Tänään oli vielä vihoviimeinen startti Piikkiössä ja tuloksena HYL. Jätimme radan kesken ja fiilis tämän radan jälkeen oli tuttuakin tutumpi "Elvi ei kisaa enää koskaan". Miksi en voi ikinä oppia mitään? Onhan se jo tullut todettua, että Elvin korjaaminen on vaikeaa kentällä ja parempi mieli jäis kaikille, jos aina tehtäis rata loppuun, oli tulos mikä hyvänsä. Joku aivoitus iski kuitenkin siinä vaiheessa, kun tuo hyppäsi renkaan ohi ja kävi hakemassa seuraavan aidan, että otin ja korjasin renkaan. Hyppäsi taas ohi ja korjasin uudestaan. Sitten pois. Elvi kävi nilkkaan kiinni ja multa paloi hihat taas sen raivoamiseen. Lopputulos olisi ollut onnellisempi kaikkien kannalta, jos oltaisi vaan jatkettu aidan hakemisesta tulleen hylyn jälkeen kisanomaisesti rata loppuun.
Josko olisin tästä nyt kuitenkin sitten seuraavaa kertaa varten oppinut jotain.
Ja toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei Een kanssa kannata mennä yhden startin kisoihin. Tämänkin jo tiesin Een ihka ensimmäisen startin (Lempäälässä) perusteella, mutta silti piti väkisin käydä tekemässä tämän juhannuskisarupeaman viimeinen päivä.
Elviirassa on potentiaalia ja onhan se kehittynyt siitä, mitä se on ollut, mutta tuntuu niin kuin itse polkisi paikallaan, eikä osaisi koskaan tehdä oikeita päätöksiä nopeasti silloin, kun niitä pitäisi tehdä. Onneksi suunta tässäkin asiassa voi olla vain ylöspäin ;)
Kivaa oli tämänpäiväistä lukuunottamatta ja paljon opittiin. Treenattavaa jäi hurjasti, tässä vain pieni osa:
-renkaan suorittaminen
-keppien aloitukseen itsevarmuutta
-ohjauskuvioita (takaaleikkaus PUTKELLE, ennakoiva valssi, päällejuoksun hiontaa)
-alakontaktit (puomi, aa)
-lähdössä odottaminen
Niin ja nythän tämän viikonlopun jälkeen päätin asettaa uuden tavoitteenkin Eeville. Nollatulos ykkösistä :) Ei väliä meneekö yliajalla vai ei, mutta kunhan ratavirheet jäävät pois. Pidempiaikainen tavoite on, että ensi kesänä voimme jo alkaa puhumaan kisaamisesta ja asettaa kisanomaisia tavoitteita agiharrastukselle.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Juhannuskisat osa 2
Tänään oli Tsau:n juhannusagilitykisojen toinen päivä Piikkiössä. Vuorossa olivat C- ja D-agilityradat. 1. radalla oli joitain pieniä vaaranpaikkoja, mutta eilisen perusteella olin jo asennoitunut siihen, että menemme jälleen tekemään mahdollisimman hyvää rataa ja keskittymään siihen, mitä ollaan tekemässä, eikä pohdiskelemaan lopputulosta. Puomi oli kolmantena esteenä ja sen halusin ihan tahallani varmistella, mutta eihän siinä mitään ongelmaa ollut, eilisen kummallisuuksia vain. Kaikki meni siis loistavasti radalla, kunnes 8. putkella tein takaaleikkauksen, enkä jäänyt varmistelemaan vaan luotin Elviin. Tapahtui siis juuri se, mitä olin eilen epäillytkin eli Ee kääntyi takaisin putkesta ja näin radalta vitonen. Kepeille epäröi jostain syystä mennä ja Ee odotti jostain syystä minulta lähtölupaa kepeille, mutta siitä ei saatu kieltoa ja hienosti pääsimme loppuun.
Toisella radalla oli yksi ainut vaaranpaikka aidoilla ennen aata ensimmäisellä kerralla. Selvisimme siitä, mutta sitten keppejä edeltävällä aidalla Elvi tiputti riman. Tyypillinen Elvin kanssa tapahtuva virhe, kun se joutuu hyppäämään tuollaisen aidan ja se yrittää tehdä kaarteesta liian pienen. Kepeillä Een keskittyminen jostain syystä herpaantui ja se meni yhden välin yli, korjattiin kepit ja sen jälkeen ne olivatkin ok. 12. ja 13. aidoilla kuuluu videolla, miten Een hyppytekniikka ei kyllä oikeasti ole kunnossa, sillä rimat kolisevat, vaikka pysyvätkin paikallaan. Elvin into oli parempi tällä radalla, mutta vauhtia puuttui tänäänkin molemmilla radoilla.
