasemmalle eli puolenvaihto oikealle. Ei ongelmaa, Elvi kääntyi hienosti.

Sitten käännyttiin kävelemään käytösruudussa istuvaa shetlanninlammakoiraa kohden ja Elvi meni vaikeaksi. Seurasi kyllä oikealla, mutta paineistui paljon. Istumisen jälkeen ei tahtonut enää millään lähteä mukaan juoksuun ja hetken taistelun jälkeen Elvi lähtikin selkäni takaa kävelemään käytösruudussa istuvaa koiraa kohden. Ei pitänyt mitään ääntä, ei lähestynyt uhkaavasti, käveli vain kohti ja pääsi melko lähelle, ennen kuin sain Elvin käännytettyä pois. Jatkettiin, vaikka tästä tuli jo hylätty (vakava puutteellinen yhteistyö) ja Elvi oli täysin paineistunut. Loppuradalla liikkeet taas tosi hyviä itsessään, paineistuminen näkyi siitä, että nenä maassa edettiin ja istuminen sivulla oli lähes mahdotonta. Huhhuh, päästiinpähän loppuun.

Saatiin tehdä myös käytösruutu vielä, vaikka peli oli jo menetetty. Käytösruudussa piti istua sivulla 2 minuuttia. Muuten meni hyvin, vaikka rataa teki iso berni, mutta kun se oli Elvin selän takana ja ohjaaja sanoi kyltillä 14. "ylös", Elvi ponnahti kuin jousi taas seisomaan. MUR!! Se ei osaa edes seistä ja nyt jo toiseen kertaan nousi kisoissa seisomaan jonkun toisen käskystä!!! Tähän ja käytösruudun häiriökoirakoihin tarvitaan paaaaaaaaaaaljon treeniä. Täytyy vähän aikaa raapia päätään tuon paineistumisen kanssa ja pohtia, miten tuohon rallyn kisasuorituksiin saisi sitä itseluottamusta ja itsevarmuutta, mitä treeneissä riittää vaikka muille jakaa.


Toisena stattivuorossa oli sitten pikkuinen Vennipenni. Tai eihän se enää mikään pieni ole, iso 11-kuinen juniori! Venla oli yllättävän kivasti kuulolla. Nenä vei toki neitiä minkä ehti, mutta itse radalla oli TODELLA paljon sellaisia paikkoja, että minun teki mieli palkata. Alussa lähti hyvin seuraamaan, pysyy oikeassa paikassa ja pitää koko ajan kontaktia yllä (ihana ipana!). Kakkosella tuli hienosti eteen istumaan, mutta pyytäessäni neitiä sivulle huomattiin kyltti ja sitä piti haistella ja tutkia ennen kiertämistä sivulle. Pikkuvika, ei haittaa. Sitten sivulle istuminen, törkeän super. Neloskylttinä oli saksalainen täyskäännös. Venla lähti ensin kiertämään minua väärään suuntaan, kunnes tajusin näyttää selvemmin selkäni taakse merkkiä, miinusta epätarkasti suoritetusta tehtävästä.

Tämän jälkeen taas hienoa seuruuta. Juoksussakin Venla toimi tosi kivasti, oikealle käännöksessä ei
ongelmaa, mutta vasemmalle kääntyessä Venlalla oli jo niin kova into päällä, että juoksi minusta ohi. En todellakaan lähtenyt uusimaan, joten miinusta ropisi väärin suoritetusta tehtävästä. Jatkettiin matkaa, hienosti menivät vasemmalle käännökset, mutta sitten tuossa 12. kyltillä tapahtui jotain, mitä en kyllä muista. Mutta pieleen meni sekin ja miinusta ropisi väärin suoritetusta tehtävästä ;) Istuminen ja koiran kiertäminen ympäri oli super, vaikka treenattiin ensimmäistä kertaa tätä noin viisi minuuttia ennen rataa :D Liikkeestä maahanmenossa Venla löysi vainun ja meni "ihan vähän" viiveellä maahan kumarruksen kautta ja pujottelussa ehti vähän ohitella taas ennen kuin ehdin mukaan eli siitäkin miinusta. Lopputulokseksi 70/100 eli häthätää saatiin ensimmäinen ALO-luokan tulos ;)

Reippaana ekaa kertaa kisoissa!

