Skotinpoikasen tokotreeniä

Saga ottaa tokon kotiläksyjen treenaamisen skottimaisella arvokkuudella ja vakavuudella. Ensimmäistä kertaa maahanmenoa ulkona soralla.

On tuo kyllä tapaus ♥

Elvin kisojen video

Lempäälän kisojen startit videolla.



Keinu oli harvinaisen jäykkä ja Evi ei vain yksinkertaisesti jaksanut odottaa sen keinahtamista, teki juoksukeinun molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä radalla keppien lopussa tajusi yhtäkkiä, että seuraava este onkin a ja keskittyminen herpaantui, viimeinen keppiväli jäi pujottelematta. Ennen putkea kaksi tiputettua aidanrimaa ovat täysi mysteeri. Meinasi samaisen putken ohi juosta ja hakea edessä näkyvän aidan, mutta viime tinkaan sain käännettyä putkelle. Hämmennyin siitä ihan itsekin, sillä minulle ei tullut kyllä missään vaiheessa mieleenikään, että Ee olisi lähtenyt melko kaukana olevaa seuraavaa aitaa hakemaan! :D Pituudelta otti reippaasti vauhtia ja puomilla pitää neidillä hieman kiirettä, kun meinaa alastulolta tipahtaa.. ottaa sentään tyylikkään juoksukontaktin alakontaktilla :)

Toisella radalla epäonnistuneen keinun jälkeen Ee sikailee röyhkeästi keppien aloituksen ja korjaan sen uudestaan, ensimmäistä kertaa ikinä Elvin korjaaminen kisatilanteessa onnistui! :) Hyvää meininkiä muuten, a:n alakontakti on aika hilkulla molemmilla radoilla. Ennen suoraa putkea olevalle aidalle tehtiin takaaleikkaus ja hyvin toimi. Lopussa ei muuta ongelmaa kuin kirottu aidanrima :/

Toisaalta hyvää menoa, mutta toisaalta niin surkeaa taas pitkästä aikaa, etten oikein tiedä mitä sanoisi.

Tokokurssilla, osa 2

Tänään oltiin VAU:n tokokurssilla toista kertaa ja sain kysyä (todennäköisesti syösten samalla kouluttajan hulluuteen :D) kaikennäköistä ja olen taas mahdottoman paljon viisaampi!

Viime viikolla alettiin siis treenaamaan maahanmenoa Sagan kanssa ja jo tällä viikolla, siis viikon treenaamisen jälkeen, Saga osaa mennä maahan, vaikka olen selkä suorassa (toki käsiavulla kuitenkin)! Ja tänään treenattiin uutuutena liikkeestä maahanmenoa, hyvin toimii :) Suorilta jaloilta tuo läsähtää mahalleen makaamaan, kun siis painan itse käden maahan, kun käskytän. Nyt siis kotiläksynä treenataan tuota liikkeestä maahan ja paikkamakuuta.

Otettiin tänään myös luoksetuloa ja vaikka minulla ei pk-koiraa olekaan, olen kuitenkin vahvemmin kallellaan pk-luoksetuloon kuin suoraan sivulle luoksetuloon. Sivu-käsky kun ei todennäköisesti tule koskaan saamaan samanlaista intoa Sagaan kuin tänne-käsky ja kun suoritus arvostellaan tokokokeissakin sen perusteella, millaista koiran käyttäytyminen on (eli koiran pitää olla jotenkin palvelusintoa täynnä). Treenataan siis pelkkää luoksetuloa ja samalla treenataan ihan muutenkin vain sivulletuloa, nämä yhdistän vasta sitten, kun molemmat alkavat toimia edes jotenkin kunnolla.

Hyviä vinkkejä saatiin kaikkeen treenaamiseen. Seisomista treenataan siis vain väkisin nostamalla tuo seisomaan ja palkkaamaan liikkumattomuudesta, istumista vältetään paitsi perusasennossa. Paikkamakuuta aletaan treenaamaan keston kautta, ei etäisyyden ja yleisesti ottaen treenataan myös enemmän paikallaoloa. Seuraaminen meni viikon treenaamisen jälkeen jo paremmin, voin pitää kättä jo Sagan pään tason yläpuolella, ilman mitään hyppimistä tai muuta nykimistä, nätisti tuo tikkaa vieressä ja liikkeen pysähdyttyä istahtaa heti :)

Hauskinta oli, kun pyysin Sagan kotona tulemaan luokse (ihan muuten vain, en tokotreenatakseni), neiti tuli ja kävi vasemmalle puolelleni istumaan ja yritti hieman jopa kääntää takapuoltaan sivulleni. Alkaako tuo oikeasti tajuamaan jo tässä vaiheessa sivulletulon? Väitän, että tuosta tulee vielä maailman herttaisin tokokoira :D

Agikisat Lempäälässä

Käytiin Elvin kanssa syksyn ensimmäisissä hallikisoissa ja kisauramme ensimmäisissä iltakisoissa Lempäälässä. Tuloksena ensimmäiseltä radalta HYL ja toiselta 15rv, sijoitus 11.

