maanantai 30. toukokuuta 2011

Tulokset

Ässän sappihappotestin tulokset ovat tiedossa.

Koirien viitearvot sappihappotestissä ovat paaston jälkeen < 10µmol/l ja 2 tuntia syömisen jälkeen < 35µmol/l. Sagan arvot sekä paaston että 2 tuntia syömisen jälkeen olivat molemmat >170 µmol/l.
Tämä viittaa siis maksan ohivirtaukseen eli maksashunttiin.

Seuraava vaihe on lähteä Espoon Eläinsairaalaan kuvauksiin. Viimeksi eläinlääkärillä huomattu vaivaava maitohammas on pudonnut omia aikojaan, joten hammashuoltoon ei ole kuvauksen kanssa saman rauhoituksen aikana tarvetta.

torstai 26. toukokuuta 2011

Tulosten odottelua

Maanantaina odotus palkitaan, lupasivat soittaa minulle Sagan sappihappotestin tuloksista, jotta voisimme kunnolla pohtia jatkotoimenpiteitä. Tänään otettin siis itse testi ja samalla verikoe, jossa maksa-arvot koholla ja munuaisarvot matalalla. Tämä viittaa siis edelleen siihen, että maksassa on vikaa tai siis tässä tapauksessa maksashunttiin.

Jos/kun sappihappotestikin kertoo maksashuntinsta, on olemassa vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on ruokavalion täydellinen muutos. Tämä ei valitettavasti Sagan tapauksessa yksinään tule auttamaan tilannetta juurikaan, sillä neiti on niin mahdottoman nuori. Sitten onkin toisena vaihtoehtona kuvaus (pk-seudulla), jossa maksa palastellaan kuvaruudulle ja katsotaan, missä se shunttiverisuoni kulkee. Jos shuntti on maksan pinnassa (hyvä vaihtoehto), leikkaus on riskialtis, mutta onnistuessaan koira pääsee jatkamaan elämäänsä. Jos taas shuntti kulkee maksan sisässä (huono vaihtoehto), se voidaan niin ikään leikata, mutta käytännössä sisäelinten silpominen on todella vaikea prosessi ja onnistumisprosentti huono. Jos mitään ei tehdä (tai pelkkää ruokavaliota muutetaan) eliniänodote on korkeintaan vuodesta pariin ja mitä koiranelämää se sellainen on, että elimistössä kulkee jatkuvasti myrkkyjä ja koira voi pahoin loppuelämänsä?

Toivon parasta ja koitan pysyä positiivisena, mutta tiedän kuitenkin, että nyt ollaan elämää suurempien päätösten äärellä. Toivottavasti vaikeilta päätöksiltä säästytään.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Meillä menee hyvin!

Kaikenkaikkiaan välillä riemuitaan pienistä asioista.

Saga on ollut viime päivät (liekö antibiootista, sopivan viileistä keleistä vai mistä johtuen) todella pirteä ja lähtenyt mielellään ulos, ei tokikaan himolenkkeilemään, mutta silti. Ässä on myös oppinut vihdoinkin, että me asumme keskimmäisessä rapussa (kolmesta samannäköisestä ulko-ovesta on aina ollut vääntöä).

Ee puolestaan syö vakiruokana kanaa, eikä oksenna sitä (ja pitää siitä!!!). Huimaa editystä koiralle, joka on käytännössä sekunnin kuluttua ruokailusta oksentanut syömänsä. Toisekseen käytiin hallilla treenaamassa huvikseen rataa ja mentiin riskillä kepit. Ei mitään kujakeppejä, vaan kentällä olleet oikeat kepit. Melkein pyörryin. ELVIIRA haki itsenäisesti kovasta vauhdista oikean aloitusvälin ja pujotteli reipasta vauhtia loppuun asti. Josko uskallettaisi keskiviikkona koittaa keppejä myös häiriöllä ulkona. Ja josko lähdettäisi sitten treenaamaan oikeita kisoja.. Jännittävää!

