perjantai 25. marraskuuta 2011

Arki...

Viimeisen kolmen tunnin aikana Saga on käytetty kolmesti pihassa ja kerran puolen tunnin lenkillä. Sisällä on viisi lammikkoa.

Ikää 11 kuukautta.

Tällaistako tämä on seuraavat ehkä jopa kymmenen vuotta?

torstai 24. marraskuuta 2011

Lähtölistat julkistettu!

Tiedättekö, kakkosissa kisaa vähän koiria. Jyväskylän kisoissa esimerkiksi pk- tai Turunseutua huomattavasti vielä vähemmän. Jyväskylässä on kuudesta kahdeksaan (mini)koiraa per startti nyt viikonloppuna. JA MIKÄ TODENNÄKÖISYYS ON, ETTÄ ELVIIRA ON VIIMEISTEN JOUKOSSA...... Joo, odotushan ei ole mikään pitkä, jos ennen meitä on viisi muuta koiraa, mutta tämä on vain osoitus siitä, että meillä on ihan oikeasti lähtöjärjestyskirous!

Pohdiskelin noita Jyväskylän kisoja näin etukäteen ja todellakin aion nyt tuolla toteuttaa sen, että vaikka kannan Elvin sisälle halliin, se saa itse kävellä kentälle ja sivu-komennolla jäädä odottamaan, ei paikalle. Tavoitteena on, että minä pääsisin alussa edes yhden esteen päähän Elvistä, sillä lentävä lähtö agilitykisoissa näyttää ja tuntuu aivan kamalalta. Saas siis nähdä moniko ensimmäinen rima tippuu sen takia, että Elvi varastaa ja minä luotan siihen, ettei se varasta ;)

Lauantaina mennään Een kanssa kerrankin ihan kahdestaan kisaamaan (Saga jää hauskuuttamaan Tellervoa ja Hilmaa). Hyvä niin, saadaan molemmat olla rauhassa (Elvi autossa, minä hallissa). Sunnuntaina lähdetään heti aamusta samaiseen paikkaan, sillä Hilmalla on ykkösissä kisat. Siinäkin on näkemistä, miten Elvin pää kestää aamun odottelun ja sitten vielä omat kisat. Sanotaanko näin, että sunnuntain odotukset ovat melkoisen pienet. Tosin eipä me nyt maanantainkaan jälkeen olla käyty treenaamassa agia, joten lauantainakin saattavat molemmat radat mennä höyryjen päästelyyn. Kaikkinensa taas odotukset ovat aika minimissä ja pari ämpäriä varattu auton takaluukkuun, johon voidaan kipata kaikki virhepisteet kotiinviemisinä!

Onneksi Een agiuran välitavoitteen deadlineen on vielä aikaa, puoli vuotta aikaa nousta kakkosista kolmosiin ei pitäisi olla edes Elviiran pääkopalta liikaa vaadittu. No, jännitys tiivistyy :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Yö ja päivä

Löysin netin syövereistä mahtavan logon!





Kuvauksena tälle oli "koiramaailman jin & jang" ja mikä koiramaailmassa parhaiten edustaakaan toisiaan täydentäviä vastakohtia kuin westie ja skotti. Tämä päivä oli jälleen osoitus siitä.

Lenkillä Elviira menee kuin höyryjuna, ei varsinaisesti kiireellä, mutta edetään reipasta vauhtia koko ajan. Tai edettäisi, jos ei perässä roikkuisi kahdeksankiloinen jarru. Sagaa ei voisi vähempää kiinnostaa lenkkeillä. Lenkillä tuli vastaan koiria ja ihmisiä. Kun pysähdyttiin moikkaamaan, Elvi etsi jonkun hajun tai istahti viereeni odottamaan, milloin matka jatkuu, Saga puolestaan sydämensä kyllyydestä nautti vieraasta seurasta ja huomiosta. Kotiin päästyämme Elviira käpertyi nojatuoliin torkkumaan, Saga aloitti rallin. Välillä erehtyi jopa hyppäämään Elviiran päälle, josta sai melko kovasanaisesti lähteä vauhdilla muualle. Sitten molemmat alkoivat leikkiä omiaan, Saga juoksi huoneesta toiseen ärisemässä leluilleen, Elviira istahti nurkkaan, otti jonkun lattialta löytämän roskan suuhunsa ja alkoi sitä mussuttamaan. Samalla Ee tutkaili rauhassa Sagan toilailuja. Kun vihdoinkin väsähdettiin, Elviira lähti eteiseen nukkumaan Sagan tullessa kerjäämään leuanrapsuttelua ja huomiota. Huomiontarpeen tyydytettyään pikkumusta asettui mukavasti varpailleni ja aloitti tuhisemisen.