Viikonloppuna laittelen videonpätkät blogiin ja ruodin suoritukset. Hallikisat eivät kuitenkaan ole meidän juttu ja kisoissa oli harvinaisen jäykkä keinu, kun Elvin seitsenkiloinen ruhokaan ei saanut sitä keinahtamaan. Kaikkea sitä! :)

Aamutreenit

Tänään käytiin tyttöjen kanssa hallilla treenaamassa lähinnä Elviiran huomisia kisoja silmälläpitäen. Een kanssa treenattiin muurin kulmia ja kepeille takaaleikkausta sekä tietenkin tehtiin vähän radanpätkää.

Ilman irtopalikoita muurin päällä, Ee ottaa aika räikeästikin vauhtia muurista, mutta palikoilla ei onneksi enää kolise. Yllätyin ihan, miten hyvin Elvi kuitenkin ollaakseen oma itsensä hyppää vinossakin kulmassa muurin. Tämä vain vahvisti siis sitä, että muuri ei ole se meidän ongelma, vaan ongelmana on se, mitä muurin jälkeen tapahtuu. Tai ylipäätään hypyn jälkeen. Jos hypyn jälkeen on käännyttävä enemmän kuin 90 astetta, rimat/muurin palikat lentelevät tein mitä hyvänsä. Koitettiin vaikka mitä (eri ohjaustekniikoita, erilaisella liikkeellä, staattisella lelulla, mun käden/kropan asentoa vaihtamalla), mutta silti 70-80 prosentissa hypyistä muurin palikat lenteli. Täytyykin ottaa seuraavalla kerralla kamera mukaan, niin saa videota kommentoitavaksi, jos minä en vain huomaa jotain juttua. Joka tapauksessa hyppytekniikkakoulutus on kyllä seuraava ihan ehdoton koulutus Elville.

Kepeille treenattiin takaaleikkausta namikupilla (eli siis lelulla) ja hyvin toimi. Ensimmäisellä kerralla taas Ee jäi katsomaan, miksi vaihdan puolta, tai siis vilkaisi nopsaan ja jatkoi pujottelua, mutta sekin tapahtui vain kerran. En kuitenkaan vielä luota tuohon niin paljoa, että sitä uskaltaisi kisoissa käyttää, mutta josko seuraava vaihe olisi tutustuttaa se ratatreenissä vauhdissa tehtäväksi jutuksi.

Elvillä oli ihan hurjan paljon virtaa ja sairaalloisen kova vauhti päällä tänään, joten ihan siitä ilosta otettiin melko suoraviivaista ratatreeniä. Hihkuin riemusta, kun Ee meni a:n täysiä ja juoksi loppuun asti, olisiko siis kontaktikoulutuksella ollut vaikutusta! (Ollaan kesän aikana siis tehotreenattu juoksukontaktia) Kaikki putketkin menivät vauhdilla (suora, u ja s) ja olen superylpeä siitä, että Elvi on alkanut edes vähän lukemaan rataa ja hakee seuraavaa estettä oli se sitten aita, putki tai joku muu melkoisella innolla. Testattiin muutamia vähän enemmän treenattuja ohjauskuvioitakin tuossa samalla vauhdikkaalla radanpätkällä ja todettiin, että takaaleikkaukset alkavat pikkuhiljaa toimia ja sylkkärit ei vaan ota tuulta alleen. Mietintämyssyä taas syvemmälle päähän jälkimmäisen kanssa. Mutta ihan hyvällä fiiliksellä huomisiin kisoihin, tulos tavoitteena! :)