Kaikesta on nyt hyvä fiilis. Elviiran tassut ovat tulehtuneet ja Sagalla on torstaina sappihappotesti ja sen perusteella sitten jatketaan mitä jatketaan, mutta mahdoton sentään, meidän elämässä menee kaikesta huolimatta hyvin :)

lauantai 21. toukokuuta 2011

Oreniuksen agikoulutus

VAU järjesti tänään Oreniuksen Juhan koulutuspäivän, jälleen kerran. Tykkään todella paljon Juhan opetuksista, eikä tänäänkään tarvinnut pettyä. Kiitos siis Villähteen suuntaan :)

Rata oli kimurantti (ja ratapiirros ei todellakaan taaskaan missään oikeissa suhteissa) meille. Tai oikeastaan ohjauksellisesti minulla ei ollut mitään epäselvyyttä muuta kuin lopun 20 putken jälkeen 21 aidan takaakierto. Alku menikin hyvin, 11 aidalle pyöritin Elvin ja tein 12 aidalle pakkovalssin, sitten oli taas pelkkää juoksemista. Kokeiltiin 18 ja 19 aidan välissä valssia ja putkeen takaaleikkausta, mutta todettiinkin, että kunhan itse juoksen täysiä ja luotan siihen, että koira kyllä hakee 18 aidan takaakierron, ohjasinkin esteet 19 ja 20 koiran oikealta puolelta. Ja kyllähän sainkin juosta, mutta toimi ehdottomasti paremmin. Aidalle 21 kokeiltiin pakkovalssi-sylkkäriä, ei toiminut (sillä Elvi ei lähde vauhdista sylkkäreihin), joten päädyimme tekemään niisto-persjätön, jolloin jäin taas koiran oikealle puolelle ja käänsin sen putkeen 22. Loppu oli taas tuttua perusohjausta.


Elvi oli koko ajan todella innoissaan ja teki kunnolla töitä. Itse väsähdin ihan täysin kaikesta juoksemisesta. Tämä on ihan selvästi kunnon urheilua! Agility oli tänään huippukivaa ja yhteistyö minun ja Elviiran välillä toimi hämmästyttävän hyvin, olen kyllä todella ylpeä tuosta pikkuisesta!!

Treenit kuitenkin kruunasi Orenius kuvittelemalla vakavissaan, että kisaamme ainakin kolmosissa ja toivuttuaan järkytyksestä patisti meitä sitten nopeasti kisoihin, koirakko on kuulemma ehdottomasti kisavalmis. Jäin ihan sanattomaksi ja olin otettu, vaikkei tätä kommenttia olisi sanottu vakavastikaan, otan sen joka tapauksessa ylpeänä vastaan. Vau.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Ässä eläinlääkärissä

Käytiin tällä kertaa verisen ripulin takia kääntymässä eläinlääkärin vastaanotolla Sagan kanssa.

"Kliininen yleistutkimus: 38,9 astetta lämpöä, sfr noin 80, hrf noin 25, nuuskuttaa paljon, kta noin 2s, pigmentoituneet limakalvot, ei arista vatsanpalpaatiota, digitaalipulssi ok, imusolmukkeet ok. Silmät rähmivät, konjuktiivi ei punoita. Korvat siistit. Ei hammaskiveä. Yleistila hieman nuupea ja apaattinen."

Ja mua niin nauratti! Saga siis makasi eläinlääkärin pöydällä kuin mikäkin raato, ei jaksanut edes päätään nostaa ja ymmärsihän sen, vauva oli juuri raahattu autosta uniltaan viihdyttämään ihmisiä. Otettiin verinäytteen neula esiin ja koskettiin etujalkaan niin johan löytyi eloa Sagastakin. Tänään kuuroutuivat vain yksi eläinlääkäri ja kaksi klinikkahoitajaa kiljumisesta. Ja monta silmäparia kävi ovella katsomassa, mitä kummaa me oikein tehdään, kun koirasta lähtee noin kummallinen ääni :D

"Verikokeen tulokset:
Hematokriitti 35,1 (37-55%)
Valkosolujen kokonaismäärä 12,04 (5,5-16,9x10^9/L)
Alkalinen fosfataasi 262 (23-212 U/L)
Alaniiniamonotransferaasi 69 (10-100 U/L)
Kreatiniini 19 (44-159 umol/l)
Urea 1,5 (2,5-9,6 mmol/l)
Muu näyte, mikroskopointi; Leuk. +++++, Clostr. ++, bakteeristo yksipuolinen."