Toisaalta taas, kun löytyy se yhteinen sävel terrierien välille, silloin leikki on täysin sama ja sidostesukan kestävyyttä on aina testattava. Ja miten voikaan olla, että kun toinen on paikallaan jossain, toinen käy viereen olemaan ja hetki on kuin postikortista. Niin kuin ne tietäisivät kuuluvansa samaan sarjaan, niin kuin ne tietäisivät täydentävänsä toisiaan.

En vain lakkaa ihmettelemästä, miten nuo kaksi voivat olla kaikessa niin erilaisia, mutta silti ihan samanlaisia.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Viikkotreeni

Tehtiin Oreniuksen Annan rataa viikkotreeneissä. (Jälleen, ratapiirros vähän sinnepäin.) Aitojen pyörittelyt eivät jääneet kyllä ilman koiraa mitenkään mieleen, olisi varmasti tarvinnut toiset viisi minuuttia ainakin lisää siihen, mutta saatiin loppujenlopuksi rata ensin melkein nollana ja pienen tauon jälkeen myös nollana läpi :)

Alussa ei ollut oikein mitään ongelmaa, Elvi toimii ihan hyvin, vaikka onkin pitkiä vientejä, kun se ei ole sooloilevaa tyyppiä. Persjättö ennen seiska-aitaa ja ensimmäisellä kerralla ohjasin Een keppien kakkosväliin, mutta sitten korjasin omaa linjaani ja näin onnistui kepitkin. Putki oli ihan todella lähellä keppien loppua, mutta kerrankin Elvin putki-inhosta oli hyötyä, Elvin kun saa käännettyä ennen putkea ties kuinka lähellä.Taas persjättö 11-aidalle ja olisin itse mennyt vielä tekemään persjätön ennen 12-aitaa, mutta jäinkin sitten kouluttajan ehdotuksesta pussin puolelle ohjaamaan ja hyvinhän se toimi. Ja kerrankin Elviä pääsi jaakottamaan 13-aidalle, kaikki takaakierrothan onnistuivat hyvin takaakiertohullu-Elviltä. 16-aidankin oikealle puolelle sain Elvin vedettyä ja loppu oli jälleen vaan suoraviivaista menoa.

Rata oli siis ihan kiva ja kun sitä nyt jälkeenpäin katsoo, niin eihän se mikään vaikea ollutkaan. Paljon kaikkea mitä Evi osaa, pyörittelyä ja takaakiertoja, joten mikäs tässä ollessa. Meidän ongelmat ovatkin elämää suurempia agilityssa!

Tällä viikolla olisi sitten neljä starttia hyisessä Jkl:n kylmyydessä, onneksi sisätiloissa on kuitenkin tekonurmipohja, se auttaakin hieman. Ja toivottavasti viralliset kisat eivät JAT:lta venähdä, niin kuin kävi episten. Siellä tosin oli kaikilla uusintamahdollisuus ja tottakai ihmiset kävivät uusimaan. Vastustan tätä uusimisjuttua kyllä epiksissä henkeen ja vereen. Epiksiin kun mennään harjoittelemaan sitä kisanomaista tilannetta ja sitä, että se rata tehdään KERRAN ja se tehdään niin hyvin kuin osataan. Ja mitä ei osata, sitä lähdetään sitten kotiin harjoittelemaan. Nih.