Sagan kanssa otettiin hallissa tokoa. Seisominen on toooooosi vaikeaa. Heti kun liike (käden tai mun) pysähtyy, takapuoli ottaa maahan. En siis ehdi edes naksuttaa sille oikeasta toiminnasta. Olenkin nyt tehnyt sitä, että peruututan Sagan istuma-asennosta seisomaan ja palkkaan hurjasti, en vain tiedä, onko tuollaisella metodilla mitään toimivuutta pitkällä tähtäimellä... Perusasento toimii jo hienosti, sivulle tulossa Saga tarvitsee siis käsiohjauksen, mutta selkeästi on jo tietoinen siitä, mihin suuntaan pitäisi yrittää sillä sivu-käskyllä. Itse perusasennossa siis neiti voisi istua täältä ikuisuuteen tuijottaen minua (katsoin sitten Sagaa tai eteenpäin), LOISTAVAA! :) Seuraamisessa tulee olemaan suuria ongelmia oikean seuraamispaikan kanssa, tuo on niin jumalattoman matala, että minun on miltein mahdoton pitää kättä oikeassa paikassa niin, että pystyisin vielä kävelemään normaalia askellustakin. Sekin täytyy muistaa huomisella tokotunnilla kysyä seisomisopetuksen lisäksi, minkälaisella vauhdilla/askelpituudella minun täytyy kävellä seuraamisessa esim. tokokokeessa, saako siinä siis mennä koiran koon ja vauhdin ehdoilla vai kunhan se näyttää normaalilta kävelyltä. Tai sitten vain pohdin liian vaikeasti näitä juttuja :D

Saga teki myös agia, putki on superkiva, koska sen jälkeen saa namia!! Jee!! :) Aitakin mennään vauhdilla, mutta alittaakin voidaan se aidanrima, kun ne aidan ei kuitenkaan ihan niin jänniä ole.. vaikka niistäkin saa namia. Puomi on myös Sagan mieleen ja sujuu tasaisen varmasti. Intoahan tuo puhkuu agikentälläkin, vaikkakin sellaista hallittua intoa Eeviin verrattuna. Namin perässä kun tuo skotinpoikanen tekee mitä tahansa. Lelusta ei innostu lainkaan ja ymmärtäähän sen, kun ei olla juurikaan leikitty tahi tehty mitään muutakaan. Tänään koitti vähän innostua Elvin superpallon kanssa, mutta heti kun kehuin, pallo tipahti ja Saga juoksi viereeni tuijottamaan kulmakarvojensa alta "Missä se nami???" :D Hauska pieni agilitymaskotti tuosta kyllä vielä joku päivä tulee. Ainakin treenaaminen on varsin viihdyttävää ja rentouttavaa tosikko-Een vastapainona.

Saga on kyllä mahdottoman hyvin sisäistänyt tuon naksuttelun ja huomasin eilen illalla temputtaessani likkoja, että Elvikin on opettamatta alkanut reagoimaan naksuun. Niin siitä pitikin vielä mainita, että viikonloppuna onkin sitten luvassa tyttöjen ensimmäisen yhteistempun debyyttiesitys tässä blogissa ;)

Näyttelyviikonloppu

Tyttöjen kanssa vietettiin eilinen lauantai Kouvolassa näyttelyssä ja tänään jatketaan näyttelyvierailua Heinolassa. Kumpikaan terriäisistä ei onneksi ole esillä, vaan kuulumme Tellervo-tibben kannatusjoukkoihin.

Elviira meni sekaisin, kun lähestyimme näyttelyaluetta, sillä nykyään tuolle likalle koirien- ja väenpaljous tarkoittaa lähestulkoon aina jotain agilityyn liittyvää. Autosta ulos päästyään keuhkosi ja vauhkosi ja vartioi suurella vimmalla laumaansa. Ee rauhoittui vasta ehkä viiden minuutin paikallaolon jälkeen ymmärtämään, että tässä ollaan nyt jonkun muun kuin agilityn äärellä. Toki asiaa auttoi se, että teimme koirille tukikohdan retkituolien, makuualustojen ja Tellervon kevythäkin avulla. Jos joku koira yritti tulla oikein lähelle tai juoksi läheltä, Ee, niin kuin normaalistikin, oli lähdössä korjaamaan tätä tilannetta rähähtämällä, mutta onneksi minun ennakoitu rähähdykseni tehoaa noinkin koiravilkkaissa tilanteissa. Tästä taas totesimme sen, että Elviira ei vain ole koirista pitävä koira.