Suolistossa siis tulehdus ja ihan paperillekin saatiin nyt sitten tieto, että Sagalla on ripuli. Vau. Muuten ok tulokset, mutta munuaisarvot auttamattoman alhaiset. Saatiin siis Trikozol-nimistä antibioottia viikoksi ja CanicurPro-pastaa (joka maistuu Sagan mielestä ihan älyttömän hyvältä ja jos saisi luvan, Ässä voisi syödä koko tuubillisen tuota ihanuutta!).

Eniten tämän eläinlääkärikäynnin jälkeen olen huolissani tuon painon kehityksestä. Nyt vasta tajusin, että Sagahan painoi ensimmäisissä rokotuksissaan 3,9 kiloa. Kuukausi sitten saatuaan tehosteet paino oli noussut 4,3 kiloon. Nyt painon pitäisi siis olla lähempänä viittä, jos paino olisi noussut tasaisesti ja normaalisti, niin kuin pennulla kasvuiässä kuuluukin. Tänään kuitenkin paino oli 4,2-4,3 kiloa (hieman levoton punnittava). Ei ihan normaalia kehitystä ei.

Tästä jatkamme kuitenkin ja koitamme pureutua ripulin hoitoon, jotta päästään maksashunttitutkimuksissa eteenpäin ensi viikolla.

Kaikenkaikkiaan Saga on ollut ihmeen reippaana viime päivät, koittaa kovasti kiljua Elviiraa kuuroksi aikansa kuluksi ja Ässähän teki myös ensimmäisen tuhonsa kotona! "Petaaminen" eli makuupaikan rapsuttelu ja kuopsuttelu oli mennyt hieman liian pitkälle MINUN sängyssäni ja patjan yhdessä kulmassa oltiin jo päästy lakanan alle kuopsuttamaan patjaan parin euron kolikon kokoinen reikä pintakankaaseen. Kauhea tuholainen ;)

torstai 19. toukokuuta 2011

Lenkillä

Tarkoituksemme oli tänään aamusta lähteä seuran hallille treenaamaan Elvin kanssa agia. Päästyämme hallin ovelle, muistin, että hallin avainhan jäi eteisen pöydälle. En lähtenyt enää uudestaan tekemään puolen tunnin ajomatkaa ensin kotiin ja sitten taas takaisin, vaan siirryttiin suunnitelmaan B. Treenimatkan varrella on luonnonsuojelualue, suo, jota olen monesti jo suunnitellut lenkin kohteeksi. Nyt tämäkin suunnitelma sitten toteutui ja mukavaa oli sateesta ja kylmyydestä huolimatta!

Linnaistensuon luonnonsuojelualue

Autolta oli kuljettava jonkin matkaa metsäpolkua ennen luonnonsuojelualueelle saapumista


Molemmat tyttöset oli kytkettävä ennen suolle menoa

Pitkospuut olivat hyvässä kunnossa ja Elviira joukon johtajana


Sagalla kesti hetken aikaa saada takajalat pysymään pitkospuilla, vauhtia haettiin maatasosta välillä

Elviiraa kiinnostivat suon asukkaat, erilaiset linnut

Elviira <3

Herkullista suovettä

Hyvinvoivat westietassut :/


Paluumatka sujui varsin vauhdikkaasti

tiistai 17. toukokuuta 2011

Saga

Saga on siis pirteä aamuisin (viidestä seitsemään) ja iltaisin (yhdeksästä puoleenyöhön). Syö kahdesti päivässä, juo vähintään kaksikymmentä kertaa. Kävely on töksähtelevää, pysähtyy usein, istahtelee, haluaa aina kotiinpäin. Sisällä ollessaan nukkuu omalla pedillään tai sängyssä. Ei leiki tai riehu, nukkuu vain. Lähtee ulos tarpeilleen, mutta haluaa samantein sisälle nukkumaan. Sagalla on ollut kouristuskohtauksia ja jonkin verran oksentelua on esiintynyt. Käytökseltään Saga ei ole tyypillinen pentumainen pentu, vaan käyttäytyy pikkuvanhasti ja välillä vaikuttaa kymmenvuotiaalta koiralta, eikä viisikuiselta.

