torstai 13. syyskuuta 2012

Fysioterapiaa

Elviira pääsi ensimmäistä kertaa Annakaisa Ventomäelle Kärkölään eli uudelle fyssarille hoitoon. Oireita olivat tosiaan siis kesällä alkaneet peitsaaminen aina kävellessä (ravi pysynyt kelvollisena, laukasta tullut jäykkää) ja välillä hihnalenkeillä poikittaminen eli takapää lähtee kulkemaan sivuttain menosuuntaan. Elvin kesäfyssarin, Marika Ruottisen, hoitama vasemman etupuolen täysjumikin oli toki huolena. Suurin pelko ja epäilys on ollut tätä uutta fyssariaikaa odotellessa lonkkien kunto.

Fyssari halusi ensi Elvin seisomaan suoraan. Tästä jo tehtiin huomio, että Elvin ranka on takapäässä hännästä lannerankaan vinossa. Toinen huomio oli sivuprofiilista katsottuna rangan mutka lapojen kohdalla, vaikka turkki hämääkin hienosti asian oikean laidan. (Ohessa ehkä selventävä piirros.)

Sitten fyssari alkoi työstää Elviä takapäästä eteenpäin. Takapäässä oli jumia lonkissa ja hännäntyvessä, vasemmalla edessä jumiutunut etuosa oli edelleen jumissa, eikä vasen etujalka tahtonut suoristua vaivattomasti eteenpäin. Fyssari totesi etupään olevan todennäköinen syypää peitsaamiseen, sillä jumiutunutta etujalkaa on helpompi käyttää suorana (eli  peitsissä nostaa jalka sivukautta eteen), eikä koukistaa niin kuin normaalissa kävelyssä. Takapäätä käsitellessään fyssarin ensimmäinen kysymys oli, onko Elvi leikkinyt jonkun sellaisen koiran kanssa, joka on saattanut ottaa sitä hännästä kiinni ja mieleen juolahti tietysti heti koko kesän jatkuneet jahtausleikit pihassa Tellervon kanssa, joka ei mistään muualta kiinni saa tai uskalla ottaa kuin hännästä. Toivottavasti siis onni onnettomuudessa ja poikittamisen sekä takapään jumiutumisen syy olisi vain tässä, että Telle on liian rajusti repinyt Elviiraa ja näinollenhan Ee tulee kyllä taas agikuntoon kuntoutuksen myötä. Fyssari oli sitä mieltä, että lonkissa ei edes välttämättä tarvitse olla mitään vikaa, sillä jos hännänjuuri/takapää on jumissa, ranka lähtee helposti vääntyilemään paremman asennon löytämiseksi.

Paljon metsälenkkeilyä vapaana, ovaalin jumppapallo päällä venyttelyä, tasapainotyynyillä painonsiirtoja ja tasapainoilua on luvassa pienissä pätkissä joka päivä seuraavan viiden viikon ajan, kunnes päästään uudestaan fyssarille ja katsotaan tilannetta, voidaanko kenties jo alkaa suunnittelemaan kevyttä paluuta agin pariin.

Onneksi sentään edes hieman parempia uutisia kuin mitä uskalsin odottaa, mutta voi että, Tellervo on rikkonut Elvin!

"Mitä? Häh? Ai minä vai?"

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Piirinmestikset

Elviiran kanssa pyörähdettiin ensimmäistä kertaa ikinä piirinmestaruuskisoissakin viikonloppuna. Tunnelma ei ollut onnellinen ja odottavainen niin kuin pari kuukautta takaperin jo suunniteltiin, vaan huoli Elviirasta painoi koko kisailun ajan. Kaksi yksilöstarttia lauantaina ja yksi joukkuestartti sunnuntaina.

Tuomarina toimi Henri Luomala, ei ihan lemppareitani epäjohdonmukaisen tuomaroinnin ansiosta, mutta mukavia ratoja ollaan saatu aina Henrin suunnittelemilla pohjilla tehdä.

Agiradalta saatiin 10 rv (aliajalla, sij. 4.), yksi rima tippui ja puomin alakontakti jäi välistä. Ohjasin alun oikealta, valssilla aalle, jolloin tietysti kolmannen aidan rima tippui. Heitto aan jälkeiselle takaakierrolle, varmistus putkeen ja täysiä sokkarin tekoon ennen keppejä. Hieman tuli kiire, mutta ihan kohtalaisen hyvin ehdin juosta alta pois ja Elvihän haki toki hienosti kepit. Vasemmalta puolelta 8-aita, heitto takaakierrolle ja sokkarilla kympille. Myöhäinen ja töksähtelevä sokkari puolestaan 10-aidan jälkeen ja sitten tulikin päänraapimista aiheuttava kohta radalla. Jos olisin antanut Elvin juosta alakontaktin, se olisi todennäköisesti samalla vauhdilla juossut aalle, koska aa oli todellisuudessa hurjan lähellä puomia. No, en sitten antanut sen juosta vaan käänsin puomilta poispäin ja sieltähän se hyppäsikin, alakontaktin ohi. 13-aidan jälkeen jälleen sokkari kuin myös keinun jälkeen, muutoin perusohjausta. Elvillä oli aika kiva vire ja fiilis, mutta heti kun lähdettiin jäähdyttelylenkille, alkoi epätasainen liike ja peitsaus. Venyttelin Elviä lenkin lomassa eikä se tuntunut kipuilevalta, joten jatkettiin seuraavalle radalle.

