lauantai 31. maaliskuuta 2012

Lauantaitreeni

Olin tänään kouluttamassa alkeiskurssia hallilla. Otin Elvin mukaan ja rakensin ensin helpon radan. Sitten käytiin lenkillä ja ajattelin, että otetaan ihan vähän vaan agia. Niin otettiinkin, muutama este alkua ja RUOKApalkka. Sitten treenattiin vielä ohjauskuviona poispäinkääntöä, jossa pohdin, että onko se käskysana sitten aita vai takaa. Tehtiin eka toisto takaa-käskyllä ja totesin, että se oli se aita, kun Elvi kiersi sitten koko aidan! Pari hyvää toistoa (kun toi muru on vihdoin oppinut kääntymään musta poispäin) ja sitten Elvi lenkin kautta autoon.

Jatkettiin vielä kurssinpidon jälkeen, muttei suinkaan agilitylla. Tarkoitus olisi opettaa Elvi peruuttamaan portaat ylöspäin takaperin. No, ensimmäinen ongelmahan tässä toki on se, että Elvi ei osaa peruuttaa tasamaalla, puhumattakaan siis mistään muusta. Tämän tempun opettelu onneksi auttaa Elviä muutenkin, kun se oppii käyttämään tuota takaosaansa ja liikuttamaan niitä takajalkoja (kotiläksy fyssarilta). Käytin agiesteitä hyväkseni ja kaadoin muurin tolpat maahan niin lähelle toisiaan, että väliin jäi juuri ja juuri Elvin mentävä käytävä. Elvi käytävään ja ensin käsiavustuksella/käskytyksellä tasamaalla peruutusta. Elvi on hauska, välillä kun se peruuttaa, se on niin intona ettei oikeasti käytä kertaakaan takajalkojaan vaan työntää vaan etujaloillaan loppuruhoa taaksepäin. Saatiin kuitenkin hyviä toistoja. Siirsin käytävän a-esteen eteen ja levensin sitä vähän. Sitten odoteltiin. Elvi tarjosi maahanmenoa ja istumista varsin useasti, kerran nousi jopa seisomaan, kunnes sitten liikahti toinen takajalka aata vasten. Iso palkka ja uusi odotus. Nopeasti se sitten välähtikin ja Elvi alkoi äkkiä tarjoamaan peruutusta aata vasten. Selvästi se kyllä yrittää väistää peruuttaessaan takanaolevia esteitä (fiksuhan se on), mutta muurista rakennetun käytävän ansiosta aan luiska oli pienempi paha kuin pystysuorat seinät. Käytiin välillä hakemassa lisäpalkkaa ja juomassa ja kun palattiin takaisin sorvin ääreen alkoi taas maahan-istu-"kerrojomitämunpitäätehdä"-ilmeen -tarjoaminen, mutta jälleen kerran, kun Elvillä syttyi airam pään päällä, tarjouksia tuli luiskaa pitkin peruuttamisesta. Sain Elvin tällä kertaa siis kiipeämään parin askeleen verran aata ylös peruuttaen. Mahtavaa! Tätä jatketaan vielä jonkin aikaa ja sitten aletaankin siirtyä askelmiin. Sitten ei harmitakaan enää muu kuin se, että asutaan maantasalla yhdessä kerroksessa ;)

Tässä vielä pari videota.

Ensimmäinen Elvin agitouhuista, aikaisemmasta Lotan koulutuksesta suurin osa, pätkä keskiviikon radalta ja nuo poispäinkäännöt. 

Toisessa videossa epämalliesimerkki. Ollaan Elvin kanssa treenattu sitä, että se pysyy ainakin hiljaa, jos ei nyt ihan kokonaan rauhallisena silloin, kun katson agivideoita. Pujottelun kolina vieraiden videoilla ja kaikki äänet omilla videoilla ovat vielä työnalla.

Äänet mukana, joten koirakavereille korvatulpat ennen playta.




 
 
 

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Trimmaus

Nyt on Elvi kevyesti trimmattu ja siistitty. Kylkiä olisi tarvinnut nyppiä, mutta vanhasta kokemuksesta viisastuneena en koske enää Elvin kylkiin, joten ne nyt jäivät odottamaan ammattilaisen muotoilua. Trimmasin siis pään linjaa, rintakehää, päätä ja ihan vähän häntää. En tajua, mikä supertukka tuon häntä on, vaikka revin puoli pussillista kasvaa pelkästä hännästä, se on vieläkin liian paksu ja tanakka. Mutta en valita, ihanaa, että Elvillä on edes jossain karvaa!! Murheenkryyni on tuo maha/jalat, sillä vaikka niissäkin tukka on karkeutunut ihan silmissä (ja on muuten kuvissa likainen eli häämää ;) ), tukkaa on liian vähän ja harvassa. Naamassakin on vielä pigmenttiä jäljellä vaikka yritin noita punaisia karvoja repiäkin pois, tassuissa alkaa jo puskemaan valkoinen läpi, vaikka nekin punoittavat. Korviin en koskenut, ne ovat juuri sen näköiset, että alkavat rehottaa viikon parin päästä, joten taidan säästää ne trimmaajalle. Illalla vielä pesu ja kuivaus niin Elvikin kehtaa lähteä ylihuomenna luonnetestiin Keravalle!

Ennen
Jälkeen
 Muotoiluasioista vielä sen verran, että Elvi kun tahtoo olla varsinkin tönöttäessään kyhmyselkäisen näköinen, täytyy trimmillä yrittää sitä lieventää ja olen kyllä supertyytyväinen siihen, miten tuon niska on nyt muotoiltu niin, että lapojen taakse jää enemmän karvaa ja puolestaan tuon kyhmyn kohdalla on vähemmän karvaa (tästä kiitos siis trimmaajalle, itse en koskenut selkään lainkaan!). Hännänkin tyvessä on ihan kivasti karvaa, Elvi ei tosiaan vain osaa itsekseen häntää kannatella, vaan kääntää sen vinoon joka suuntaan, joten näyttää siltä, että hännän eteen jäisi kolo. Näyttelyssä onneksi saa häntää avustaa :)