Polvissa on patella luksaatio (II-aste), todettu röntgenkuvilla. Lonkissa löysyyttä ja kyynärtaipeissa jäykkyyttä. Aistit toimivat normaalisti, tasapaino heittelehtii välillä, mutta se on laitettu polvien syyksi. Epäilty on polvivian lisäksi epilepsiaa tai muuta neurologista vikaa.

Nyt on kuitenkin uudet tuulet puhaltamassa. Kahden viikon kuluttua tehdään laajamittaiset verikokeet ja otetaan paastoarvot. Eläinlääkäri epäilee vahvasti maksashunttia (portocavaali shuntti). Tämä siis tarkoittaa sitä, että veri ei kulje maksan läpi, vaan osa verestä ohittaa maksan, näinollen jatkaen matkaansa suodattamattomana uudestaan ympäri elimistöä. Tämän vuoksi esim. rauhoitusaineen, joka Sagalle annettiin röntgenkuvien yhteydessä, vaikutus kesti liian kauan, tämän vuoksi tulehduskipulääkkeestä olisi tullut yliannostusreaktiona kramppeja, tämän vuoksi Saga olisi koko ajan väsynyt ja haluton tekemään mitään, tämän vuoksi polvilla ei ole mahdollisuutta korjaantua, tämän vuoksi Saga juo niin älyttömän paljon vettä. Maksashuntti siis selittäisi lähestulkoon kaikki "oireet" ja erikoisen käytöksen.

Onko tämä nyt sitten hyvä vai huono epäily? Positiivista on toki se, ettei Sagalla olisikaan neurologista vikaa (jota ei pystyttäisi korjaamaan) ja että maksashuntti olisi kenties korjattavissa tai sen oireilua ainakin helpotettavissa. Huonona puolena tosin on se, että jos pikkuisella on maksavika, vaihtuu ruokavalio maksavikaisen ruokavalioon ja edessä tulee olemaan mittava (niin koiralle kuin minun budjetillenikin) ja riskialtis leikkaus.

Toivon vain, että saisin pitää Ässän niin pitkään ja niin terveenä kuin mahdollista!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Pedot

Sagasta tuli tänään uuden pannan myötä virallisesti iso tyttö! :)

lauantai 14. toukokuuta 2011

Elviiran lenkkikertomus

Nähtiin pitkästä aikaa Tellervon kanssa ja päästiin yhdessä lenkille! On se taas kasvanutkin..


Metsässä päästiin vapaaksi ja otettiin heti pientä juoksulenkkiä. Kyllä minä vielä tuon vauvan voitan..


.. vaikka se yrittääkin tehdä yllätyshyökkäyksiä.


Leikkiessä meille molemmille tuli kamalan kuuma..


.. mutta sitten saatiin lupa mennä UIMAAN!!


Pienen pulahduksen jälkeen huomattiin vastarannalla metsuri..


.. ja sitä sitten tuijoteltiin vuoronperään.



Jatkettiin taas matkaa ja minä löysin aarteen..


.. jonka Tellervokin olisi halunnut, mutta en varmasti antanut sitä pois!


Sitten löysinkin vielä isomman aarteen vedestä..


.. ja yllytin Tellervoa hakemaan sen.


Eihän siitä kuitenkaan mitään tullut, vaan Tellervo ajautui liian kauas ja joutui uimaan rantaan ilman aarretta.


Jatkettiin taas lenkkiä kotiinpäin, kunnes näin jotain..


.. VETTÄ!!! Yritin huutaa muille: "Hei, täällä alhaalla on vettä, tulkaa tänne, VETTÄ!!", mutta en saanut enää kannatusta ja jatkoimme matkaamme kotiin.


Pihassa oli pikku-Saga vastassa, jonka kanssa otettiin vähän aurinkoa, sillä välin, kun Tellervo vahti pihaa..


.. sitten löysinkin taas oman auringonottopaikkani kukkapenkistä ja olin onnellinen.


