Lomatunnelmia ja tulevaisuutta

Niin paljon tapahtuu niin nopeasti, ettei ehdi edes blogiin päivittää!

Eilen oli Tellervon näyttelykurssikerta ja tunnin rähjäämisen jälkeen jopa Tellervokin alkoi rauhottua. Telle ei pidä siitä, että siihen kosketaan, joten parhaan esitystulokset Tellestä saa, kun juoksutan Telleä vauhdikkaasti ja käsken seisoa niin, että seisoskelen itsekin ennemmin kuin käyn asettelemaan ja siten esittämään Tellervoa. Suurin osa (tai kaikki) tibbet esitetään kyllä asettelemalla, mutta jospa me Tellen kanssa treenataan ja treenataan ja toivotaan, että Tellestä jäisi parempi kuva vapaasti seisottamalla kuin sillä, että se näykkii minua, kun yritän asetella sitä (ja varsinkin jos kehtaan koskea häntään). Tellellä on erkkari 18. päivä maaliskuuta ja sinne minun olisi tarkoitus lähteä sitä esittämään. Saas nähdä kuinka käy vai käykö kuinkaan, mutta ennen sitä on kyllä pakko treenata ja paljon.

Eilen päästiin myös terrorisoimaan Elviiran kanssa Kirsujen agitreenejä maneesilla. Halusin päästä testaamaan, että tuleeko agista mitään tuollaisella pohjalla (kun Elvi on hieman pilalle hemmoteltu hallipohjalla), mutta eipä siinä mitään ongelmaa ollut. Elvi oli yllättävän kiltisti, ei rähissyt kenellekään (kai nyt, kun Elvin henkilökohtaisena henkivartijana toimi IIIIHANA superkoira Lola!) ja muutenkaan paikalla ei ollut provosoivia rotuja edustettuna. Löysihän Elvikin jotain mutusteltavaa hevosmaneesipohjasta, mutta eipä juur muuten kuin maistellut vain, sitten olikin jo kiire seurata agilitya. Elviira jaksoi ihmeen hyvin olla, kun miettii, miten me treenaataan. Mennään hallille, ollaan siellä vartin verran tahi jopa puoli tuntia ja lähdetään kotiin. Maneesissa oltiin nyt kuitenkin yli tunti (ei siis tehty tietenkään koko aikaa) ja se näkyi loppupuolella siinä, että Elvi yritti mukista jotain putkesta ja käydä lahkeeseen kiinni. Mutta kovin, kovin pientä tämä kaikki siihen verrattuna, mikä minun kauhukuvani oli.

Elvi ei mm. kertaakaan lähtenyt rähisemään minnekään kentän laitamilla oleville koirille, tosin kuten sanottu, provosoivat rodut puuttuivat ja muutenkin verrattuna kotihallin toimintaan, muut odottelivat hiljaa vuoroaan. Elvi oli narinallaan ainut, joka piti meteliä kentän laidalla. Yllättävän hyvin tuo lyllerö hyppi aitojakin pehmeässä maneesipohjassa, tosin rimaa hipoen. Kerran taisi pudottaa yhden riman ja kerran kysyin, että ottikohan vauhtia rimasta, kun kolahti, mutta siinä olikin käynyt niin, että rimassa olikin ollut joku halkeama ja Elvin mahakarvoista oli jäänyt komea tuppo siihen kiinni. Onko siis mikään ihme, että kolisi, kun tukasta jää kiinni! Todettiin vain, että olihan se Elvin syytä, mitäs ei hypännyt korkeammalle ;) Kyllä me tämän perusteella uskallamme lähteä tässä kevään aikana maneesikisoihinkin Elvin kanssa, kun on pakko päästä mahdollisimman moniin kisoihin, että on mahdollisimman monta tilaisuutta onnistua.

Elvin uusi tavoite agilityssa on saada se yksi nolla kakkosista ennen 3-vuotissynttäreitä (aikaa siis 1½ kuukautta, käytännössä parit, kolmet kisat) ja viimeistään sitten kesän aikana nousta kolmosiin. Tavoitteet on kyllä Eelle kovat, mutta jatketaan niin kuin tähänkin asti, treenaamalla, treenaamalla ja treenaamalla. Ensi kuussa ehditään vain kaksiin kisoihin, joten maaliskuu pyhitetäänkin hallitreenaamiselle. Tokoon täytyy myös panostaa ja alkaakin käymään oikeasti siellä seuran tokon vapaavuorolla. Elvi on nimittäin ilmoitettu möllitokokokeisiin keväälle, josko sitten kesällä päästäisi ihan virallisiinkin tokokokeisiin. Maaliskuussa on myös viralliset silmä- ja polvitutkimukset (johan se on aikakin kolmevuotiaana alkaa vihdoin tutkimaan koiraa). Ensi talvena pidetään Elvin kanssa kisataukokin, niin saadaan luustokuvat otettua. Luonnetestiin ei mahduttu, joten nyt täytyy katsella, päästäisiinkö sitten vaikka syksyllä semmoiseen. Trimmaajan kanssa koitetaan laittaa Elviä näyttelykuntoon kesäksi, niin saadaan kesäkuun alussa sekin pois jaloista. Mejäkokeisiin yritetään kevään aikana myös päästä ilmoittautumaan niin saa Elvikin vastapainoa agilityelämälle ja monipuolisempaa ajanvietettä. Pääasiassa kuitenkin treenataan ja kisataan agilityn parissa, jos se joku päivä loksahtaisi kohdalleen ja alkaisi toimia sekin harrastus.

Talvilomatunnelmissa jatketaan!

Tellervo kylässä

Tällä viikolla on pitänyt kiirettä, sillä Saga on talvilomalla ja Tellervo on tullut vaihdossa Lahden lomalle. Ollaankin siis kävelty pitkiä lenkkejä hihnassa ja jäällä jopa uskalsin päästää Tellen vapaaksikin. Hallilla ollaan käyty viikkotreeneissä ja kaksi kertaa omatoimisesti rataharkkaamassa (Tellekin pääsi toisella kerralla treenaamaan vieraassa paikassa!). Tänään jäin oman ryhmäni jälkeen vielä Elvin kanssa tekemään kontaktitreeniä ja en voi ymmärtää, miksi se kamera sitten jäi kotiin. Nyt ollaan juoksukontaktien opettelussa siinä vaiheessa, että tutustutin ylösmenopuomin osaksi juoksukontaktitreeniä pikkupöydällä. Nyt Elvin alakontakti onkin tuolla korkeudella jo 100% varma oli oma sijoittumiseni tai vauhtini tai liikkeeni mikä tahansa. Seuraavaksi päästäänkin nousemaan makspöydän korkeudelle hiomaan joksikin aikaa.

Käytiin tänään myös (kaikista kennelyskäpaniikeista huolimatta) koirapuistossa, että saisin juoksuttaa vieterijalka-Tellervoakin vapaana. No, muuten hyvä, mutta Telle oli niin kauhuissaan (vaikkei siis ollut muita koiria paikalla), että se vain istui varpaillani ja tutisi. Puolen tunnin Elvin riehuttamisen jälkeen Tellekin nosti jo hännän pystyyn ja otti pienen spurtin (minun luokseni). Pelkäsin ennen puistoon menoa, että kun päästän Tellervon irti, ei päästä enää ikinä sieltä pois, kun se ei tule luokse. Toisin kävi, hienosti kulki vierellä koko ajan... Elvi möyri lumihangessa, haki keppejä ja rähisi itsekseen. Perus-Elvi.