Jälkimmäisellä radalla Elviä oli tsemppaamassa turistikoirana toinen westie, muuten nämä kisat olivat westiettömät (ykkösluokan osalta siis). Hauskinta oli, että monet ihmiset tunnistivat Sagan skotiksi (vaikka likka on siis tooooodellla pitkässä karvassa) ja vielä useampi kysyi, kisaako se näissä kisoissa. Vielä on hieman matala ja sairas likka, mutta jos parantuminen edistyy tällä tavalla, mikäs meitä estää agilityn aloittamista ensi talvena ;)
Toisella radalla oli yksi ainut vaaranpaikka aidoilla ennen aata ensimmäisellä kerralla. Selvisimme siitä, mutta sitten keppejä edeltävällä aidalla Elvi tiputti riman. Tyypillinen Elvin kanssa tapahtuva virhe, kun se joutuu hyppäämään tuollaisen aidan ja se yrittää tehdä kaarteesta liian pienen. Kepeillä Een keskittyminen jostain syystä herpaantui ja se meni yhden välin yli, korjattiin kepit ja sen jälkeen ne olivatkin ok. 12. ja 13. aidoilla kuuluu videolla, miten Een hyppytekniikka ei kyllä oikeasti ole kunnossa, sillä rimat kolisevat, vaikka pysyvätkin paikallaan. Elvin into oli parempi tällä radalla, mutta vauhtia puuttui tänäänkin molemmilla radoilla.
Jälkimmäisellä radalla Elviä oli tsemppaamassa turistikoirana toinen westie, muuten nämä kisat olivat westiettömät (ykkösluokan osalta siis). Hauskinta oli, että monet ihmiset tunnistivat Sagan skotiksi (vaikka likka on siis tooooodellla pitkässä karvassa) ja vielä useampi kysyi, kisaako se näissä kisoissa. Vielä on hieman matala ja sairas likka, mutta jos parantuminen edistyy tällä tavalla, mikäs meitä estää agilityn aloittamista ensi talvena ;)
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Juhannuskisat osa 1
Tänään alkoivat siis TSAU:n juhannuskisat Piikkiössä, Tuorlan majatalon tiluksilla. Edessä oli siis Elvin toinen virallinen startti agissa ja ensimmäinen hyppyratastartti. Olin huolissani etukäteen muutamista esteistä. Putkista pelkäsin, ettei Ee suostu niihin menemään, muuria ja pituutta epäilin, ettei likka viitsi niistä hypätä yli vaan kävelee yli, alakontaktit kuuluivat myös listaan sekä keppien aloitus. Olimme myöhässä kisapaikalta, mutta ehdin silti rauhoittua ennen starttia. Elvi oli ihan yltiörauhallinen, ei siis ihan ymmärtänyt, että oli agilitysta kyse, kunnes näki radat tottakai.
Ensimmäisen radan ratapiirros on vajaa, joitain aitoja puuttuu, mutta niissä ei mitään kummallista, koska tuossa oli paljon suoraa linjaa ja puuttuvat osuivat todennäköisesti niille. Videota ei tästä startista saatu, sillä lähtö tapahtui oletettua nopeammin.
Renkaasta Ee hyppäsi välistä. Tiputti jonkun aidanriman renkaan jälkeisessä mutkassa. Meni hienosti keinun. Kävi väärällä puolella keppien aloitusta, koska olin liian lähellä työntämässä Elviä kepeille, mutta korjasin sen eli annoin tilaa ja uuden käskyn, sitten kepit menivätkin hienosti. Vauhdilla jatkettiin loppua kohden, sillä nythän jo nämä "pahat" paikat oli koettu.
Kiihdytin puomilla, niin kuin aina, koska Elvikin niin tekee, mutta huomasin puolessa välissä puomia, ettei Eviä näy missään. Neiti hyppäsi ennen puomin ylätasannetta alas maahan. Otettiin uudestaan niin, että minä kävelin vierellä ja taas sama juttu. Puomin jälkeen tuli vielä joitain aitoja, mutta jätettiin ne välistä. Mentiin kentän laidalle seuraamaan ja monelle muullekin koiralle tuli uskonpuute samaisella puomin ylösnousulla ja onko mikään ihme; ylösnousu pomppi ylösalas koiran liikkeen mukaan enemmän kuin mikään muu puomi, mitä Ee on mennyt. Elvi siis aivan varmasti hämmentyi siitä, että onko tämä nyt sittenkin keinu ja kun se ei lähtenyt kallistumaan, varminta oli hypätä alas. Tuli kyllä täytenä yllätyksenä, ettei Ee mennyt puomia. Se on ehkä ainoa este, josta olen voinut satavarmasti sanoa, että sille Elvi etenee ja sillä voidaan takaaleikata ja mitälie. Kaikkea sitä oppii, kun maailmaa kiertää siis! Elvillä oli hyvä vire, joskin pitkä nurtsi hidasti kyllä lyllerön juoksua paljon.