Aurinkoista kesää kaikille Een ja Ässän blogin lukijoille! :)

perjantai 13. toukokuuta 2011

Pentu-uinti

Sagalla oli hyvä päivä torstaina. Kävimme Hyvinkäällä koirakylpylän pentu-uintivuorolla uittamassa Sagaa ja koimme onnistumisia, pikkuneiti ui käyttäen kaikkia jalkojaan! :) Välillä tuppasi kropanhallinnan puuttuessa kiepsahtamaan selälleen ja vielä useammin onnistui uimaan kuono veden pinnan alapuolella (ei kuulemma mitenkään epätyypillistä). Hienosti kuitenkin Saga jaksoi kaikenkaikkiaan noin mahdottoman pieneksi koiraksi uida pitkää matkaa uittajan kanssa. Pariuinnissa jäätiin pahasti jackrusseli, Hepun, jälkeen, mutta päästiin maaliin kuitenkin, hullunkiilto silmissä ;) Ja loppuvaiheessa Saga oli jo niin väsynyt, että uittajaakin kävi sääliksi pientä urheilijaa, vaikkei kuulemma koskaan sääli ketään uimaria :D

Uinnin jälkeen piti tietenkin kuivatella nurmikolla tekemällä selkäliukua alas rinnettä. Kun kuivattelut oli suoritettu, käveltiin autolle, ja vielä matkalla piti kuivatella vähän lisää. Hiekassa.

Vesikauhuinen Saga ei kuitenkaan ole, sillä ui todella matalalla, samaan tapaan kuin Elviirakin. Uittaja sanoi, että tämä koira pysyy ehdottomasti ilman liivejäkin pinnalla, eikä vaadi kuin muutaman kerran lisää treeniä tekniikan hioutuminenkaan! Uittaja oli samainen, joka oli Hyvinkäällä myös isoja tyttöjä uittamassa ja kysyikin ensimmäisten hetkien jälkeen "Onko tämä se pieni skotti, joka oli altaan reunalla häkissä haluamassa uimaan?". Niin se Saga vain jää mieleen :)

Elviira oli uintireissun aikana Riihimäellä hoidossa ja hyvää hoitoa olikin saanut, mitä nyt piti naapuria käydä (jälleen) moikkaamassa ja näin aiheuttaa sydämentykytyksiä hoitotädille. Muutenhan Elviira oli ollut kuin enkeli (kuulemma). Se on ehkä ihaninta, mitä voi kuulla, että koira osaa käyttäytyä niin kuin minä haluan, vaikken itse ole paikalla.

Kuvakokoelma














keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Maanantaikappaleita

Tänään tuli postissa paketti Elviiralle. Se sisälsi uudet valjaat mejä-tarkoitukseen ja canicrossia varten huskyvaljaat. Jossain kohden meni kuitenkin tällä mittaajalla mittaus pieleen ja postista kolahtikin Sagan kokoiset huskyvaljaat ja Sagan kokoisen mäyräkoiran kokoiset mejä-valjaat. Elvi pää ei mahtunut kumpiinkaan sisälle! :D Laitettiin uusi tilaus isommilla mitoilla samantien menemään, että päästään oikeanlaisissa vermeissä vielä treenaamaankin ennen mitään koitoksia.

Oikeastaan nuo minihuskyt tulivatkin tarpeeseen, sillä eläinlääkäri käski vedätyttää Sagaa, että sen takajalkojen lihaksia saisi kehitettyä. Millä sen parempi opettaa koiralle vetoa kuin täydellisesti istuvilla huskyvaljailla! Eipä ne montaa kuukautta kyllä Sagallekaan sovi, mutta eiköhän noille ottajat löydy, kun jäävät pieneksi.

Ikävämpi osa elämää koskettaa jälleen molempia tyttöjä. Elviiralla etutassut ovat kirjavan vaaleanpunaiset uintiretki-katupöly-kombinaation vuoksi. Anturat siis täysin tulehtuneet.