Tällä viikolla mennään vielä kerran hallille tekemään tokoa ja noita kontakteja (ja Tellen kanssa takaakiertoja) ja sitten sunnuntaina näyttelykoulutuksen kautta talviloman viettoon. Saas nähdä, mitä mieltä Saga on jälleennäkemisestä, Hilma kun ei ole kuulemma järin innostunut Sagan hieman äänekkäästä leikkiinkutsusta :)

Ai niin! Ja kävihän meillä vieraitakin, hyvä ystäväni ja hänen pienoinen lapsosensa kävivät kylässä ja vaikka Tellervo yritti kaikkensa tehdä, ei toivottavasti saanut kovin pahasti pikku-Eetä (lapsosta siis) traumatisoitua. Elviira vaan jaksaa hämmästyttää. Pikku-Ee teki yhtäkkisiä liikkeitä, piti outoa selitystä ja saattoi yhtäkkiä tulla nappaamaan lelun nenän edestä tai istahtaa hännän päälle. Elviira tyynen rauhallisesti ja todentotta täysin alistuen väisti tai oli korvat (onnellisuus)luimussa paikallaan ja odotti, josko ne iiiihanaiset pikku-Een korvat olisivat tulleet nuolemisetäisyydelle ;) Ainoa tilanne, jota itse vähän ounastelin, että saattaisi olla Elviiralle liikaa, oli kun Elvi söi nahkarullaa ja pikku-Ee tuli laittamaan kädet siihen väliin. Mutta mitäpä teki Elviira, päästi irti ja väisti. Että vaikka tuo onkin ties mikä ärripurriterriäinen ja tappaja-Elvi agikentillä, se on kotioloissa täysin alistunut kaikille ihmisille. Tottakai Elviira piti Telleä komennuksessa, rähähti, jos Telle riehui tmv., mutta ei mitään sen suuntaistakaan ihmisiä kohtaan, vaikka Tellervo yritti tosiaan kyllä kaikin voimin saada Elvinkin kuumentumaan vieraita kohden.

Telle on hauskaa vaihtelua Sagaan (kun voi kahden koiran kanssa kävellä normaalivauhtista lenkkiä ja vieläpä monta kilometriä!), mutta on se oma koira aina oma koira. Elvin mahtisluonne aina vain korostuu, kun on muita koiria talossa. Mun lemppari :)

Jyväskylän kisat

Tänään lähdettiin seurakaveri Idan ja lk mäyräkoira Tildan kanssa Jyväskylän kisoihin. Kommellusten kautta päästiin kisapaikalle viime tingassa (medikakkoset olivat jo rataantutustumassa), joten paniikissa sitten koirat häkkeihin ja rataantutustumaan. Tuomarina oli varalle merkitty Räsäsen Minna. Radat olivat helpohkoja, ainut vaaranpaikka, jota Elvin kanssa epäilin oli klassinen puomi/putki-viritelmä, mutta tällä kertaa päätinkin ohjata ne putken puolelta. Til, Ee ja Hilma olivat peräkkäin starttivuorossa, joten ulkoistettiin kuvaushommat ja hyvät videot saatiinkin kaikista!

Elvi jäi nätisti odottamaan, alun kaksi hyppyä ja kepit olivat suoraviivaiset, ei mitään ongelmaa, lähetys pimeähköön putkikulmaan ja putkesta tullessaan Elvi sitten oli tottakai tohinoissaan ja hyppäsi aidan auttamattoman kaukaa, laskeutui riman päälle ja raahautui naamallaan pitkän matkaa pitkin nurtsia. Vitonen. Ei jääty miettimään asiaa, jatkettiin eteenpäin. Ohjasin Elvin putkeen pakkovalssilla ja sehän toimi, Ee ei edes vilkaissut puomia! Jee!!! :) Välistävetoon tuli mukavasti kevyellä puolivalssilla ja sujahti kaikenkaikkiaan koko ajan putkiin kuin mitään putkiongelmaa ei olisikaan. Uskomatonta. Loistava juoksukontakti, aidat, putki ja sitten tuli minun mokani eli olisi pitänyt odottaa Elviä enemmän, oma liikkeeni oli liian kova, kun Elvi tuli putkesta ulos, joten rima lensi, kun ei ollut aikaa hypätä sitä kunnolla. Meno oli sulavampaa kuin koskaan aiemmin. Tuloksena aliaikakymppi.

Toiselle radalle mennessä, päästin Elvin niin kuin normaalistikin irti kentän laidalla. Elvi päätti kuitenkin laittaa kaasun pohjaan, juoksi tuomarin lähelle keskelle kenttää (ei suorittaen esteitä) ja haukkui muutaman painavan sanan. Kutsuin luokse ja käskin sivulle, sieltähän se neiti polleana kuin mikä palasi takaisin ja kävi perusasentoon. Taas jäi hienosti lähtöön ja tällä radalla sama putki/puomi-yhdistelmä oli murheenani. Päätin kuitenkin edellisen kierroksen onnistumisen siivittämänä ohjata Elvin kevyellä puolivalssilla putkeen ja taas katse pysyi vain ja ainoastaan putkessa. Tämä rata oli kaikkinensa Elvimäinen, takaakiertoja ihan jumalattomasti ja nehän tuo osaa. Koska meillä oli siis rata jo hylätty ennen alkuakaan, päätin puomin alakontaktilla testata, toimiiko vedätys juoksukontakteissa vielä kisatilanteessa (toimivampi treeneissäkin on, kun annan Elvin tehdä omaan tahtiin ja jään taakse) ja kuten huomaamme videolta, hyppäsi. Jos ei siis olisi ollut jo hylkyä, olisin tehnyt varman päälle ja jäänyt taakse, tästä syystä alakontaktista ei olisi tullut virhettä oikeasti. Jos ensimmäinen rata oli sujuvampi kuin koskaan, en tiedä, miten voisin kuvailla tätä jälkimmäistä rataa. Olen käytännössä sanaton, sillä jälkimmäisen radan meno oli ensimmäistäkin ainakin miljoona kertaa sujuvampaa. Uskomatonta, todellakin.



Koin siis itse, että meidän nollaputki on nyt vihdoinkin avattu kakkosissa hylätyllä nollalla ja sain ihan hurjasti enemmän puhtia taas agilityyn. Suuri kiitos positiivisille vaikuttajille, jotka ovat tsempanneet ja psyykanneet minua viime aikoina! Elvin agilitykäytökseen on selvästi auttanut se, että kun mennään kisapaikalle, käydään lenkillä, sitten Elvi häkkiin, kun on meidän vuoro tulossa, otetaan parit lämppäriesteet namipalkalla (tänään 2 x putki ennen molempia ratoja), mennään radalle. Radan jälkeen käydään lenkillä ja Elvi taas häkkiin jne. Tällä tyylillä taidetaan mennä tästä eteenpäinkin. Yksi tapa tosiaan mikä on auttanut varastamiseen on se, että päästän Elvin vapaaksi kentän laidalla, mutta taidetaankin vaihtaa se kahteen sivuun eli jätän sen ensin odottamaan kentän laidalle, menen itse oikealle paikalle ja pyydän Een sivulle jälleen odottamaan sitä, että saa lähtöluvan.

Kaikkinensa olin älyttömän tyytyväinen Elviiraan, vaikka uhkasinkin myydä sen torilla pariin otteeseen kisapaikalla ;) Elvi näytti tänään ensimmäistä kertaa ikinä pystyvänsä tekemään sujuvaa rataa kuin suoraan oppikirjasta!