Paljon treenattavaa vielä, mutta hämmentävän hyvin jaksoi elohiiri pysyä kartalla mukana ja liikkeissäkään ei ihan hirveästi sanomista ollut, vaikka ollaan treenattu yhden käden sormilla laskettavan määrän rallya tuon ipanan kanssa. Ens kerralla menee jo paljon paremmin!

Nousijohteisen kisapäivän kruunasi koiravanhuksemme Hilma hienolla 100 pisteen tuloksella vesisateesta huolimatta ALO-luokassa siis. Tsemppauksen (ja söpöstelyn ;) ) johdosta Hilmasta tuli myös tuomarin suosikki 30 koiran joukosta, hyvä Hilma! Ja tämän lisäksi napsahti RTK1-koulari eli Hilma siirtyi AVO-luokkaan jatkamaan loistouraansa.

Tokoa

Eräänä sumuisena aamuna lähdettiin Tuijan ja schapelauman kanssa treenaamaan tokoa Villähteelle. Sitten sainkin tietää, että Tuija oli suunnitellut, että pidetään kokeenomainen treeni ja katsotaan miltä ne liikkeet näyttää. Paniikki, apua, mut eihän me osata mitään!! Päästettiin kuitenkin koiruudet ensin leikkimään kentälle, että saatiin pahimmat virrat Elvistä purettua ja schapelauman lisäksi mukaan joukkoon tulivatkin aamulenkillä olleet mäykkykaverit Tilda ja Fazu.

Elvi, Jippo, Fazu, Ida, Tilda, Jeccu, Tuija, Cassu ja Venla.

Sitten käytiin Elvin kanssa töihin. Tehtiin paikkamakuu Jecun kanssa. Elvi meni Tuijan käskyllä maahan (mutta en sitä tietenkään ollut huomaavinaan ;) ) ja jäi nätisti Jecun viereen odottamaan. Vähän pää pyöri ja haisteli tuulia, mutta ei ollut levottoman oloinen. Pääasiassa tuijotti minua. Tuija kävi palkkaamassa Jecunkin välillä ja E pysyi silti. Sitten palattiin takaisin koirien viereen ja Elvi ponnahti istumaan. Heittäytyi uudestaan maahan ja sitten tuli käsky perusasentoon, jolloin nousi tietysti sivulle istumaan. "Ihan pientä" ennakointia ja tarjoamista, mutta muutoin olin kyllä tyytyväinen. Luulen, että se, kun kaveri makoilee vieressä, auttaa Elviä ymmärtämään, että tästä ei lähdetä mihinkään. Hyvä E!

Tämän jälkeen vuorossa oli seuraaminen kytkettynä ja vapaana. Ei mitään moitittavaa mun mielestä. Tuijan mielestä olikin sitten liian väljä perusasento, liian väljä seuruu ja olematon kontakti ;) Nojoo, ainahan tuota parantaa voi, mutta tällä hetkellä olen tyyväinen siihen, että kun pysähdyn, Elvi istuu tai kun liikun, Elvi kulkee vierellä käännöksineen. Kontakti on riippuvainen Elvin mielentilasta ja innosta. Lähtee usein niiiiiin helposti poikittamaan, kun pitää kontaktia yllä, että en ole sitä vaatinut. Kunhan sen verran seurailee, ettei jää alle, kun käännyn vasemmalle. Se riittää tällä hetkellä. Hienosäätöä siis tähän.

Liikkeestä maahanmeno on kohtalaisen varma liike Elvillä, kunhan se menee maahan ja kunhan ei ponnahda sieltä omatoimisesti ylös, kun tulen vierelle. Vähän valui käskyn jälkeen, mutta meni maahan ja pysyi siellä, eikä muistaakseni ennakoinut sivulletuloakaan lopussa. Hyvä E!

Luoksetulossa jätin Elvin ja kävelin PITKÄLLE. Pidemmälle kuin koskaan ennen. Ja sitten Tuija vielä odotutti liikkuroidessaan ennen kuin antoi luvan pyytää sivulle. Mutta hienointa ikinä, siellä se Elvi pysyi ja napotti rauhassa paikallaan! Jes! Luokse juoksi ihan kuuttina, jäi vinoon/kauas ja korjasi itse. Eli ihan pientä tarjoilua taas tässäkin.. Mutta toisaalta Elvillä on ollut niin pahoja lapaskohtauksia tokossa, kun ei ymmärrä ja paineistuu, joten melkein parempikin, että pysyy sitten toimintakykyisenä ja tekee vaikka temppuja. Kamalampaa se olisikin, jos se jähmettyisi eikä kävisi enää istumaan tmv.