Jälkeen salamalla
Vieläkin jäi hieman häiritsemään tuo leukalinja, Elvi kun on kohtalaisen pitkäselkäinen ja tulee esiintymään näyttelyssä korkeintaan kuvissa näkyvässä ryhdissä, jolloin kaula siis näyttää todella tyngältä. Kaulaa on siis pidennettävä näennäisesti sitten pään suuntaan ja trimmata tosiaan nuo rintakarvatkin mahdollisimman lyhyiksi. Pakko siis käyttää vähän silmänlumetta. Vielä täytyy opetella Elvin laittaminen sitten kehässä pyörähtämistä varten ja ehkä sitä näyttelytepustustakin on hieman vielä treenattava. Puhumattakaan tönötyksestä. Kuukausi aikaa vielä ilmoittautua kesäkuun näyttelyyn ja pohdin aivan varmasti tuon viemistä ihan sinne viime päiville asti... tosin eipä se nyt ihan niin harvatukkaisen näköinen enää ole, ettenkö kehtaisi lähteä esiintymään terriäisen kanssa. Ainut ongelmakohta on selässä se kalju läntti, johon alkoi jo kasvamaan karvaa, mutta sitten sama läntti kaljuuntui uudestaan. Nyt siihen tosin kasvaa taas vauhdikkaasti karvaa takaisin. Mystisiä juttuja.


torstai 29. maaliskuuta 2012

Aika ei riitä!

Kaikelta menemiseltä nimittäin blogin päivittämiseen. Tässä välissä on sattunut ja tapahtunut, ollaan käyty agikoulutuksissa, -treeneissä, treenattu tokoa, nähty koirakavereita ja eletty elämää. Saatan ehkä jossain vaiheessa laitella videopätkiä Elvin agitreeneistä tänne, sen kummemmin en varmaan niihin enää palaa (poislukien Lotan koulutus, jossa Tellervo sai hyviä vinkkejä).

Tänään on Elvin kotitrimmipäivä eli kolme viikkoa sitten oli aika trimmaajalla ja niin on jälleen kolmen viikon kuluttua. Tarkoitus on siistiä Elvin etuosa, pää ja häntä, mutta siitä lupaankin tehdä ihan oman postauksen kuvineen päivineen!

Kevätkin on tullut kaiken kiireen keskellä, kuraa ja hihnalenkkejä, ihanaa.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Näyttelypäivä

Tellervo-tibben kanssa käytiin esiintymässä tiibetinterriereiden erikoisnäyttelyssä Lohjalla. Tuomarina enkkulainen Glenn Davies. 55 tibbeä oli ilmoittautunut yhteensä ja huippunimiä oli vastassa. Puolentoista tunnin puunaamisen ja kampaamisen jälkeen alkoi Tellen kehä ja minä lähdin sitä sinne esittämään. Harja toisessa kädessä ja harvinaisen hyvin käyttäytyvä Telle toisessa lähdettiin kehään. Ja hienosti Tellervo kyllä esiintyikin. Juostessa vähän meinasi alkaa intoutumaan liikaa, kun tultiin liian lähelle edellämenijää, mutta kunhan maltettiin jättää turvaväli pysyi Tellenkin tappajanvaisto kurissa ;) Älyttömän hienosti Tellervo jaksoi seistä, lopussa kun tuomari lateli tarinaa sihteerille, alkoi väsymys näkyä kiemurteluna, mutta se oli hyvin pientä. Jännittävin kohta oli tietysti, kun tuomari tuli pöydällä räpelöimään. Pidin Tellen hyvässä otteessa ja ainakin kuvissa näyttää ihan siltä, ettei Telleä edes pelota! Kova peruutus oli päällä, mutta tuomarikaan ei tätä tainnut aavistaa, sillä Tellervo oli ihan hiljaa ja muuten rauhassa pöydällä (ja peruutushan ei siis tietenkään onnistunut, kun pidin vastaan :D )

Team blondi
Aina ei jaksa seisoskella..
Tellervo sai siis ERIn ja jatkettiin vielä seuraava kehä, mutta ei sijoituttu junnunartuissa (jäätiin kaikista 9 juniorista jonnekin sinne kuudennen paikkeille eli mahtavasti meni!). Tehtiin pientä koiravaihtoa äidin kanssa, jonka ansiosta Telle jäi tänne nyt viikoksi ja Saga lähti maaseudun rauhaan mönkimään omaan pihaan. Uusi viikko alkaakin sitten Elvin kanssa Lotan agikoulutuksessa, mikäs sen mukavampaa.









lauantai 17. maaliskuuta 2012

Saalispalkkauskoulutus

Käytiin saalispalkkauskoulutuksessa (kouluttaja Jessica Ristimäki) kotihallilla. Tai lähinnä minä kävin, Elvi istui autossa ja omalla vuorollaan riehui vähän pallolla ja istui paikallaan piippaamassa. Päivä oli pitkä (tai tuntui todella pitkältä, sillä olin syväjäässä jo ensimmäisen tunnin jälkeen, vaikka vaatetta oli ja naapurikin lainasi vilttiä), joten ajatus ei kulje nyt ihan viimeisen päälle, että pystyisin referoimaan Jessican oppeja, mutta Elvin puolituntisesta ja pätkästä jaksanen kertoa.

En tokikaan kaikkia koiria varmastikaan nähnyt/seurannut tarkasti, mutta siitä mitä näin, Elvi oli kyllä ehdottomasti korkeimmassa vireessä. Enkä tarkoita tätä siis hyvällä, muiden rauhallinen käytös ja "käy siihen"-odottelut olivat kadehdittavia. No, Elvi tosiaan siis höyrysi ja halusi päästä agilityn kimppuun. Ensimmäiseksi käsiteltiin tuo kuumuuskysymys. Elvihän käy lämpöisenä koko ajan kun treenataan, mutta alku on aina hankalin ennen kuin Ee kerää itsensä ja rauhoittuu. Jessica oli sitä mieltä, että ei sitä auta roudata pois paikalta, kun se käy kierroksilla, sillä korkeassa vireessä olevan koiran muistijälki on lyhyt eli se ei opi siitä tilanteesta mitään. JEEE! Vihdoinkin joltain tuli tämänsuuntaista kommenttia, tähän mennessä kukaan ei ole uskonut, kun sanon, että se ei auta vaikka veisin sen tuhat kertaa pois sieltä hallista, se on aina yhtä kuumana. Ehdotus olikin, että Elvi saisi purkaa itseään ennen radalle/tokokentälle menoa. No, Jessica ehdotti ensin leikkiä ja tottakai kyllä Elvi leikkii, jos alan riepottamaan palloa, mutta muutaman toiston jälkeen Elvin kiinnostus leluun putoaa täysin. Tämän sanottuani Jessica ehdotti sitten, että jos tekisin jotain nopeatempoista, josta palkka pallolla ja uudestaan ja näin vähän aikaa, kunnes rauhoittuminen tapahtuu. Esim. muutama agieste ennen tokon tekemistä (tyrmäsin tämän tosin heti, Ee palkkautuu agilla), siivekkeen kiertoja, pyörimistä tai muita temppuja. Ehdottomasti kokeilun arvoinen juttu. Ja tämä höyryjen poisto ennen kuin Elvi on täysin menetetty tapaus (eli ensin pihassa, sitten hallin oven edessä, sitten eteisessä, sitten vasta radan tuntumassa.