Kisapaikalla ratojen välissä minua tuli koputtamaan olalle ihminen (jonka nimeä en tietysti tajunnut kysyä kisafiiliksissäni..), joka on lueskellut Sagan maksashunttielämästä täältä blogistamme. Hänellä itsellään oli aivan ihastuttava seitsenkuinen blue merle bordercollie, jolla oli todettu nuorempana maksashuntti kuin Sagalla. Kyseinen söpöläinen oli myös oireillut varsin eri tavalla kuin Saga (sokeutunut, ollut koordinaatiohäiriöinen) ja leikkauskin oli ollut aavistuksen erilainen, mutta tälle ihanuudelle leikkaus oli ollut todella avuksi ja näkö oli palautunut. Kovin arka ja pieni haukku, mutta selvästi reipastui hetki hetkeltä tuolla kisapaikallakin. Oli kyllä todella mukava jutella ja vaihtaa kommentteja, mielipiteitä ja arkielämän kuulumisia jonkun kanssa, joka ymmärtää, millaista elämä maksashunttikoiran kanssa on. Vaikkakin koiramme ovat täysin erilaisia peusluonteeltaan ja shuntti on vaikuttanut koiriin eri tavoin, silti yhtäläisyyksiä oli. Mielestäni on hienoa, jos näistä sepustuksistani saa edes vähän tietoa kyseisestä sairaudesta ja sen kanssa konkreettisesta elämisestä. Toivon kyllä kaikkea hyvää ja pitkää, oireetonta ikää sinisilmäiselle suloisuudelle!!

Kisojen jälkeen vein Idan ja Tilden linja-autoasemalle ja lähdin Mänttää kohti. Pysähdyttiin matkalla Keuruulla näyttämässä Saga eräälle skotti-ihmiselle ja Hilma pääsi vanhainkodille terapiakoirailemaan. Päästyämme perille vanhemmilleni, vastassa oli virtaa täynnä oleva Tellervo-tibbe. Käytiin Tellen kanssa vielä muutaman kilometrin potkukelkkailulla, niin saatiin kulutettua vähän akkuja siitäkin ikiliikkujasta. Kaikkiaan oli varsin mukava päivä, kiitos paljon Idalle matkaseurasta, todella hauskaa oli ja ehdottomasti lähdetään uudestaan reissuun! :)

Laumaelämä

Täytyy kyllä myöntää, että laumaelämä on tehnyt Elville todella hyvää. Käytiin eilen taas piiiitkästä aikaa vanhassa tutussa Launeen koirapuistossa, joka kuhisi koiria. Pikkupuolella oli kääpiömäykky ja sitten sinne tuli pari isoakin koiraa. Elvi intoili ja halusi leikkiä, ei lähtenyt minimäykyn huutoon mukaan, touhuili omiaan, ei juossut portille rähisemään, kun joku uusi tuli ja muutenkin, otti rennosti kerrankin koiraseurassa. Yksi adhd-saksanpaimenkoira sai tosin vanhan Elvin esiin, henkivartija piti huolta, ettei sakemanni tullut rähisemään minulle. Mutta edelleenkään ei siis hölmöillyt mitään muuta. Olin todella ihmeissäni :)

Saga oli tottakai onnensa kukkuloilla, kun oli vieraita ihmisiä rapsuttamassa ja ISOJA KOIRIA!! Pikkuskotti juoksi korvat niskassa ympäriinsä ja oli niiiin onnellinen! Mutta kyllä pikkuneiti oli onnellinen tänäänkin, kun sai olla hoidossa muutaman tunnin agikaveri Jerryn luona. Kun tuli Sagaa hakemaan, alkoivat painileikit ja onni oli ylimmillään, eikä Saga olisi kyllä halunnut lähteä minnekään kotiin, eihän siellä kukaan rapsuta ja huomioi samalla tavalla...

Laumaelämän huonoja puolia on selvästi taas remmirähinöinti. Elvin kanssa kun kävellään kahdestaan, vastaan saa tulla kuka vain, niin tuo korkeintaan terävöityy, muttei saa mitään hulluuskohtausta. Tänään moikattiin vierasta urosyorkkiakin ja Elvi oli ihan hiljaa ja rähisemättä, ihmetteli vain pientä suupalaa. Kun taas kävellään porukalla, vaikkei Saga koskaan mitään huuda, Elvi alkaa rähisemään, jos vastaan tulee koira.

Ilouutisena, löysin toiselta muistilta ystävänpäivän hyvin menneiden treenien videot, jee! Kohta tulee todistusaineistoa ;)

Maanantaikappaleet osa 2

Saga on PIRTEÄ. Virta riittää tuottamaan paljon ääntä ja liikettä skotinpoikasessa. Ruokavalio on ollut viimeiset ajat Royal Caninin Hepaticia, koska lähieläinlääkäriasemalla on kanta-asiakasetu (joka 11. säkki ilmainen), mutta epäilyttää taas ja paljon, pitäisikö kuitenkin vaihtaa ja hakea tunnin ajomatkan päästä Hill'sin l/d:tä. Syy siihen, miksi olen tätä alkanut pohtimaan, kun skotti on iloinen ja pirteä, on se, että Sagalla on molemmat korvat taas aivan tukossa. Ei varsinaista korvatulehdusta, mutta korva hilseilee ja kutiaa jumalattomasti, vaikka nypittiin korvakarvatkin pois sieltä. Aikanaan, kun Elvi söi sen pienen hetken pentuaikanaan Royal Caninia, silloinkin allergia oirehti korvissa. En siis väitä, että Sagalla olisi allergiaa, mutta väitän vahvasti, että Royal Caninin ansiosta tuon pikkumustan korvat kutiavat. Hoidetaan nyt korvia jonkun päivän ajan Canofite Vet -korvatipoilla ja seurataan, palaavatko oireet ja kuinka pian. Nostin myös Sagan laktuloosiannosta kahteen ja puoleen milliin päivässä, jos se vaikka edesauttaisi, että tuo olo pysyisi hyvänä. Laktuloosiahan syötetään maksavikaisille koirille, koska se estää haitallisten aineiden imeytymistä paksusuolessa, helpottaa siis myrkytystilan oireita. Silmät tosin ovat pysyneet viimeisimmän tippakuurin jälkeen kunnossa eli monta kuukautta!

Elviira kutisee taas niin paljon, ettei mitään rajaa. Pysytellään nyt tuossa Murremixin kanakasviksessa pari viikkoa ja katsellaan alkaako helpottaa. Turpa ja tassut on punaisenaan, taipeet ovat välillä tulehtuneet, välillä mustat, välillä kutittaa selkää, välillä päätä, mutta käytännössä koko ajan kuopsutus päällä. Elvi syö lisäöljynä nyt taas uutta tapausta, Yumegaa. Katsotaan, miten tuo maistuu ja onko mitään vaikutusta mihinkään suuntaan. Kovasti tekisi mieli myös ottaa kokeiluun saman sarjan Yumove, joka on aktiivisille (ja vanhoille) koirille tarkoitettu niveliin vaikuttava aine. En uskalla nyt kuitenkaan ottaa vielä tähän hätään tuota mukaan, sillä täytyy nyt saada taas tuon koiran iho rauhoittumaan ennen kuin lisätään vielä enemmän uusia juttuja. Helpompi seurata, mikä aiheuttaa mitäkin. Fyssarikäyntikin joutuu nyt odottamaan tuota ihoa, rentoutumisesta kun ei tule mitään, jos joku vielä koskee tuohon kutiavaan ihoon. Elvi on pesty Allermylillä kahteen kertaan, taidan vielä kerran pestä sen Epi-Soothella ja sitten jatketaan taas tarkkailua ja tutkimista, miten homma etenee. Saas nähdä, miten agikisat luonnistuvat kutinan kanssa lauantaina. Ehtiihän tuo tosin vielä rauhoittumaankin tuosta jonkin verran. Elvillä tosin kutina ei yksin johdu siitä, mitä se syö, vaan myös ulkoallergeeneista. Väitän kuitenkin, että suurin kutinanaiheuttaja Elvin elämässä on stressi. Kaikki innostuminen, maisemanvaihdokset, tapahtumat, ihmiset ja monet muut vaikuttavat Elviin. Ei sillä, että tuo olisi huonopäinen tai hermostuneesti kulkisi ympyrää, jos mennään jonnekin vieraaseen paikkaan, ei suinkaan. Oman näkemykseni mukaan kaikki tilanteet aiheuttavat stressiä koiralle kuin koiralle, samalla tavalla kuin ihmisillekin ja vaikka stressi ei välitykään aivojen kautta Elvin käytökseen, iho oireilee.