Saga puolestaan sai tänään samantyyppisen kohtauksen kuin aikaisemminkin. Tällä kertaa vain takajalat menivät alta (koira valahti siis yhtäkkiä maihin) ja näytti siltä, kuin Sagaa pyörryttäisi. Istui ja kokosi itseään hetken ajan ja sitten jatkoi taas omaa pientä lyllerystään. Kyllä minä olen niin mahdottoman huolissani tuosta pienestä, toivottavasti siitä nyt olisi eläjäksi kuitenkin :(

Aurinko saisi pikkuhiljaa alkaa paistamaan myös tähän maanantaikappaleiden (minä, Ee ja Ässä) risukasaan!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Agin viikkotreenit

Toiset ulkokenttätreenit olivat ja menivät. Treenattiin hiljaista ohjausta (ai mitenniin huudan liikaa ;) ), mutta Elvi kun ei seuraa käsieni ohjausta, vaan kroppaani ja ääntä, hiljaisessa ohjauksessa tuppaa käännökset menemään todella paljon ylipitkiksi ja vauhti hidastuu, koska Evikin on jo tässä vaiheessa elämäänsä tottunut ääneeni kirittäjänä. Yritetään paneutua ohjauskuvioihin ja äänettömyyden, kun mennään hallillekin seuraavan kerran.

Ai niin! Ja Elvin pitäisi oppia leikkimään ja riehumaan muiden ihmisten kanssa, kun minä olen paikalla (ja kun ollaan agikentällä). Minun paikallaolo taitaa olla pieni murhe, mutta leikin siirto agikentälle saattaa olla toinen juttu. Minun kanssahan tuo leikkii vaikka missä, mutta agissa ei esim. lähde lelun perään, jos joku muu sen heittää, mutta lähtee, jos itse sen heitän. Vaikka ei näkisi esim. putkesta tullessaan, kuka sen heittää.

Kaikista hauskinta agin viikkotreenissä taisi kuitenkin olla se, kun kouluttaja ehdotti treenin jälkeistä iltalenkkiä (about kilometrin matka hölkötellen); seurassa on aina mukavampi juosta kuin yksin tai koirien kanssa ja olihan se hauska piiskata melkein luovuttavaa kouluttajaakin, joka pääsi kuin pääsikin ehjänä ja koko matkan juosseena takaisin autoille :D

lauantai 7. toukokuuta 2011

Agilitya

Pujottelun 6. päivä pidettiin taas yli viikon tauon jälkeen. Hyvin oli muistissa kujat ja päästiinkin kaventamaan kujaa niin kapealle, ettei Elvi nähnyt enää suoraan katsoessaan muuta kuin keppejä. Hyvin Ee tajuaa pujottelun pointin ja yrittää hakee itselleen sopivaa rytmitystä. Kokeiltiin lähetyksen lisäksi sitä, että juoksen Een vierellä pujottelun ajan ja totesin, että lähetyksellä tuo toimii paremmin. Kun juoksen itse vierellä, Elvi alkaa keskittymään siihen, miten kovaa minä etenen ja yrittää itse mukailla oman menonsa siihen sopivaksi. Lisää treeniä siis siinäkin suhteessa tarvitaan. Lähetyksellä tosiaan keppien pujottelu on sujuvaa ja reipasta, mutta ennen keppejä (tai mitä tahansa muita esteitä) Evi jää huutamaan ja haukkumaan minulle, ikään kuin ei siis ymmärtäisi mitä siltä vaadin, vaikka tiedän sen tietävän, mikä agissa on pointtina. Pitkällä radalla taas etenee sujuvasti ilman välikomennuksia, mutta jos teemme esim. aitaa tai putkea ja keppejä, jää Ee haukkumaan aina noiden esteiden väliin, oli suoritusjärjestys mikä tahansa.



Elvillähän on kaikenkaikkiaan todella huono itseluottamus ja uskallus agikentällä tehdä itsenäistä työtä ja siihen on suuri syy sillä, että Elviä on ollut ja on viikkotreeneissä edelleen pakko komentaa painokkaasti puremisesta, sillä sen on loputtava. Keskenään kun treenataan hallilla, ei puruongelmaa ole, vaan Ee keskittyy rauhassa tekemiseen. Huono itseluottamus vain näkyy.

Ollaan myös treenattu pujottelun ohessa hallilla käden asentoa. Elvi ei ymmärrä, että kun nostan käden ylös, se tarkoittaa, että Een pitäisi juosta sinne suuntaan kauemmas minusta, vaan se jää haukkumaan tai parhaimmassa tapauksessa käy maate odottamaan kunnon ymmärrettävää käskyä. Elvin agiongelmiin kuuluu myös jatkuva katsekontakti minun kanssani (esiintyy eniten siis siinä vaiheessa, kun yritän lähettää neitiä omalla liikkeellä ja kädellä esteelle), johon ollaan yritetty löytää parannusta siitä, että palkkaan, kun neiti katsoo edessä olevaa estettä, sitten käsky, kun katsekontakti pysyy esteelle, mikä toimii siis vapautuskäskynä namikupille.