Sitten päästiin Elvin noutokysymykseen. Ensinnä käytiin läpi ihan vain käskystä jonkun esineen hakemista (sillä koiran kanssa leikkiessä on Jessican oppien plus maalaisjärjenkin mukaan kolme kohtaa, luvalla leikin aloittaminen, irroittaminen ja lelun tuominen). Jessica suositteli, että tekisin Elvin kanssa narutetuilla leluilla sitä, että vetäisin lelua aina liikkeelle juuri kun Elvi on ottamassa siitä kiinni (elävä saalis kuollutta mielekkäämpi), mutta kun sain Elvin nostamisongelman selvitettyä, ehdotti Jessica pitämään kiinni lelusta ja vetämään sitä itselle, jolloin Elvillä pysyy ote kunnollisena, mutta silti se ikäänkuin tuo lelun minulle. Samaa sitten molemmista päistä narutetuilla leluilla jne. Pointtina siis, että kun lelussa on pieni veto päällä, Elvillä pysyy parempi ote, eikä se niin herkästi halua päästää siitä irti. Näillä siis mennään eteenpäin.

Elvin "tehdään jo, tehdään jo"-komennushaukku sai sellaista kommenttia, että jos Ee ei ole käskyn alla, senkus haukkuu, jos on käskyn alla, ei hauku. Kaikkinensa siis Jessica suositteli käyttämään sanallista palautetta enemmän. Tokaisin sitten, että Elvi kyllä luulee, että hyvä tarkoittaa samaa kuin vapaa, mutta koutsi oli sitä miltä että so what, niin saattaa käydä alussa, kyllä se nopeasti oppii, että sitten vasta on vapaa kun pallo lentää. Hauskintahan oli siis kuitenkin se, että Jessica puhui moneen, moneen otteeseen malistaan samassa lauseessa Elvin ongelmien kanssa. Onko siis mikään ihme, että jos minun olisi otettava belggari, ottaisin ehdottomasti malin. Elvi on kyllä mahdottoman monipuolinen valkoinen länsiylämaanterrieri, jota on kehuttu noutavasta lintukoirasta, paimenkoiran kautta palveluskoiraan ;)

Hyvää pohdintaa ja loistavia vinkkejä saatiin taas reppu täyteen, jes! Kuuden tunnin oleilun jälkeen päästiin vihdoin takaisin kotiin ja yllättäen kyllä, sekä Elvi että Saga olivat täysin poikki autossaistuskelupäivän jälkeen. Een kanssa tehdään tänään vielä takaosan treeniä (kurssilla oli muuten yksi espanjanvesikoira, jonka perusasentoon tulo olisi pitänyt laittaa videolle ja sitten näyttää sitä videota Elville opetusmielessä, loistavaa takapään hallintaa!). Huomenna lähdetäänkin sitten koko porukka Tellervon erkkariin (tai siis Elville ja Sagalle tulee toinen päivä autoilua), johon minä pääsen ensimmäistä kertaa esittämään tibbeä.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Elämää!

Kaikennäköistä ollaan taas tehty, mutta blogin päivittäminen on vain jäänyt. Viikonloppuna trimmireissun jälkeen tulivat vielä Hilma ja Tellervo kylään ja käytiin Sofian luona pissaamassa parketille ja matoille (tai siis Saga hoiti tämän puolen) Riihimäellä. Käveltiin maanantaina Elvin kanssa ensin päivälenkiksi pitkä metsä/katulenkki ja vielä illalla Sagan seurassa vaellettiin järven vastarannalle ja takaisin. Joka päivä ollaan myös tehty Elvin kanssa niitä kehonhuollon kotitehtäviä eli kropan kääntelyitä ja peruuttelua.

Sagalla alkoi juoksut (TAAS!!), edelliset alkoivat 18. tammikuuta ja nämä siis alkoivat 13. maaliskuuta. Pelottavan tiheä väli, vieläpä kun ensimmäiset olivat ihan kunnolliset ja niin näyttävät nämä toisetkin olevan. Vointi on muuten taas huono ja jotenkin tuntuu, että aina kun tulee huono vaihe, se on edellistä surkeampi. Vettä uppoaa skottiseen litratolkulla ja vauhti on hiiiiidas. Sisälle pissataan jatkuvasti (ennätys viiden tunnin opiskelupäivän aikana 14 lammikkoa) ja korilla on paljon nukkumakäyttöä. Josko tämä taas tästä jossain vaiheessa lähtisi taas parempaan suuntaan. Kovin paljon huonompaan ei ainakaan voi. Ja vaikka miten olenkin ollut Sagan osalta sitä mieltä, että sitä ei steriloida ( a) koska Elvin steriloinnista ja jälkijutuista on huonoa sanottavaa ja b) pieneen koiraseen on jo uponnut muutama tonni euroissa), jos juoksutahti ja masennuskaudet pysyvät tällaisessa tahdissa, en oikeasti jaksa tuota katsella. Mutta seuraillaan, miten tilanne tässä etenee.