Mutta ehkä tämä riittää aamun agilitysaarnasta. Tyttöjen kanssa ylös, ulos ja lenkille!

torstai 17. marraskuuta 2011

Tokotreeniä

Käytiin rannassa treenaamassa vähän tokoa tyttöjen kanssa. Ensimmäiset 15 minuuttia meni siinä, kun odoteltiin, että pari tyttöä sai koiransa kiinni ja lähtivät jatkamaan matkaansa. Elvi oli odottelun jälkeen tottakai ihan yli-intona, joten aloitettin Sagan kanssa. Skottimaista perusasentoa eli innolla sivulle ja takapuoli maahan täydellisen oikeassa kohdassa ja oikeassa kulmassa. Sagalla on siis sairaan hyvä perusasento. Muu onkin sitten vähän huonommalla pohjalla. Seuraa paria askelta hyvällä innolla, mutta jää kyllä pahasti jälkeen, jos yritän kävellä normaalivauhtia. Tehtiin siis ihan yhden-kahden askeleen seuruita. Tehtiin kans jäävää maahanmenoa, toimii hyvin ja Sagalla on automaattinen tokomaahan alkanut iskostumaan päähän eli leuka menee myös samantein maahan kun muukin kroppa. Saga kun kuitenkin esim. paikkamakuussa laittaisi päänsä jossain vaiheessa alas, niin parempi kun laittaa sen heti ja pitää sen siinä. Muutama luoksetulo ja Sagan osuus oli siinä.

Sitten oli Evin vuoro, tehtiin seuruuta hihnatta ja olen päätynyt siihen, että en vaadi sitä katsekontaktia, mutta kehun, kun Elvi sitä tarjoaa. Näin ollaan päästy siihen tilanteeseen, että Elvi jopa pitää useamman askeleen verran hyvää katsekontaktia ja pysyy kuitenkin suorassa ja muutenkin oikeassa kohdassa, vaikka kävelen normaalia kävelyvauhtia. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Tehtiin myös täyskäännöstä, jää kyllä vähän väljäksi, mutta Elville on jo opetettu kiertämistyyliä, joten en enää viitsi lähteä vaihtamaan siihen, että se peruuttaisi jalkani vieressä pysyen oikeassa paikassa. Vaikka sekin kyllä Elviltä onnistuisi... tykkään jostain syystä enemmän tuosta "vanhasta" tyylistä tehdä täyskäännös. Tehtiin Elvin kanssa myös pysäytystreeniä (heitin namin kauemmas -> kutsuin Elviä luokse -> pysäytin sanallisesti ja käsiavulla -> heitin namin Elviä päin -> jne.), hyvin toimii, vaikkakin Elvi jää seisomaan sen näköisenä kuin se olisi juuri piesty. Ehkä saadaan siitäkin luontevamman näköistä jahka Elvi lakkaa jännittämästä seis-käskyllä. Tehtiin Eenkin kanssa pari luoksetuloa, mutta vauhti puuttuu (Sagakin tulee nopeammin), joten nyt vaan lisää vauhtitreeniä niihin... jahka se PALKKAPALLO löytyy..

Toko on kivaa!

tiistai 15. marraskuuta 2011

Pohdintaa

Viime viikonloppuna seikkailtiin taas agilityn merkeissä. Lauantaina oli vuorossa Elvin ensimmäiset startit kakkosluokassa Riihimäellä ja sunnuntai vietettiin kisoissa Liedossa. Riihimäeltä Elvi napsi 15, 5 ja HYL -tulokset, Liedosta 10, 15 ja 10 -tulokset. Kaikenkaikkiaan Elvi oli jotenkin vaisu ja jostain syystä Ee teki hurjan paljon juttuja, joista ollaan jo päästy eroonkin. Muuri ja muurin palikat, tiukat käännökset aitojen jälkeen, lentokeinu ja rengas ovat asioita, joiden kanssa ollaan tehty paljon töitä ja päästy eteenpäinkin, mutta jälleen kerran virheitä napsittiin näiltä ainaisen tutuilta esteiltä.