Pujottelun 7. päiväkin saatiin videolle, mutta fiksuna tekniikan ihmelapsena otin ja poistin videon kamerasta, ennen kuin olin siirtänyt sen koneelle, joten sinne meni. 7. päivän ero edelliseen oli vain se, että tiivistin keppien alkua ja levensin loppukujaa, sillä Elvi jätti viimeistä väliä välistä. Hyvin toimi ja otettiin toistoja myös edeltävän aidan kanssa samalla, kun itse ohjasin juosten vieressä aidan ja keppien alun. Kun Elvi lähti selvästi pujottelemaan, hidastin ja jäin taakse. Ehkä tästä tulee siis vielä jotain :)

Hallin pihassa syötiin vallan ahmimalla ulkoilmalounas. Kaikki taitaa maistua paremmalta ulkona!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Rentoilupäivä jäykistelijän kanssa

Eilen Sagan eläinlääkärin jälkeen vietimme koko porukalla rentoilupäivää hyvän ystäväni Sofian pihassa (ja Elviira tämän lisäksi myös mukavan naapurin sedän pihassa, luvatta tottakai).

Käytiin myös vanhainkodilla terapiakoirailemassa, mutta kuten Sofiallekin sanoin ennen sinne menoa, että Elviira osaa kyllä käyttäytyä ja tottelee ja pysyy siinä, missä sanotaan, mutta alkaa jäykistelemään. En tiedä onko se epävarmuutta vai yksinkertaisesti haluttomuutta, mutta sainpa todistajan Elvin todella kummalliselle käytökselle. Ja tätä käytöstä ilmenee vain vanhainkodeissa. Elviira siis menee vanhainkodissa vanhusten luokse innolla, pussailee ja halailee, mutta muutaman minuutin jälkeen kroppa jäykistyy, katse painuu maahan ja silmiin ilmestyy tyhjä katse ja sen jälkeen Elviiralla on vain yksi ajatus mielessä; heti, kun tulee käsky, Ee on valmis lähtemään, vauhdilla. Onneksi minulla ei ole mitään halua tai mielenkiintoa kaverikoiratoimintaan, vaikka vanhusten kanssa tulenkin juttuun, niin jää Elviirankin jäykistelytkin satunnaisiksi :D

Ja Sofian ottamia kuvia joistain nelijalkaisista voi tietenkin ihailla täällä.

Sagan seurantapäiväkirja

Eläinlääkärin käskystä on pidettävä päiväkirjaa Sagasta ja lääkkeiden vaikutuksesta liikkumiseen ja muuhun elämään. Muokkailen seuraavan vajaan kahden viikon ajan tätä samaa tekstiä ja lisäilen tilanneraportteja.

1. päivä (la)

Aamulenkki alkoi niin kuin aina ennenkin, Saga käveli pari metriä ja istahti, taas sama juttu ja istumaan. Ajattelin, että eläinlääkärin ohjetta pelkistä tylsistä kävelylenkeistä ei ole mitään ongelmaa toteuttaa. Riehua ja leikkiä ei siis saa. Puolessavälissä lenkkiä skotinpoikasen päässä napsahti ja remmissä riuhdottiin, juostiin täysiä ympyrää itsensä ympäri ja yritettiin kaikin voimin yllyttää (varsin helposti leikkiin yllytettävää) Elviiraa mukaan leikkiin. Samaisella hetkellä tuli vastaan kaksi kääpiösnautseripoikaa ja Sagan ilo yltyi entisestään. Jatkettiin sitten pyrähdellen, välillä ravaten ja välillä selälle heittäytyen kotiin saakka. Huh. Taisi siis eilisen koko päivän kestäneet päiväunet kerätä jotain energiaa varastoon. Saga siis vaikuttaa olevan melko pirteä oma itsensä, mutta vinkuu jatkuvasti, tasaista pientä itkua ollessaan paikallaan, liikkuessaan ja jopa syödessään.