Kuva lainattu Jonnalta, kiitos!
Elvin kanssa vietettiin tänään aikaa hallilla. Koulutin omaa agiryhmää (mikä on muuten ihan parasta hommaa ikinä!) ja sitten saatiin mennä Een kanssa edellisen ryhmän vuorolla Vuorelan Lotan rataa. Se olikin ihan hauska. Alun ohjaus vasemmalta, lähetys takaakierrolle, saksalainen, lähetys vitosen takaakierrolle, oikealta puolelta ohjaten pituus ja putkeen. Elvi eksyi ysiputkesta ulos tullessaan ja hyppäsi kympin suoraan (olin siis liian kaukana 10-aidalla), pitkän 13-putkeenlähetyksen aikana kävi jalassa,  putkesta tullessaan kävi hyppäämässä 12-aidan (pätevä ♥), uusi yritys ja puolivalssilla Ee haltuun ennen keppejä, ohjasin kepit ensin vierestä, lopuksi koitin myös leijeröidä aidat ja toimi!! Lopussa ei mitään kummallista ollutkaan, 19-aidan jälkeen valssi ja saksalainen taas 20-aidalle.

Tehtiin ihan lyhykäinen treeni, sillä ollaan nyt pidetty kisojen jälkeen treenitaukoa. Siinä mielessä Ee on kyllä helppo agi- ja muu harrastuskoira, että ei tarvitse taukojenkaan jälkeen etsiä mitään motivaatiota mistään. Aina valmis ja silleesti.

Agin jälkeen alkoikin sitten tokon vapaavuoro ja jäätiin ihmettelemään ensimmäistä kertaa elämässämme ruutua. Tehtiin sitten ruutua namialustalla ja Elvi ponkaili tietenkin sinne. Nyt siis aletaan opettaa uutta sanaa, ruutu. Koitettiin sitten muiden tehdessä ruutua treenata ihan perusasentoa Elvin kanssa, mutta intoa kun oli taas kuin pienessä kylässä Ee ponnaili koko ajan istu-maahan-istu-maahan-istu-maahan ja joka välissä haukkui tai kävi sinkoilemaan kanssatreenaajia kohti. Ainakin ollaan häiriönä kaikille muille tokoilijoille, jos ei muuta. Tosin tänään oli huippuhyvä koutsi paikalla, jolta sain paljon eväitä Elvin kanssa tokoiluun. Nyt otetaan käyttöön se ketjupanta (kuristamaton) ja eri hihna AINA, kun tokoillaan. Tehtiin myös paikkamakuu, jossa ongelmaksi muodoistui Elvin sammakkoasento... siis kun käskin Een maahan, se meni mahalleen makaamaan takajalat pitkällään tai sitten vaihtoehtoisesti, jos maatemeno onnistui oikein, se ujuttautui odotellessaan mahalle takajalat ojolleen. Eipä ole ennen tällaistakaan tullut vastaan, tosin mitä muutakaan voi odottaa koiralta jonka perusasennon istuminenkin on kerjäysasennossa etutassut ilmassa olemista. Ja vaikka Elvillä on oikeassa mielentilassaan luotettava paikkamakuu, se oli tänäänkin niin intoa puhkuen maassa, että olisi voinut nousta hetkellä millä hyvänsä. Saas nähdä, koittaako sellainen päivä, jolloin Elvi olisi hillitty tokokoira.

Loppuun vielä loistavia uutisia, nimittäin Elvi pääsi kuin pääsikin Keravalla aprillina järjestettävään luonnetestiin!! JEE!!! Videoijakin on jo pakotettu mukaan, joten sellaistakin matskua sitten tulossa. Vaviskaa amerikanakitat, täältä tulee Elvi ;)

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Menossa

Elvillä oli tänään kehonhuoltoa fyssarilla. Rutistelujen ja puristelujen jälkeen Elvillä todettiin jumi lannejossakin ja toisessa etujalassa. Jumit olivat kuulemma kuitenkin varsin lieviä ja fyssari oli sitä mieltä, että Elvi voisi olla pahemmassakin kunnossa, koska takapään käyttö on nätisti sanottuna puutteellista. Todella pätevän oloinen tyyppi ja Elvikin viihtyi (vaikkei innostunutkaan nameista ihan niin paljon kuin olisi pitänyt). Saatiin kotiläksyksi peruuttamista ja nenä takapuoleen venyttelyä. Varattiin saman tien uusi aikakin, että saadaan seurattua Elvin takapäänkäyttöetenemistä ja varsinkin jumien edistymistä.


Sieltä sitten kevyen automatkan kautta Helsinkiin ja Elviira trimmiin. Edellisestä trimmistä on nyt siis 6 viikkoa ja täytyy kyllä hämmästellä, miten Elvin tukanlaatu on muuttunut lähes yhtäkkiä. Mahan hahtuvatkin ovat jo oikeasti karkeaksi tunnistettavissa! Pään tukka on höttöä, mutta päädyttiin trimmaajan kanssa siihen, että minä trimmaan Een pään varsinaisten trimmien välissä eli päälle tulee sitten kolmen viikon välein trimmi. Toivottavasti pääntrimmausopit ovat pysyneet sen verran mielessäni, ettei tuon tukka nyt ihan muodottomaksi ainakaan mene :)

Skottienkieltomerkkejä oli kaikkialla! ;)
Jätettiin siis Elvi trimmiin ja lähdettiin Sagan kanssa katsomaan suurkaupungin menoa. Käveltiin läheiselle metroasemalle ja bongattiin varsin skottivastaisia kylttejä ;) Saga sai myös hurjan paljon ihailua kävellessään tyylikkäänä skottiruutuisessa manttelissaan tuulessa ja tuiverruksessa. Tarkoitus oli siis lähteä metrolla ajelemaan tuon maalaisen kanssa, mutta ensimmäinen stoppi tulikin ulko-ovella, kun piti mennä puhalluksesta, liikkuvista ovista ja lattianpintamateriaalinvaihdoksesta ohi yhdellä kertaa. Maanittelin hetken Sagaa ja sitten se tulikin melkein reippaasti omin jaloin sisälle (eräs oven vieressä seisova nuori huomautti jo minulle, että se pelkää ja tarjoutui nostamaan Sagan sisälle). Namien voimalla selvittiin. Seuraava paniikki olikin sitten rullaportaissa, Saga siis oli luonnollisesti sylissä, mutta Ruoholahden korkeus hirvitti ja Saga yritti käytännössä koko ajan kiivetä pääni päälle karkuun. Päästiin alas ja päästin Sagan kävelemään. Laattalattia oli kiiltävä ja liukas, joten Saga ryömi mahallaan jonkin aikaa, kunnes tajusi, että saa namia, kun kävelee normaalisti ja intona, paniikki meni siis nopeasti ohi. Sitten päästiinkin jo itse metrovaunuun ja ajeltiin menemään. Kerrottakoon, että Sagaa oli lievästi sanottuna kotonaan metrossa. Ensimmäisen pysäkin jälkeen kävi lattialle kyljelleen nukkumaan ja laittoi leukansa naapurin kengälle ♥