Minulla on tosin teoria tähän. Joko ollaan viime aikoina käyty ihan liikaa hallilla ylipäätään treenaamassa tai sitten takapakki johtuu siitä, että ei olla juurikaan treenattu kahdestaan Elvin kanssa. Ollaan siis käyty hallilla ystäväni Viivin ja superhuippuagiliitäjäkoiransa Jerryn kanssa ja vaikka Jerry ei ole ollut samaan aikaan hallissa Elvin kanssa, on se ollut kuitenkin länsä matkassa ja valitettavasti Elvi on mahdottoman häiriöherkkä ja tämä on saattanut vaikuttaa agilityynkin. Voi myös olla, että Elvin agility on taantunut sen vuoksi, että Elvin palkkapallo, puoliksi syöty jalkapallo, on kadonnut. Ollaan siis käytetty vain patukkaa Elville ja sillä ei ole mitenkään samaa vaikutusta kuin pallolla. Ja kyllä, toki koiran pitää pystyä kestämään häiriötä ja erilaisia palkkoja, mutta juuri kun Elvin kanssa on saatu palasia loksahtamaan kohdille, toivoisin niiden pysyvänkin vähän aikaa paikallaan.

Suurin ongelma (kyllä, myönnän sen, se on ongelma) tällä hetkellä kuitenkin on se, että Elvi varastaa ihan jokaisessa startissa kisoissa. Olen pohdiskellut ja mietiskellyt, mikä voisi olla ratkaisu tähän. En vain halua ymmärtää, että minun pitäisi ilmoittaa tuota virallisiin kisoihin ja mennä napsimaan hylättyjä siitä, kun se varastaa ja poistun kentältä. Luulen nimittäin vakaasti, että se ei kyllä mene Elville perille. Toinen vaihtoehto, jota todennäköisesti aletaankin treenaamaan on se, että Elvi kävelisi itse kentälle. Nythän minä kannan Elvin ulkoa kentälle asti, sillä tuo hirttää itsensä pantaan, jos annan sen kävellä. Tässäpä tuleekin tokolla olemaan suuri merkitys ja nimenomaan rauhoittava merkitys. Elvi saa kyllä haukkua ja olla innokas, mutta jos treenin avulla jossain vaiheessa päästäisi siihen pisteeseen asti, että Ee pystyisi itse kävelemään kentälle seuraten, se voisi jo valmiiksi olla sellaisessa mielentilassa, että mennään sitten kun minä sanon ja esim. muistaisi myös hypätä ensimmäisen aidan yli.

Ja kotiuduttuamme reissusta (jonka muuten teimme yhdessä edellämainittujen Viivin ja Jerryn kanssa, kiitos matka- ja puheseurasta varsinkin kaksijalkaiselle!!) silittelin Elviiraa ja eiköhän tuon niska, kaula, kainalot ja selkä ole aivan verisiä rupia täynnä. Iho on mustaa ja kutisevaa. Allergiaoireet, jotka eivät kyllä missään vaiheessa ole lähteneetkään, ovat jälleen riesanamme.

Elvistä Sagaan, pikkuneiti voi tällä hetkellä ihan hyvin. Ontuu välillä etu- ja takajalkaansa, mutta käyttää nyt kaikkia kinttujaan. Kävely on epätasaista, joten ei siellä kaikki ole hyvin. Eläinlääkäri käski seurailla tilannetta ja jos näyttää siltä, ettei kyseessä ole lihasperäinen venähdys tai muu vastaava, meidän on yllättäen jälleen mentävä kuvauksiin. Onhan viimekertaisista kokovartalo- ja raajakuvauksista jo puoli vuotta aikaa..

Kaikkinensa elämä Sagan kanssa on varsin raskasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Voitte vain kuvitella. Kymmenkuinen koira, joka on elämänsä aikana tehnyt kahden käden sormilla laskettavan määrän käyntejä eläinlääkärille, ei ole sisäsiisti, ei tule koskaan olemaan sisäsiisti, on ollut suuressa leikkauksessa, sairastaa parantumatonta vähitellen rappeuttavaa maksavikaa, ei pysty kävelemään normaaleja lenkkejä, syö erikoisruokaa ja juo litratolkulla vettä päivän aikana. Olenkin sanonut, että jos Saga olisi tämän kaiken lisäksi vielä huonopäinen, en todennäköisesti jaksaisi sitä kyllä enää yhtään. Kaiken senkin jälkeen mitä tuo on kokenut ja mitä tuo kokee tälläkin hetkellä, en voisi kyllä toivoakaan tervepäisempää. Saga on iloinen, sosiaalinen, ystävällinen ja hyvin käyttäytyvä skotti. Melkein voisin kysyä, mitä enempää ihminen voisi toivoa koiraltaan, mutta Sagan kohdalla tämän kysymyksen vastaus on ehkä liiankin ilmeinen.