Toisena ratana oli sitten vuorossa hyppyrata. En stressannut enää mitään esteitä ja muutenkin keskityin siihen, että tehtäisi Een kanssa vain niin hyvää rataa kuin pystytään. Rataantutustumisessa iski luottamuspula Elviiraan, en siis saanut päätettyä, miten ohjaan välin kepeiltä renkaan ja aidan kautta putkeen. Ohjaustreeniä (takaaleikkaus ensisijalla) on tehtävä ihan hurjan paljon enemmän, että voisin oikeasti luottaa siihen, että Elvi kyllä tietää, mitä tehdään. Päättämättä ohjauskuviota ei ehkä kannata mennä radalle.
Mentiin kuitenkin. Tarkoituksena oli ottaa 1. aita kutsuhyppynä ja kääntää Elvi kakkoselle. Näin kuitenkin silmäkulmastani, kun kävelin kakkosaitaa kohden ja olin kääntymässä Eetä päin, että neiti ponkaisi liikkeelle. Paniikissa lähdin ohjaamaan suunnittelemaani ohjauskuviota, vaikka olin ihan väärässä paikassa, näin Ee siis juoksi toisen aidan väärälle puolelle ja saatiin vitonen. Korjattiin ja jatkettiin matkaa. Kaikki meni oikein hyvin ja sujuvasti, keppien alun Ee haki vähän epäröiden, koska olin esteiden ahtauden vuoksi tosi lähellä jälleen kerran. Keppien jälkeen tarkoitukseni oli nyt sitten kuitenkin takaaleikata aidalle, mutta Elvi alkoi hidastelemaan niin paljon, että vedätinkin sitten aidalle saakka ja pienen pyörimisvaelteluretken jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin putkeen :D Lopussa Ee lähti 15. putkelta juoksemaan oikealle, vaikka minä kutsuin vasemmalla (treenattava siis paljon enemmän putkesta ulostuloa..), mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Elviiran ensimmäinen agitulos 5rv, aika 39 ja rapiat (ia 42s)
Videossa putket vähän tiellä, mutta näkeepähän meidän seikkailukohdan ja Elvi-epäruohonleikkurin hitaan vauhdin.
Ensimmäisen radan ratapiirros on vajaa, joitain aitoja puuttuu, mutta niissä ei mitään kummallista, koska tuossa oli paljon suoraa linjaa ja puuttuvat osuivat todennäköisesti niille. Videota ei tästä startista saatu, sillä lähtö tapahtui oletettua nopeammin.
Renkaasta Ee hyppäsi välistä. Tiputti jonkun aidanriman renkaan jälkeisessä mutkassa. Meni hienosti keinun. Kävi väärällä puolella keppien aloitusta, koska olin liian lähellä työntämässä Elviä kepeille, mutta korjasin sen eli annoin tilaa ja uuden käskyn, sitten kepit menivätkin hienosti. Vauhdilla jatkettiin loppua kohden, sillä nythän jo nämä "pahat" paikat oli koettu.
Kiihdytin puomilla, niin kuin aina, koska Elvikin niin tekee, mutta huomasin puolessa välissä puomia, ettei Eviä näy missään. Neiti hyppäsi ennen puomin ylätasannetta alas maahan. Otettiin uudestaan niin, että minä kävelin vierellä ja taas sama juttu. Puomin jälkeen tuli vielä joitain aitoja, mutta jätettiin ne välistä. Mentiin kentän laidalle seuraamaan ja monelle muullekin koiralle tuli uskonpuute samaisella puomin ylösnousulla ja onko mikään ihme; ylösnousu pomppi ylösalas koiran liikkeen mukaan enemmän kuin mikään muu puomi, mitä Ee on mennyt. Elvi siis aivan varmasti hämmentyi siitä, että onko tämä nyt sittenkin keinu ja kun se ei lähtenyt kallistumaan, varminta oli hypätä alas. Tuli kyllä täytenä yllätyksenä, ettei Ee mennyt puomia. Se on ehkä ainoa este, josta olen voinut satavarmasti sanoa, että sille Elvi etenee ja sillä voidaan takaaleikata ja mitälie. Kaikkea sitä oppii, kun maailmaa kiertää siis! Elvillä oli hyvä vire, joskin pitkä nurtsi hidasti kyllä lyllerön juoksua paljon.