Hyvää ja huonoa kuuluu, mutta näillä mennään taas.

Suunnitelmia

Ensimmäinen suunnitelma oli käydä eilen illalla hallilla treenaamassa agia (ja tokoa!). Toinen suunnitelma oli, että treenikaveri videoisi tapahtuman. Kolmas suunnitelma oli, että päästyäni kotiin, saisin vihdoinkin jotain katsottavaa matskua itselleni ja jopa blogiin.

Mentiin hallille. Elvi teki tokoa, alku meni taas innon vallassa. Pa oli tosin loistava, vaikkakin yli-innokas, näpäkästi Elvi käänsi itsensä aina sivulle. Seuruu poikitti, kunnes tapettiin pallo välissä ja sitten ei poikittanutkaan. Otettiin jopa käännöksiä molempiin suuntiin. Elvin huonommalle puolelle eli vasemmalle käännös meni sekin kohtalaisesti. Elvi ei enää väistänyt kilometrin päähän paha ilme naamalla, vaan istahti ja jatkoi seuruuta normaalissa paikassa. Kontakti tippuu pitkissä seuruissa, mutta olen sen toistaiseksi sallinut, koska silloin sijainti on loistava. Pitäessään kontaktia alkaa takapää yleensä heittää johonkin suuntaan. Katsotaan, missä vaiheessa keksitään tehdä sille asialle jotain. Loppuun vielä vauhdikkaat ja iloiset luoksetulot, joiden sivulletuloja Elvi on tosin omatoimisesti alkanut tekemään niin, että tulee suoraan sivulle, eikä kierrä takaani (vaikka luoksetulot on aina tehty niin). Siinä piilee se vaara, että Een pa jää sitten vinoon, joten ehkäpä vaadin jatkossakin sen kiertämisen noissa luoksetuloissa. Ei muuten karannut ensimmäisellä kerralla, vaan odotti käskyä! Toko onkin taas kivaa :)

Sitten tehtiin Elvin kanssa helpohkoa aksapätkää. Putki on murheenkryyni, ei siitä mihinkään pääse. Täytyy ottaa kynä ja paperia käteen ja oikeasti suunnitella kuntoutusohjelma noille putkille. Renkaan Elvi hyppäsi joka kerta ihan oikein, vaikka kulma olisi ollut surkea tai oma sijoittuminen paljonkin edellä. Tämä kun on ollut murheenkryyninä varsinkin kisoissa, että Elvi ei osaa hakea rengaskulmia. Sitten tehtiin hieno tuplapersjättö kepeille eli persjättö ennen ja jälkeen keppien ja toimi mahtavasti. Ee tekee hullulla vauhdilla keppejä, joten on todella vaikea ehtiä eteen (pujotteluvauhti kiihtyy vedättäjän vauhdin mukaan), mutta niin se vain onnistui. Palkkana oli muuten agilityssa namit. Kerran kävi reiteen kiinni, muuten pysyi kivan matkan päässä ja yritettiin agikentälläkin tokoilla, pa oli metrin päässä suoraan minun edessäni. Siinä se sitten nyhväsi ties kuinka kauan korjaten asentoa, kunnes lamppu syttyi ja Ee tajusi, että se pa oli minun vierelläni ;) Agilitykin oli kivaa!

Saga pieni teki niin ikään intotokoa. Pa on vaan oksettavan hyvä, neiti kääntyy kerran ja on täydellisessä paikassa täydellisen suorassa ja täydellisessä kontaktissa. Yritettiin seuruuta, mutta niin kuin monesti ennenkin, päädyttiin tekemään taas liikkeestä jääviä. Saga on todellakin aivopesty tokokoiraksi, sillä sen into on ihan mieletön koko ajan, mutta silti se odottaa jähmettyneenä tasan siihen, mihin se on jätetty. Sagalla ei ole tokossa sitä vapaata vieläkään, vaan se jää koko ajan töihin, kunnes toisin käsketään. Minun on turha yrittää vapauttaa sitä tai saada leikkimään, parhaimpaan lopputulokseen päästään sillä kuin tehdään hetki koko ajan täysillä töitä. Nyt kun Sagallakin on taas elämässä parempi vaihe päällä, tekee jälleen mieli treenata ihan hulluna tokoa, että päästäisi tokoskotin kanssa oikeasti käymään kokeissa. Vaikka Elvi oli pätevä tokokoira näissä treeneissä, Saga pesee Een tässä lajissa kyllä mennen tullen ja vielä palatessakin ♥

Likat odottelivat häkeissä, kun Tilde-mäykky teki agihommia ja lopuksi käytiin vielä yhdessä pikkuisen kävelemässäkin. Ja jopa Elviira, joka oli saada hermoromahduksen, kun ennen treeniä Tilde kävi Sagan kimppuun, lähti leikkimään mustan nakkimakkaran kanssa sulassa sovussa. Kovin tasaväkisiä kavereita kaikki, vaikka Elvi taisi taas olla porukan höyhensarjalainen.

Päästiin kotiin ja yöruokailun jälkeen alkoi samantein kuulua kuorsausta. Molemmat tytöt iiiihan loppu! Itse aloin sitten innoissani siirtämään kerrankin onnistuneita videoita koneelle. Mitään ei löytynyt kameran muistilta, ei mitään. Minulla on kuitenkin Ida todistajana, etten nähnyt unta, vaan treenit menivät oikeasti superhyvin, vaikka kuulostaahan se uskomattomalta, kun ei ole mitään millä todistaa sitä.... Edes tuo, että pitkän ja rankan päivän jälkeen onnistuneiden treenien kuvamateriaali oli kadonnut, ei saanut harmistumaan. Tytöt olivat mahtavia ja olen niin superylpeä!

Tänään Elvi muuten aloitti kanakasvismix-dieetin. Jos ei tämä auta pahentuneeseen kutinaan, palataan jälleen kerran kahden raaka-aineen  eliminaatiolle. Olisi vain niin paljon helpompi urheilija-Elvin hyvinvoinnin kannalta, jos se pystyisi syömään jotain täysipainoisempaa ruokaa kuin kotimössöjä. Kokeilu alkaa.