Söpis metrossa!
Jutusteltiin siinä sitten kiinanharjakoirakasvattajan kanssa niitä näitä, kenkää lainanneella naapurilla oli pari englanninbulldoggia, käännyttiin Itiksessä takaisinpäin ja vaihdeltiin ajatuksia westieihmisen kanssa ja Saga sai rapsutuksia villiksen, corgin ja rotikan omistajilta. Hauska huomata (kun välillä käy ihmistenkin ilmoilla), miten koiran kanssa saa aina keskustelua aikaiseksi ja kuulee vaikka mitä muisteloita muiden koirista.

Sitten haettiinkin Elvi pois trimmistä ja siitä olikin tullut iiiiiiihana! En voi sille mitään, mutta minun mielestä Elvi vaan söpöstyy päivä päivältä ja todennäköisesti rutistan sen vielä joku päivä hengiltä, kun se on niin kuvottavan suloinen. Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että vaikka kaikki koiranpennut ovat suloisia, aikuiset westiet voittavat ne kyllä sata nolla. Suuri kiitos siis taasen Hilkalle mainiosta työstä! :)

Pitkäksi venyneen päivän jälkeen palattiin (tyhjän) koirapuiston kautta ruokakupeille ja nukkumaan, että jaksetaan huomenna ihmetellä Lahden elämää torilla.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Tokon vapaavuorolla...

...tapahtui seuraavaa:

Elviira huusi, kiljui, rähisi, vinkui, piippasi, nyki, pomppi, temppuili ja oli oma mahdoton itsensä.

Oli siis hurjan kivaa! Elvi joutui odottamaan autossa tunnin, kun vedin edeltävälle agiryhmälle treenit. Luulin, että menisin hakemaan autosta pakastettua koiraa (ulkona -11 astetta), mutta olinkin todella väärässä. Innosta halkeamaisillaan oleva Elvi oli kuumentanut itsensä autossa niin, ettei tiennyt miten päin olisi. Veto päällä halliin ja agilityhuuto päälle, kun tultiin sisälle. Ihan sama, vaikkei ollut agiesteitä kentällä, Elvi oli täysin agimoodissa.

Rauhoitukseksi tehtiin vähän töitä, pa ja pätkä seuruuta. Sitten riepoteltiin palloa. Sitten piti mennä riviin. Ja putkien takana (halli siis jaettu agiputkilla kahtia) oli häiriönä musta kelpie tokottelemassa. Elvi ensimmäisellä käskyllä ja räikeällä käsiavulla maahan (hihna kaulassa) ja menin hallin toiselle seinustalle. Elvi oli kuin veitsen terällä koko ajan. Lähti liikkeelle reippaan minuutin jälkeen, kun seisoin paikallani Elviä kohden. Palautin, mutta eihän se mopo pysynyt kauaa käsissä ja Elvi ponkaisi istumaan. Siinä sitten maahan palauttaminen, Elvi ponnaa istumaan, maahan palautus, Elvi piippaa, muut palaavat halliin, Elvi pomppaa, maahan palautus, minä lähestyn, Elvi pomppaa, maahan palautus, kelpielle sanottiin jotain, Elvi pomppaa, maahan palautus, menin sivulle ja palkka maahan. Liikaa virtaa.

Illan aiheena oli nouto. Ylläriylläri, ei osallistuttu siihen hauskuuteen. Tehtiin seuruuta. Ja mun mielestä Elvin seuraaminen on loistavaa! Kontakti ei tipu, käännökset on paljon paremmalla tolalla ja paikka pysyy. Ja tietysti se, että Elvi on vaan niin kuvottavan intona seuruussa. Vieläkin tuppaa takapuoli menemään maahan, kun käännytään vasemmalle, mutta totesin, että jos pidän itse vauhdin yllä käännöksissäkin, Elvi ei ehdi istahtaa. Täytyy siis muistaa olla hidastelematta. Seuruu tehtiin siis kerrankin hihnassa. Olin tietysti solmussa, mutta ei haitannut, kyllä me opitaan vielä.

Sitten mentiin sen mustan kelpien kanssa samalle puolelle ja olipahan mahdottoman vaikeaa tehdä yhtään mitään. Elvi vahtii kuin haukka, mitä se musta siellä touhuaa ja nyt se juoksee ja sitten pitää rähistä ja vaikka ja mitä. Tehtiin häiriössä siis pelkkää suoraa seuruuta. Hyvin se toimi, kun Elvi ottaa kontaktin seuruussa niin ei ehtinyt sitten huomata kaverin touhuja. Bh-kokeen olen nyt valitettavasti jättänyt haaveisiin, sillä en millään uskalla mennä riskeeraamaan tuon kanssa mihinkään kokeeseen, missä pitää tokoilla samaan aikaan jonkun toisen kanssa. Aivan liian arvaamaton järjestyksenvalvoja.

Tehtiin pari luoksetuloa pitkähköllä matkalla. Muuten kiva, mutta Elvi tahtoo hieman ennakoida käskyä ja toisekseen en saa sitä enää millään tulemaan sivulle kiertäen (vaikka luoksetulo on aina tehty niin) ja näin ollen Elvi jää eteeni istumaan (kylki minuun päin), kunnes käsken uudestaan sivulle ja neito heittää takapuolensa täsmälleen oikeaan kohtaan. Plääh.