Toisena ratana oli sitten vuorossa hyppyrata. En stressannut enää mitään esteitä ja muutenkin keskityin siihen, että tehtäisi Een kanssa vain niin hyvää rataa kuin pystytään. Rataantutustumisessa iski luottamuspula Elviiraan, en siis saanut päätettyä, miten ohjaan välin kepeiltä renkaan ja aidan kautta putkeen. Ohjaustreeniä (takaaleikkaus ensisijalla) on tehtävä ihan hurjan paljon enemmän, että voisin oikeasti luottaa siihen, että Elvi kyllä tietää, mitä tehdään. Päättämättä ohjauskuviota ei ehkä kannata mennä radalle.
Mentiin kuitenkin. Tarkoituksena oli ottaa 1. aita kutsuhyppynä ja kääntää Elvi kakkoselle. Näin kuitenkin silmäkulmastani, kun kävelin kakkosaitaa kohden ja olin kääntymässä Eetä päin, että neiti ponkaisi liikkeelle. Paniikissa lähdin ohjaamaan suunnittelemaani ohjauskuviota, vaikka olin ihan väärässä paikassa, näin Ee siis juoksi toisen aidan väärälle puolelle ja saatiin vitonen. Korjattiin ja jatkettiin matkaa. Kaikki meni oikein hyvin ja sujuvasti, keppien alun Ee haki vähän epäröiden, koska olin esteiden ahtauden vuoksi tosi lähellä jälleen kerran. Keppien jälkeen tarkoitukseni oli nyt sitten kuitenkin takaaleikata aidalle, mutta Elvi alkoi hidastelemaan niin paljon, että vedätinkin sitten aidalle saakka ja pienen pyörimisvaelteluretken jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin putkeen :D Lopussa Ee lähti 15. putkelta juoksemaan oikealle, vaikka minä kutsuin vasemmalla (treenattava siis paljon enemmän putkesta ulostuloa..), mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Elviiran ensimmäinen agitulos 5rv, aika 39 ja rapiat (ia 42s)
Videossa putket vähän tiellä, mutta näkeepähän meidän seikkailukohdan ja Elvi-epäruohonleikkurin hitaan vauhdin.
torstai 23. kesäkuuta 2011
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Videopätkät
Tässä Tiian maanantaisen koulutuksen pätkä. Puomia edeltävällä aidalla saksalainen toimii ihan älyttömän hyvin (toisella kerralla), Elvin kylki raapii lähestulkoon siivekettä molemmin puolin! Ko. aidalle irtoaa myös hyvin takaakiertoon. Myöhemmin ei reagoi vastakkaiseen käteen, joten tehtävä puolivalssi. Kartturi ohjaa väärään päähän putkea. Huomion arvoista on, että Elvi hakee ihan jumalattoman kaukaa pimeän putken ollakseen putki-inhoinen Ee (sitä on treenattu ja vihdoinkin treenin tulos näkyy). Kepit tekee muuten ensimmäistä kertaa ulkona, joten tehtiin vain yksittäisenä esteenä, melkein ok suoritus, hieman hirvittää juhannuksen ulkokisat... Aidalle pimeän putken jälkeen oli tarkoitus tehdä ennakoiva valssi, mutta jostain syystä käänsin Eetä koko ajan väärälle puolelle. Aalta Ee hyppäsi alas, koska minä sanoin (en tiedä miksi) kesken aan TÄÄLLÄ. Ja silloihan Elvi tulee. Tämän jälkeen saatiinkin sitten kontaktipuhuttelu.
Eilen meidän oli tarkoitus osallistua Vau Cup -epiksiin, mutta huonosti menneen Tiian koulutuksen vuoksi päätinkin, että mennään vain hallille treenaamaan. Treenattiin Elville vaikeaa asiaa, samojen asioiden toistoa. Hyvin on neiti oppinut sietämään moneen kertaan samojen esteiden suorittamisen. Vahvistettiin myös juoksukontakteja, mutta ne toistot eivät tarttuneet videolle.