********


 Ainiin!!!! Melkein unohdin kehua ja hämmästellä Elvin rengasasiaa enemmän. Kun tehtiin kuvio, jossa siis kohtalaisen suorasti kaksi aitaa ja siitä sitten takaaleikkaamalla mutkaputkeen, tarkoituksena oli palkata putken jälkeen ja jäin kauas sivuun. Elvi juoksi putkesta ulos ja haki ysikympissä olleen renkaan ennen kuin tajusi etsiä minua. Hämmästyttäviä hetkiä aina, kun Elvi tekee jotain noin superomatoimista!! :) 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Saga on ollut superenerginen jo useamman päivän, iltaisin maistuu terrieripaini ja päivisin lenkkeillään siinä missä muutkin. Eilen käytiin juoksentelemassa koko porukalla lentokentällä ja väisteltiin siinä samalla moottorikelkkoja. Hilma lamaantui kun kutsuin sitä koolle huomatessani moottorikelkat, joten siinä oli kyllä viittä vaille vaarallinen tilanne käsillä. Onneksi Tellervo pelästyi kelkkojen kovaa ääntä ja juoksi omatoimisesti karkuun, Elviira ja Saga odottelivat siinä, mihin käskin niiden jäämään ja itse harpoin ottamaan Hilmasta kopin. Näin selvittiin säikähdyksellä!

Tänään puolestaan käytiin Elviiran ja Tellervon kanssa pitkällä hihnalenkillä (Tellenkin koirakohtaamiset menivät hienosti ja rauhallisesti kuonopannassa). Sitten ajattelin, että poiketaan takaisin kotiin tutun metsälenkin kautta. Käveltiin sitten polkua pitkin joen rannassa, kun yhtäkkiä kohdalle osui kaksi peuraa! Peurat olivat meistä muutaman metrin päässä ja tottakai lähtivät karkuun jään yli. Kyseisessä joessa tai järvenosassa on kova virtaus, jonka ansiosta jää oli keskellä selkää ruskea ja heikko. Peurat valitsivat nätisti kestävän reitin ja olivat hetkessä vastarannalla. Elvihän lähti heti peurojen liikkeeseen mukaan, mutta ei päässyt edes jäälle asti, kun huusin, että ei mene. Eikä mennytkään. Pyysin Tellervonkin luokse, että saisin hihnan laitettua kiinni, mutta siinä vaiheessa tibbeä ei pidätellyt mikään. Telle juoksi peurojen jälkiä pitkin vastarannalle ja katosi metsään. Huusin ja huhuilin pitkän aikaa Telleä takaisin, mutta neitiä ei näkynyt missään. En voinut lähteä perään, sillä jää ei olisi kestänyt minua edes puoleenväliin saakka. Jonkin ajan kuluttua Tellervo tuli näkyviin metsästä ja lähti juoksemaan jäälle. En tiedä, mitä tiibetinterrierin päässä liikkui, mutta sen sijaan, että Telle olisi juossut minun luokseni, se jäi juoksemaan ympyrää heikolle jäälle. Sinne sitten humahti, mutta kuin ihmeen kaupalla sai nostettua itsensä jäistä ja juoksi suoraan syliini. Telle sylissä sitten vain juoksujalkaa pois metsästä ja kotiin lämmittelemään.

Vaaralliset tilanteet riittävät nyt vähäksi aikaa. Vauhtia voidaan sitten hakea vaikka kotipihalla turvallisesti aitojen sisäpuolella...

Veto pois!

Tytöille tuli esitettyä kysymys: "Mennäänkö ulos?"

Pakkasta oli aamulla melkein -30 astetta, päivällä mittari näytti enää -15, joten vaatteet niskaan ja metsälenkille kuluttamaan energiaa! Se on jännä, miten koirat kestää kylmää eri tavalla. Elvi esimerkiksi ei niin välitä pitää mitään takkia (vaikka laitankin sliparin, koska tukkaa ei  vieläkään ole), mutta tassut jäätyy heti ja kun niitä paleltaa, Elvi ei enää kävele minnekään. Tossut jalkaan ja matka jatkuu täältä ikuisuuteen.

Saga ja Hilma ovat kaljua osastoa, joten takkia on oltava. Sagalle riittää hyvin villaslipari, Hilmalle vielä sliparin päälle jotain tuulepitävää niin hyvä on. Näistä kummatkaan eivät tarvitse tossuja. Jos seistään pitkän aikaa paikallaan, voi tassut alkaa nousemaan, mutta kummatkin osaavat lähteä siinä tapauksessa liikkelle.

Ja sitten onkin Tellervo. Paksu, pitkä ja monikerroksinen tukka takaa sen, että siperiankestävä koira on syntynyt. Takitta ja tossuitta Tellervoinen juoksee menemään pitkin lumihankia ja on vielä onnellinenkin.

Kierrettiin tuttu puropolku ja kun palattiin kadulle, vastaan tuli kolmen koiran kopla. Tellervolla on suuria ongelmia kohtaamisten kanssa, joten kiitin onneani, että vastaantulija väisti koirineen autotielle. Tellen riuhtominen ja rähinä ottivat minua taas henkisesti voimille, joten kävin viemässä pikkukoirat sisälle lämmittelemään ja puin Tellervolle kuonopannan.

Tellervo yrittää välillä käpälällä saada kuonopantaa pois, mutta lopettaa pyristelyn komentamalla. Kuonopannan avulla Telle kävelee nätisti vierellä, toki käy haistelemassa ja tekee tarpeensa, mutta poukkoilu, risteily ja ihmeelliset nykimiset loppuvat heti, kun ottaa kuonopannan käyttöön. Välillä Telle tosin tuntuu unohtavan, että kuonopanta on päässä ja lähtee kiihdyttämään. Kiihdytys loppuu valitettavasti heti kuin seinään, kun kuonopanta kääntää päätä sivulle. Todella näppärä keksintö ja apuväline aran adhd-koiran kävelyttämiseen ihmisten ilmoilla.

Elvin monitoimihihna oli myös kuonopantaulkoilutuksessa oiva valinta. Toinen pää kiinni kaulapannassa, toinen kuonopannassa. Näin hihnan pituus pysyy sopivana eli Telle pysyi mukavasti vierellä kulkemassa.





Ja loppun vielä Elvi söpöilyilme, osa 2. Tämä on siis se Elviiran kuuluisa luimistelu, kun se tuijottaa jotain I-H-A-N-A-A. Ilmeen saavat aikaan vieraat, lapset, viheltäminen, aivastaminen... lista on loputon ;)

Pyykkipäivä

Päästin tänään pienen mustan siivousapulaisen parvekkeelle haukkaamaan hetkeksi happea melkein parinkymmenen asteen pakkaseen. Ajattelin tehdä jotain pientä sillä aikaa, kun Saga auttoi kesää partsilla syömällä lunta ja en tiedä, miten pitkäksi aikaa sitten unohduin, sillä Elvi tuli ahdistuneen näköisenä tönimään minua ja ihmettelin, mikä kumma nyt on. Elvi juoksi kovaa vauhtia parvekkeen ovelle ja näin Sagan ulkona istumassa lumihangessa hytisemässä. Liekö sitten raapinut ovea vai mitä, mutta jos Elvi ei olisi tullut minua hakemaan, ties kuinka kauan pikkumusta olisi joutanut jäätymään pihalla! Saga tosin ei ollut moksiskaan, kun avasin oven, se tuli rauhassa sisälle ja hypähti tavalliseen tapaan koriinsa tuhisemaan.

Sagan hyvä olo on jatkunut tänäänkin ja skotinpoikasen elämä hymyilee :)

Aamu

Elvi napottaa molemmissa kuvissa saman laiturin nokassa, Saga tietysti rannalla ;)

Käytiin tänään siis ensimmäistä kertaa tälle talvelle jäällä kävelemässä. Aamu kun alkoi jo ties miten aikaisin sillä, että joku nimeltämainitsematon skotti oli taas löytänyt itselleen jostain virtaa ja juoksi ympäri kämppää rähisten itselleen. Kummallisinta on Sagan sairastelussa se, miten nopeasti sen mieliala ja vointi voi muuttua. Eilen illalla se oli vielä apaattinen ja iltalenkkikin oli sadan metrin pikkukierros, jonka jälkeen Ässä oli ihan poikki. Tänä aamuna tosiaan Saga oli pirtänä ja valmiina lähtöön, kierrettiin parin kilometrin lenkki, jonka aikana tytöt tekivät vielä jäällä pidempää lenkkiä leikkien keskenään upottavassa hangessa.