Liikkeestä seisominen on arpapeliliike, joskus saattaa onnistua, joskus ei. Kovalla käskytyksellä SEISO ja jonkun askeleen valumisen jälkeen jäikin ihme ja kumma seisomaan! Hyvä Elvi! Eikä ihan hirveästi poikittanut karkuun, kun tulin takaisin vierelle. Vaikka se on kyllä suuri ongelma, johon on puututtava. Siis, että seiso tarkoittaa sitä, ettei yksikään jalka ota yhtäkään askelta minnekään. Liikkeen lopuksi ennakoi sivulle istumisen.

Hyppyestettä ei meillä ollutkaan tuolla kentällä mukana, joten sitä treenataan sitten toiste. Kaikkinensa yllättävän kivasti meni, vaikka hermojaraastavan paljon on kyllä vielä hommaa, että noista tulisi oikeasti varmoja liikkeitä kaikista. Mutta Elvi on Elvi, siitä ei pääse mihinkään. Innolla tekee, mutta koskaan ei tiedä, mikä päivä ollaan hillittyjä ja keskitytään, mikä päivä ollaan väsyneitä ja kiukkuisia ja mikä päivä ollaan kuin tulta ja tappuraa. Miten tylsää olisikaan treenata jonkun tasapaksun ja tasaisenvarman koiran kanssa. Westiet on kivoja!

Kiitos Tuijalle liikkuroinnista ja psyykkauksesta, seuraavalla kerralla tehdään kokeenomainen ilman palkkaa liikkeiden välillä! Ennen sitä taidetaan kuitenkin pakata pariin kertaan tokoreppu ja vaeltaa lähistön hiekkakentille pitämään ihan omia sulkeisia siitä, kuka käskee.

Kuukausi ensimmäiseen tokokokeeseen, iiiiiiiik!!! Onneksi jännitystä vähentää innostus siitä, että samassa kokeessa, samassa luokassa on myös toinen westie kisaamassa, mahtavaa nähdä muita tekeviä porkkanahäntiä kisakentillä!

Viehejuoksua

SBY Lahti järjesti Hyvinkään vinttikoiraradalla viehejuoksukilpailun. Lähdettin mukaan vääränrotuisina molempien tyttöjen kanssa, sillä tässä olisi hieno mahdollisuus kellottaa molempien vauhdit! Päivästä tuli kuuma ja epäilin juokseeko Elvi ollenkaan, vanhemmiten kun siitä on tullut melko herkkä kuumuudelle. Epäilin turhaan, sillä heti kun viehe lähti, Elvi oli perässä. Tosin Elvi ei käynyt vieheeseen enää kiinni, kun se pysähtyi, mutta miksi kävisikään, sehän on jo kuollut, jos pysähtyy ;)

Venla puolestaan yllätti. Tai no yllätti ja yllätti. Tottakai olin jo tiennyt, että sillä on viettiä, kun lähtee kaiken liikkuvan perään. Mutta vieras ympäristö, jossa oli paljon vieraita isoja koiria, mönkijä sekä vinkuva ja koliseva koneviehe saivat minut olettamaan, että pehmoVenla ei välttämättä lähde edes vieheen perään. Heti kun mönkkäri toi käsivieheen lähtöön, Venla napitti vain ja ainoastaan viehettä ja heti kun päästin irti, sinne mentiin. Ja (vaikkakin huonosti ja korjaillen) Venla kävi vieheeseen kiinni ja hieman jopa repi vieraan ihmisen kanssa lelua, jee!

Ensin kaikki juoksivat 150 metrin suoran käsivieheellä, jonka jälkeen vielä 280m rataa ympäri (melkein kokonaisen kierroksen). Melkein jo arvasinkin, että suoralla voivat kummatkin edetä, mutta ensikertalaisina juoksijoina kumpikaan ei lähtenyt pitkällä matkalla kaarteeseen. Tai Venla oli jo menossa, kunnes yhtäkkiä jarrut pohjaan ja kiireellä takaisin. Elvi jäi odottamaan kaarteeseen, että tulenko minäkin vai mitä nyt tehdään, vihellys ja onnellinen Elviira juoksi takaisin kehuttavaksi :)

Porukka oli todella mukavaa, tunnettiin olevamme tervetulleita vääränrotuisinakin mukaan jengiin ja kaikki olivat paljon mukavampia kuin koiratapahtumissa yleensä. Harmi vain, että päällimmäiseksi jäi pettymyksen maku, sillä alkuperäisen tiedon mukaan kaikilta radoilta piti saada aikatulos, mutta paikanpäällä selvisikin, että vain onnistuneet 280 metrin juoksut kellotettiin :( Superpettymys eli ei mitään havaintoa, kumpi tytöistä on nopeampi.