Eilen meidän oli tarkoitus osallistua Vau Cup -epiksiin, mutta huonosti menneen Tiian koulutuksen vuoksi päätinkin, että mennään vain hallille treenaamaan. Treenattiin Elville vaikeaa asiaa, samojen asioiden toistoa. Hyvin on neiti oppinut sietämään moneen kertaan samojen esteiden suorittamisen. Vahvistettiin myös juoksukontakteja, mutta ne toistot eivät tarttuneet videolle.
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Agilitykoulutuksessa
Tiia Vitikainen piti agilitykoulutusta ja tottakai Een kanssa osallistuimme ennestään meille tuntemattoman kouluttajan oppeja kuuntelemaan. Aikaa yhdelle ryhmälle oli varattu kaksi tuntia, josta reilun tunnin kävimme rataa läpi ja opettelimme/kertailimme ohjaustekniikoita. Tykkäsin todella paljon tästä koirattomasta treenistä ja sainkin siitä paljon hyviä vinkkejä ja treenikohteita irti.
Tähän se olisi sitten pitänyt jättääkin se koulutus.
Elvi oli oma itsensä, toimi hyvin ja teki asioita joita osasi. Motivaatio koiralla on kuulemma kohdillaan ja taas kehuttiin erityisen vauhdikasta westietä. Kuitenkin kaikki oli huonosti. Kepit eivät ole hanskassa, kontakteja ei ole edes koulutettu, ohjauksen seuraamista saisi kouluttaa enemmän ja "älä nyt pilaa hienoa agilitykoiraa"-kommentteja on kuunneltu riittävästi yhdelle päivälle. Kouluttajassa ei siis ollut mitään vikaa, eikä koirassa, vaan kartturin puolella ja siinä, etten ole osannut opettaa Elville oikeastaan mitään oikein. HUOH.
Motivaatio lähteä perjantain virallisiin kisoihin sen jälkeen, kun huippumeriittinen kouluttaja tokaisee, että me emme ole lähelläkään kisavalmiita, on huipussaan. Melkein teki mieli jo perua kaikki kisailmot, mutta sitten oma sisäinen terrierini heräsi ja haluan oikeastaa vain päästä treenaamaan lisää Een kanssa ja näyttämään, että kyllä meistä vielä johonkin on.
Kyllä me vielä täältä pohjamudista noustaan!
Tähän se olisi sitten pitänyt jättääkin se koulutus.
Elvi oli oma itsensä, toimi hyvin ja teki asioita joita osasi. Motivaatio koiralla on kuulemma kohdillaan ja taas kehuttiin erityisen vauhdikasta westietä. Kuitenkin kaikki oli huonosti. Kepit eivät ole hanskassa, kontakteja ei ole edes koulutettu, ohjauksen seuraamista saisi kouluttaa enemmän ja "älä nyt pilaa hienoa agilitykoiraa"-kommentteja on kuunneltu riittävästi yhdelle päivälle. Kouluttajassa ei siis ollut mitään vikaa, eikä koirassa, vaan kartturin puolella ja siinä, etten ole osannut opettaa Elville oikeastaan mitään oikein. HUOH.
Motivaatio lähteä perjantain virallisiin kisoihin sen jälkeen, kun huippumeriittinen kouluttaja tokaisee, että me emme ole lähelläkään kisavalmiita, on huipussaan. Melkein teki mieli jo perua kaikki kisailmot, mutta sitten oma sisäinen terrierini heräsi ja haluan oikeastaa vain päästä treenaamaan lisää Een kanssa ja näyttämään, että kyllä meistä vielä johonkin on.
Kyllä me vielä täältä pohjamudista noustaan!
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Kisajännitystä ja parantelua
Sagan oli tarkoitus lähteä minun ja Elviiran kanssa takaisin kotiin hoitopaikasta, mutta olikin tänä aamuna niin vaisu, etten uskalla riskeerata. Pikkuneiti jää siis vielä ainakin viikoksi maaseudun rauhaan valvovan silmän alle tervehtymään.
Elviiran kanssa puolestaan odotellaan jännityksellä vihdoin ja viimein oikeasti alkavaa kisaelämää. Kahteentoista starttiin on ilmoittauduttu, joten mielenkiinnolla odotan, onko ensimmäisen (tai siis virallisesti toisen) ja kahdennentoista startin välillä jotain eroa. Tavoitteenamme on näissä kisoissa yksinkertaisesti vain se, että pääsemme maaliin ilman henkilö- tahi esinevahinkoja :D Käytännössä siis tarkoituksena on yrittää turruttaa Elviiraa kisaympäristöön (eli siis tehdä samaa, mitä ollaan tähänkin mennessä tehty epiksissä, erona vain se, että nämä ovat täysin vieraita paikkoja, matkat ovat jumalattoman paljon pidempiä ja osallistujia moninkertaisesti enemmän).