 Jotain Sagan vireystasostakin ehkä kertoi se, että heitin keppejä Sagalle noudettavaksi. Siis ihan noin niin kuin normaalille ja terveelle koiralle. Saga meni tosin hetken heittelyn jälkeen jo niin kierroksille, että alkoi syömään keppejä varsin hyvällä ruokahalulla. Lopetettiin leikki siihen ja jatkettiin matkaa ;)

Nyt plikat ovatkin saaneet ladata akkujaan aamuhetken jälkeen ja lähdetään järkyttämään Aatulan elämää!

Psst... ensimmäinen blogiarvonta tulossa ;)

Tilannekuva parhaimmillaan! Otettiin Sagasta tönötyskuvaa, kun yhtäkkiä alkoi kuulua hillitöntä terrierilaukkaa kaukaisuudesta äänitehosteineen. Elviira ♥

Paluu arkeen

Kuvottavan söpö ♥

Maanantai on jälleen koittanut ja viikonloppu Tellervon ja Hilman riesana ohitse. Alkuun pari kuvaa viikonlopulta. Elvillä on välillä kotioloissa inhottava tapa tehdä jotain ylisöpöä, siis sellaista, että mieli tekisi vain rutistaa tuota täältä ikuisuuteen. No, yksi tällainen hetki tuli ikuistettua kamerallakin, kun Elvi leikki ensin itsekseen possulla, jonka jälkeen kantoi possun makuualustalle ja asetteli sen leukatyynyksi.

Sagalle puolestaan kuuluu sellaista, että mistä lie johtuen taas pissaaminen on lisääntynyt potenssiin tuhat. Ja kun vahinko sattuu sisälle, pikkuneiti juoksee minkä jaloistaan pääsee ulko-ovelle. Tieto ja ymmärrys siis löytyy, mutta toteuttaa ei vain ehdi :( Parempia uutisia tosin, Saga sai nimittäin brezneveilleen uuden muotoilun viikonlopun aikana, sillä kuvan ottamisen jälkeen totesin, että taitaa yhdellä neidillä olla vähän liian paljon kulmakarvaa. Nyt näkyvät Sagan ihanat nappisilmätkin taas!

Elville oli myös teossa uusi villaslipari, vaihtelun vuoksi vähän kirjavampi. Een mielestä sliparin teossa vaan tuntui kestävän ikuisuus ;) Eehän ei siis kuluta puhki noita slipareitaan (tämä tuleva on siis järjestyksessään kolmas), vaan hankaamalla itseään lumihankeen venyttää aina kaula-aukot niin, että lopputuloksena on kolme kokoa suuremmalle koiralle sopivaksi venytetty pusakka. Ensi talveksi ajattelin oikein ryhdistäytyä ja hankkia Elvillekin sliparin päälle laitettavaksi tuulepitävän lisälämmikkeen. Hurtat ja pompat eivät istu Eelle, mutta W-Woolin Williksen puoleen olen vahvasti kääntymässä. Pääasiallinen tarkoitus olisi siis olla käyttötakkina kisareissuilla, sillä tuo malli peittää mukavasti koiran kaikki suuret lihakset, plus että siinä on tuo kaulus, joka saattaa pitää takin hartiattoman koiran päällä vähän paremmin.





Mutta se viikonlopusta, tänään arjen aloitti tietysti viikkotreenit. Tehtiin oheista rataa. Ensimmäisellä kerralla oli tarkoitus mennä kisanomaisesti alusta loppuun tuli virheitä tahi ei, toisella kerralla sitten sai treenata enemmän. Hallin kapeudesta johtuen rata oli kyllä todellisuudessa tiiviimpi.

Elvi oli perus tappaja-Elvinä tänään. Ensimmäisen riman tiputti. Korjattiin, ok. Okserin jälkimmäisen riman tiputti, jatkettiin. Kepeille haki ensin kakkosväliin, koska keskittyi minulle huutamiseen, korjattiin, ok. Ohjasin ensimmäisellä kerralla niin, että valssasin keppien ja aan välissä, tuli kiire seiska-aidalle, ysiputkeen meni nihkeästi, koska takaaleikkasin. Pituuden jälkeen yritti juosta aalle, mutta ihan niin kuin Elvi olisi ymmärtänyt keinu-sanan, koska yritti kuitenkin vielä korjata keinulle (oltiin vaan liian lähellä eli Ee ei päässyt enää kiipeämään keinulle), korjaus, ok. Putkeen saatoin pitkälle, ei edes yrittänyt aalle. 14-17 aidat ohjasin vedättämällä vasenta puolta. Ok muuten paitsi että ennen pöydälle menoa ja välillä ennen 17-aitaa Elvi kävi jalkaan kiinni (sentin syvyiset kulmurinreiät sääressä todistusaineistona...). Pöydälle hyppäsi yllättävän kevyesti, ei yleensä tykkää hypätä lainkaan pöydälle. Ja pysyikin. Loppu ihan perusok.

Sitten otettiin uudestaan ja tosiaan siis alku tehtiin niin, että kutsuin Elvin 2-aidan takaa. Ensimmäisellä yrittämällä tiputti taas riman, palautin alkuun ja otettiin uudestaan, malttoi hypätä ja hyppäsikin mukavasti. Okserikaan ei muistaakseni tippunut. Kepit haki hienosti ja tällä kertaa jäin taakse ja ohjasin aan oikealta puolelta. Toimi mahtavasti, Elvi vielä kiihdytti keppien loppuun, vaikka jäin kauas taakse ♥ Persjättö aan jälkeen ja takaaleikkaus putkelle oli nihkeä, mutta toimi silti. Keinullekin mentiin sujuvammin, sillä olin enemmän edellä kuin ensimmäisellä kierroksella. Putkelle lähetys, ok. Halusin ohjata aidat tekemällä persjätön 14 jälkeen ja 16-aidan jälkeen, mutta Elvi oli eri mieltä ja taas roikuttiin jalassa (plus että rimat lenteli). Palattiin siis takaisin vasemman puolen juoksutukseen ja ok. Vaikkakin 17-aidalle sivuirtoaminen tuntui varsin vaikealta. Hienosti kyllä kaikkinensa meni treenit, vaikka jotenkin tuntuivat muutkin olevan normaalia innokkaampana treeneissä ja meteli oli sen mukainen. Kepeistä varsinkin olin todella ylpeä, on se reipas muru, kun keskittyy!

Kuvia

Treenattiin heti aamusta Tellervon ja Elvin kanssa pöydällä seisoskelua. Telle onkin hämmästyttävän hyvä, kantaa sekä häntää, että päätä ihan oikein ja jalatkin on kohdallaan automaattisesti niin, että tuo näyttää neliskanttiselta. Ja katsekin pysyy edessä, vaikka otin kuvaa, enkä pitänyt namia nenän edessä. Pöydästä on myös tullut kiva juttu. Täytyisi joku kerta päästä Tellenkin kanssa johonkin näyttelytreeniin ennen tibbejen erkkaria, ennen kesänäyttelyä voidaan sitten taas treenata ulkona juoksemista ja esiintymistä.