Sitten otettiin räikeällä käsiavulla liikkeestä seisomista ja paikallaan maahanmenoa ensimmäisellä käskyllä. Olisi ehkä pitänyt jättää tekemättä. Elvi on niin epävarma varsinkin maahanmenon kanssa, että kun se istuu sivullani ja sanon "maate", se nykii niin kuin olisi ollut menossa heti maahan, mutta ei uskaltanutkaan. Välillä sitten menee viiden sekunnin viiveellä, mutta jos käskytän toisen kerran, menee heti. Mietin, että pitäisikö vaihtaa kokonaan käskysanaa maahanmenolle vai vain käsiavulla auttaa (ja sitten toivoa, että käsiavun saa jotenkin häivytettyä, kun tuo on muutenkin mun kädessäni kiinni, tällä kertaa ei siis tosin fyysisesti). Seisominen toimii, mutta en usko, että Elvillä on vieläkään mitään tajua, mitä seisominen oikeasti on. Yrittää lähestulkoon aina istua tai sitten jää puoliksi polvet koukussa seisomaan, kun ei ole varma mitä tehdään.

Semmoinen tokotreeni tänään. Ajattelin tähän koota huvikseen oman näkemykseni siitä, millä mallilla Elvin alo-liikkeet ovat tällä hetkellä.

1. Luoksepäästävyys
Ei mitään ongelmaa.

2. Paikalla makaaminen.
Tokomoodissa paikallaolo ei ole ongelma, maahanmeno ja maassa pysyminen lopussa ovat ongelma.

3. Seuraaminen kytkettynä
Toimii.

4. Seuraaminen taluttimetta
Toimii.

5. Liikkeestä Maahanmeno
Ei toimi ollenkaan.

6. Luoksetulo
Kunhan malttaa odottaa käskyn.

7. Liikkeestä Seisominen
Toimii käsiavulla.

8. Vapaahyppy
Toimii.

Kiteytettynä: itseluottamusta Elviiralle, hyviä hermoja minulle, kiitos!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kevät tulee!

Nyt se on sitten virallista, kevät tulee! Ja mistä sen tietää? Siitä, että jokainen viikonloppu on täysin täyteenbuukattu pitkälle toukokuun puolelle jo. Suurin osa tottakai koiruuksien harrastusten ja menojen perässä juoksentelua.

Sain juuri tiedon, että Elviira on seuraavana jonossa vielä 31.3.-1.4. luonnetestiin. Nyt siis kaikki peukut pystyyn, että joku vielä peruisi ja päästäisi sittenkin tänä keväänä testaamaan Elvin päänuppia! :)

Lempäälän agikisat (osa 2, Tamsk)

Toinen päivä Lempäälän SportDogParkissa oli ensimmäistä pahempi. Tungosta oli myyntikojujen ansiosta vieläkin enemmän ja kuulutuksen tuoma lisäväri nostatti myös hallin yleismetelin korviahuumaavaksi. Elvi kävi alusta loppuun asti kierroksilla. Mikään tokottelu, temputtaminen, häkittäminen tahi lenkittäminen ei auttanut. Sen näköistä jälkeä oli sitten radallakin. Tänään tuomareina olivat Marjo Heino ja Henri Luomala.

  
 Alkusuoralla toivoin Elvin purkavan ne pahimmat raivot, mutta olin väärässä. Valssasin nelosen jälkeen ja tarkoitus oli tehdä päällejuoksu vitoselle. Ensimmäistä kertaa Elvin elämässä päällejuoksu ei toiminut ja Elvi jäi pyörimään ympyrää ennen kutosta. Sain sen jotenkin kutosaidasta kuitenkin yli ja se oli hyppäämässä takaisin. Onneksi takaisinhyppääminen ei ole koskaan ollut Elvin juttu, vaan se kiersi vasemman siivekkeen kautta, josta jatkettiin matkaa. Tästä saatiin vitonen. Oikealta ohjaten puomi ja valssaten lähetys kepeille. Elvi meni historiallisesti väärään keppiväliin, korjattiin ja jatkettiin matkaa. Vitonen. Valssasin keppien jälkeen, koska a) Elvi ei kestä takaaleikkausta putkelle ainakaan pöljäilymielentilassaan ja b) etten vetäisi Elviä lähellä olevalle A:lle. Hyvin toimi. Sitten aan vasemmalta, persjättö ja lähetys hypylle. Loppusuora oikealta puolelta ja taas satavarma päällejuoksu 15-aidalle tökki ja Elvi kävi jalkaan kiinni. Jatkettiin loppuun ja Elvi lähestulkoon tuli viimeisen aidan ohi, koska jälleen kävi jalkaan kiinni. Hullun ja todella töksähtelevän radan tulos siis 10 rv ja 0,89s yliaikaa. Oli kyllä niiiin ääripääsuoritus verrattuna viimeisimpään Jyväskylän kisaan. Siellä se meno nimenomaan oli sulavaa ja sujuvaa ja Elvi eteni upeasti, nyt se vaan kyseli kyselemistään ja keuhkosi, kun ei ehtinyt kyselemisiltään kuuntelemaan ja katsomaan, mitä yritin ohjata.

Ennen toista rataa Elvi oli hieman rauhallisempi, joten olin positiivisin mielin (ja myös sen vuoksi, että tällä radalla ei ollut yhden yhtä suoraa ja sehän sopii meille!). Kuitenkin kun oltiin tietenkin taas loppupäässä minikakkosissa, jouduttiin odottelemaan tuskaisen kauan omaa vuoroamme. Elvi kuumeni taas johonkin uusiin ulottuvuuksiin, kun lähestyttiin rataa. Aloitin ohjauksen vasemmalta puolelta, valssi kakkosen jälkeen ja puomin vasemmalle puolelle. Vienti vitosputkeen (jonka aikana Elvi tosin oli menossa väärään päähän ja vaikka minne superpitkän välimatkan takia), vasemmalta puolelta kutosen ohjaus, takaakierto seiskalle ja niistolla mukaan kasille. Kasin ja keppien väli oli taas jumalattoman pitkä, mutta tiukkaakin tiukemmalla käskytyksellä Elvi irtosi kepittämään. Pakkovalssilla kymppiputkeen, Elvi pysähtyi putkessa, luulin, että se kääntyy ja tulee takaisin joten jäin hetkeksi odottamaan, mutta sitten Elvi tulikin oikeasta suunnasta ulos ja olin myöhässä muurille. Hyppäsi toki, mutta palikat lensi. Aalle ohjaus oikealta puolelta, lähetys 13-aidalle, 14 takaakiertona ja valssi, jonka avulla sain Elvin vedettyä pois Aalta ja putkeen. Toimi. Hyvä minä, kun olen oppinut vihdoinkin, miten nuo kohdat on Elville ohjattava! Keinulle, jonka jälkeen valssi ja viimeiset aidat. Ihan alussa tosiaan siis ykkösaidan rima lensi, sillä Elvi ei edes yrittänyt hypätä (KIIRE), toinen virhe oli sitten muurinpalikat, joten kymppi tältäkin radalta, aliaikaa tällä kertaa, kun ei jääty huutamaan toisillemme ihan niin montaa kertaa kuin A-radalla.