Puomin alakontakti on suurin huolenaihe näin kisojen alla. Olen jo harkinnut pysäytyskoulutusta alakontaktille, mutta toisaalta taas Elvin kanssa ollaan treenattu ja vahvistettu juoksukontaktia paljon viimeaikoina. Mielestäni pysäyttäminen alakontaktille on hyvä ja toimiva tekniikka, mutta jostain syystä jo valmiiksi hitaan koiran pysäyttäminen tuntuu ristiriitaiselta. Eri asia toki olisi, jos koiralla olisi kyky nopeasti kiihdyttää itsensä taas vauhtiin alakontaktilta pysähdyksen jälkeen, mutta ainakin Elviiran kohdalla se on fakta, että tuon kiihdytykseen menee todella paljon aikaa. Seuraava tehotreenauksen kohde onkin Eellä juoksukontaktien itsenäistäminen.
Pujottelun tehotreeni kuihtui hieman kasaan Sagan sairastelun vuoksi, mutta vaikka kepit eivät olekaan satavarmat vielä, eivätkä oikeastaan lähelläkään, en ole niistä enää yhtälailla huolissani. Elviiralla on pieni käsitys siitä, mitä siltä vaaditaan ja välillä vaikuttaa hyvinkin itsenäiseltä pujottelijalta. Perusta on siis luotu uudestaan, nyt vain täytyy jatkaa rakentamista sillä(kin) saralla.
Elviiran kanssa puolestaan odotellaan jännityksellä vihdoin ja viimein oikeasti alkavaa kisaelämää. Kahteentoista starttiin on ilmoittauduttu, joten mielenkiinnolla odotan, onko ensimmäisen (tai siis virallisesti toisen) ja kahdennentoista startin välillä jotain eroa. Tavoitteenamme on näissä kisoissa yksinkertaisesti vain se, että pääsemme maaliin ilman henkilö- tahi esinevahinkoja :D Käytännössä siis tarkoituksena on yrittää turruttaa Elviiraa kisaympäristöön (eli siis tehdä samaa, mitä ollaan tähänkin mennessä tehty epiksissä, erona vain se, että nämä ovat täysin vieraita paikkoja, matkat ovat jumalattoman paljon pidempiä ja osallistujia moninkertaisesti enemmän).
Puomin alakontakti on suurin huolenaihe näin kisojen alla. Olen jo harkinnut pysäytyskoulutusta alakontaktille, mutta toisaalta taas Elvin kanssa ollaan treenattu ja vahvistettu juoksukontaktia paljon viimeaikoina. Mielestäni pysäyttäminen alakontaktille on hyvä ja toimiva tekniikka, mutta jostain syystä jo valmiiksi hitaan koiran pysäyttäminen tuntuu ristiriitaiselta. Eri asia toki olisi, jos koiralla olisi kyky nopeasti kiihdyttää itsensä taas vauhtiin alakontaktilta pysähdyksen jälkeen, mutta ainakin Elviiran kohdalla se on fakta, että tuon kiihdytykseen menee todella paljon aikaa. Seuraava tehotreenauksen kohde onkin Eellä juoksukontaktien itsenäistäminen.
Pujottelun tehotreeni kuihtui hieman kasaan Sagan sairastelun vuoksi, mutta vaikka kepit eivät olekaan satavarmat vielä, eivätkä oikeastaan lähelläkään, en ole niistä enää yhtälailla huolissani. Elviiralla on pieni käsitys siitä, mitä siltä vaaditaan ja välillä vaikuttaa hyvinkin itsenäiseltä pujottelijalta. Perusta on siis luotu uudestaan, nyt vain täytyy jatkaa rakentamista sillä(kin) saralla.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Elämää
Kesä on pitänyt kiireisenä niin koiria kuin koirien omistajaakin. Viime viikot ovat menneet vain yhdessä touhuten ja Sagan leikkausta jännittäen (teinpä tosin viiden päivän matkan Saksaankin), mutta nyt alkaa taas elämä normalisoitumaan ja voi keskittyä ihan vain elämiseen ja olemiseen.
Saga on ympärivuorokautisessa valvonnassa vanhempieni luona ja Tellervo puolestaan on hösläämässä täällä Elvin uudella reviirillä. Olemme myös siis muuttaneet viime viikkojen aikana ja nyt asummekin hieman koiraystävällisemmällä lenkkeilyalueella. Koirien uimarannalle on muutama sata metriä matkaa, ihmisten samanmoiselle vielä vähemmän. Metsäpolkuja riittää kilometritolkulla ja liikennettä ei ole nimeksikään.