Olisiko liikaa toivoa tervettä koiraa?

torstai 10. marraskuuta 2011

Lotan opissa osa 2

Vihdoinkin tämänpäiväisen Lotta Vuorelan koulutukse ratapiirros löysi tiensä nettiin (tattista Tuija), niin pääsen analysoimaan Evin koulutusta.

Olin ensinnäkin väärään aikaan paikalla (onnekseni kyllä liian ajoissa) ja unohdin kaiken muun mukaanotettavan paitsi Elvin. Ja se pallo. Elviiran rakas palkkajalkapallo, se on kadonnut. Sen takia en sitä edes muistanut ottaa mukaan, koska sitä ei löydy mistään. Toivon suuresti, että se ilmestyy vanhempieni nurkista esille, koska muuten me emme voi enää ikinä opetella mitään uutta agissa! Tai sitten on mentävä Elvin kanssa urheilukauppaan ja testattava, mikä uusista palloista kelpaisi tilalle.

Pallosta huolimatta tehtiin rataa (palkkana voittopatukka). Elvillä oli tänään känkkäränkkäpäivä eli esitettiin taas osaamista siinä, että yritetään jahdata minun jalkoja, eikä varmasti mennä putkiin. Alussa ei mitään ongelmaa, seiska-aidan jälkeen en vetänyt Eetä tarpeeksi ja se teki kasille takaakierron. Otettiin uudestaan niin, että tein persjätön seiskan jälkeen ja niiston kasille, toimi hyvin, vaikka niistot ja Elvin pyöritykset tuntuvat kyllä vieläkin tyhmiltä.

Jatkettiin matkaa ja 13-aidalle en tehnyt mitään ennakoivaa liikettä, josta tietenkin sain huutia. Mutkun ei Elviä ole ennenkään tarvinnut ohjata ennakoivasti!! Totta se kehitys kehittyy sitten, kun nykyään on melkeinpä välttämätöntä kääntää tuota ennen tuollaisia kohtia, joissa tarkoituksena olisi saada Elvi välistävetoon eikä suinkaan takaakiertoon aidalle. Elvillä tuntuu kepeillä olevan jotain askellus- tai rytmitysongelmia tai sitten vain kuvittelen. Mutta vauhtia sille ei ainakaan tunnu saavan mitenkään lisää pujotteluun.

Seuraava ongelma (kun hypätään sen 18-putken ohi, josta piti ottaa kiinni ja äristäkin..) oli Elvin känkkäränkkäily  19-aidan jälkeen. Minun piti oikein jäädä odottamaan ylhäisyyttään ja prässätä se puomille, vaikka normaalioloissa Elvi hakee puomin (plus muut kontaktiesteet) olin minä sitten miten kaukana edellä tahansa. 25-aidalle kokeiltiin takaaleikkausta ja treenattiinkin sitä. Helppo vaihtoehtohan olisi ollut vain laittaa kaasu pohjaan ja tehdä persjättö, mutta Elville tekisi vain niin hyvää oppia joskus takanaleikkauksenkin ihmeellinen taito.

Lopussa ei mitään muuta ongelmaa paitsi että 29 esteellä tuo meinasin käydä nilkkaan kiinni (ja kävikin). Muutenkin oli ihmeen purevainen tänään, ei olekaan vähään aikaan näkynyt tuollaista. Ja ottaessaan kädestäni lelua, ELVIIRA PURI SORMEN VERILLE. Kerta se on ensimmäinenkin. Ja auta armias, jos ei ollut viimeinen. Mur.

Verrattuna viimekertaiseen (toukokuiseen) Lotan koulutukseen, oltiin kuulema edistytty. Vaikka hämmästelen sitä, miten Lotta saattaa meidät muistaa, mutta toisaalta, voiko sekopääwestien niin helposti unohtaakaan? Elvi ei ollut mitenkään pätevä tänään, mutta eipä radalla ollut oikein mitään pätemispaikkojakaan, huonoimmillaanhan tuo on ihan täysin perusradalla, jossa mielenkiinto ei pysy yllä kartturilla saati koiralla.