Itku on loppunut päivänmittaan, tytsy on suhteellisen aktiivinen. Pysähtelee kävellessään niin kuin ennenkin ja uutuutena nuolee takajalkojaan.

2. päivä (su)

Saga oli aamulla todella vaisu, mutta piristyi hieman päiväksi. Käveli kuitenkin koko päivän samalla tavalla töksähdellen kuin tähänkin mennessä. Erona entiseen, Saga ei käy istumaan kun pysähtyy, vaan jää seisomaan tai käy maate.

3. päivä (ma)

Saga kävelee tavalliseen tapaansa pysähdellen. Käveli itse ulos tänään lenkille. Ei juokse, vaikka lähtee itse kovempaa ns. karkuun, vaan kävelee perässä. Käytettiin tänään Saga uimassa, mutta tarvitsee pelastusliivit, ettei mene pään perässä nenilleen veteen. Uidessa ei käytä takajalkojaan oikeastaan lainkaan.

4. päivä (ti)

Kuumuus koettelee pikkuista mustaa, ulkona tulee heti kuuma. Kävelee about samalla tavalla kuin eilen.

5. päivä (ke)

Aamulla ok, käveli jonkin matkaa, vaikka kävely oli hoippuvaa. Iltapäivällä takajalat menivät alta ja koira oli sekaisin. Viiden minuutin istuskelun jälkeen jatkoi taas tavallista lyllerrystään. Samanlainen "kohtaus" kuin aikaisemminkin pikkuisella.

6. päivä (to)

Tänään oli hyvä päivä. Käytiin uimassa ja uinnin jälkeen jalatkin toimivat huiman paljon paremmin kuin muuten. Uni ja ruoka maistuivat niin ikään pienelle urheilijalle!

7. päivä (pe)

Tulin töistä kotiin ja Saga sai kohtauksen, ei rauhoittunut millään, sai uuden kohtauksen. Nukahti häkkiin hetkeksi ja sai jälleen kohtauksen. Eilinen todella hyvä päivä siis kostautui tänään.

Ortopedin tuomio

Tänään oli se suuri päivä, käytiin Sagan kanssa ortopedilla tuon kävelemättömyyden vuoksi. Halusin saada mielenrauhan, mutta en tiedä, mitä sain.

Ortopedi väänteli ja käänteli tuota, taivutteli jalkoja ja tarkisteli raajojen liikkeitä. Tämän lisäksi otettiin röntgenkuvat etujaloista, takajaloista ja selästä, sekä tutkittiin verinäyte mahdollisen tulehduksen poissulkemiseksi.

Tulehdusta ei ollut, etujalat olivat terveet ja selkä on kunnossa. Lonkat ovat väljät ja molemmissa polvissa on patella luksaatio (2 aste). Sagan polvilumpiot ovat liian matalalla ja kävellessään ne muljahtavat pois paikaltaan, molemmista jaloista ja lateraalisesti eli polvilumpion uran ulkopuolelle. Hämmentävää on, että tämä lateraalinen luksaatio on isojen (muun muassa jätti)rotujen ongelma. Ehkä Sagan ison koiran ego näkyy polvissakin.

Saatiin tulehduskipulääke ja kahden viikon kuntoutuskuuri. Tarkoitus olisi saada paljon tasaista kävelytreeniä hihnassa ja uintia, jotta polvilumpio kuluttaisi itselleen oikeanlaisen uran ja pysyisi siinä. Jos tilanne ei parane huomattavasti lääkekuurin aikana, joudutaan polven sisäpuolella oleva lihas nitomaan kireämmälle, jotta polvilumpio ei pääsisi siirtymään mihinkään. Näin yritämme siis aikaansaada tässä vaiheessa kasvavalle koiralle mahdollisuuden niin, ettei tulevaisuudessa tarvitsisi kärsiä ainaisista patella luksaatioista ja pahimmassa tapauksessa joutua polvileikkauksiin.

Ja samalla otettiin labranäytteet molemmista silmistä ja kummassakin on taas sidekalvontulehdus. Niihin saatiin taas tippoja. Huoh.

Kesäpäivän pikkupotilas