Joitain kuvia aamulenkiltä:
Ja pikkuinen ♥
Saga on ympärivuorokautisessa valvonnassa vanhempieni luona ja Tellervo puolestaan on hösläämässä täällä Elvin uudella reviirillä. Olemme myös siis muuttaneet viime viikkojen aikana ja nyt asummekin hieman koiraystävällisemmällä lenkkeilyalueella. Koirien uimarannalle on muutama sata metriä matkaa, ihmisten samanmoiselle vielä vähemmän. Metsäpolkuja riittää kilometritolkulla ja liikennettä ei ole nimeksikään.
Joitain kuvia aamulenkiltä:
Ja pikkuinen ♥
Hyviä uutisia!
Sagan maksashunttileikkaus oli tänään. Vein pikkuisen eläinsairaalaan puoli kahdeksaksi ja sain kahdelta puhelun, jossa eläinlääkäri kertoi onnellisena hyviä uutisia; leikkaus oli mennyt hyvin, Saga heräsi hienosti ja kävi jopa ulkona pissalla!
Tokkurainen ja varmasti kipeä, mutta HENGISSÄ ♥
Tokkurainen ja varmasti kipeä, mutta HENGISSÄ ♥
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Vapaapäivä
Mutta onneksi ulkona sentään pikkuneitikin piristyy
Matkustettiin tänään pienen pysähdyksen kautta maaseudulle
Ja perille päästyämme vastassa oli Tellervo
Illan vietimme Hilman agitreeneissä
Ja järvessä
<3
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Eläinsairaalan reissu
Suoraan kopioitu eläinlääkärin kirjoittama teksti:
"Saga tuli lähetteellä jatkotutkimuksiin, koska se on kehittynyt hitaasti, on väsynyt ja lähettävä eläinlääkäri on yhtenä vaihtoehtodiagnoosina epäillyt portokavaalista shunttia.
Vatsaontelon ultraääni
Yleiskatsauksessa ei havaittu poikkeavaa, mutta maksan kaikki lohkot ovat pienikokoisia. Vastaavasti molemmat munuaiset ovat selvästi normaalia suuremmat, vajaat 6 cm pitkät ja kohtalaisesti pyöristyneet. Normaalisti maksaan virtaa verta valtimosta, mutta suurin osa kerätään suoliston alueelta ja tulee ns. porttalaskimon kautta maksaan, jossa veri puhdituu ja ravinteet kerätään talteen, jonka jälkeen porttalaskimo ja aorttaveri virtaavat maksalaskimoiden kautta pääonttolaskimoon.
Sagalla on yhteys ennen maksaa porttalaskimon ja pääonttolaskimon välillä, ns. ekstrahepaattinen portokavaalinen shuntti (portocaval shunt, extrahepatic). Osa verestä karkaa siitä pääonttolaskimoon eikä puhdistu. Myös muu maksan toiminta jää vajaaksi ja koira on normaalia heikompi vastustamaan tauteja ja stressitilanteita. Joillekin voi tulla epilepsiatyyppisiä kohtauksia.
Sagalle voisi yrittää kirurgista hoitoa ns. ameroidikonstriktorilla, joka sulkee shuntin hitaasti, jotta maksa ehtii sopeutua lisääntyneeseen verentuloon.
Komplikaatioina on mm. se, ettei konstriktoria teknisistä syistä saada asennettua, leikkauksen jälkeen tulee kouristuksia (1-2vrk sisällä, mutta yleensä jos on tullakseen, tulee jo heräämisvaiheessa) tai maksa ei pysty sopeutumaan lisääntyneeseen verentuloon. Lisäksi on huomioitava mahdollisuus ns. sekundaarishunttien olemassaoloon. Näitä ei näkynyt ultraäänessä, mutta ne voivat olla lähes mikroskooppisen pieniä. Kun maksashuntti suljetaan, ne saattavat vastaavasti aueta, jolloin leikkauksesta saatava hyöty voi olla rajallinen.
Koska kysymyksessä nuori koira, sille kannattaisi harkita leikkausyritystä.
Hinta-arvio noin 1500€
Lisäksi 3-4 verinäytekontrollia (paikallisella el. lääk. asemalla) ja yksi ultraäänijälkikontrolli (n.300€) 3-6kk leikkauksen jälkeen.