Saga odotteli kotosalla ja olikin tyytyväisenä nukkunut koko ajan (merkkinä tästä: vesikippo ei ollut tyhjentynyt siitä, kun lähdettiin), vieläkin tuo keventää sekä toista etujalkaa että toista takajalkaa, mutta sai silti sisälle tullessaan kunnon juoksuhepulin eli juoksi eteisessä napottavan Elvin luokse ja muutaman kierroksen Een ympäri rähisten, sitten kovalla vauhdilla olohuoneen nojatuoliin, josta apupöydän kautta uudestaan eteiseen ja tätä jatkui muutaman kierroksen äänitehosteineen, kunnes oli varikkopysähdyksen aika vesikipolla ja sitten kuuluikin jo huoneen nurkasta kolahdus, kun skotinpoikanen siirtyi uudelleen unten maille.

Sain myös aikaiseksi (ihmeen aikaansaava päivä kyllä!) trimmata Elviä, huomenna vielä hännän nyppiminen ja sitten molempien tyttöjen koneajelut ja saksimiset niin johan kehdataan lähteä viikonlopuksi reissuun Riihimäen kautta Turkuun. Hyvää viikonloppua kaikille nelijalkaisille!



keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Saga sairastaa

Saga on jonkin aikaa jo ontunut toista etujalkaansa. Tai ei välttämättä ontunut, mutta selkeästi askeltaa virheellisesti ja pyrkii esim. portaita noustessa käyttämään jalkojaan vain toispuoleisesti. Tänään taas päivällä huomasin, että neiti onnahtelee välillä etujalkansa kanssa. Illalla mentiin koirapuistoon käymään ja ennen kuin edes päästiin porttien sisäpuolelle, Saga pyysi päästä syliin, koska ei pystynyt laskemaan toista takajalkaansa enää maahan saati varaaman painoa sille.

Nyt ollaan lepäilty ja katsellaan miten homma etenee, jos ei muutoksia tapahdu, niin onhan tuo vietävä kuvattavaksi jälleen kerran eläinlääkärille. Ikää on kymmenen kuukautta, mutta silti tuntuu siltä kuin Sagan kanssa olisi tullut elettyä jo vuosikaudet, ei kyllä elämä anna yhtään armoa skotinpoikaselle :(

maanantai 7. marraskuuta 2011

Yksityistreenit

Oltiin tänään viikkotreeneissä ainoat osallistujat eli saatiin vähän kauemmin yrittää ja hioa. Kyllähän sen huomasikin, koira oli tyystin poikki, kun lähdettiin kotiin.

Tosi nopeasti piirrettynä vähän sinnepäin tuo meidän rata tänään. Oreniuksen Juhan käsialaa viime sunnuntailta, jolloin hän oli VAU:lla kouluttamassa. Alussa ei mitään ongelmaa, ohjasin vasemmalta ja kun saatiin ohjaus kuntoon sain heitettyä Elvin edestäni vitoselle ja se kääntyi ihan oikein ja haki (tottakai hienosti) kutosen takaakierron. Keppien jälkeen yritin persjättöä, mutta todettiinkin, että miksi ei valssi. Aan jälkeen Elvi irtosi 1-aidalle... Hämmentävää! Käänsin kovemmin ja johan tuli mukaan, persjättö ennen 14 putkea ja vasemmanpuoleisen aidansiivekkeen ympäri pyöritys 15-aidalle, putkien vasemmalta puolelta taas ohjaus loppua kohden ja oma juoksulinja 13 ja 12 aitojen välistä ja Elvin puoleisella kädellä poispäinkääntö 20 aidalle, toimi välillä, wau!

Hauskaa oli kyllä, on tuo kehittynyt ollakseen Elvi agilitykentällä :)

Lauantaina olisi luvassa ensimmäinen startti kakkosissa, saas nähdä kuinka käy!

lauantai 5. marraskuuta 2011

ELVI tokokurssille!

Ihmeiden aika ei ole ohi! Elviira on ilmoitettu seuramme ALO-tokokurssille, agilitykoira tokossa!! Historiallista.