Hyppärille mennessä Elvi ei ollut oikein oma itsensä, jotenkin oudon poissaoleva. Heti alusta huomasi, ettei kaikki ollut ok, Elvi varasti törkeästi ja oli muutenkin aivan omissa maailmoissaan. Tehtiin rataa töksähdellen eteenpäin ja kieltoja napsittiin sieltä täältä. Muurille Elvi teki kiellon ja juoksi koko esteen ohi pussiin, josta tuloksena HYL. Rata oli kyllä mukava, mutta Elvi ei halunnut olla siellä lainkaan.



Tulin siihen tulokseen, että Elvin kanssa ei kyllä lähdetän sunnuntain joukkueradalle, mutta sitten ryhmäpainostuksen ansiosta sinne ajauduttiinkin. Elvillä oli parempi vire ja fiilis sunnuntaina ja meno olikin oikein mukavaa. Saatiin joukkueradalta 5rv (joukkue ei sijoittunut) ja kävi ihan samalla tavalla kuin Agirodun Open Class -tasoituskisassa, kiihdytin liikaa puomilla, jolloin Elvistä lähti mörisevä ääni "odota mua!!" ja sieltähän se valkoinen tappaja juoksi puomin jälkeisen aidan ohitse perääni. Siitä siis vitonen, korjattiin ja päästiin hengissä maaliinkin vielä. Heti kun vire laskee normaaliksi eli mennään lenkille suorituksen jälkeen, alkaa peitsaaminen ja epätasainen liike. Evi siis kulkee agiradalla adrenaliinin voimalla.

Nyt Elvi saakin viettää sairaslomaa agilitysta, sillä epäilen syyksi lonkkaa/lonkkia. Toivottavasti saadaan fyssarilta apua keskiviikkona ja jonkinlaista kuntoutusohjelmaa, miten tästä eteenpäin. Onneksi Ee on pirtsakka ja vielä ollaan siis virallisesti terveiden kirjoissa, mutta en halua riskeerata ja ensin rikkoa koiraa treenaamalla ja kisaamalla ja sitten vasta todeta, ettei asialle voikaan tehdä mitään. 

perjantai 7. syyskuuta 2012

Paluu

Nyt on vihdoinkin arki päässyt kesän jälkeen käyntiin ja ollaan omassa kodissa koko porukka! :)

Elviiralla on ollut vähän vaihtelevaa vointia, allergia vaivaa välillä enemmän ja välillä vähemmän eli rapsutusta, kutinaa ja tulehtunutta ihoa on ollut ihan riittämiin. Selvästi helpotti trimmi Hilkan luona taas Helsingissä ja pakkohan se on myöntää, että tulihan tuosta taas oikein söpö tyttö. Peitsaaminenkin jatkuu paikoitellen, välillä Elvi tuntuu askeltavan ja voivan paremmin ja välillä taas tuntuu niin kuin siihen sattuisi liikkua. Olen itse alkanut epäillä vasenta lonkkaa kipuilevaksi, sillä liikuttaessa se napsuu. Elvillä on aika uudelle fyssarillemme (sille lopulliselle), nimittäin Ventomäen Annakaisalle, josta olen kuullut vain ja ainoastaan pelkkää hyvää. Toivottavasti saadaan siellä taas uutta näkemystä Elvin jumeihin tai mahdollisesti hoputus kuvauksiin.

Saga puolestaan olla möllöttää onnellisena kotikoirana. Vointi on mennyt taas kokonaisuudessaan heikompaan suuntaan eli vettä kuluu ja jalkoja ei kuluteta. Nykyään Saga asuu yksinollessaan ja yöaikaan pentuaitauksessa, jonka lattia on vuorattu puppy pad -suoja-alustoilla. Vahingot on siis helppo nostella roskikseen ja laittaa uudet padit tilalle. Näin säästyvät sekä omat hermoni että asunnon huonekalut, joiden ei tarvitse lillua lammikoissa. Sagan toinen uusi juttu on vesiautomaatti eli puolentoista litran vesikuppi, jolla Sagalle riittää vettä oman opiskelupäiväni tai yön ajaksi. Kippo täytetään kolmesti päivässä (aamulla, koulusta tullessani ja illalla), joten siitäkin päätellen vointi ei ole kummoinen pikkumustalla. Nyt on pyrkimyksenä vain helpottaa pienen otuksen oloa ja eloa ja antaa neidin nauttia harvoista hyvistä ja pirteistä hetkistään. Nyt on päällä taas juoksutkin, jonka ansiosta käveleminen on vieläkin haastavampaa, kun pitäisi kaikki hajut haistella ekstratarkasti.

Tänään meitä näin syksyn aloituksen kunniaksi ja ensimmäisen opiskeluviikon päätteeksi kävi viihdyttämässä ystäväni Ida nakkikoirineen. Selvittiin ilman rähinöintiä, vaikka porukassa olikin neljä potentiaalista tappelupukaria, siis koirissa. Kierrettiin (sateessa) mukava metsälenkki, syötiin ja juteltiin. Koirat olivat varsin tyytyväisiä lenkkiinsä ja Elviirakin pääsi illan päätteeksi vielä tekemään rapsutustemppunsa (siis "rapsuta Sagaa"-lääppimistemppu) Tilda-mäyräkoiran kanssa, vaikka eihän Tildaan voinut oikein edes kunnolla koskea, eihän se ole omaa laumaa saatika terrieri! ;)

Mutta tästä se taas lähtee :)

F, S, E ja T