Semmonen reissu siis taas, melkein jo alkaa olemaan tyypillistä Elviä tuo kympittely. Nyt pidetään viikko täysin treenitöntä elämää ja laitetaan kunnolla treenisuunnitelma paperille. Ongelmia kun on ja paljon, joten ne on saatava kuntoon kotihallilla satavarmoiksi ennen kuin voin edes kuvitella, että ne toimisivat muualla. Täytyy myös katsella josko löytyisi taas pitkästä aikaa möllikisoja, joihin voitais mennä treenaamaan tuota kisatilannetta, Elville kun on aina vaikeaa olla kisoissa. Ja täytyy ennen seuraavia kisoja taas paistaa uusia testireseptejä allergianameiksi kisoihin, että tosiaan saisin tuon rauhoitettua sillä tokottelulla ja tehtävänannolla ennen startteja, tänään kun oli vaan kaupan kanafileitä, niin ei kiinnostanut. Leluilla leikitään sitten väliajoilla ulkona ja puretaan aggressiota. Ja ulkona nimenomaan, koska Elvi käy muuten noin ahtaissa paikoissa muiden ohikulkijoiden kimppuun leikkiessään.

Ihmeterriäinen. Ja vaikka siihen hermo meneekin ja tämän päivän (niin kuin monen muunkin päivän) radat olivat surkeita, on se silti loistokoiru. Jahka saisi vaan kesytettyä tuon Elvin villin puolen tai edes valjastettua. Work in progress.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Lempäälän kisat (osa 1, TAKUT)

Tänään oli Lempäälässä agikisat, joihin mentiin Elvin kanssa kaksistaan. Ensimmäisellä radalla tuomarina oli Viitasen Anne ja toisella radalla meille uusi tuomari Jalosen Kari.

Elvi käyttäytyi todella oudosti ennen ensimmäistä starttia. Ei siis mitenkään sairaan oloinen tai sen oloinen, että sillä olisi ollut hätä mihinkään, mutta se ei vaan mitenkään päin olisi halunnut radalle vaan ulos hallista. Tiedä sitten, meillä ei ole tuosta SportDogParkista muutenkaan mitään hyviä kokemuksia, siellä kun on aina niin jumalattoman ahdasta. No, mentiin kuitenkin ensimmäiselle radalle, agirata, josta tuloksena aliaikakymppi, sijoitus jossain kymmenen parhaan joukossa.

Jätin Elvin (joka jäi odottamaan!!) ja kutsuin yli ensimmäisen hypyn, kepit vasemmalta puolelta. Lähetin Elvin takaakierrolle ja liukastuin itse jäisillä lenkkareilla. Tästä huolimatta Elvi hyppäsi hienosti tiputtamatta rimaa ja jatkettiin matkaa. Elvi eteni tahmeasti koko ajan, ennen rengasta otti ensimmäisen kiellon (ja repäisi lahjetta), siitä sitten lähetys putkeen, aidat, a ja sitten Elvi alkoi rähistä 12-putkelle, josta oletin tulleen toisen kiellon (mutta tuomari ei siis tulkinnutkaan tätä kielloksi), siitä sitten lähetys 13-putkeen, puomi vasemmalta puolelta, valssilla 15-putkeen ja sitten se okseri. Okseri on Elville supervaikea, ei jostain syystä osaa ajoittaa hyppyään oikein vaan laskeutuu aina jälkimmäiselle rimalle. Meidän onneksemme tuolla on normaalia painavammat rimat, minkä vuoksi rima kolisi kyllä mutta ei tipahtanut. Uskomatonta! Ja tästä uskomattomuudesta häkeltyneenä en prässännyt Elviä viimeiselle hypylle, vaan se kävi jalkaan kiinni, kielto ja viimeinen hyppy, jonka jälkeen Elvi kävi taas hampain jalkaan. Rasittavaa, miten Elvi oirehtii puremalla silloin kun se ei halua tehdä agia tai esim. väsymystään agissa. No, tulokseksi saatiin olettamani hyllyn sijaan kymppi ja osui vielä (hitaaseen) ihanneaikaankin.



Käytiin välillä lenkillä ja Elvi meni takaisin häkkiin odottamaan. Toiselle radalle mennessä Elvillä oli oma intonsa päällä, otettiin pari lämppäriaitaa ja lähdettiin liikkeelle. Jätin Elvin odottamaan ja jälleen hienosti odottikin, ohjasin ensimmäisen hypyn oikealta, lähetin Elvin kakkosaidalle, josta niistopersjätöllä matka jatkui kolmoselle. Muurin jälkeen tein persjätön ja jälleen uskomatonta, Elvi EI tiputtanut muurin palikoita! Siitä sitten oikealta ohjaamalla rengas, kepit ja aita, jonka jälkeen valssilla putkeen. Oikealta puolelta taas aidat ja lähetys putkeen, aidat oikealta edelleen ja lähetin Elvin 14-aidalle. Ei tiputtanut, vaan hyppäsi varman näköisesti, vaikka tuo hyppykulma on varmasti Elville vaikein ikinä. Sieltä se hienosti haki pussiin ja täysillä läpi (vaikka pussia ei juuri treeneissä tehdä). Putkeen sujahti hienosti ja heitin Elvin aidalle ja kierrätin putken puolelta riman ympäri ja viimeiselle hypylle. Tuloksena nolla ja aliaikaa -3,63s, etenemä 3,79m/s. Ainoa aliaikanolla minien osalta tällä radalla, joten sijoitus oli 1. :) Palkinnoksi Takkujen sekä Mustin ja Mirrin lahjakortit. Elviä harmitti, kun ei saanutkaan palkintoa, joten käytiin viereisessä eläinkaupassa, Fed petissä, ostamassa Elville palkintoleluksi Kongin pikku-Wubba. Saatiin vielä alennustakin, joten minäkin olin tyytyväinen Elvistä nyt puhumattakaan ;) Osatavoite "ensimmäinen nolla ennen kuin Ee täyttää 3-vuotta" on siis saavutettu, joten nyt voidaan keskittyä seuraavan osatavoitteen saavuttamiseen eli kesän aikana Elvin nosto kolmosiin.