Elvin tokotavoitteenahan olisi joskus käydä oikeasti tokokokeessakin ja toisekseen Elvin olisi tarkoitus ensi kesänä päästä tekemään BH-koe, jota varten nyt harkataan siis ihan vakavissaan. Elvin ongelmana Sagaan verrattuna tokossa tulee olemaan se, että Elvi on tottunut temppuilemaan nameilla (tarjoaa siis kerjäämistä eli sitä "orava-asentoa" koko ajan) plus että paikallaan pysyvät liikkeet vaativat varsin paljon Elvin menevältä mieleltä. Saga kun yksinkertaisesti paikkamakuussakin laittaa leuan maahan ja on siinä, kunnes toisin käsketään.

Eniten minua ehkä huolettaa kurssille menossa se, että Elvi ei kykene rauhoittumaan riittävän nopeasti, että saataisi jotain irti treeneistä (toko on siis samassa hallissa kuin agility) tai toinen kauhukuva on, että tuo rähisee kaikille muille koirille, eikä keskity pointtiin. Mutta kyllä uskon meidän saavan paljon apujakin kurssilta. Niin kuin Sagankin kanssa, Elvin kanssa on jo miljoona kysymystä mielessä (ja toki ihan erilaisia ongelmia kuin Ässän kanssa..) Eihän me olla edes kunnolla ja vakavissaan koskaan tehty tokoa Elvin kanssa, siis niin, että oltaisi oikeasti hiottu jotain liikkeitä. Auttavastihan tuo osaa ehkä välillä korjauksien kautta hakea sivulle, istua, mennä maate ja avulla joskus jopa seistä ja hyvällä onnella joskus jopa seurata. Kurssi tulee siis olemaan enemmän kuin tarpeen, sillä minä tarvitsen jonkun joka kertoo miten tehdä ja joka edes kuvitellusti valvoo sitä, edistytäänkö me ollenkaan.

Tässäpä pätkä Elvin mukaseuruusta. Alussa meinaa tulla kerjäysasento, sitten edistetään, sitten onkin hieman väljä mutka ja taas edistetään, sitten korjataankin sivu kiertämällä ja seinän lähestyessä ei muistetakaan enää miten tehtiin täyskäännös ja jäädään unelmoimaan :D Mutta on Elvin kanssa ihan toisenlailla aktiivista tokottelua Sagaan verrattuna. Molemmilla omat hyvät ja huonot puolensa.



keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Toko- ja tukkatavaraa

Käytiin Sagan kanssa tänään vinkuleluostoksilla ja päädyttiin yhteistuumin minikokoiseen vinkuvaan sikaan. Tarkoitus olisi yrittää saada Sagaan enemmän eloa tokon parissa tuolla vinkulelulla ja lähinnä takapalkkana käyttää tuota tai ainakin takapalkkaustreenissä.

Samalla reissulla onnistuttiin löytämään melkein sopivan kokoinen ketjupanta, 45 senttinen. On se kumma, miten minun koirani ovat molemmat välimallisia, 40 on liian pieni, 45 on inasen liian iso, molemmille. No, tällä mennään ja tästä tulee siis tokopanta kumpaisellekin. Elvillä alkaa kuun lopussa tokokurssi seuramme hallilla, joten neidille on pakko erottaa jollain tavalla, mitä ollaan menossa tekemään. Kun mennään ilman pantaa -> agility, kun mennään ketjiksellä -> toko. Melkein kuukausi aikaa treenata! ;)

Näiden lisäksi sain vihdoin ja viimein aikaiseksi tehdä likoille noutokapuloita. Saga on kyllä ihan luonnonlahjakkuus tuossa, sitä kun ei kammota nostaa mitään suuhunsa (vielä kun opetellaan, että kapulaa ei ole tarkoitus syödä tai varastaa), Elvi ei avaa suutansakaan tuon kapulan kanssa, inhottaa vaan. Tosi erilaisia kaikessa nuo plikat.

Ostin nyt myös lopultakin uuden auton kumimaton, että pääsen trimmaamaan nämä karvamopit loistoonsa. Vielä kun löytäisi aikaa ja saisi inspiraation... Kuvasta päätellen Elvi olisi ollut trimmiä vailla jo ajat sitten! :D