Mutta tämä oli erinomaisen hyvää treeniä ensi vuoden RotuRacea varten. Täältä löytyy siis jo puolet westiejoukkueesta, eiköhän siis ensi kesänä nähdä Hyvinkäällä valkoisia tikkaajiakin ;)

Epävirallinen piirinmestaruusjoukkuekilpailu

Olen nyt ottanut asiakseni yhteisen kesän jälkeen totuttaa plikkoja yksinoloon, kun olen toisen kanssa harrastuksissa tai missälie. Eilen illalla Elvi jäi itsekseen kotiin, kun Venla pääsi schapelauman kanssa vielä metsään iltalenkille ja puolestaan Venla jäi kotiin (iltapalalle), kun Elviira pääsi ravilenkille eli pyöräilemään.

Tänään oli Heinolassa eli ihan tässä meidän nurkilla epäviralliset agilityn joukkuepiirinmestaruuskilpailut eli Venla jäi kotivahdiksi ja Elviiran kanssa lähdettiin matkaan. Elvin kanssa alkuperäinen suunnitelma oli olla varakoirakkona, jos ollenkaan mukana joukkueessa, mutta syystä tai toisesta ajauduttiin yhteen VAU:n minijoukkueeseen. Myönnettävähän se on, motivaatiota näihin kisoihin osallistumisesta ei ollut ollenkaan, vaikka olinkin yrittänyt psyykata itseäni jo jonkin aikaa.

Rata oli helpohko, melko tiivis, perusrata. Aloitettiin ihan kivasti, Elvi juoksi jopa puomin kontaktin kunnolla! Sitten koitin taas luottaa Elviin ja käyttää pelkkää vastaista kättä välistävetoon 7 ja 8 hyppyjen väliin. No ei tietenkään toiminut ja hyllytettiin siihen. Ja tähän olisi pitänyt jättää rata, sillä lopetin hylätyn jälkeen ohjaamisen ja Elvi paineistui ja taas roikkui takiaisena iholla loppuradan. Mutta seiskalle asti meni loistavasti ;)

Sellainen hämärä muistikuva on, että olisin joskus itselleni luvannut, että jos tulee hylätty, nappaan koiran mukaan ja lähdetään pois radalta.. Kumma kun sitä on niiiiiiin vaikea toteuttaa! Elvillehän on ihan sama lopetetaanko rata kesken vai lopussa, eihän se sitä tiedä, koska radan on tarkoitus loppua eli siinä mielessä ei olisi mitään väliä senkään puolesta, palkka tulee tietysti aina maalissa meni miten meni.

Mun agilityn kolme kultaista sääntöä:
1) Älä tee agilitya, jos siihen ei ole motivaatiota
2) Jatka kunnolla tai jätä kesken hylätyn tuloksen jälkeen
3) MUISTA ja TOTEUTA kaksi edellistä sääntöä

Jos sitä joskus vielä oppisi ;)

Ei siis valitettavasti edesautettu oman joukkueemme menoa millään lailla, mutta kiva reissu oli silti. Elvin kanssa vietettiin jäähdyttelylenkillä vielä laatuaikaakin ihan kahdestaan. On se hauska, miten porukassa Elvin pitää aina esittää jotain isompaa mitä on. Kun ollaan ihan kahdestaan, on Ee kuin ihmisen (siis minun) ajatus. Ihailtiin Heinolan satamaa ja nautittiin syysauringosta.

Arki palautuu ennalleen

Kesän aikana koira-arki on aina päälaellaan työaikataulujen vuoksi. Onneksi syksy on taas täällä ja samoin normaali arki koirien kanssa.

Tänään oltiin toista kertaa Samin (Sami Wessman) agilitykoulutuksessa Elvin kanssa. Kuten varmaan joku on voinut arvatakin, olen aina vähän epäileväinen minulle uusien kouluttajatuttavuuksien suhteen, mutta Sami on ollut positiivinen yllätys. Ei mitään mutkikasta, ei mitään uutta, vaan perusohjausta, perusasioita ja niiden viilaamista.