Huomenna mennään vielä samaan paikkaan Tamskin kisoihin, kisatreeni tekee aina hyvää, vaikka tältä viikonlopulta onkin tavoite kirkkaasti saavutettu.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Keväthangilla - kuvin



Pepsodent-hymy


Epänoutaja osaa kyllä pitää kiinni leluista, kun ei kukaan pyydä...


Eikä todellakaan halua antaa sitä pois.

Hilma yrittää päästä mukaan terrieripainiin.

Koko lauma :)

Terriäiset leikkii.
Jättiläinen jahtaa kirppua!

Tellervo

Hilma

Elvi hurjana ;)
Lälläslää!!

Tiukka ote karvakorvasta ja ravistus..

Tellervo lentää


Neuvottelu käynnissä

Heppa!

Tytöt

IHANA Saga :)

torstai 1. maaliskuuta 2012

Mitä teillä syödään? - blogiarvonta

Elviiran ja Sagan ensimmäinen blogiarvonta koiramaisten lukijoiden iloksi starttaa! :)

Pöllö-paketti
Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän kirjoitukseen tai kirjoittamalla omaan blogiisi koirasi/koiriesi ruokailutavoista ja -tottumuksista.

Mitä teillä syödään? Kuinka paljon? Montako kertaa päivässä? Lisäravinteita, nameja? Onko sinulla nirso koira, jolle kokkaat päivästä toiseen gourmet-ruokia vai ahmatti, joka syö kaiken ruoantähteistä roskiksen sisältöön? 

Haluan siis tietää kaiken siitä, mitä ja miten teillä syödään!
Pupu-paketti
 Arvonta suoritetaan kuukauden kuluttua aprillipäivänä (ja se ei sitten ole pilaa!).

Palkinnot näkyvät kuvissa, kaksi pikkupakettia siis arvotaan. Pöllö-paketissa on Simply Fidon pieni ekopehmolelu, jonka sisällä on vinku ja Planet petin Chicken chipsejä. Pupu-paketti puolestaan sisältää Best Friendin Natural Bitesin kuivattua kilohailia ja Hauhaun pitkäkoipisen pehmopupun, jonka sisällä niin ikään on vinku.

Kerro kommentissasi kumman paketin arvontaan osallistut (ja myös siitä, jos olet kirjoittanut arvontavastauksesi omaan blogiisi).

Sagan ruokailu on varsin yksinkertaista, Royal Caninin Hepatic kuivamuonaa kuluu päivässä noin 200-300 grammaa (pussin kyljessä tosin lukee 8 kilon painoisen koiran suosituksen kohdalla 150 grammaa). Ruokailu on pilkottu osiin niin, että Saga syö ainakin kahdesti päivässä eli aamuin ja illoin, mutta jos esim. aamuruoka ei ole maistunut tai jos päivän aikana on luvassa paljon toimintaa, syö Saga myös välipaloina nappulaa päivän aikana. Näin maksavaivaisen verensokeri pysyy paremmalla tolalla ja neidissä riittää virtaa. Iltaruoan kastikkeena Saga saa laktuloosia muutamia millejä. Sagan aivan ehdoton lempiherkku on raaka keräkaali. Tosin pikkuimuri syö kyllä kaiken, mitä tarjotaan ja koska maksavikaiselle ei tarjota mitään, syö Saga myös kaiken, minkä muut jättävät, unohtavat tai häviävät ruokakuppitaistelussa. Silti Saga osaa kyllä jättää eli tottelee, jos käskee ei ota, mutta jos et ehdi kieltää, Saga ei myöskään jää odottelemaan lupaa mihinkään. Terveenä koirana Saga olisi varsin helppo syötettävä ja todennäköisesti painokin olisi sitten jossain pilvissä. Palkkanamina Sagalla toimivat omat maksavikaisen nappulat. Helppoakin helpompi koira!

Elviiralla on enemmän ja vähemmän henkisiä ja fyysisiä ongelmia ruokailun kanssa. Käytännössä Elvi ei ole nirso eli syö kyllä sen, mitä tarjotaan, mutta jos on vara valita, niin ehdottomasti valikoisi ruokansa. Elvin ehdotonta lempparia ovat kuivamuonanappulat, joita Ee ei ole kuitenkaan sitten pentuiän saanut syödä (allergioiden ansiosta). Jos jossain on nappuloita, Elvi pyrkii kyllä varastamaan ja syömään ne mahdollisimman nopeaa vauhtia, tosin uskoo kyllä kieltoa sekin. Elviira syö tällä hetkellä Mustista ja Mirristä saatavaa kanamixiä (pakastettu raakaruoka), joka on käytännössä samaa tavaraa kuin Murremixin kanamix. Sitä uppoaa pötkön verran päivässä eli noin 500 grammaa. Ja tämä on Elvin pienennetty annostus, josta aion vieläkin nipistää ainakin 50-100 grammaa, sillä mielestäni Elvi on alkanut hieman pyöristyä. Painolukemakin näyttää 7 kiloa ja vaikkei se liikaa ole, niin Elvin ihannepaino näyttäisi kuitenkin olevan siellä 6,5-6,7 kilon välillä. Toivottavasti pystymme lisäilemään pikkuhiljaa taas Elvin ruokavalioon jotain muutakin, mutta tällä hetkellä mennään kanamix-eliminaatiodieetillä. Iltaruokaan Elvillä lisätään Yumegan öljyä. Palkkanamina Elvillä toimii nykyään kaupan kuivatut kananpalat (Hauhaun kanafileet tmv.) tai kypsennetty kananliha.

Tällaisia ruokailijoita meillä, minkälaisia teillä?