Toistaiseksi pitäisi syödä maksavikaisen ruokaa ja lisäksi olisi hyvä antaa laktuloosia (Levolac, Laktulos tai vastaava). Sopiva annos on suurin annos, joka ei aiheuta löysävatsaisuutta. Ohjeena voi käyttää lasten vastaavaa annosta. Laktuloosi vähentää kouristeluriskiä.
Sagalle varattu leikkausaika ke 15.6. klo 7:30. Ennen leikkausta syömättä vain 4-6 tuntia, koska pentu on herkkä verensokerin laskulle."
Kova oli tuomio ja ennuste on huono, mutta Sagan puolesta taistellaan. Mukava yllätys oli kuitenkin se, että tämänpäiväinen erikoisultra ei vaatinut mitään rauhoituksia (vaikka hoitaja luulikin kuorsaavan Sagan olevan rauhoitettu).
Onnellinen kaljumaha pääsi ultran jälkeen Een luokse kotiin.
"Saga tuli lähetteellä jatkotutkimuksiin, koska se on kehittynyt hitaasti, on väsynyt ja lähettävä eläinlääkäri on yhtenä vaihtoehtodiagnoosina epäillyt portokavaalista shunttia.
Vatsaontelon ultraääni
Yleiskatsauksessa ei havaittu poikkeavaa, mutta maksan kaikki lohkot ovat pienikokoisia. Vastaavasti molemmat munuaiset ovat selvästi normaalia suuremmat, vajaat 6 cm pitkät ja kohtalaisesti pyöristyneet. Normaalisti maksaan virtaa verta valtimosta, mutta suurin osa kerätään suoliston alueelta ja tulee ns. porttalaskimon kautta maksaan, jossa veri puhdituu ja ravinteet kerätään talteen, jonka jälkeen porttalaskimo ja aorttaveri virtaavat maksalaskimoiden kautta pääonttolaskimoon.
Sagalla on yhteys ennen maksaa porttalaskimon ja pääonttolaskimon välillä, ns. ekstrahepaattinen portokavaalinen shuntti (portocaval shunt, extrahepatic). Osa verestä karkaa siitä pääonttolaskimoon eikä puhdistu. Myös muu maksan toiminta jää vajaaksi ja koira on normaalia heikompi vastustamaan tauteja ja stressitilanteita. Joillekin voi tulla epilepsiatyyppisiä kohtauksia.
Sagalle voisi yrittää kirurgista hoitoa ns. ameroidikonstriktorilla, joka sulkee shuntin hitaasti, jotta maksa ehtii sopeutua lisääntyneeseen verentuloon.
Komplikaatioina on mm. se, ettei konstriktoria teknisistä syistä saada asennettua, leikkauksen jälkeen tulee kouristuksia (1-2vrk sisällä, mutta yleensä jos on tullakseen, tulee jo heräämisvaiheessa) tai maksa ei pysty sopeutumaan lisääntyneeseen verentuloon. Lisäksi on huomioitava mahdollisuus ns. sekundaarishunttien olemassaoloon. Näitä ei näkynyt ultraäänessä, mutta ne voivat olla lähes mikroskooppisen pieniä. Kun maksashuntti suljetaan, ne saattavat vastaavasti aueta, jolloin leikkauksesta saatava hyöty voi olla rajallinen.
Koska kysymyksessä nuori koira, sille kannattaisi harkita leikkausyritystä.
Hinta-arvio noin 1500€
Lisäksi 3-4 verinäytekontrollia (paikallisella el. lääk. asemalla) ja yksi ultraäänijälkikontrolli (n.300€) 3-6kk leikkauksen jälkeen.
Toistaiseksi pitäisi syödä maksavikaisen ruokaa ja lisäksi olisi hyvä antaa laktuloosia (Levolac, Laktulos tai vastaava). Sopiva annos on suurin annos, joka ei aiheuta löysävatsaisuutta. Ohjeena voi käyttää lasten vastaavaa annosta. Laktuloosi vähentää kouristeluriskiä.
Sagalle varattu leikkausaika ke 15.6. klo 7:30. Ennen leikkausta syömättä vain 4-6 tuntia, koska pentu on herkkä verensokerin laskulle."
Kova oli tuomio ja ennuste on huono, mutta Sagan puolesta taistellaan. Mukava yllätys oli kuitenkin se, että tämänpäiväinen erikoisultra ei vaatinut mitään rauhoituksia (vaikka hoitaja luulikin kuorsaavan Sagan olevan rauhoitettu).
Onnellinen kaljumaha pääsi ultran jälkeen Een luokse kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)