Olen itse huomannut nyt, kun Venla alkaa olemaan siinä iässä, että aletaan agilitya oikeasti treenaamaan, eikä vain kasvateta motivaatiota tai opetella työntekoa, että en oikein uskalla opettaa sille mitään. Pelko takaraivossa on niin vahva siitä, etten nyt vain pilaisi mitään. Jotenkin suorituspaineet on niin suuret, kun näkee miten paljon potentiaalia tuossa pienessä koirassa oikein on, ettei uskalla yrittää ja erehtyä. Mutta tänään kun sanoin sen ääneen koulutuksessa, siitä tuli jotain todellista ja oikeasti tajusin, että eihän me voida Venlankaan kanssa koskaan onnistua, jos ei mitään tehdä. Ja jopa Elvin kanssa tuli tänään sellainen fiilis, että ehkä meidänkin yhteistyöllä on vielä kehityskelpoinen.

Sami palautti taas tämän agilitytaukoilijankin ruotuun sanomalla, että niitä treenattavia yms. asioita kannattaa kirjoittaa ylös. Tietenkin kannattaa, niinhän me ollaan kirjoitettukin tänne, mutta ei tavattoman pitkään aikaan! Palataan siinäkin suhteessa perusasioihin, pidetään sitä treenipäiväkirjaa ja pureskellaan ne ongelmat auki.

Tänään tehtiin pientä radanpätkää. Alkuun treenatiin 1-5 esteitä, sitten otettiin omana harkkana vielä 6-9 esteet. Perusjuttua, mutta eri näkökulmasta.

Alkupätkässä ohjasin ensin (niin kuin niiiiiiin monesti ohjaan) 3 hypyn niiston tähtäämällä ohi siivekkeestä, että Elvi varmasti hyppäisi siitä yli. Lopputulos on tietysti se, että jäin koiran linjan eteen, kun piti lähteä suuntaamaan 4 putkeen. Klassinen tilanne, jossa E lähtee helposti jahtamaan jalkoja, kun ei ole muita vaihtoehtoja. Pieni korjaus ja oma linjani kohti siivekettä (kyllä se Elvi hyppää) ja alta pois, jolloin Elville jää vapaaksi suora näkölinja putkeen ja homma toimii.

Toisessa pätkässä treenattiin valssin suuntaa ja ajoitusta. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulen, että valssaan myöhässä. Mutta kyse ei ole vain ajoituksellisesta myöhässäolosta, vaan fyysisesti alan tekemään valssia liian pitkällä. Jolloin taas tullaan tilanteeseen, jossa pyydän Elviä hyppäämään kauas, mutta lälläslää, ei hypätäkään, kun piti mennä tännepäin. Korjaus valssia aikaistamalla ja homma toimii.

Joskus tai aika usein asiat ovat pienestä kiinni. Ja kaikki tämä pieni peruskuvioiden viilaaminen on sellaista, mistä onkin hyvä hiljaiselon ja sairaslomailun jälkeen lähteä liikkeelle.

Venlan kanssa olen saanut luotua työinnon agilitya kohtaan. Hetsaamalla, leikittämällä, kehumalla ja pitämällä pelkästään hauskaa hallilla. Nyt sinne mennään innolla ja odotetaan työtehtäviä. Esteistä ollaan treenattu putkia ja hyppyjä, joista putkiin Venlalla onkin jo kova fokus. Tänään keskityttiin hyppyfokukseen ja rajojen noudattamiseen. Eli aloin jo vaatia Venlalta paikallapysymistä ja luvan odottamista. Tottakai otettiin myös lentäviä lähtöjä, että se vaivalla luotu into myös säilyy. Suurimmaksi osaksi ollaan tähän mennessä tehty suoraa, joten tänään oli vuorossa kaarretta. Aita-putki-aita-yhdistelmää molempiin suuntiin putken jälkeen kaartaen ja pelkkää kahden hypyn kaarretta. Ja loistavasti meni. Siis itse treenin osalta, lähtöluvan odottamista ja ensimmäisen hypyn hyppäämistä (vaikka jossain toisella puolella hallia on ihana leluihminen) harjoitellaan jatkossa enemmän :)