Elvi tarvitsee enemmän ja vähemmän asettelua ja itsenäisesti seisominen ei onnistu lainkaan. Eikä asiaa tietenkään auta ikkunan edessä seisotus, kun kadulla kulkee väkeä ;)

 

Ja lattiatasossa istui joku pieni skotinpoikanen jonossa. Se on jännä, miten yhtäkkiä jostain pöydästä ja pöydälläolosta tulee superkiinnostavaa ja jännittävää, kun sitä tekee yhden koiran kanssa. Ihan sama jos yhden kanssa alkaa leikkiä, niin johan siinä on koko lauma jonossa yhteen ääneen huutamassa, että tuo on se paras lelu. Otettiin sitten yksi yhteiskuva likoista, ettei tullut kenellekään suru puseroon!

 Ja loppuun tietysti kuva voittajasta, Hilma ♥

Kuopion kisat

 Aamulla lähdettiin kuuden aikaan ajamaan Kuopioon Elvin ja Hilman kanssa. Pakkasta -32 astetta. Hilman ensimmäinen startti (Anne Viitanen tuomarina) oli kymmenen aikoihin. Rata oli helppo, etenemä oli hieman yli 3m/s ja radalla oli keinu. Epäilin suuresti sitä, että Hilma pääsisi ihanneaikaan, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aika hitaasti edettiin, mutta ratkaisevalla esteellä, toiseksiviimeisellä keinulla, Hilmalle tuli jonkinlainen ajatuskatkos, minkä vuoksi Himmi juoksi vauhdilla keinun päähän kontaktialueelle. Säikähti jumalattomasti, kun tajusikin kyseessä olevan keinun ja pomppasi pois. Virhettä ei tullut, koska Hilma oli jo kontaktialueella. Ja onneksi näin, sillä tulokseksi tuli 0 ajalla -0.78s!!! Lähelle meni, mutta tuli kuin tulikin Hilman viimeinen nousunolla ykkösistä ja agilitytavoite saavutettu Hilman osalta. Jee!!

Sitten olikin neljän ja puolen tunnin odottelu minikakkosten ensimmäisen radan rataantutustumiseen. Huono kuva ratapiirroksesta alla. Elvi jäi hienosti odottamaan lähtöön, valssasin kepeille ja Elvin pujotellessa kuuluttaja totesi, etttä "kylläpä tämä koira pujottelee maata myöten". Huvittava kommentti, ilmassako Elvin olisi sitten pitänyt olla ;) Sitten vain jatkettiin ongelmitta eteenpäin. Moni koira meni kymppihypyltä vitosputken jompaankumpaan päähän, mutta Elvin kanssa ei ole irtoamisongelmia. 13-aidan Elvi hyppäsi hienosti rimaa pudottamatta, mutta en tiedä, mikä nykyään on tullut siihen, että Elvin estehakuisuus on täysin nollassa. Tuli luokseni hypyn ja puomin välissä (ja kävi lahkeeseen kiinni), ennen kuin meni puomille. Vitonen. Puomin jälkeen valssi ja loppuun. Yliaikaakin tuli huonon ohjauksen ja tuon puomillemenohässäkän takia, sijoitus viides.

 

B-radalla sitten starttasin molempien tyttöjen kanssa. Hilma oli ensimmäisenä ja vauhti oli edellistäkin kierrosta hitaampi. Muuten kaikki meni niin kuin pitikin, paitsi että edellisen radan keinu sai taas aikaiseksi supervarovaisen keinun ja kun valssasin keppien jälkeen, Hilma otti ja irtosi muurille. HYL. Irtoaminen oli niin iloinen ja onnellinen, että ei voinut kuin nauraa. Siitä sitten loppuun ja Hilmalla oli superkivaa!

Elvi meni hienosti, ei tiputtanut nelosen rimaa, eikä mennyt puomille vaan putkeen niin kuin pitikin, hyppäsi renkaan loistavasti, mutta sitten. Elvi hyppäsi puolestavälistä keinua pois. Pakko siis treenata seinää päin menevää keinua, se selvästi vaikutti oudolta. Vitonen. Jatkettiin matkaa, väli 12-putkelta kepeille oli varmaankin haastavin kohta radalla, mutta ei siinä mitään ongelmaa ollut. Sitten olikin oikea älynväläys! Koska olin valssannut Hilman kanssa ja se meni pieleen, ajattelin jostain syystä, että enpäs sitten valssaakaan Elvin kanssa, vaan teen putkelle takaaleikkauksen. MIKSI? Elvi ei olisi todellakaan irronnut millekään muurille ja olisi mennyt ensimmäisellä kerralla putkeen, mutta nyt tietysti koska takaaleikkasin, Elville tuli putkelta kielto. Vitonen. Yliaikaa keinun ja putken korjaamisten ansiosta. Sijoitus kuudes.

Muistutus myös itselle. Hilma on hidas, mutta irtoaa. Elvi on nopea, mutta pysyy hanskassa. Avot.

 

 C-radalle mentäessä oltiin jo molemmat Elvin kanssa ihan poikki, puoli vuorokautta oltu jo reissussa. Alku meni hienosti, ohjasin oikealta, vitosen jälkeen valssi, jonka jälkeen seiska-aidan vasemmalle puolelle ja persjättö kutosen jälkeen. Elvi tiputti 8-riman, jonka jälkeen kaikki menikin sitten ihan päin mitälietä. Oli joka välissä lahkeessa kiinni ja pöljäili. Kepitti kyllä hienosti, vaikka jäin renkaan tasalle, mutta sitten tuli keuhkoamaan minulle, eikä hypännyt rengasta. No, kaikkinensa kieltoineen ja virheineen tuli siis HYL.

Mutta mitä tästä päivästä opimme ja mitkä ovat päällimmäiset fiilikset? Syntymäpäiväni paras lahja oli ehdottomasti Hilman nousu (vihdoin ja viimein!) kakkosiin. Elvin tulosten osalta ei ollut hurraamista, mutta voin oikeasti sanoa, että kaksi ensimmäistä rataa olivat niitä niin sanottuja hyviä yrityksiä. Elvi toimi hyvin, teki hyvin, aina vaan sattuu ja tapahtuu (tai minä sorrun ajattelemaan). Elvi ei tietenkään ollut autossa kisapäivää, vaan sisällä hallissa, vieläpä kevythäkissä. Ei karannut minnekään ja oli oikeasti jopa rauhassa. Tehtiin temppuja, kyöhnättiin ja matkalla radalle tokoiltiin (ja ei todellakaan välitetty mistään vinoista asennoista tai kevyestä poikittamisesta). Fiilis oli kaikkinensa Elviksi todella rauhallinen, mutta syynä tähän oli toki se, että mukana oli naposteltavaa.

Ruoka rauhoittaa Eviä todella paljon ja kaikki kielletyt namit ovat ihan huippua, sallitut syötävät vain inhottavat, mutta nyt opetellaankin uudestaan toimintatapoja, rutiiniahan kiellettyjen aineiden (allergiaa aiheuttavien ruoka-aineiden siis :D) syöttämisestä ei tule. Hirveät määrät oli borderterriereitä (joita Elviira siis inhoaa, koska aikanaan agin alkeiskurssilla oli borderterrieri, joka hyökkäsi pariin otteeseen Elvin kimppuun radalla), mutta vaikka välillä Elville tuli kohtauksenomainen tarve sanoa jotain, se tyytyi pääasiassa tuijottamaan pahasti, korvat puolittain alhaalla, mutta kääntyi sitten nopeasti minun puoleeni pyytämään namia. Ja sitähän sai, kun osasi olla ja käyttäytyä. Elvi sai myös vieruskaverista, oululaisesta bordercolliesta, hyviä koirakokemuksia. Bortsulle piti jopa heiluttaa hieman häntää ja luimistaa! Elvin raivoisuus oli tänään parhaiten hanskassa, mitä se on varmasti ikinä ollut (kentän ulkopuolella ja kahdella ensimmäisellä radalla, mutta kolmas rata on pakko laittaa sen väsymyksen piikkiin...). Taitava Elviira!