Westiekehää vilkaisin vain nopsasti ja naureskelin, että Een kanssa täytyykin kiertää vähän kauempaa, hyvässä trimmissä oleva westie kun on hieman toisenlainen Elviin verrattuna ;)

Saga puolestaan oli superonnellinen, sillä näyttely vilisi vieraita koiria ja ihmisiä ja kaikkea ihmettä. Hihnassa käveltiin hienosti ja vauhdilla ja pieni tokoiluhetkikin maltettiin suorittaa raviradan kaviouralla. Saga on jotenkin niiin erilainen koira kuin Elviira ja tarkoitan tämän siis vain hyvällä molempia tyttöjä kohtaan. Saga on supersosiaalinen (vaikkakin pentuaikana sosiaalistaminen meni aivan pieleen, eikä likka nähnyt kuin kourallisen koiria tai elämää, siinä ehkä siis hyvän perusluonteenkin vaikutuksen näkee) kaikkia ihmisiä, koiria ja tilanteita kohtaan. Mikään ei hirvitä, kaikki on oikeastaan vain kivaa. Häiriöherkästä koirasta ei Sagan tilanteessa voi puhua, sillä vähän treenatessamme perusasentoa siinä vilinän keskellä, ainut ympäristötekijä, joka sai jonkun reaktion aikaiseksi (eli pää kääntyi pois katsekontaktista) oli vähän isompi skotti, skotlanninhirvikoira, jonka kanssa pikkuneiti olisi lähtenyt heti leikkimään! :D Paikalla istuessamme Saga kipusi Tellervon häkkiin ja kaivoi sieltä jonkun puruluun ja viihdytti itseään pitkän aikaa, kunnes väsymys voitti ja oli nokosten vuoro. Kaikenkaikkiaan Saga on osoittautunut reippaaksi ja sopeutuvaiseksi koiraksi, joka ei stressaannu missään tilanteessa.

Skottikehää tuijottaessamme huomasimme avoimen luokan nartun, joka ei ollut juuri Sagaa isompi. Olen ollut huolissani tuon minikoiran koosta, mutta totesinkin, että jos aikuinen näyttelykoirakin on vain aavistuksen kookkaampi, ei tuon skotinpoikasen koko voi ihan hirveän pielessä olla.

Hauskoja tilanteita, hetkiä ja tapauksia näyttelyissä kohdataankin, mutta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että minusta ei koskaan koiranäyttelyihmistä saa. Tytöt saavat tyytyä elämään sen asian kanssa.

Paluu arkeen

Pikkuhiljaa kesän jälkeen päästään palaamaan takaisin normaaliarkeenkin. Blogipäivitykset ovat kesän aikana jääneet melko vähäiselle ja muutkin kuulumiset, mutta nyt voidaan vähän kartoittaa tyttöjen elämäntilannetta.

Elviiralla on ollut pahoja allergiaongelmia kesän aikana, ihossa, korvissa ja silmissä. Kutinaa, kortisonia ja antibioottikuureja on riittänyt. Tyttönen on pysynyt kuitenkin kohtalaisen pirteänä ja agilitykentällä mitkään ongelmat eivät ole haitanneet. Lääkekuurien väleissä ollaan käyty agilityn kisakentilläkin ja tuloksia on tullut. Enää emme mene hakemaan hylättyjä, vaan olemme nostaneet tavoitteet nollatuloksiin. Kisoissa tulokset ovat olleet vitosta ja kymppiä (ihanneajoissa), mutta mahtuu kesän saldoon yksi nollatuloskin. Nolla varsinkin toi taas uutta puhtia treenaamiseenkin. Toivoa löytyy! Kesästä on nautittu varsinkin uimarannalla uiskennellen ja Sagan kanssa leikkien.

Saga puolestaan on parannellut taisteluhaavojaan maksashunttia vastaan, kontrolliverikokeiden perusteella vielä ei voida ainakaan sanoa leikkauksen auttaneen, mutta maksavikaisen ruokavaliolla pikkuneiti on pysynyt pirteänä ja energisenä pikkukoirana. Kesän aikana on omistajaa koeteltu jos jollain tavoilla pienen skotinpoikasen toimesta, mutta tavaroita saa kaupasta ja olenpahan itse oppinut katsomaan elämää (ja etsimään tuhottavaa) lattiatasosta, lisäperspektiiviä elämään. Saga pääsi tänään myös aloittamaan ihkaoman harrastuksensa, tokon. Seuramme järjestää muutaman kerran tokokurssin, jolle osallistumme sen takia, että saisin itse oppia oikeaoppista tokoa ja sen opettamista koiralle. Saga on toistaiseksi ainakin osoittanut todella lupaavia merkkejä siitä, että kyllä tuosta vielä tokokoiran saa. Ja miksipä ei pikkukoira pitäisi tokotreeneistä, namia kun saa pelkällä tuijotuksella ja lempiasennossa istuen jalan vieressä ;)