Ja kun ei varpaita palele niin korvat sinertävät ja kylmyys ottaa henkeen ;)

Ulkona pakkanen pysyi käytännössä koko päivän reippaasti alle -25 asteen ja taas kun koitti aika lähteä kotiinpäin, auton mittari oli tipahtanut -32:n asteeseen. Elvi ei olisi kyennyt tekemään tarpeitaan ulkona koko päivänä, jos ei oltaisi käyty yläkerran eläinkaupassa hakemassa vihdoin ja viimein ne uudet tossut. Nyt kelpaa Een taas talvilenkkeillä ja vaikka kaupasta ei löytynytkään omaan mieleeni parhaiten sopivia kokofleecetossuja, nämä joka puolelta pinnoitetut vaikuttavat ihan kelvollisilta tapauksilta. Pukeminen on vaikeampaa kuin vanhojen tossujen, mutta ehkä se on pieni hinta maksettavana siitä, että Elvin varpaat eivät jäädy ja että voidaan kävellä kauemmas kuin kymmenen metrin päähän ulko-ovelta.

Saga ja Tellervo viettivät kotipäivää, joten Elvi sai villasliparin päälle lainata Sagan uskomattoman skottimaista manttelia lisälämmikkeeksi. Ja hienostihan se sopi tietysti sävy sävyyn uusien tossujen kanssa :)

T niin kuin...

TYLSÄÄ

kerjää

 Kyllä pieniä koiria koetellaan. Elvin tossut menivät jo aikapäiviä sitten rikki, eikä toisia yhtä hyviä ole löydetty, joten tossuttoman pikkukoiran elämä on kurjaa. Innolla aina lähdetään pari villapaitaa päällekäin ulos, mutta muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen alkaa jo selvästi olla tuskaisat oltavat. Tassut jäätyy. Näin siis käy, kun pakkanen laskee alle -20 asteen ja silloin ei Elvikään enää kunnon lenkille edes halua.


Sisällä tehdään sitten parhaamme viihdytyksen takaamiseksi (tosin hommaa vaikeuttaa jaloissa pyörivä nameja varasteleva skotinpoikanen). On temppuiltu, tokoiltu, opeteltu uutta ja kerrattu vanhaa.


Juuri toissapäivänä, kun oltiin tyttöjen kanssa Aatulassa parantamassa maailmaa, tulin puhuneeksi, miten kaikista vaikeinta Elvin temputtamisessa on uusien käskysanojen keksiminen. Tellervolla on käynnissä peruutuskoulu ja haluaisin itsekin opettaa Elvin käskystä peruuttamaan, mutta en vain keksi mitään toimivaa, muistettavaa ja järkevää sanaa siihen hommaan. Mene pois tarkoittaa kokonaan poistumista huoneesta/tilanteesta/alustalta, pelkkä pois taas on pallonpeluukäytössä, kun Elvin pitää väistää niin, että jalkapalloa voi potkaista, väistä tarkoittaa nimensä mukaan, että Elvi väistää, kun minä menen edeltä, taakse tarkoittaa että Elvi menee konkreettisesti minun taakseni. Peruuta on taas sanana kömpelö. Ja jonkun ihan muun kuin kyseistä temppua tarkoittavan sanan käyttö on vaikeaa, koska todennäköisesti seuraavalla kerralla en sitä enää muistaisi. Ideoita?

Treenattiin huvikseen taas 2on2off-pysäytyskontaktia, tällä kertaa itseni lanseeraamalla laiskan miehen tekniikalla. Tämä tahtoo siis sanoa, että toisessa päässä kämppää on pikkupyyhe lattialla, koske, sen kanssa samassa linjassa muutaman metrin päässä kokoontaitettu trimmipöytä pienellä kulmalla puomin alakontaktina, kiipee, ja sen jälkeen edelleen samassa linjassa parin metrin päässä namialusta, vapaa. Itse istuin sivussa, käskin Elvin koskemaan, jolloin Ee juoksi pyyhkeelle maate, sieltä kiipee-käskyllä 2on2off-asentoon "puomille" ja vapautus namikipolle. Laiskan miehen tekniikaksi tämän siis tekee se, että minun tehtävä oli vain kurottaa laittamaan lisänamia alustalle ja hätistelemään skotinpoikasta pois namien kimpusta ;)

Tehtiin me sitten ihan muutakin. Treenattiin laatikolla tokon perusasentoa, sivu, pyörimällä sen ympäri. Treenattiin myös liikkeestä jääviä, sivu-maate ja sivu-seis, sekä kaukoja namin kanssa, istu, maahan ja seiso. Maahanmeno on tällä hetkellä Elvin mielestä kaikista vaikein, oli sitten tarkoitus tehdä se liikkeestä, namiavulla tai omatoimisesti perusasennossa. Tokohöyryt poistettiin sitten vauhdikkaammilla tempuilla, kieriminen on matottomassa taloudessa Elvin mielestä vähän ikävämpi temppu, mutta koska siitä saa lelun, niin vauhdilla menee. Pyörimisen ja ympärimenon vaikeus on malttaa kuunnella, kumpaan suuntaan pitikään lähteä pyörimään!

Yhteistemppuna Elvillä ja Sagalla on bravuuri rapsuta Sagaa, jolloin Saga istua nököttää paikallaan ja Elvi istuu vieressä laittaen etutassun Sagan olalle tai taputtaa sillä Sagan päälakea. Toinen yhteistemppu, joka on niin ikään vähän ikävämpi matottomassa taloudessa, on hop eli Saga seisoo (tai makaa, jos ei millään viitsi seistä ;) ) ja Elvi hyppää selän yli. Seuraavaksi voisinkin yrittää suunnitella jotain yhteistemppua, jossa Sagalla olisi vähän aktiivisempi rool. Ainut temppu, jonka olen Sagalle opettanut perusjuttujen lisäksi on tassun antaminen, joka sujuukin skotinpoikaselta varsin mallikkaasti. Elvi osaa tassun lisäksi antaa myös toisen.

reissuun

Sitten taas Saga sivuun ja Elvin käytännöllisempien temppujen pariin eli treenattiin takaakiertoa, jossa Elvi on ikävästi alkanut hidastaa paluuta luokseni, sillä se ennakoi tokoa eli että kohta käsken sen kuitenkin maahan tai seisomaan. Mutta nyt ei tehdä ollenkaan tokon puolella luoksetulon pysäytyksiä, josko se menisi sitten ohi tuo hidastelu. Tämän jälkeen otettiin vielä purtavaksi uusi temppu, jonka youtuben ansiosta peruutuksen lisäksi haluan opettaa Elville. Ja tähän meillä on ihan uusi sanakin! Temppu on siis opettaa Elvi menemään matkalaukkuun (tavoite on, että vaikka tuo "kansi" on alhaalla, Ee sujahtaa sinne). Kyllähän Elvi heti keksi, mitä tempussa haettiin, joten otettiinkin muutama toisto lähettämällä ja käskysanaa opetellen. Ensi kerralla täytyy muistaa, että laukun pohjalle tarvitaan pehmuste, istuminen oli varsin epämukavan näköistä.

Tylsästä päästiinkin temppuihin ja nyt voikin Elvi siirtyä henkisesti väsytettynä Sagan kainaloon torkuille.